Kesän kasvutohinaa

Blogi on ollut hiljaa, mutta sitäkin enemmän olen puuhastellut pihalla ja jopa saanut välillä apua tuolta miehenpuolikkaalta, erityisesti rakentamis- ja ylläpitohommiin.

Kuvassa terassi on melkein jo valmis, miehellä hyttysten takia pipo päässä ja tuulipuvun takki, kun jopa Tuusulan korkeudella on tänä kesänä todella ollut hyttysiä (en muista, että oikeastaan koskaan asutuksessa täällä juuri olisi, vaikka vasta 22 v asunut "etelässä").

Terassista tuli hieno. Mun osuutena olikin sitten kärrätä noita murskeita ja kenttäsepeliä, ja kun sitä kärräsin 7 kuutiota, niin oli aika murea olo. Nyt on varaston ympärystä siistitty ja on hienoja polkujakin hiukan tehty.

Varaston vasemmalle puolelle on rakentunut koko sivun mittainen kukkapenkki, eli yksi näitä kärräyksen kohteita. Istutin sinne uutena mm. komeanonnenpensaan, jakamiani kuunliljoja ja päivänliljoja, Korpikankaalta hankkimiani töyhtöangervon juurakoita, muiden jo siinä alueella olevien kasvien lisäksi.

Tästä penkistä oli aiemminkin jo kuvaa, mutta tässä se on "valmiina", ympäröin sen kierrätyskivillä, jopa asettelin niitä vatupassilla vaakaan, mutta kyllä nämä mun rajaukset ovat aika lailla vapaalla kädellä tehtyjä. Tähän istutin uutena mm. alppiruusuja punaista ja valkoista, täpläpeippiä ja viimeinkin taponlehteä.

Taponlehdestä melkein kiukustun, kun mulla on nyt ollut samasta taimitarhasta huonoja kokemuksia. Mun viimevuotinen kultasade on ilmeisesti kuollut (huonot juuret) ja vain yksi näistä taponlehdistä kasvaa, muut kuihtuivat hetimiten pois (huonot juuret taimella). Ei ihme, jos luvataan kasvuunlähtötakuita ja muita, kun ei alunperinkään ole hyvät juuret taimissa. Mä en ainakaan enää laita rahaa tämän tarhan tuotteisiin, varsinkin kun ovat pk-seudulla ylihintaisina myynnissä muihin verrattuina.

Istutin myös vaaleanpunaista päivänliljaa, jos vaikka pääsisin jakamaan joku vuosi...

Lisää ns. kierrätyslinjaa: mies väsäsi mulle kaksi kpl reilun kokoisia yrttilaatikoita varastosta ylijääneistä paneeleista ( noin 120 x 170 cm). Yritin tietysti istuttaa tänne ne mun kurpitsan taimet, mutta ne kärväsi alta aikayksikön. Tänä vuonna myöskään basilikat ei onnistu oikein millään. Mutta olen jo hyväsä vauhdissa harson alla kasvatellut rucolaa, itämaisia salaattivihanneksia ilman kirvoja.

Etualan laatikossa on ostotaimina persiljaa, opeganoa, minttua, salviaa, tilliä, chiliä. Naapuri toi muutaman taimen, mm. lipstikkaa.

Kukintamielessä puutarhani on tällä hetkellä yllättävän samoilla värilinjoilla: keltaista, violettia, erilaisia sinisiä, fuksiaa, valkoista.

Tulppaanien aika on jo ohi. Olen nykkinyt viimeisetkin roikaleet pois. Ensi vuonna pitää tajuta istutella latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa , siis aikaiset aikaisten kanssa ja myöhään kukkivat myöhäänkukkivien kanssa. Järkikin sen olisi sanonut, jos olisin edes hiukan miettinyt, haha. Kuvassa yksi näitä papukaijalajeja, ihana violetti.

Etupihalla on pari näitä särkynyttä sydäntä valkoisena. Ne ovat aika sööttejä ja kukkivat pitkään. Samoin kuin mökillä se perinteisempi versio eli punavaikoinen.

Kesäkukkana kokeilen useamman ruukun voimin lollipop värityksellä olevaa ahkeraa liisaa, ne(kin) toimivat.

Yksi hauska tuttavuus oli jättilaukka, jota istutin tulppaanien joukkoon. Kokeilen tätä ensi vuonnakin, todella näyttävä ja simppeli kasvi, noin metrin huiskale ja "kukka"pallero noin 20 cm.

Tässä hiukan yleiskuvaa yhdestä penkeistäni.

Irikset kukkivat tänä vuonna runsaasti. Niillä on jännä kasvutapa. Ne valtaavat penkkiä kuroen ympyrää ja tappamalla siinä keskellä olevat vanhat juurakot pois, eli ympyrä ikäänkuin laajenee joka vuosi. Minusta nämä muistuttavat aina pikkunapoleoneja.

Nyt kun puutarhani selkeästi alkaa kääntyä tältä kesältä nautinta- ja hoitomuottiin, niin pitää jatkaa kukintojen ihailua ja inventoida, mitä ei olekaan talven jälkeen noussut. Mutta näistä asioista ensi kertaan. Bonne nuit!

(blogissani on jotain ihmekommentteja, en saa niitä pois, mutta pliis, älkää välittäkö, jollakin on jäänyt aamulääkitys heikolle, ja sen pitää spämmätä satunnaisesti jollain 1942 asioilla, vaikka tämä on mielestäni puutarhablogi...)

Tulppaaneja joka paikassa

Aurinkoinen viikko on tehnyt tehtävänsä ja tulppaaneja aukeaa kukkaan joka paikassa. Lisäksi löytyi nämä mun sinililjat (vai helmililjat?), kuvassa onkin oikein soma asetelma. Itse asiassa olen bongannut jopa kokonaista kaksi kappaletta niitä kirjopikarililjojakin, eli ei kovin satoisaa mun pihalla, mutta ehkä löydän sille paremman paikan ja onnistun ensi vuonna paremmin.

