Viikkokatsaus ja tietysti hiukan uuttakin

Tänään oli sitten puutarhailta eli kävin hartaasti pyörimässä puutarhalla oikein isännän autolla (siihen mahtuu enemmän :-) ). Tietystikään en juuri löytänyt mitään sellaista mitä olin ajatellut, vaan mukaan tuli ihan eri juttuja. Käyköhän kellekään muille näin? Mielestäni aika moni puutarha tarjoaa sitä samaa ja runsain määrin, mutta mitään erilaista tai yksittäistä ei löydy. Toisaalta en raski ostella hirveän kalliita taimia, koska en voi koskaan olla varma, että ne viihtyy tai selviävät ahneilta rusakoilta tai muilta kauhuelukoilta (esim. puutarhurin labbikselta).

Kuitenkin maltoin sitten jatkaa tuota kivien laittoa, jonka viime viikolla aloitin. Toimme jälleen ison kuorman muun mökkikaman mukana ja se riitti juuri ja juuri tuon syreenin ympärille. Kaivoin pari syvempää koloa kanssa ja sinne tulikin sitten ekat löydöt tältä päivältä.


Tässä vähän lähemmin tämä uusi osa.

Menin Tarjoustaloon ostamaan hammastahnaa, mutta sielläkin oli kukkia. Mukaan lähti näitä frauenmanteleita tai Lady's coat eli jättipoimunlehtiä. Tämä on tällainen perinneperenna, keltakukkainen, 40 cm, latinanimi Alchemilla Mollis.





Pensaiden seuraksi aiempaan osioon istutin muutaman verihanhikin maanpeitekasviksi. Eli Potentilla atrosanguinea, pitäisi kukkia heinä-elokuussa oranssinpunaisin kukin.



Puutarhalla piti olla mm. ruusuale. Aikani pohdittuani mukaani lähti pari kappaletta herkkää Rosa "Charming Cover", eli maanpeiteruusua. Tämä oli aivan ihanan hentoinen ja pitäisi olla rentokasvuinen, pitkään kukkiva, kirkkaanpunainen, 7-9 kukinta, ja tuoksuu kuuluu kuvioon kanssa. Ehkä sain vaikutteita puutarhaohjelmasta viime viikolta, jossa joku gunnel/åsa tai muu kirkkonummelainen rouva esitteli 300 ruusulajikettaan. Mulla on nyt tämä mukaanlukien 3 + yksi köynnöstävä ruukussa, joten vielä on matkaa. Uskon kuitenkin, että ilo on yhtäläinen näidenkin kauneudesta.

Istutin muutaman islanninunikon (joo, tällainen nimi tuli, vaikka puutarhalta lähdin idänunikkoja ostaneena), latinanimi Papaver nudicale, pitäisi olla kaksivuotinen, siementävä. Ostin valkoisen, keltaisen ja punaisen version. Siitä huomasinkin, että mun viime vuoden penkin unikot eivät ainakaan vielä ole toenneet. Toisaalta olen jo saattanut nykiä ne rikkaruohoina veks, haha. Kävin oikein tarkistamassa, mahdollisesti jotain on vielä kasvussa, pienistä lehdistä on vaikea päätellä ovatkko rikkaruohoja vai kasvavia.


Aiemmin tänä kautena perustetussa penkissä akileijat alkavat kukkia. Nämä uudet yksilöt ovat hauskasti kaksivärisiä, erikoinen violetinpunainen ja keltainen.


Muutenkin penkissä on jo eloa. Erityisesti kaikenlaiset ylimääräiset punkevat esiin kivien raoista esim. lupiini (en raski nykkiä pois) ja eksyneet orvokit kaikissa väreissä valtaavat terassin reunan (ne ovat oikeasti söpöjä, yhden nykäisin irti ja tuikkasin tuohon multaan keskeltä polkua).

Tämä maksaruoho on kanssa kukassa, näitä on tuossa penkissä muutama. Ettei olisi ihan samaa lusikkamaksaruohoa (en jaksa tarkistaa mitä kirjasin aiemmin), mutta istutin etupihan puolelle yhden koivun alle (sedum spathifolium). Samoin kuin pari kappaletta vuorineilikkaa (dianthus gratiano, väri dobbelt karmin, eli kirkkaanpunaisia).

