Betonia ja kukkia

Tälle viikolle unikko taas yllättää. Jälleen uusi väri, olisiko tuo lohenpunainen? Kaikin puolin tämä on kiva tuttavuus ja on runsastunut kovasti. Luulenpa, että ensi vuonna siirrän sen omaan penkkiin, jossa sillä on tilaa levittyä. Paikalle laitan vaikka lisää ruusuja.

Tämä on sitä parasta aikaa puutarhassa, kun kaikki on niin runsasta. Ruukkuistutukset ovat mitä parhaimman näköisiä. Olen vasta vaihtanut yhden orvokin pois, kun se kuihtui ja rupistui. Alla yksi silmänilo eli Karjalan neito terassin katteessa kiinni.

Kärhöt olisi niin hienoja, jos vain onnistuvat. Mun eka ehti kukkaan tässä erillisessä laatikossa, le President tai joku sinne päin. Yleisesti tontti on niin aurinkoinen, että nämä tahtoo kuivua, vaikka kuinka huolehtisi. Pitää yrittää rakentaa sopivia varjoja tulevaisuudessa esim. paviljongein tms. Kärhöt ovat niin kauniita, että sen vaivan voi nähdä!

Sitten taas kukkii se toinenkin lajike ruusua, jonka jo luulin laittavan syysvärin päälleen. Niin vaan lämpöisessä nekin piristyivät ja nyt on mitä kauneimmat valkoisen heleät ruusut silmänilona projektipenkissä. Taustalla häämöttää mun hiukan epäonnistunut askarteluprojekti.

Tässä alla siitä hiukan parempi kuva. Oli siis tarkoitus tehdä muutama askelmakivi betonista siten, että siinä olisi mosaiikkipalasia kivasti kuviona. Mutta sitten jotenkin mulla meni aivot nurin ja yritin olla viisaampi kuin olenkaan ja laitoin ne kuvapalat muotissa pohjalle peilikuvana. Lopputulos oli hiukan hassu. A) se muotin yläpuolipinta olisi ollut selkeästi parempi puoli, b) se betoni nosti ne palat ja osa on hiukan piilossa, vaikka sitten teräsharjalla harjailin ylimäärä betonia pois. Sisko ehti jo sanomaan, että hän vähän ihmetteli mun tekotapaa ja Mies tuumasi, että tietysti se olisi pitänyt tehdä toisin. Kiitti vaan, kun nyt kerroitte :-)

No, kukille kitkemisaskelmina nämä menevät tällaisinaan ihan hyvin.

Uusia istutuksia on kärhö, valkoinen, Miss Bateman lajike, jonka sijoitin taustalle syyspenkkiin. Toivottavasti paikka on sen verran suojaisa, että se jaksaa talvenkin jälkeen lähteä alkuun.

Ensi kesänä pitää siivota ja rauhoittaa etupihan kukkapenkki eli selventää lajivalikoima. Minua ei nyt miellytä kokonaisuus, vaikka yksittäiset kasvit ovat ok.



No, edes yksi juttu onnistui siitä betoni valusta eli raparperin lehteen valettu raparperinlehti, siis betonista tilataidetta pihalle. Laitoin sen toistaiseksi nojalleen kiveä vasten, tämän ikiraparperin.

Istutuksia ja kukkapenkkien kohennusta

Pikakirjaus myöhempien aikojen muistamista varten.

Kohentelin istutuksia, erityisesti etupihan ensimmäistä kukkapenkkiä, jonka istutin, kun tulimme tähän taloon pari vuotta sitten.

Ensi vuoden 2009 muutostarpeiksi kirjaan:

- siirrä hennoimmat kasvit pois voimakaskasvuisten alta omaan penkkiin (akileijat 2kpl, ruohovartiset tod näk tarhaliljat)
- tarhalijoista riittää jaettavaksi uuteenkin penkkiin
- harvenna mirrinminttua jo keväällä :-)


Otin käyttöön tavalliset viisipiikkiset eli revin ylenmääräiset mirrinmintut pois, koska muutama hennompi kasvaja ei saa kasvutilaa.

Lisäsin pari kasvia penkkiin:

- kaipasin siihen keltaista, joten istutin 2 kpl kallionauhusta, 'Desdemona' korkeiden ritarinkannusten eteen
- lisäsin jaloangervojen määrää, lajike tuskin sama kuin aiemman yksilöt, vaikka väreiltään lähellä, 2 kpl,jaloangervo 'Montgomery', väri fuksianpunainen

Revin pois ihmeruohot, jotka olivat varmaan jonkun sipulikasvin varsia, joka ei koskaan kukkinut.

Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella puutarhurilla on kasveja, jotka eivät hänen hoidossaan kasva ja menesty, vaikka ne kuuluisivat niihin yleisiin ja helppoihin kasveihin. Minulle haasteellisia ovat mm. kesäkukista lobelia, liljat, keskimäärin siemenet eivät idä ja -mitähän vielä onnistun näivettämään- niin, pionit kituu vuodesta toiseen.

Että haasteita ja oppimista riittää.

Inspiraatiota vanhan rintamamiestalon perennapihasta

Kotipuutarha-lehti (www.puutarhaliitto.fi) oli järjestänyt mahdollisuuden käydä vierailemassa yksityisillä puutarhoilla tänä kesänä. Päätin kokeilla itsekin tällaista ja kohteena oli tänään vanhan rintamamiestalon perennapuutarha Vantaan Jokivarressa. Olin hiukan aikaisessa ja ajattelin, että olisin ensimmäisiä, mutta tie olikin jo täynnä autoja. Eri-ikäisiä puutarhafanaatikkoja käveli pihalle, jossa emäntä olikin esittelemässä pihaansa. Arvioisin, että 40-50 henkeä kaiken kaikkiaan vieraili siinä runsaan puolen toista tunnin aikana, jona olin itse paikalla eli meitä oli joka lähtöön.

Tässä hiukan kuvakavalkaadia, en millään pysty muistamaan lajeja. Jotkut vierailijoista tuntuivat olevan metsästämässä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, mutta omalta osaltani tyydyin ihailemaan kukkien runsautta ja tekemään henkisiä muistiinpanoja ideoista, joita voin soveltaa ajansaatossa omallakin pihalla.

Yksi selkeä aihe-alue oli erilaiset portit, joita koristivat erityisesti kärhöt ja muut köynnöstävät kasvit. Itse olen paininut aiheen kanssa, että mihin se portti pitäisi sijoittaa (kun siis tontti on vielä puolityhjä tai puolitäynnä metsää). Täältä löysin vastauksen eli portin voit sijoittaa ihan mihin haluat ja hyvältä tuntuu.

Selkeästi yksi viesti tällä puutarhurilla oli, että puutarha on jatkuvaa muutosta. Penkit elävät, kasvilajit vaihtuvat, valtaavat alaa ja välillä pitää pelastaa joku laji runsaamman alta. Välillä iskee inspiraatio tehdä kokonaan uutta pihalle, mikä sekin muuttaa maisemaa. Näin ollen tälläkin pihalla oli varmaan puolenkymmentä erilaista porttia ja käyntiä esim. hämyiseen ja varjoiseen nurkkaukseen, polun varrella tai erottamaan kaksi eri pihan osioita. Ja taisipa yksi portti olla ihan vaan. Tuli mieleen Viulunsoittaja katolla -näytelmä, jossa päähenkilö Tevje lauloi "Rikas mies jos oisin" -laulussa haavelemistaan portaista, joista yksi meni ylös ja toinen alas, ja kolmas minne vaan (siinäpä rikkauden mitta).

Eli kärhöjä ja portteja:




Kärhöjä oli myös ruukuissa, tässä joku harvinaisuus, tätä moni ihaili:







Koska kyseessä oli jo pidemmän ajan kasvatusharrastus, niin se näkyi myös kukkapenkkien runsautena. Tosin emäntä vaatimattimasti sanoi, että runsastuminen vie aikaa, kun hän itse kasvattaa siemenistä, jakaa vanhoja, ja vaihtaa sitten taimia ja pistokkaita jne. Mutta kyllä tässä on esimerkkiä ja haastetta kelle tahansa. Lisäksi tämä olisi se juttu, jossa sitä "perinnetietoa" tarvisi, ainakin itselleni on haastellista onnistua siemenkasvatuksissa vaativimpien lajien osalta ja joskus pelkkä itäminen vie niin kauan, että valmista ei tule kasvukaudella :-)

Lisäksi kiinnitin huomiota kasvien ja penkkien vapaaseen sijoitteluun sekä erilaisiin tapoihin rajata istutukset kierrättämällä esim. rakennusmateriaalia puutarhaan. Talo oli selkeästi saanut uuden katon ja tiilit puolestaan uuden elämän kukkapenkissä.