Takapihan kukkapenkissä on todella paljon tulppaaneja. Mielenkiintoista on, että jälleen kerran joko olen syksyn istutushulinassa laistanut ylöskirjaamisessa tai vaan muistanut väärin jälkeenpäin, mutta penkistä nousee keltaisten, kirkkaanpunaisten ja kelta-punaisten lisäksi jotain selkeästi vaaleanpunaista. Luulenpa, että joku heräteostosjättimegatulppaanisipulipussi (hahahaa, 40 kirjainta...) on tullut istutettua samalla.

Tässä pieni osa etupihan kukkapenkin värikirjoa. Lisäksi pitäisi vielä tulla niitä tummia tulppaaneja (yksi aukeamassa) ja mielestäni jotain valkoistakin. Nämä olisi niitä late (myöhäis)-versioita.

Olen nyt huomannut että on hyvä istuttaa näitä aikaisia sipulikukkia penkkeihin. Aremmat perennat ehtivä niiden välissä hyvin kasvuun ja eivät kärähdä kevätauringossa. Eli kerrostus on pop!

Lisäksi olen jo saanut maistella kevään ekaa ruohosipulia, nam. Yrttipenkkini ei ole vielä alussakaan. Esikasvatuksen osalta voin mainita, että olen istuttanut kaikki dahliat ja gladiolukset ja joitain köynnöksiäni. Heitin pois sekalaisen setin itänyttä tavaraa, tänä vuonna en saanut niitä kasvamaan sirkkalehtivaiheesta eteenpäin tarpeeksi ajoissa, joten menee taimiostoiksi. Kurpitsantaimet kituvat, ne tarttisi jo siirtää penkkiin (jota siis ei ole...).

Olen levittänyt multaa. Jättisäkki (kesän askartelusetti, 2 kuutiota) oli toimitettu eilen, joten katoksen pystytyksen jälkeen (mies sen teki melkein ilman kirosanoja) ja hanslankarina toimimisen jälkeen levitin ehkä 6 kärryllistä ja aloin mallailla varaston viereisen alueen kunnostusta.

Mulla on taas kaikki ihan vaiheessa, mutta palkitsin vielä itseäni ja saavutuksiani istuttamalla Astilbe Milk and Honey, eli jotain valkoista töyhtöangervoa ja yhden uuden pensaan varaston viereen (komeaonnenpensas).

Sen jälkeen maistuikin kylmä mehu, sillä oli melkein 25 astetta vielä myöhäänkin illalla.

Kukassa ovat mm. vuorenkilvet. kevätvuohenjuuri, ja isotuomipihlajassa ekat valkoiset näkyivät tänä aamuna.

Kesä tuli, shortsit jalkaan!

Hauska huomata miten muutama lämpimämpi päivä todellakin herättää paitsi puutarhurin koomasta, niin kasvit, nekin jotka jo luuli kuolleen. Sisko kylästeli alkuviikosta ja ihmetteli rusoangervon kohdalla, että onko se ollenkaan elossa, kun nämä angervot tyypillisesti ovat kovin kuolleen ja kuivan näköisiä ennen kasvuun lähtöä. Muutama päivä on todellakin tehnyt ihmeitä, kaikki angervot näyttävät hiirenkorvia ja mm. takapihan pahasti pupun jyrsimät, sittemmin rankasti typistetetyt muutkin pensaat osoittavat puskevansa pieniä ihania hiirenkorvia. Joten elossa ollaan!


Eilen aloitin puutarhahommia normipukimissa verkkarit-hupparilinjalla, mutta pian piti käydä nyysimässä isännän vaatekaapilla silkkibokserit, kun en löytänyt yhtään shortsia omista vaatevarannoistani. Kesä siis yllätti, lämpötila huitelikin runsaassa +20 asteessa ja aurinko helotti taivaalla.


Miestä nauratti touhu kovasti ja ilmoitteli oven raosta, että jossei ei tietäisi mitä teen, niin voisi pitää hulluna. Kyykin nimittäin tutkimassa penkkejä, mitä sieltä nousee. Ja koska osa on kokoa 1 cm, niin katsantoa piti kohdistaa muutaman kymmenen sentin päästä. Ja kyllä penkeissä kuhisee!


Niitä hukkuneita sipulikasvejakin tulee. Selkeästi ensi vuonna pitää laittaa noita pieniä juttuja liki toisiaan ja hakea vieläkin paremmat paikat. Nyt on yksittäisiä tulossa. Ehkä ne runsastuu?











Meillä oli peräkärry lainassa ja kun sen aika tuli palauttaa, niin tuli kiirus kaivella halutut uudet kukkapenkkiaihiot esiin. Yksi projektikohteita on yhdistää kaksi aiempaa etupihan penkkiä. Tässä projekti odottaa multatoimitusta. Tilasinkin perinteisen 2 kuutioisen säkin Biolanin tuotetta, on mistä mättää kesän projekteihin, kuitenkin hallittavan kokoinen satsi, ettei tule stressiä.

Tarkoitus on jakaa kuunliljat ja keltaiset tarhapäivänliljat. Uusi istuttaminen tietysti tarkoittaa, että on sopiva vaihe lisätä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta :-) Odottamassa on mm. keltapunaista ja valkoista tarhapäivänliljaa ja sitten olen jo istuttanut pari tainta vaaleanpunaista ja punaista odottamaan jakotaimia seurakseen. Samoin hankin arviolta yhden erilaisen kuunliljan kuunliljapenkkiin (kun en muista millaisia ne aiemmat täsmälleen ovat). Pari päivää odottelen vielä kasvua, niin voin käydä näiden jakamisten kimppuun.