Pitää kohta laittaa itselle porttikielto puutarhakauppoihin, sen verran on tullut laitettua jo tälle kaudelle, että ainakin tämän talouden kontribuutio kotimaisen puutarhabisneksen osalta on tehty.

Vaan ei kai sitä lopettaakkaa voi? Nyt voisi tietysti ruveta keskittymään vierailemaan paikoissa ja kylissä, joissa on jotain kasvavaa, ja ottaa mukaan aina oma lapio (ja purkki aarteita varten).

Haaveilen, että jossain vaiheessa voisin omilla perennoilla osallistua taimivaihtoon, mutta siihen mennee jokunen vuosi.

Kesälomalla -mutta töissä :-)

Lomaa on tämän viikon, mutta olen buukannut sen koruharrastukseeni. Iltaisin on ollut kuitenkin aikaa pikkupusailla pihalla. Eilen vietiin juurenrämmäleet ja muut kerääntyneet puutarharoskat pakulla jätelaitokselle. Ja koskapa oli paku käytössä, niin ruokaostoksilla tuli mukaan iso kasa multapusseja ja muutama karikekkin.

Nyt on kukintojen osalta selkeä siirtymäkausi. Uutta alkaa ounastella, mm. akileijat ovat tulollaan, mutta sitten jo kukassa olevat alkavat jo vedellä tältä erää viimeisiään. Muutama tulppaanirypäs on ihan kaunis, mm. nämä vaalean punaisenvalkoiset ovat hentoisen kauniita...



... samoin nämä liilan violetit....

... kun taas aika moni muu alkaa olla lajia "ryyde", finito, end of life...

Näistä en muista maininneeni, mutta siihen ekaan tämän vuoden penkkiin laitoin muutaman tällaisen ontelokiven. Nyt laitoin niihin viimeksi yrttejä ja kesäkukkia: oreganoa, minttua, sitruumamelissa ja persiljaa (jos oikein muistan), niin jotain viinilehti/suolaheinää? Ei se kyllä kumpikaan noista ollut, mutta siis salaattiin sopivaa.

Pikkupenkki sai karikkeet.

Ja viikonloppuna roudattiin taas tojota väärällään mm. kiviä eli tänään sitten viimeistelin tämän penkin tähän vaiheeseen, x pussia sitä multaa, suodatinkangasta, kiviä reunaan. Ne riitti täsmälleen (paitsi yksi kivi piti löytää täältä ihan pihalta).

Kummallisesti muuten taas tähänkin penkkin tuli somasti hiukan tilaa jollekin aurinkoisen paikan maanpeitekasville :-).

Syreeni ei jäänyt vahingossa ulos, vaan kivitys jatkuu, jahka taas saan roudattua niitä tuolta mailta.

Tämän illan projekti on tässä. Eli olin jo aiemmin istuttanut viikolla mökiltä tuodun palan jalosyreeniä ja ajattelin laittaa siihen ympärille jotain pensashommaa ryhmäksi. Mulla oli lisäksi ojanpohjalta pelastetut kotkansiivet (niitä paljastui olevan jopa 5 kpl, alunperin siskolta yksi ja nämä siis myös mökiltä huonosta kasvupaikasta vähässä mullassa kituneet Tuusulaan paratiisiin pelastetut :-) ).

No menin sitten aamulla jo perinteiseksi muodostuneen aamurutiinin perusteella Backakseen (aukeaa klo 7... oikeaa asiakaspalvelua puutarhahullulle) ja ostin setin multaa ja kappas, mukaan tarttui pari mansikkaa ja pari hurmehappomarjaa. Mulla on joku ihme himo noihin punalehtisiin, mutta edellinen suosikkini se japanin verivaahtera ei kestänyt kahta vuotta täällä rusakkojen raiskauksessa, ne söi se ihan kokonaan (sen jälkeen olenkin ruvennut suojaamaan kaikki pensaat/puut, joita istutan, siis paitsi ne krookukset, jotka tuli syötyä, mutta ensi vuonna laitan samperi sähköaidan siihen, hehe).

Kuvassa siis penkin alku. Reunassa esimerkiksi muutama kivi, joita jäi jäljelle toisesta projektista. Mä olin taas ihan tyytyväinen. Projekti oli hikinen, ilma oli 19 astetta varjossa, mikä tuntui ihan helteeltä aiempien toppatakkisäiden jälkeen.

