Trädgårdsarbeten på svenska....

Uusi määritelmä pakkoruotsille on, kun tänään halusin kuunnella puutarhatöiden ohessa jotain viihdykettä radiosta. Seitsemän euron piharadion ainoa häiriötön kanava oli Vega tai joku Xtreme, eli ruåttinkielinen, niin pakko oli sitten tyytyä siihen. Hyvää asiaohjelmaa sieltä tulikin!

Tämän päivän päätehtävänä oli istuttaa kaikki, mitä en ole ehtinyt istuttaa:

- uudet taimet (selitys alla)

- saadut yrtit (kiitos Mervin!)

- omakasvatusbasilikat (kas vaan ne ovat edelleen hengissä, nyt jopa kaksi sirkkalehteä plus kaksi muuta alkua...)

Selitysosasto tässä: eilen koiran ulkoilutuksesta tullessani pihalla hääri Mies. Eli aiemmassa postauksessa mainitsemani toukkalumipakkoheisi ja etupihan kohta-kirvasyöty-kirsikka olivat saaneet huutia. Mainitsin nimittäin viikon alussa, että "nuo ovat kauheita ja ne pitäisi hävittää, kun en jaksa ja osaa niitä hoitaa. Miksi kotona pitäisi olla rumaa, kun voi olla kauinistakin?"

Ja kas, puutarhatonttuni oli jo sopinut naapuri-Joren kanssa niiden jatkohyödyntämistä jossain hehtaariplantaasilla (naapurin vanhempien joku maatilkku, jossa kasvatellaan milloin mitäkin...) eli mun poisheitetyt menivät nyt sitten vielä armokuurille uuteen paikkaan ja minulla oli siis kaksi hyvää Puupaikkaa tarjolla pihalla.

Pyrähdin siis puutarhoille vain todetakseni, että tarjolla oli ziljoona erilaista isoa ja pienempää tuijaa ja hedelmäpuita, mutta muuten ei ollut juuri mitään. Kun tässä puutarhahoidossani on se filosofia, etten osta mitään superkallista (kun jänikset syö, talvi raiskaa tai sitten jotain muuta kauheaa tapahtuu), niin valinta osui syreenin taimeen (halpa, valkoinen, tuoksuu) ja uutena tulokkaana vartettuun ruusuorapihlajaan (puunmallinen, yksirunkoinen, ei retkahda, uusi laji minulle).

Istutusapuna ja työnjohtajana toimi uskollinen puutarhakoirani Marski (...terveisiä Eevalle...).

"Mitä? Taasko sitä tehdään vain töitä eikä leikitä mun kanssa?"

Hain aamulla muutaman multapussin (plus mehikasveja/kivikkokasveja ja basilikan taimia). Kirsikan paikalle tuli siis ruusuorapihlaja ( Crataegus 'Paul's Scarlet'). Löysin sopivan 150 cm korkean, jonka sain roudattua tavallisella henkilöautolla vahingoittumatta kotiin.

Tässä pitäisi olla punaiset kukat kesäkuun loppupuolella. Sen pitäisi kasvaa noin 3-6 metriä korkeaksi ja 3-4 metriä leveäksi eli samaa kokoluokkaa kuin lähellä oleva rusotuomipihlaja (vai oliko se isotuomipihlaja...). Mehikasveja istutin tähän juurelle, että multa pysyisi kosteana. Tykkään noista, jotka tekevät noita ruusukkeita!

Yrttilaatikollani on tällainen elo tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että paras tulos tulee valmistaimilla. Taimitarhalla oli jättisuuret basilikat 5 kpl yhden hinnalla, niin ostin yhden satsin ja omani istutin väleihin. Tästä kuvasta on vaikea erottaa mun esikasvatettuja...

Ihan tarpeeksi haastetta saada nämä pysymään elossa, jos sattuu kunnon helteet (tai sitten jos on hallaa...hahahaa).

Tein jo kuitenkin kesän ekan PUUTARHURIN PESTOni tällä viikolla ja olipa se hyvää tuorepastan kanssa (ihan Rainbow Kana- ricottajuusto versio keitettynä kasvisliemessä):

Mitoilla ei ole kauheasti väliä, mutta aloita näillä:

- yrttejä pari kourallista (rucolaa, basilikaa, persiljaa...)

- pinjan siemeniä (mantelikin käy pari rkl )

- parmesan raastetta puoli pussia (jotain 50 g)

- suolaa, pippuria

- öljyä ainakin 1 dl (luomuoliivi- tai auringonkukka)

- (valkosipulin kynsi tai pari ympäristöstä riippuen)

Tehosekoittimeen kaikki tai sauvasekoittimella paksuksi tahnaksi. Öljyllä voi ohentaa.