Varaston seutu kaipailee laittoa ja toissa viikolla tuli sitä varten sekakuorma mursketta ja kenttäsepeliä. Neljä kuutiota murskaa tuli jo lapioitua ja miehen suosiollisella avustuksella levitettyä terassinalustaksi ja polun pohjaksi. Se ei ollutkaan niin kauhea homma käsipelillä kuin luulin, vain kahden illan runsaan tunnin-puolentoista työskentely (oli kyllä hiki...). Lopputulos oli oikein hyvä ja siinä sitten paljastui miehen salattua historiaa, kun se tuumasi, että nuorena tuli oltua rakennuksilla töissä ja siellä tehtiin mm. pihojakin. Joo, eipä ole vahingossakaan sanonut aiemmin. Onhan se näkynyt sen hommissa, että osaa ja kykenee (jos siis saa liikkeelle...). Mutta murskeosasto on ns. "rakenteita- ei kukkia", joten yleensä tähän tällaiseen saa hänetkin mukaan :-)

Sepelistä: sain käydä aika monta toimittajaa läpi ennenkuin päädyin tähän toimittajaan. Hinnoittelut (kuljetus vs. kuutio vs. paino), minimitoimitusmäärät yms ovat sen vertainen viidakko, että kannattaa pienenkin määrän tilaamisessa verrata toimittajia. Lisäksi ko. toimittajan (Ventoniemi) tilauskaveri osasi kertoa tuotteistaan ja löysimme itselleni sopivan ratkaisun sekakuormana, jolloin ei tarvinnut tilata riesoikseen kuorma-autollista tavaraa, jota ei tartte tässä kohden. Laitan linkit tuohon laitaan taas niille, joita kiinnostaa vertailla.

On ollut epäselvyyttä siitä pitääkö kärhöjä leikata tässä keväällä, mutta ainakin alppikärhön suhteen ongelma ratkaistui luonnollisesti. Se nimittäin puskee kymmenkuntaa oksanalkua maanrajasta ja ihan siitä maanpinnan tyngästä, lisäksi viiemvuoden kasvu oli sitten napsahtanut poikki. Kärhöt ovat välillä kovin hitaita nousemaan.

Sitten suoritin ulkoistustoimenpiteitä, eli istuttelin gladiolusalkujani pitkin ja poikin. Tässä on vielä tarvetta viimeistellä uudella mullalla. Samalla laitoin ulos myös veronica longifoliaa, joku tädyke, blue lagoon. Edessä on epätoivoisia sormustinkukkia pelastettuna mökin pihatieltä. Tämä kokonaisuus on osa varaston ympäristöä, eli work in process, keskeneräinen projekti-

Tämäkin penkki odottaa a) multaa, b) reunakiviä. Sain kuitenkin vatupassilla tasattua soran kera reunat ja jo sekin toi ryhtiä tähän. Taustalla on viime vuoden penkki. Joku lukija halusi kokemuksia tuollaisesta puupalikkareunanauhasta. No nyt tässä niitä mielipiteitä on tarjolla: ne reunanauhat ovat syvältä, eli menee vaihtoon. Ei nuo kestä siistinä mitenkään yli talvea. Eli tähänkin laitan jotain kiveä (jahka ehdin).

Mun puutarharakentamisfilosofia on, että en lähde tekemään liian hienoja muurattuja juttuja, ei ole rahaa tai halua. Laitan mieluummin luonnonmukaisesti kivetystä ja kukilla laitan kauneutta. Jos lähtisin ihan tyhjältä pihalta ja rakentamisesta, niin silloin ehkä tekisin kaikki rakenteet talon tyyliin ja alusta alkaen, nyt rakennan kerroksellisesti ja hiukan vapaammin. Kasvit eivät tiedä kumpi strategia on käytössä, ne tietää vain hoidon tai sen puutteen :-)

Niin, ja loppuosa Korpikangas-paketista tuli. Maahan meni liljanmukulat (Ivory Pixie ja Loppypop, eli valkoista ja puna-valkoista n. 60 cm). Jaloangervot ja hopeatäpläpeipit odottavat vielä paikkaansa (eli myös multaa...).

Hidasta kevään etenemistä havaittavissa

Ei ole ollut juurikaan kuvattavaa tai muistiin merkitsemistä pihalla. Kylmyys ja yöpakkaset verottavat kasvua ja vaikka kuinka päivittäin yritän käydä tsemppaamassa kasvien alkuja ja maanittelemassa niitä kevääseen, niin vähäistä on kasvu. Kuukauden melkein olleet samassa tilassa (tai niin minusta tuntuu).

Kuitenkin sinnikkäästi perustyöt on tehty: kevätsiivous penkeissä ja nurmikolla, kevätlannat laitettu, otin puiden ympäriltä jänissuojat . Otin myös tukikepit pois melkein kaikista itseistuttamistani puista, kun ovat olleet 2-3 vuotta kasvunalkuun tukemassa. Niistä tulikin paljon selkeämmän näköisiä ja ihan pienten puiden näköisiä, kun seisovat ihan itse.

Syksyllä istutetuista sipulikukista voin todeta, että kaikki tulppaanit nousevat (tyypillistä), mutta juurikaan mikään muu ei näytä mulla yksinkertaisesti lähtevän kasvuun. Yritin toki katsoa, etten laita väärinpäin tai liian syvälle, mutta epäilen, että en yksinkertaisesti ole narsissi-, pikarililja- jne tyyppiä. Ne ei vaan nouse mun puutarhassa! Ihan mikroskooppisen pieniä valkoisia liljoja on tullut joitain ja sitten kokonaista kaksi jotain muistaakseni "kevätmiekkaliljaa", koko about 5 senttiä.