Istutettuna on siis:

- 2 kpl hurmehappomarjaa ( berberis x ottawensis "suberba")

- 4 kpl kotkansiipiä (viidennen laitoin aiempaan penkkiin

- se jalosyreeni

Multa tietty loppu jo kesken, mutta tähän tulee tilaa taas jollekin kivalle pienelle perennalle.

Näin siis pala palalta valloitan tuota takapihan puista vapaata aluetta. Isäntä hiukan katsoo kieroon, kun pitäisi rakentaa puuvaja ja kuulemma ei saa laittaa ympäristöä valmiiksi, kun se kuitenkin tuhraantuu.

Tässä on "maisemaa" eli naapuriin päin. Tästä näkee hyvin takapihan keskeneräisyyden. Ei valmistu tälle kesälle, eikä ole tarvekkaan. En aio laittaa lisää nurmea, vaan tehdä joitain kivoja ryhmiä pala palalta. Visiona on kanssa käyttää japanilashekisesti kiviä, mutta haudotaan hiukan aihetta.

Tässä näkyy se vajan paikka, joka valmisteltiin viime syksynä. Positiivista on, että malli on nyt löytynyt ja sellainen, että isännän puuklapit sopii, joten ehkä tämäkin projekti etenee piakkoin.

Mulla on hienot visiot yrttitarhasta sen viereen tuohon oikealle, mutta joutunen odottamaan sen kanssa ensi vuoteen.

Ja tässä tämä kaunokainen, eli hurmehappomarja. Minusta nuo säännöllisen muotoiset punaiset pikulehdet ovat kerta kaikkiaan adorable!

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!

Kukintaa ja siistimistä

Kirsikatkin vihdoinkin kukkivat, jopa etupihankin kirsikka. Lehtiä ei ole edes ihan kaikissa oksissa? Muutenkin näyttää tänä vuonna että jotkut hedelmäpuuoksat ovat lehdittä. Onkohan liian kylmää, oikea kesä ei ole vielä alkanut?

Etupihan isotuomipihlaja on kanssa täydessä kukassa. Tämä onkin aika kiva pensas, kun siinä on koristeellisuutta koko kasvukauden. Olen tukenut sitä aina vaan pidemmillä tukikepeillä ja niinpä se alkaa olla ihan kivasti ryhdikäs pikkupuu.

Mies sitten terästäytyi ja sopi naapurin kanssa, että viedään mut kukkatarhaan. Siis tokihan sinne olisin voinut mennä ihan itsekkin, mutta nyt oli kyseessä "Tuusulan kukkaperheen" taimisto, siis koko perheen pojat ja seuraava polvikin on tekemisissä kasvien, siementen ja sellaisten kanssa. Oli kiva kuulla tarinaa siitä millaista on taimi/kesäkukkakasvattajan työ/elämäntapa. Mukaan lähti tietysti monta laatikkoa kukkia. Kumma kyllä ne on kaikki jo istutettukin tässä parin illan aikana. (Lisääkin mahtuu...). Enkeli sai uuden paikan pikkuruukussa samettiruusun ja orvokkien seassa.

Orvokkeja mulla on sitten selkeästi joka vuosi ollut, kun niitä tänä vuonna alkaa työntyä joka kivenkolosta ja eihän niitä raskia mihinkään repiä, kun kerran sinne kasvavat. Kokemus on, että nämä harhaantuneet orvokit eivät sitten purkissa hyvässä mullassa tahdo kasvaa vaan ne mielellään rehottavat esim. kivetyksen reunassa. Siis, hupinsa kullakin!

Profeetankukka kukkii tulppaanien seurana. Tämä on kanssa kukka, joka joka vuosi kasvaa isommaksi ja isommaksi. Kuitenkin on tällainen aikainen kukkija.

Tässä yleiskuvaa etupihan pihlajan luota. Puun alustan siivosin viime viikolla ja siinä olleet en-tiedä-mitkä ovat kovasti kasvaneet. Tässä mulla nakki selvittää tuo pehko, Muistaakseni siihen tulee sellainen ruohosipulin kukan näköinen sininen pallero.