Siitä tulee sen verran, että kantsii laittaa pieneen hillopurkkiin, säilyy jääkaapissa kunnes syöty (no ainakin viikon). Ja on nam, omista yrteistä....

Tästä tarkkasilmäinen voi bongata mun minibasilikat (takarivistä), saas nähdä säilyykö ne hengissä tai kasvaako niistä satokelpoista tavaraa ollenkaan?

Ihmeheinät tuossa etualalla on mun esikasvatettuja kiinansipuleita. Sama juttu: olen esikasvattanut osan ja suorakylvänyt osan ja kaikki ovat tuollaisia riukuja. Tuleekohan niistäkään muuta kuin kuriositeetteja?

Heiden (heisin?) paikalle istutin siis valkokukkaisen puistosyreenin Tammelan Kaunottaren (syringa x henryi). Tämä on noin 70 cm korkea, joten saa kasvaa rauhassa.

Jaaha, pitää lähteä puutarhurin apulaisen kanssa lenkille!

Tehdyt työt:

- uusistutusta

Pitäisi tehdä seuraavaksi:

- lannoitekastelua

- jotakin muutakin oli mielessä, mutta heti katosi, kun en tehnyt keltaista lappua.... työ tekijäänsä neuvoo

Tulppaaneja joka paikassa

Aurinkoinen viikko on tehnyt tehtävänsä ja tulppaaneja aukeaa kukkaan joka paikassa. Lisäksi löytyi nämä mun sinililjat (vai helmililjat?), kuvassa onkin oikein soma asetelma. Itse asiassa olen bongannut jopa kokonaista kaksi kappaletta niitä kirjopikarililjojakin, eli ei kovin satoisaa mun pihalla, mutta ehkä löydän sille paremman paikan ja onnistun ensi vuonna paremmin.

Takapihan kukkapenkissä on todella paljon tulppaaneja. Mielenkiintoista on, että jälleen kerran joko olen syksyn istutushulinassa laistanut ylöskirjaamisessa tai vaan muistanut väärin jälkeenpäin, mutta penkistä nousee keltaisten, kirkkaanpunaisten ja kelta-punaisten lisäksi jotain selkeästi vaaleanpunaista. Luulenpa, että joku heräteostosjättimegatulppaanisipulipussi (hahahaa, 40 kirjainta...) on tullut istutettua samalla.

Tässä pieni osa etupihan kukkapenkin värikirjoa. Lisäksi pitäisi vielä tulla niitä tummia tulppaaneja (yksi aukeamassa) ja mielestäni jotain valkoistakin. Nämä olisi niitä late (myöhäis)-versioita.

Olen nyt huomannut että on hyvä istuttaa näitä aikaisia sipulikukkia penkkeihin. Aremmat perennat ehtivä niiden välissä hyvin kasvuun ja eivät kärähdä kevätauringossa. Eli kerrostus on pop!

Lisäksi olen jo saanut maistella kevään ekaa ruohosipulia, nam. Yrttipenkkini ei ole vielä alussakaan. Esikasvatuksen osalta voin mainita, että olen istuttanut kaikki dahliat ja gladiolukset ja joitain köynnöksiäni. Heitin pois sekalaisen setin itänyttä tavaraa, tänä vuonna en saanut niitä kasvamaan sirkkalehtivaiheesta eteenpäin tarpeeksi ajoissa, joten menee taimiostoiksi. Kurpitsantaimet kituvat, ne tarttisi jo siirtää penkkiin (jota siis ei ole...).

Olen levittänyt multaa. Jättisäkki (kesän askartelusetti, 2 kuutiota) oli toimitettu eilen, joten katoksen pystytyksen jälkeen (mies sen teki melkein ilman kirosanoja) ja hanslankarina toimimisen jälkeen levitin ehkä 6 kärryllistä ja aloin mallailla varaston viereisen alueen kunnostusta.

Mulla on taas kaikki ihan vaiheessa, mutta palkitsin vielä itseäni ja saavutuksiani istuttamalla Astilbe Milk and Honey, eli jotain valkoista töyhtöangervoa ja yhden uuden pensaan varaston viereen (komeaonnenpensas).

Sen jälkeen maistuikin kylmä mehu, sillä oli melkein 25 astetta vielä myöhäänkin illalla.

Kukassa ovat mm. vuorenkilvet. kevätvuohenjuuri, ja isotuomipihlajassa ekat valkoiset näkyivät tänä aamuna.