Ja tietty, rusakot söivät kaikki mun keltaiset krookukset, yksi ehti kukkaan asti. Valkoiset ovat nyt vasta nousseet ja niitä on sitten yksittäin. Yleensähän mun krookukset kasvattavat vaan vartta, niin tänäkin vuonna.

Mutta tulppaneja siis tulee, ja tulee vielä niitä edellisvuotisiakin, joten jotain on odotettavissa, jahka saadaan hiukan suopeampaa lämpöä! Lisäksi jättisipulia näyttäisi nousevan, kuvassa isoimmat lehdet.

Tämän kesän projektina (muun muassa...) olisi saada varaston ympärystä siistittyä. Se vaatii sen oikullisemman puutarhurin läsnäoloa, eli kun mies saa itsestään irti niin tehdään. Hän on hyvä rakentamaan ja silleen, mutta ei sitten kyllä huomaa/piittaa mistään kukista tai kasveista. Tästä johtuen tällaiset ulkoyhteisprojektit ovat kyllä parisuhdehaasteita erityisesti projektinkulun ja vaiheiden suhteen. Itse haluaisin tietty väsätä ne kasvupaikat ja kukkapenkit ekaksi, kun taas mies haluaa tehdä rakenteet valmiiksi. Mutta siis kuitenkin, eilen saatiin aikaan leikkaus vanhan varaston vierestä uudelle polulle.

Projektin lopputulemana pitäisi olla jonkinlaiset portaat, terassia, polkua (ja tietysti sujautan muutaman kasvuston, kukkapenkin ja köynnosjuttukin varstoa vasten on varauksessa), lopuksi katteena kiviä ja kuorikatetta jne. Eli ihan isohko projekti maan korkojen viimeistelyssä, rakentamisessa ja istutuksissa jne. Soraa kuorman verran ja kiviä, kiviä, kiviä (multaaaa... :-) ).

Paras juttu on tontin kannalta, että tämä kulmaus on rauhaisa ja ilta-auringon paikka, eli kun me ollaan tavallisia päivätyölaisiä, niin on joskus sitten paikka josta ihailla pihaa .

Vappuna jo kyllä ihailin alustavasti varaston terassilla, sillä se ainokainen aurinkopäivä/ilta oli vapunaatto. Eli suunnitelmia on kyllä jo olemassa...

Kylmyysturhaumassani kaivelin ihan ite taas 2 x 2 m alueen vapaaksi nurmikosta. Poistin tästä yhden rotjakepensaan, kun sen kasvutapa oli liian yksioikoinen ja ruma, se peitti näkymät. Samalla sitten pari päivää huhkittuani pala kerrallaan sain alueen aikaan. Tässä on hyvä esimerkki mun käänteisestä puutarharakennuslogiikasta. Ne aina puutarhaohjelmissa ekaksi rakentavat hienot pohjat, istutuspenkkireunat ja sitten täyttävät mullalla ja jatkavat tästä.

Minä kaivelin kuopat pensaille, täytin ne rodomullalla ja istutin rodot (Nova Zemblja, Cunningham White) sekä mukaan tarttuneet heräteostokset: sinikatajat (Blue Star) ja sammalleimun (violettia..lajike on vielä siinä lapussa), vaikka penkin laidoista ei ole tietoakaan.

Lisäksi on tarkoitus laittaa tähän omia kuunliljoja ja päivänliljoja, mutta ne ei ole vielä edes nousseet niin, että voisin jakaa, joten saan odottaa.

Ensiapuorvokitkin olen laittanut ja muutaman ulkomuratin. Pitäydyn tänä vuonna ja en osta orvokkoja kukkainnostuksessani kaikkia purkkeja täyteen. Aina käy nimittäin niin, että nämähän kestävät minulla melkein syyspakkasille ja ei ole sitten tilaa muille kukille. Joten nyt herkuttelen ja odottelen uusia lajeja ja panttaan purkkieni kanssa ja laitan vaikka yksi purkki kerrallaan erilaisia asetelmia mielialan mukaan.

Tänä vuonna talvehti mun havut purkeissa hyvin, mutta laitoinkin kerrankin säkkikangassuojat maaliskuussa, niin ne ei kärtsänneet. Lisäksi rupesin kastelemaan sinne säkin alle havulantaveden kanssa heti, kun alkoi olla jo plussan puolella. Katajan meinasin heittää veks, kun oli niin ryyde, mutta se p--hana alkoikin taas näyttää elinvoimaisemmalta, joten ei se mihinkään jouda.

Ja tänä aamuna II-vuohykkeellä oli kivat syksyiset 3 astetta ja aamulenkiltä alkoi oikein kylmä sade. No, puutarha tarvii vettä ja töissä on lämmitys.

Koirakin on jo alkanut viihtyä apurina ulkotöissä, kunhan muistan heitellä lelua silloin tällöin ja antaa puutarhakeksipurkista kannustetta :-).

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.

Optimistisesti esikasvattamaan

Virallinen hankimittaus pihalla eilen osoitti, että etupihan keskihankikorkeus huitelee 120 sentissä. Puiden kohdilla paksuus on pienempi ja koivun kohdalla pilkistää mun sammalnallen otsa. Takapihalla yhden kuusen juurella pilkistää maa, mutta hankea on lähes puoleen reiteen. Kuitenkin vajentuma kohdittain on lähes metrin, sillä kukkapenkin viereinen Maija-patsas jo jököttää paljaana auringossa (jos sellainen näkyy) ja se oli reilusti lumen peitossa joku aika takaperin. Sade tietysti tiivistyttää hänget, joten tervetuloa sade.