Ja tämän päiväinen projekti oli siistiä tämä etupuoli. Eli kaivoin noin neliön alalta nurtsin pois. Laitoin pari Keski-Uusimaata pohjalle ja harsoa kivien alle. ladoin kivet reunaksi. Multaa pari säkkiä. Istutukseksi maanpeitekasveja aurinkoiselle paikalle. Eli

- 3 kpl keävtkaihonkukkaa, 20 cm, toukokesäkuu, sininen (muistuttaa lemmikkiä, ettei olisi sama kasvi?), omphalodes verna

- 2 kpl suikeroalpia, lysimachia nummularia, hauska nimi ruotsiksi penningblad, kyllä tässä muutama penninki aina meneekin, keltainen kukina, kesä-elokuu, 5 cm

Näillä saa taas oikaistua ruohonleikkuussa (ja sain siis taas muutaman uuden lajin ihmeteltäväksi.

Kanukka olikin jo siinä, se sai hiukan uutta multaa varpailleen ja reunuksen/rajauksen.

Multa loppui, mutta ajattelin malttaa yhden illan olla hakematta (näin yhdeksän aikaan on jo vieroitusoireet, haha). Mutta tulipahan kirjattua jotain taas muistiin.

Niin ja kirjaan itselleni muistiin, että pitää jonnekin hankkia jotain angervoa, naapurissa on sikahienossa kukassa isoja pensaita (mutta Timo onkin rakentanut pihaansa jo 12 vuotta, itse tulen 10 v jäljessä täällä vieressä).

Uusin penkki

Viikonloppuna saimme parhaimman korvasienisadon kuin koskaan. Eka reissulla lähes vasullisen ja toisella reissulla vielä puolikkaan. Kerrankin onnistuimme tyypittämään paikan ja osumaan paikalle oikeaan aikaan !

Viime viikolla siistin pihan nurmikolla olevan reiän rakentamalla siihen uuden penkin. Laitoin siihen mm. kuvassa olevaan salkoruusua.

Ja sitten tämmöisen magic carpet merkkisen pensaan, oikealta nimeltään spiraea japonica, magic carpet angervo, pieni 0,5-0,8 m lehden värien pitäisi vaihdella kasvulauden mukaan, nyt semmoinen keltaisen jirjava.

Kokeilin reunaan tuota puolipölkyn muotoista reunanauhaa, saa nähdä pysyykö edes kuosissa. Pitää vielä siistiä ulkopuolta, ja laittaa vaikka kiveä.

Kirjaan kasvit tähän, koska ne unohtuu kovin nopeasti:

- mökiltä toin 3 kpl jaloritarinkannusta, sininen (ja muistaakseni mys valkoista)

- rusokirsikka

- 4 kpl pikkutöyhtöangervoa, valkoista

- 2 kpl loistopeurankelloa, violettia

- tarhapäivänliljoja, 3 kpl, kermanvalkoisia

koko on 2 x 1.5 metriä.

Muuten aika mennyt siivillä, voikukkasavottaa riittää ja rikkaruohotkin alkavat jo kukoistaa. Mun ruusut ei sitten kuolleetkaan, vain yhden istutin uusiksi, kun ei näytä mitään elämään. Muut hiukan jo nostavat päätään.

Tulppaanit rehotavat oikeasti hienosti, olen tosi onnellinen!

keskiyön aikaan

Toiveikkaasti vaahterassakin alkaa jo silmut tulla, vaikka on koko ajan koleaa ja kylmää.

Taidan kohta vaihtaa tämän blogin nimen. Olen nimittäin tehnyt ihan eläimen lailla puutarhatöitä. Tosin tänään sain kytätä sadetutkasta milloin se sade loppuisi, ei Foreca eikä Ilmatieteenlaitos sanneet ennustaa että sataisi, mutta sitä tuli. Onneksi se hiipui ja niinpä vietin 4 tuntia pimeän tuloon asti kaivamalla nurmikossa olevaa länttiä uudeksi penkiksi. Mutta siitä kirjoitan myöhemmin, en ehtinyt kuvata siitä mitään, kun piti viedä uskollinen apulainen iltalenkillekin.

Tässä on ollut niin kylmää ja koleaa, että olen miettinyt pitäisikö ruveta bisnekseen: voisin myydän puutarhureille toppa-asusteita. Minua ei ole pitänyt mikään pois puutarhasta. Tämä alkaa olla aika mania. Näpit olen pitänyt irti kesäkukista. Pelkään, että ne paleltuisivat. Eilenkin aamulla oli -1 astetta, brrr!