Hidasta kevään etenemistä havaittavissa

Ei ole ollut juurikaan kuvattavaa tai muistiin merkitsemistä pihalla. Kylmyys ja yöpakkaset verottavat kasvua ja vaikka kuinka päivittäin yritän käydä tsemppaamassa kasvien alkuja ja maanittelemassa niitä kevääseen, niin vähäistä on kasvu. Kuukauden melkein olleet samassa tilassa (tai niin minusta tuntuu).

Kuitenkin sinnikkäästi perustyöt on tehty: kevätsiivous penkeissä ja nurmikolla, kevätlannat laitettu, otin puiden ympäriltä jänissuojat . Otin myös tukikepit pois melkein kaikista itseistuttamistani puista, kun ovat olleet 2-3 vuotta kasvunalkuun tukemassa. Niistä tulikin paljon selkeämmän näköisiä ja ihan pienten puiden näköisiä, kun seisovat ihan itse.

Syksyllä istutetuista sipulikukista voin todeta, että kaikki tulppaanit nousevat (tyypillistä), mutta juurikaan mikään muu ei näytä mulla yksinkertaisesti lähtevän kasvuun. Yritin toki katsoa, etten laita väärinpäin tai liian syvälle, mutta epäilen, että en yksinkertaisesti ole narsissi-, pikarililja- jne tyyppiä. Ne ei vaan nouse mun puutarhassa! Ihan mikroskooppisen pieniä valkoisia liljoja on tullut joitain ja sitten kokonaista kaksi jotain muistaakseni "kevätmiekkaliljaa", koko about 5 senttiä.

Ja tietty, rusakot söivät kaikki mun keltaiset krookukset, yksi ehti kukkaan asti. Valkoiset ovat nyt vasta nousseet ja niitä on sitten yksittäin. Yleensähän mun krookukset kasvattavat vaan vartta, niin tänäkin vuonna.

Mutta tulppaneja siis tulee, ja tulee vielä niitä edellisvuotisiakin, joten jotain on odotettavissa, jahka saadaan hiukan suopeampaa lämpöä! Lisäksi jättisipulia näyttäisi nousevan, kuvassa isoimmat lehdet.

Tämän kesän projektina (muun muassa...) olisi saada varaston ympärystä siistittyä. Se vaatii sen oikullisemman puutarhurin läsnäoloa, eli kun mies saa itsestään irti niin tehdään. Hän on hyvä rakentamaan ja silleen, mutta ei sitten kyllä huomaa/piittaa mistään kukista tai kasveista. Tästä johtuen tällaiset ulkoyhteisprojektit ovat kyllä parisuhdehaasteita erityisesti projektinkulun ja vaiheiden suhteen. Itse haluaisin tietty väsätä ne kasvupaikat ja kukkapenkit ekaksi, kun taas mies haluaa tehdä rakenteet valmiiksi. Mutta siis kuitenkin, eilen saatiin aikaan leikkaus vanhan varaston vierestä uudelle polulle.

Projektin lopputulemana pitäisi olla jonkinlaiset portaat, terassia, polkua (ja tietysti sujautan muutaman kasvuston, kukkapenkin ja köynnosjuttukin varstoa vasten on varauksessa), lopuksi katteena kiviä ja kuorikatetta jne. Eli ihan isohko projekti maan korkojen viimeistelyssä, rakentamisessa ja istutuksissa jne. Soraa kuorman verran ja kiviä, kiviä, kiviä (multaaaa... :-) ).

Paras juttu on tontin kannalta, että tämä kulmaus on rauhaisa ja ilta-auringon paikka, eli kun me ollaan tavallisia päivätyölaisiä, niin on joskus sitten paikka josta ihailla pihaa .

Vappuna jo kyllä ihailin alustavasti varaston terassilla, sillä se ainokainen aurinkopäivä/ilta oli vapunaatto. Eli suunnitelmia on kyllä jo olemassa...

Kylmyysturhaumassani kaivelin ihan ite taas 2 x 2 m alueen vapaaksi nurmikosta. Poistin tästä yhden rotjakepensaan, kun sen kasvutapa oli liian yksioikoinen ja ruma, se peitti näkymät. Samalla sitten pari päivää huhkittuani pala kerrallaan sain alueen aikaan. Tässä on hyvä esimerkki mun käänteisestä puutarharakennuslogiikasta. Ne aina puutarhaohjelmissa ekaksi rakentavat hienot pohjat, istutuspenkkireunat ja sitten täyttävät mullalla ja jatkavat tästä.