Nevertheless, viikonlopun tulkitsin sitten jo huhtikuuksi ja istutin suurimman osan dahlioista ja gladioluksista turveruukkuihin tai ruukkuihin. Vetäisin maitopurkkietiketteihin nimet ja merkit että tunnistaisin ainakin edes lajin/värin jatkoistutuksia varten. Eli esikasvatuspäiväkirjassa:

* 7/3 karjalanneidot

* 28/3 dahliat ja gladiolukset:

- Glad. Purple King , loppukoko 120

- Glad. Primulinus Atom, punainen

- Sekoitukset mignondahliaa ruukuissa

- eilen 30/3 isot dahliat erikseen turveruukkuihin, Collarette Queen, punainen, keltainen ja Evelinen, valkoinen, violetti keskiö

Ja sitten se haaste, miten ihmeen päin noi dahliat pitää istuttaa, onko ne pullerot juuria vai jotain, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää? keskikohta ylöspäin? alaspäin?

Eilen tartuin siemenosastoon eli 30/3 purkitin:

- muutaman basilikan siemenen, loput ajattelin suorakylvää riviin (tuleviin yrttineliöihin/laatikoihin)

- paksoita, nämä saan varmaan harventaa/koulia

- muutaman kesäkurpitsan siemenen, nämä alkukasvatus taimina harson alla, aina kukintaan asti

- minitomaatti Tiny Tim, pitäisi olla ruukkutomaatteja, näitä joutuu sitten sutiin pölytyksen varmistamiseksi

- keijunmekkoa, tää on ollut mun suosikki amppelissa pari kesää, mutta eka kertaa koetan siemenestä asti

- kelloköynnöstä

- tuikkasin pari ruusunsiementä (kasvaako nää edes siemenistä?)

Eli yhteensä puolitoista pikkutaimitarhaa.

Seuraavan satsin aion laittaa noin parin viikon päästä. Sitä ennen jänskään näiden kanssa. Mieskin oli ihan hiljaa....

Kukkia ja mehiläisiä odotellessa!

Terveisiä vaan Lissabonista! Edes jossakin on jo selkeästi kevään tuloa havaittavissa ja aurinkoa oli koko viikon lämpötilan ollessa 17-19 astetta eli sellainen kevyt Suomen kesä.

Posti olikin tuonut sillä aikaa (yllätyksekseni) Korpikangas -siemenen tilaukseni, jota puutarhatuskissani klikkailin joku aika sitten. Yllätys tuli siitä, että jotenkin jäin käsitykseen, että ne toimittaisi kaiken vasta toukokuussa, mutta alla oleva keskikokoinen loota sitten ilmaantuikin ihanan sisältönsä kanssa paikalliseen postiin (dahliat, vuokot, gladiolukset).



Tää sitten tulee vaatimaan jo kohta toimeen tarttumista, sillä minulla alkaa tämä työhuone/buduaari/sotkuläjä täyttyä paitsi kaikista askarteluvälineistä ja tarveikkeista, niin kaikesta puutarhajutusta tyyliin siemeniä, juurakoita jne, vaatekaapissa on hätävarasetti turveruukkuja yms.

Mutta nyt sitten se kysymys: missähän järjestyksessä näitä pitäisi ruveta esikasvatteleen? Etenkin kun ulkona on edelleen puolentoista metrin hanget ja radio kertoi sulamisvauhdin olevan tätä nykyä 5 cm/ vrk??? Mihin tässä uskoa? Mies pilaillessaan uudelleen kirjoitti jääkaapin tarrablokkiin, että 60 pv haravointiin, kun mun arvioi oli ollut 30 pv. Tällä se olisi ollut eka viikko huhtikuussa. Mutta ei tällä menolla pääse pihalle kuin vasta kesäkuussa? Täh? Apua? Eikö kukaan muu koe samaa tuskaa, vai onko tämä mun oma ihmetys?

Sitten siitä esikasvatuksesta: tein jopa jotain merkintojä kalenteriinkin aiheesta ja nyt alkaisi olla käsillä ekat jutut, taisi olla sipulit, mutta koskeeko se myös noita ruohovartisia juttuja vai vaan maanalaisia. Basilikaa laittaisin vasta aika myöhään. Kaikki paputyyppiset kukat (köynnökset) tahtovat venyä hirveästi jos ne laittaa liian aikaisin. Voi tiedottomuutta? Sitten mietin voiko laittaa alkuun kasvatuksen viileässä autotallissa (n. 13 astetta), olisiko siinä itua? Jos eivät idä niin nostelee sitten sisälle.

Ai mikäkö on ongelma? No, näen, että jos kasaan tänne asumukseen kaikki esikasvatettavat, niin parempi/se toinen puolisko saa slaagin, sillä näitä on nyt siunaantunut ihan kotitarpeiksi :-) (omakasvatuksensa piti olla tämän vuoden teemani ja kokeiluni kohde, hehe).

Jokamiehen helppoja ohjeita ja vinkkejä ottaisin vastaan, mulla on siis varastoissa kesäkukkasiemeniä (ihan perusjuttuja, lähinnä köynnäkset ovat esikasvatettavia keijunmekko, ruusupavut, sitten tuli Viherpihan tilaajalahjana kehäkukkaa), yrttejä (lähinnä basilika, ja joku kiinansipuli esikasvatettava). Joko pitäisi kovasti laittaa, vaiko malttaa mieli viikko-pari??



Joo, ja kevät kurkkii ekasta laatikosta, eli pari viikkoa sitten laittamani karjalanneidot miettivät syntyjä syviä, 6:sta viisi on jo elonmerkeissä :-) ja hienosti leikkelin maitopurkista näille nimikyltit, koska se kestää kosteutta, että saan samat värit samaan purkkiin.