Kukkarunsautta ja omintakeisia reunuksia:

Itselleni erikoisuuksia oli paljon. Esimerkiksi kuvassa oleva tumma "seinä"ruusu. Tämä on siis nimeltään joku -"ruusu", vaikka ei ole ruusu ollenkaan.

Ja tässä taas todella piikkinen ja ihan aavikkokasvin oloinen, olisiko ruohovartinen kasvi? Piikkinen, karvainen, melkein ruma, mutta sinänsä sitten aivan viehättävä olemukseltaan. Korkeus ehkä 2 metriä.

Ihailin myös kukkien muotojen runsautta - lehtien, kukintojen ja siemenvaiheessa olevien siemenkotien muodoja. Moni ihaili erikoista hentoista lanttikukkaa, jonka siemenkodat muistuttuvat lituskaisina ja säännöllisen pyöreinä rahalanttia.

Toki puutarhasta löytyivät vesiaiheet, lammikko ja purokin sekä ulkoterassi (toki jälleen kukkien keskellä), eli veikkaisin, että isäntäkin saa osallistua puutarhan laittoon.

Niin, mitä jäi vierailusta "kotiin" otettavaksi? No, ehkä että:

- puutarhan hoitoa ei tarvitse tehdä mittanauhalla ja vatupassilla
- vaikka on sommittelusääntöjä ja muita ohjeita, niin pihalla voit toteuttaa itseäsi ja jos teet "väärin", niin sakset auttaa tai siirtäminen auttaa. Ja ensi vuonna voi asiat mennä sitten "oikein".
- pitää antaa myös aikaa kasvulle. Jos perustat uutta tänään, niin näet ehkä tuloksesi vasta muutaman vuoden päästä. Erityisesti vanhoissa kasveissa tuntui olevan näitä kaksivuotisia, eli istuta tänä vuonna ja ihaile lehtiä, kukkii sitten ensi kesänä. Sitten keräät vaikka siemenet talteen ja rumba alkaa uudestaan.
- ja toki oli kiva rupatella muutaman kanssa kukkajuttuja
- kiitoksia myös kotkansiivistä, menevät maahan huomenna!

Jos kohdallesi sattuu tällainen mahdollisuus vierailla toisen innostuneen pihalla, niin suosittelen visiittiä! Kyllähän näitä Suvi-Suomessa riittää (jos vaan aina tietäisi missä ja milloin ).

Paluu arkeen ja viikkoinventaariota

Surkeita kelejä piteli koko loman ajan, mutta tänään kotiin tullessa töistä silmiäni sulostutti uusi väri ja kukka. Vähästä sitä tänä kesänä ilostuu eli idän unikolla on keltaisia kavereita tämän kesän uudessa penkissä:





Muutenkin tuossa penkissä jotkut lajit ovat kiitettävästi runsastuneet, esim. kuvassakin näkyvä malva. Blue parfum ruusukin näyttäisi toipuneen, kun se yhdessä vaiheessa vaikutti pukeutuvansa jo syysväreihin, ehkä se vielä kukkiikin.

Syyspenkissä alkaa olla elämää, tarhapäivänliljat alkavat kukkia:



Lisäksi ensioireet sammalleimulle, istutin siihen eteen pari rantakukkaa viime viikolla:





Erilaiset kivikkokasvit kukkivat, ilmeisesti maksaruohoja kanssa, kuvat hiukan suttuisia vaikka otin makrolla, mutta ovat pieniä pihan väripilkkuja:

Ja todistettavasti kirsikassa on ennätyssato aiempien vuosien kolmen kirsikan huippusatoon verrattuna, ehkä 100 kpl. Olen jo maistellut näitä, mutta ainakin mun suussa tosi kirpeitä, vaan enpä tietysti muista lajiakaan, haha.

Sitten olen yrittänyt ajaa pois niitä etanoita jos ne sitten mun salaatteja söivät rei'ille. En ole nähnyt uusia ja on saatu syödä takapihan antia jo parin viikon ajan.

Mun herneillä voinen heittää vesilintua. Nämä ovat ihan kädettömiä versioita, kun eivät osaa kiivetä tikkuja pitkin, vaan lököttävät kuin peruskoululaiset pulpetissaan. Ei tämä vihannesviljely ihan jokamiehentaito ole, tähän tarvisi jonkun mummon tai muun 4H-tyypin avuksi, kun ei ole mitään perimätietoa. Ja sitten se TV:n Carol jotain hehkuttaa siinä Grow you own Veg'ssä niin (Vihannestarha kuntoon), että ihan ottaa päähän (jupinaaaa...........). No ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja onhan mulla siinä vielä pari alkua, joita voin yrittään tukea toisia paremmin.