Mutta sitten kuvia, ainakin päivitän tähän tulppaanisatoa. Sitä nimittäin on, kerrankin. olen ihan onnesta soikeana.

Valkoisia pieniä tulppaaneja:

Nämä ovat ihania, ne aukeavat kauniilla säällä ja sulkeutuvat sitten taas illaksi. Tosi romanttisia!

Kuvassa alla on tuo yksi väri joka on itseasiassa kaksivärinen, en ole vielä nähnyt sitä auki mutta valkoinen ja reunoilta heleän liila.

Keltaiset sotilaat rivissä!

Olen tänä vuonna eka kerran ymmärtänyt tätä kerroksellisuutta. Etupihan penkin tulppaanit varjostavat hiukan muiden kukkien alkua ja niillä on aikaa herätä talvihorroksesta. Suunta on nimittäin ihan etelä ja aurinko välillä taimenaluille armoton. Nyt näyttäisi jopa pionit selviävän. Toivossa ainakin elän!

Sitten siivosin puun juuren. Tässä kasvoi sitä inhottavaa rönsyilevää rikkaruohoa, joka levittäytyy kukkapenkkiin. Kokeilen uutta keinoa: eli raivasin sen kasvin pois, vedin hiukan jotain rikkamyrkkyä (ei pitäisi sotkea puuta), laitoin sanomalehteä kerroksen siihen alle, multaa ja sitten tuota kevätvuohenjuurta, joka on vahvakasvuinen. Katsotaan miten tämä Keski-Uudenmaan kierrätysprojekti onnistuu. Ainakin se on nyt siistimpi.

Kanttasin sen tässä viime viikolla tehdyn penkin. Nuo ontelokivet oli tosi löytö: Bauhaus 15 egee ja 5 kiveä. Näihin voi laittaa vaikka yrtejä, jollen saa laitettua yrttipenkkiä muuten. Tai tietysti kesäkukkia :-) :-)

Eilinen ilta meni terassin pystytyksessä, kesäkalusteiden esilleotossa ja siivouksessa. Öljysin terassin puuosat. Sitten koristeluprojektia ja uutena nuo verhoviritykset.

Illan pimetessä hiukan kaljaa terassilla kynttilänvalossa, sen oli ansainnut.

Tässäpä pääpiirteissään muutaman illan hommat.

Murha puutarhassa

Ruumis makasi kasvot alaspäin puutarhassa. Mitä mitä mitä? Ei hätää... Olen talven yli kuunnellut paljon äänikirjoja ja tämän viikonlopun aiheena on ollut Leena Lehtolaisen Harmin paikka eli Maria Kallio pääosissaan samalla kun olen rakennellut uuttaa istutusaluetta. Yhteensä 10 - 12 tuntia olen tehnyt fyysistä työtä penkin eteen, kaivanut poterot pensaille ja puulle, sekä katkonut eteentulevia juuria koloista.

Kuten tavallista projekti eli matkallaan. Alunperin ajatus oli istuttaa "muutama kääpiövuorimänty ja sitten joku pikkuinen puu ja siihen muutama maksaruoho". Perjantai-illan aherruksen perusteella sain tehdyksi pohjat siten, että sain istutetuksi nuo. Puuksi valikoitui puutarhakaupassa Riippakultasade vartettuna 120 cm varteen. Eli keltaista kukintoa pitäisi olla tiedossa joskus (lapussa V eli siis toukokuu?).

Perjantai-illan sitten fiilistelin löylyjen välissä ja ihastelin tuota nakua runkoa ja niitä minikokoisia vuorimäntyjä (taimikoko noin 15 cm :-) ). Siinä huomasin, että ryhmä tarvii taustaksi jotain pensaita (= lisää työtä ja lisää ostoksia).

Lauantai menikin sitten vieraisilla, kun ilmojen herra armahti puutarhurin herättämällä tämän kaameeseen kohinaan. Sadetta tulikin 15 mm ja oli hyvä syy askarrella sisällä ja siivota kaappeja (miten ne aina menevätkin niin täyteen ja selaisin?) ja siis käydä kylässä. Illalla uusi fiilistely ja ihastelu, sadekin oli lakannut.