Kevätoptimismia

Ei voi mitään! Tuska alkaa olla jo arveluttavalla tasolla, joten oli ihan pakko tarttua toimeen. Kävin kierroksella viime viikolla hakemassa kerrankin juuttisäkkikevätsuojausta havuille, joita on purkeissa, etteivät ihan kärähdä näin kevätaurinkoisilla ilmoilla. Mukaan tarttui tietysti jotain istutettavaa eli nuo Karjalanneidot. Niissähän luki sitten selkeästi, että voi istuttaa aina tammikuusta alkaen eli ne meni tänään multiin. Väsäsin oikein maitopurkin pahvista niille kyltit. Kyllähän ne itse tietävät mitä ovat, mutta jos sattuisi istutusvaiheessa samanväriset samaan amppeliin, niin olisi hyvä.

Hiukan helpotti!

Olen muutenkin muutamana iltana hifistellyt siemenpussien kanssa keittiönpöydän ääressä ja oikein merkannut kalenteriin viikkotarkkuudella, milloin mitäkin pitäisi aloitella esikasvattamaan. Kylmä totuus on, että vielä saa odotella joitakin viikkoja, varsinkin jos tähtää vasta kesäkuulle istuttamaan ulos. Mutta käyhän se kuivaharjoittelukin puutarhaterapiasta?

Sitten annoin houkutukselle periksi siinäkin, että menin tilaamaan netistä ison ostoskorillisen kukkasipuleita, ja jopa perennanjuurakoita/taimia. Nämä pitäisi tulla toukokuussa toimitukseen. Eli listalla oli muutamaa sorttia dahlioita, mignonkokoista ja isompaa, samoin gladiolusta ja kokeilen myös tällä kertaa maahan liljoja. Perennapuolelle tilasin astilbeä, siis töyhtöangervoa, arovuokkoa ja täpläpeippiä. Väriskaala tuntui tällä kertaa olevan valkoista, vaaleanpunaista ja punaista, taisipa joku olla mun sinipunaistakin.

Kun ei oikein mitään muuta voi, niin pitää ruveta kaivamaan netistä kiviliikkeitä tai sellaisia joista saisin kesälle mullan, betoninoppakiveä (sitä sellaista halpaa), ja ehkä sepeliäkin. Kivet ajattelin laittaa muutaman istutusalueen reunaksi, samoin tavoitteena on siistiä etupihan parin puun alus (eli suomeksi: laajentaa siten että saa muutaman kukan siihen alle....).

Pihalla edelleen hanget ulottuvat noin kahteen metriin (kasattua lunta), joten kaikki oikea toiminta on vain toiveajattelua. Ensi viikolle lupasivat jo plussakelejä!

Jääkaapin oveen kirjoitin jo viikolla muistiin, että 30 PV HARAVOINTIIN! Voi olla optimistista. Onneksi on puutarhamessut sitä ennen ja puutarhalehdet kuluvat hiirenkorville.

On hanget korkeat nietokset...

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.


Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Mieli kääntyy jo kevääseen!

Talven keskellä, kun sisäkasvit vetelee henkitoreissaan ja pimeässä viimeisiään, onneksi on joulukukat, kuten kuvani amaryllis.

Hanget ovat harvinaisen korkeat täällä Tuusulan korkeudella ja pakkasta on jatkunut jo parin viikon ajan miinus 20 kieppeillä. Sinänsä hyvä juttu, sillä uskon, että pakkaset puhdistavat luontoa ylitalven talvehtivien tuholaisten munista ja muusta jatkuvan kosteuden homeista jne. Lisäksi korkea hanki ainakin estää sen, että mun kukkasipulit eivät menisi jänisten ruoaksi tällä talvikaudella.

Kotipuutarha-lehden sivuilta surfailin tekemisiä ensi kevääksi ja kesäkaudeksi, listaan tähän muistiin:

- leikkaa: ainakin kärhöt (paleltuneet osat), ruusut, harvenna tuomipihlaja
- kunnosta: etuosan istutuspenkki, lajittele kasvit ja siivoa alusta (lähinnä rikkaruohoköynnös)
- selkeytä puiden juuria, aloita vaikka etupihan puiden juurilta, esim. joku reunustus + kate (ja tietysti joitain kasveja,, muitakin kuin kukkasipuleja)

Edellä olevat uusrakentamisen lisäksi (kuten se mun yrttipenkkihaaveeni).

N. 100 päivää haravointikauteen :-)

Suunnitelmia kesäkäudelle 2010

Tässä sunnuntaiaamun kirjauksessa listaan suunnitelmia ensi kaudelle, kun tämä kausi alkaa jo vedellä viimeisiään. Tosin edelleen syksyn lannoitteet ovat levittämättä (kun en ihan oikeasti ole joutanut), liekö niistä enää kohta iloakaan? Onneksi jotkut ovat sitä mieltä, että syksyllä ei kannata siivota kukkapenkkejä liian tarkkaan, ettei paljaat varret kerää sieniä ja muita tauteja. Eli tältä osin homma hanskassa.


Kaudella 2010:

1) Keskityn yksivuotisiin kasveihin (pitäisi siis vielä ainakin yrittää perustaa joku penkki). Muistikirjaani olen suunnitellut istutusjärjestyksiä seuraamalla tämänkin kesän omia viritelmiä. Luvassa olisi ainakin dahliaa, gladioluksia, joitain siemeniä, ja köynnösviritelmiä (ja sitten tietysti valmistaimia kesäkukkia....). Mutta jos vielä ehtisi, niin joku sipuli voisi aloittaa ko. penkin kauden....

2) Johonkin takapihalle voisi perustaa happaman penkin, kun vihdoinkin takapihan ehkä saa ottaa puutarhakäyttöön: sembrapensasta, kääpiövuorimäntyä, rhodoa, aluskasveja??