Siispä plussaa ja miinusta eli normaalia puutarhaelämää näin heinäkuisena loppupuolen viikkona. Seuraavaan kertaan....moikka!

Hoitovapaalla

Joo, turha onnitella... Olen siis puutarhan hoitovapaalla mökiltä. Puutarhaentusiasti ei voi olla pois kauhean pitkään ja säät oli taas ihan mitä sattuu.

Paitsi siis kotosalla, kaksi mitä hienointa kesäpäivää ja olenkin pyörinyt pihalla hoitotoimissa molempina päivinä. (No, lauantaiaamuna heräsin valtaavaan sateeseen, mikä tietysti hyvä puutarhalle).

Uuttauutta eli projektipenkki sai vahtijan:

Sitten päivitin Maijalle kukkia keinuun (mä oon ihan hurahtanut kaikkiin puutarhatonttuihin), saa nähdä kestääkö nuo maksaruohot tuossa, mutta ainakin yritän.

Tällä viikolla uusia kukkijoita ovat ritarinkannukset, ja allaolevat valkoiset siinä vieressä, en tiedä lajia, osaako joku tunnistaa?

Kaikilla naapureilla kukkii hienosti pionit, mutta minun yksilöt vasta miettivät, että kannattaako täällä asustaa. Kauniita pioneita oli kuitenkin Mäntässä, G.A Serlachiuksen taidemuseon vanhalla pihalla, kymmeniä metrejä kauniita kukassa olevia penkkejä erilaisia pioneja, sammalleimua ja kukassa olevaa mirrinminttua. Suosittelen kesäkohteeksi (siis myös taiteen vuoksi).

Tässä pari kukkakuvaa, vaikka esimerkeiksi mun pioneille.

Ja puutarhan hoidon haastepoulelle kirjaan:

- muutama etana havaittu mehevissä salaateissani, laitoin sinisiä rakeita, jotta riittäisi itsellekin

- naapurustossa on myyriä, tai siis kuulemma kontiaisia (ei ehkä niin paha), pitä paneutua aiheeseen loman jälkeen

Että siis haasteita riittää!

Viikkoinventaario ja muuta päiväkirjamerkintää heinäkuun aluksi

Ritarinkannus kukkii alustavasti.

Vielä yöllä tultuan kotiin piti kiertää puutarha ympäri katsomassa ja tervehtimässä kasveja, kun olin ollut erossa melkein viikon.

Selkeästi kaikki ovat kasvaneet, mutta kukinta on heikohkoa. Ehkä syynä on se, että suurin osa istutuksista on tältä vuodelta, eli vasta juurtumassa.

Tosin tein sen virheen, että kurkkasin tässä viime viikolla koiralenkillä muiden pihoja ja olin pudota pehvalleni, kun esim yhdellä naapurilla pioni kukki niin härskin komeasti (mulla on siis hengissä nämä 4kpl ja kasvavat, ei edes nuppuja).

Eli hiljaista on:

- paras kukinta on maksaruohoilla (en ole edes istuttanut, taitavat olla lähes tontin alkuperäisiä tai villiintyneitä versioita)

- projektipenkissä on yksittäistä kukintaa, ja pääosin ihan eri aikaan kuin pitäisi ja pienemmässä koossa, esim. Mooseksen palava pensas pitäisi olla n 80 cm, mulla max 35 ja kukkii, unikoissa kukka, malva, ruusu, kultapäivänlilja, siis yksittäisesti

Kuvassa Mooseksen palava pensas.

- etupenkin kukinta on ok

- yrtit kasvaa, paitsi punainen basilika, joka jotenkin kituu, kohta voin alkaa napsia omaa salaattia

Istutin sitten saamani taimetkin, tietty iltasateessa, joka loppui, kun vein viimeisiä välineitä varastoon. Sitten jo vilutti (joo, on ilman t-viivaa).

Kuvassa tulikellukka, jonka laitoin etupihan penkkiin yhdessä iristen kanssa. Nyt ei ole enää ylimääräisiä koloja.

Suopa näyttäisi tepsineen, eli kirsikkaa, pihlajaa, pilaritervaleppää ei enää syödä jonkun toimesta.

Onko muilla samaa: tänä kesänä joihinkin kasveihin on jo ilmestymässä syysvärejä, toinen ruusu projektipenkissä, etupihan rusotuomipihlaja jne. Haloo, on vasta eka heinäkuu, kesälomatkin vasta edessä!