Minä kaivelin kuopat pensaille, täytin ne rodomullalla ja istutin rodot (Nova Zemblja, Cunningham White) sekä mukaan tarttuneet heräteostokset: sinikatajat (Blue Star) ja sammalleimun (violettia..lajike on vielä siinä lapussa), vaikka penkin laidoista ei ole tietoakaan.

Lisäksi on tarkoitus laittaa tähän omia kuunliljoja ja päivänliljoja, mutta ne ei ole vielä edes nousseet niin, että voisin jakaa, joten saan odottaa.

Ensiapuorvokitkin olen laittanut ja muutaman ulkomuratin. Pitäydyn tänä vuonna ja en osta orvokkoja kukkainnostuksessani kaikkia purkkeja täyteen. Aina käy nimittäin niin, että nämähän kestävät minulla melkein syyspakkasille ja ei ole sitten tilaa muille kukille. Joten nyt herkuttelen ja odottelen uusia lajeja ja panttaan purkkieni kanssa ja laitan vaikka yksi purkki kerrallaan erilaisia asetelmia mielialan mukaan.

Tänä vuonna talvehti mun havut purkeissa hyvin, mutta laitoinkin kerrankin säkkikangassuojat maaliskuussa, niin ne ei kärtsänneet. Lisäksi rupesin kastelemaan sinne säkin alle havulantaveden kanssa heti, kun alkoi olla jo plussan puolella. Katajan meinasin heittää veks, kun oli niin ryyde, mutta se p--hana alkoikin taas näyttää elinvoimaisemmalta, joten ei se mihinkään jouda.

Ja tänä aamuna II-vuohykkeellä oli kivat syksyiset 3 astetta ja aamulenkiltä alkoi oikein kylmä sade. No, puutarha tarvii vettä ja töissä on lämmitys.

Koirakin on jo alkanut viihtyä apurina ulkotöissä, kunhan muistan heitellä lelua silloin tällöin ja antaa puutarhakeksipurkista kannustetta :-).

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.

On hanget korkeat nietokset...

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.


Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Suunnitelmia kesäkäudelle 2010

Tässä sunnuntaiaamun kirjauksessa listaan suunnitelmia ensi kaudelle, kun tämä kausi alkaa jo vedellä viimeisiään. Tosin edelleen syksyn lannoitteet ovat levittämättä (kun en ihan oikeasti ole joutanut), liekö niistä enää kohta iloakaan? Onneksi jotkut ovat sitä mieltä, että syksyllä ei kannata siivota kukkapenkkejä liian tarkkaan, ettei paljaat varret kerää sieniä ja muita tauteja. Eli tältä osin homma hanskassa.


Kaudella 2010:

1) Keskityn yksivuotisiin kasveihin (pitäisi siis vielä ainakin yrittää perustaa joku penkki). Muistikirjaani olen suunnitellut istutusjärjestyksiä seuraamalla tämänkin kesän omia viritelmiä. Luvassa olisi ainakin dahliaa, gladioluksia, joitain siemeniä, ja köynnösviritelmiä (ja sitten tietysti valmistaimia kesäkukkia....). Mutta jos vielä ehtisi, niin joku sipuli voisi aloittaa ko. penkin kauden....

2) Johonkin takapihalle voisi perustaa happaman penkin, kun vihdoinkin takapihan ehkä saa ottaa puutarhakäyttöön: sembrapensasta, kääpiövuorimäntyä, rhodoa, aluskasveja??

3) Yrttitarhaa voisi rakentaa hiukan pysyvämmällä konseptilla. Tänä vuonna kaikki kasvoi ihan hyvin, mutta haluaisin lisää salaatteja ja jotain seurattavaa joka on enemmän kolmiulotteista. Japanilaisia salaattikasveja?? Niin ja kasvuston hyödyntäminen säännöllisemmin voisi olla järkevää, nyt olen riipinyt sieltä vihreää muistaessa.

4) Sitten voisi alkaa selkeyttämään olevia perennapenkkejä ja mahdollisesti valtaamaan lisätilaa. Ainakin päivänliljat voisi ryhmitellä ja jakaa, sekä kuunliljat. Ja syysleimuja voisi lisätä ihan simona...Muutama ruusu...

Luulenpa, että näillä saisi ensi kesän taas kulumaan hyvin? Jos lisää luetteloon kaikki lannoittamiset, tautien torjunnat ja muut rusakkojen kiroamiset, niin kesä menee hyvin puuhaillessa.

(Listassa ei tietystikään ole niitä oheisjuttuja eli

5) Varaston viimeistely
6) Mutterivaraston siivous ja järjestely ja mutteripään sisustaminen (=maalaus, kalustus) )




Melkein alan odottamaan uutta kautta!

Pieniä onnistumisia

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.


No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.


Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.






Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.