3) Yrttitarhaa voisi rakentaa hiukan pysyvämmällä konseptilla. Tänä vuonna kaikki kasvoi ihan hyvin, mutta haluaisin lisää salaatteja ja jotain seurattavaa joka on enemmän kolmiulotteista. Japanilaisia salaattikasveja?? Niin ja kasvuston hyödyntäminen säännöllisemmin voisi olla järkevää, nyt olen riipinyt sieltä vihreää muistaessa.

4) Sitten voisi alkaa selkeyttämään olevia perennapenkkejä ja mahdollisesti valtaamaan lisätilaa. Ainakin päivänliljat voisi ryhmitellä ja jakaa, sekä kuunliljat. Ja syysleimuja voisi lisätä ihan simona...Muutama ruusu...

Luulenpa, että näillä saisi ensi kesän taas kulumaan hyvin? Jos lisää luetteloon kaikki lannoittamiset, tautien torjunnat ja muut rusakkojen kiroamiset, niin kesä menee hyvin puuhaillessa.

(Listassa ei tietystikään ole niitä oheisjuttuja eli

5) Varaston viimeistely
6) Mutterivaraston siivous ja järjestely ja mutteripään sisustaminen (=maalaus, kalustus) )




Melkein alan odottamaan uutta kautta!

Sillä sipuli!

Tänä vuonna sipuliprojektini alkoi kerrankin ajoissa. Tavallisesti herään siihen vasta siinä vaiheessa, kun saan kädet ruvella kyntää jäistä puutarhaa istutuspuuhissa. Tässä suhteessa bloginpito ja jatkuva puutarhahommien kirjaaminen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuraaminen on aiheellista, sillä se pitää ajantasalla ja voinpa sanoa, että selkeästi lajituntemus on lisääntynyt, sitä myöten kasvuvaatimusten jne ymmärtäminen.

Keväällä iloitsin tulppaaneista, kaikkialla pyörivät rusakot iloitsivat ilmaisesta salaatista (mun krookukset). Silloin totesin, että ainakin tuplaan sipulien määrän ja että pyrin tarkempaan istuttamaan eri puolelle yksittäistä penkkiä eli vähän ikäänkuin layout-suunnitteluakin tulisi harrastaa.

Mutta kaikki hyvät projektit alkavat naisellisesta ostoksilla :-) Yksi viikko meni Eurobulbin sivuilla (www.eurobulb.nl) . Enpä tiennytkään kuinka monenlaista tulppaania on olemassa!

Liljaa, papukaijaa, darwinia, myöhäistä, aikaista, kerrottua, luonnonmukaista (haa, huomaatteko listaa tulee). Muutama ruutupaperi kului, kun laskeskelin ja optimoin lukumääriä, värejä ja muotoja. Tästäkin saa siis oikeasti tiedettä.

Mulla on tähän ylettömään puutarhatuhlailuun oma sietoraja, joka on suhteessa odotettuun tulokseen, jo tälle kaudelle käytettyyn puutarharahamäärään ja riskiin, että istutukset menevät metsäneläjien rehuksi, kotiloille tms muille eläteille. Suunnittelussa hauskinta on etsiä se sisäinen lapsi ja piirrellä kunnon Carandasheilla (värikynillä) sielunsa visioita väreistä ja yhdistelmistä.

Sitten iski laiskuus ja malttamattomuus ja ajattelin, että toimitusaika on liian pitkä. Siirryin suomalaisiin onlinepuutarhakauppoihin (esim. www.siemen,fi, www.exoticgarden.fi ) ja tein vertailevaa tutkimusta, mittasuhteena montako senttiä (siis rahaa)/sipuli. Nythän minulla oli hienot suunnitelmat ja lajit suunnilleen tiedossa, joten tämä vaihe meni joutuisasti.

Kahden viikon zuumausten jälkeen aloin olla jo epätoivoinen, yhtään ainutta sipulia en ollut hankkinut, silmissä vilisi darwin hybridit, upstarit, angelicat jne. Mulle tuli ihan nettiähky! Mutta onneksi tuli bonusliikkeen mainos kotiin ja siinä sanottiin, että sipulit tulevat kauppaan viikolla 35 ja runsaat tarjoukset. Tässä vaiheessa tosin iski sitten pettymys, kun siinä tarjouslajivalikoima oli tosi kapea eli joutuisin heittämään hukkaan haaveet sinisistä papukaijoista jnejne.

Mutta onneksi Vantaa ruotsalainen puutarhatoiveuni avasi sitten uudistuneena ja 3 pussia kahden hinnalla pelasti päiväni! Tukka putkella ryykäsin kauppaan ja kaksin käsin hamusin piirroksieni mukaiset lajikkeet (plus ne heräteostokset eli pikkuliljoja). Jättikassi notkuen porhalsin kotiin.

Istutukset sitten venyivät toisen viikon ja ehdin täydentää ostojani muutamalla pussilla lisää, kun piti käydä tutustumassa bonusliikkeen Terraan Tuusulassa (365 pv puutarhaliikettä....ja kotimatkalla....aijai?).

Eli sitten se rutiini. Kaksi iltaa olen kyykkinyt ja taipunut, mutta muutama sata sipulia on maassa. Kirjaan lajikkeet myöhempää referenssiä varten, kun ehkä taas haluan jatkaa samoilla. Osahan voi nousta hyvinkin muinakin vuosina, näin oletan jo vanhoista.



Puiden alle istuttelin perinteiseen tapaan:
- krookusekoitusta (keltaine, valkoinen, kahta lilaa/violettia)
- kurjenmiekkoja, sekoitus, keltainen, sininen, liila
- kirjokevättähteä, Pink Giant
- lehtolaukkaa, valkea, vaaleanpunainen /kuvan perusteella


- narsisseja takapihan penkkiin, Ice Follies ja Tete a Tete (missähän nuo aksentit olisi..), narsissit ovat mulle ihan uusi laji

- etupihan penkkiin pihlajan juureen: white parrot, blue parrot, upstar (tulipa double, late), ukonlaukkaa/purple sensation/allium aflatunense

Laukat näin jossain Puutarhaunelmissa, joku yksivuotisintoilija istutteli. Jospa mullakin onnistuisi?