Toista iltaa en jaksanut valvoa niin myöhään, niinpä sunnuntaiaamu alkoi jo 8 pintaan ja ulos piti mennä heti, kun kynnelle kykenin. Kello 10 mennessä olin jo kaivanut 5 uutta poteroa uusille pensaille, joita siis piti lähteä ostamaan samoin kuin äitienpäiväkukkaa anopille ja tarjouskivikkokasveja.

Inventaario tämän penkin osalta on:

- keskuspuu siis Riipakultasade "Pendulum" lajike, keltainen, V, 120 cm

- kääpiövuorimäntyjä 3 kpl

- pensashanhikki, Abbotswood, valkoinen, 0.8 m, 8-9, 2 kpl

- syyshortensia "Limelight" eli erikoinen väri, kukat vihertävän valkoisia, 8-9, korkeus jopa 2-3 m, 2 kpl

- tarhakotakuusama "Bristol Ruby" 1-1,5 m, purppuranpunainen, ei ole kukintatietoa, milloin eli joutuu tämän odottamaan

-sitten istutin ainakin 15 kpl taimia, joita toin mökiltä, eli rentoakankaalta

- keltamaksaruohon, jonka kaivon penkin alta pois ennen pohjanrapsutusta

- uutena ostin erikoisen värisen mehitähden (sempervivum) ja sedum spathulifolium (lusikkamaksaruoho) ja jonkun rikon saxifraga "Peter Pan Pink", ei tarkempaa selvitystä mikä rikko

Mehitähti kuvassa yllä.

Lusikkamaksaruoho

- istutin myös pari maksaruohoa, joiden nimi oli ruotsiksi "Kärleksört" eli tottakai Rakkausyrtti lähtee mukaan, tämä on itseasiassa isomaksaruoho, en tiedä suomeksi nimikettä, 50 cm, Sedum "herbstfreude"/Autumn Joy, josta guuglaamalla löysin, että on yksi tavallisimpia ja helpoimpia puutarhurin onneksi

- sitten jäi vielä vaikka kuinka paljon tilaa, joten kävin ryöstöretkellä omassa penkissäni, siirsin niitä akijeijoja tähän 5 -6 kpl. Olin kirjannut viime vuoden tilastoihin, että on tarve siirtää niitä pois, kun ne jäävät ihan myös varjoon hentoina. Hauska juttu oli, että kuitenkin ne oli onnistunut siementämään itseään niin, että niitä todella löytyi useampi kappale ja vielä jäi pari. Alunperin olen ostanut ehkä kaksi kappaletta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään akeileijan kukkaa itselläni, kun ne ovat jääneet isompien peittoon. Nyt on tilaa, eli mielenkiintoista nähdä, mitä tulee.

Sitten ekoja purkkikukkia. Istutin orvokkeja omatekopajuamppeliin, joka on jo nähnyt parhaimmat päivänsä ja siihen kuitupellavan siemeniä ympärille.

Sain vihdoin lakattua (viime yönä kello 12) tuon pikkutalon, joten se pääsi koristeeksi pihamajan ikkunalle yhdessä enkelin/keijun kanssa.

Liljatkin ovat vielä hengissä. En ole onnistunut vielä palelluttamaan niitä tai käräyttämään auringossa.

Vielä yöllä katselin Puutarhaunelmia ja kyllä siinä kasvitieteellisen puutarhan asiantuntijapuutarhuri kertoi, että ei ole mitään kasvia mitä jänikset, rusakot tai myyrät eivät slisi. Kaikki kuulemma kelpaa, jos on nälkä. Krookuksia ei kuulemma kannata edes yrittää, jollei laita kunnon aitaa siihen ympärille (siis esim. jotain kanaverkkoa), ne menevät parempiin suihin melkein heti kun pistävät esiin maasta. Eli syksyllä on oltava tämän suhteen ahkerampi, en anna periksi, tulihan niitä muutama edes näytiksi.

Tulppaanit avasivat ekat kukat tänään auringossa. En saanut kuvaa, koska ekat olivat sellaisia, että ne aukee auringossa ja sulkeutuvat illaksi. Eli jälleen uusi piirre, en tiennyt tästä ollenkaan. Oikein kaunis punainen (sen minkä ehdin mullan kuskauksen ohessa käydä vilkaisemassa.)

Onneksi pääsee taas töihin lepäämään (ruumiillisesti :-) ).