- viime vuonna keltaiset darwinit nousivat runsaina, siispä darwinipenkiksi muodostui tyttöpenkki (se jota tyttöpatsas katselee): darwin hybridejä (golden apeldoorn, red apeldoorn) ja kaksiväristä kees nelis triumph

Etupihalle istutin Angelicaa (kerrottua pinkkiä, monta...) ja pihlajanjuurelle kirjopikarililjaa ja heräteostos jättipussin Triumph mixediä, samoin kuin takapihan penkkiin toisen mokoman.

Varastoprojekti etenee, itse asiassa sen pitäisi tulla tänään valmiiksi. Tämä kuva on jo muutaman päivän takainen.

Siitä tulee/tuli hieno! (vaikka itse sanonkin)

Sipulien jälkeen melkein alkaa olla puutarhan syksy. Lannat kehiin, hiukan hoitoa ja pillit pussiin. Loppusyksy menee ihastellessa. Kasvu on runsasta, on kosteaa ja lämmintäkin on piisannut. Jos jaksaa, niin on mahdollista askarrella maisemointia, mutta ehkä pitää hengähtää varastoprojektin jälkeen hiukan. Toisaalta senkin voisi maalata.

Ai, puhuinko jo pillien vetämisestä pussiin? Taisi olla toiveajattelua tai täyttä harhaa :-)

Lomilta paluuta ja alkavan syksyn hommia

Puutarha on hienosti hoitanut itseänsä loman aikana. Viimeisen puolitoista viikkoa olen toki päivittänyt uutta tietokonetta, kun tämä vanha ritsa alkaa olla aikalailla förbi. Loman aikana tietysti vakiopuutarha oli minimihoidolla, mutta kun se oli hyvin alkuun lähtenyt tälle kaudelle, niin selvittiin viikon välein tapahtuneella hoitorysäyksellä eli nurmikon leikkuu, rikkaruohot pois ja runsas kastelu. Jopa kesäkukat menivät hienosti tämän kauden yli.

Sitten kompakysymys: Mitä puutarhuri tekee lomalla? No, tietysti puutarhatöitä, mutta mökillä. Lupaan dokumentoida muutamalla kuvalla saavutukseni siellä.

Innostuin nimittäin arjen kuntoiluun eli pyörittelin ja raahasin useita kiviä ja rajasin istutuksia mökillä. Keskisuomalainen rantatontti sammalen alla ei ole muuta kuin kiveä ja kun ne ovat sellaista epäsäännöllistä lohkaretta, niin niistä saa tosi hienoja rakennelmia. Multaakin kului muutama kuutio. Lisäksi pyörittelin omia kasveja uusiin paikkoihin, mutta tietysti muutama uusi tulokas mahtui joukkoon eli rhodoa, ruusua, kuunliljaa jnejne.

Lisäksi oli juuri paras sesonki sellaiselle, joka nauttii marjastamisesta, sienestämisestä, ravustamisesta jnejne. Iloisesti tunnustaudun keski-ikäiseksi harrasteiden puitteissa, sillä innostuin myös keitteleen marmelaadeja ja hilloja: omenasosetta, omenapuolukkamarmelaadia, omenavadelmaa, omenachiliä, kuningatarhilloa, karviaishilloa. Että namnam!

Kotosalla kukkii taas kaikenlaista: kuutamohortensia, noin 2 m korkea pensas, monine valkeine kukkineen.

Viime vuonna istutettu rantakukka on runsastunut kiitettävästi.

Joku lukija halusi kokemuksia tuosta rajausnauhasta. Ne koristekivet ovat edelleen laittamatta, mutta nauha on toiminut oikein hyvin ja oli tosi helppo laittaa. Se on pysynyt kiitettävän napakasti kuosissa, ei voi valittaa. Itse istutus taas on ylitäysi, mutta en osannut tajuta, että tulin valinneeksi tosi isoiksi kasvavia lajeja samaan penkkiin. Eli ensi keväänä on edessä järjestelyä ja muuttoa.

Mun salkoruusu vihdoinkin kukkii ja tosi ahkerasti. Tämän piti olla joku "musta" mutta ehkä se väriaine jäi jonnekin, käytännössä tämä on heleä keltainen. Olen ihastunut salkoruusun kasvutapaan ja varmasti laitan tätä ensi kesänäkin (lisääääää).

Tämä kesä on ollut mehitähtien suhteen hieno kesä, kaikki ovat runsastuneet ja olen pystynyt levittämään näitä eri paikkoihin. Tämä oli sellainen versio, jossa on hienot punavihret värit, toivottavasti selviää talven ylikin.

Aaaah, kärhöjä! Keskelle pihaa laittamani istutusalue on kasvanut ja huolimatta paahteisesta auringosta uudet taimetkin ovat jaksaneet kasvaa. Jouduinhan siirtämään yhden pikku happomarjan pois, kun sen lehdet kärväsivät alta aikayksikön (jo tack, se pikkupensaskin voi hyvin toisen varjossa ja kasvatti uudestaan kauniit pienet punaiset lehdet kärvistyneiden sijaan eli ei kuollut).

Alppikärhö vieressä puolestaan jaksoi pukata kokonaista yhden kukan :-)

Vähän kaukaa tämä kuva, mutta kepeissä kasvavat ne kärhöt. Nämä oli taas velttoja peruskoululaisia, eli olen joutunut sitomaan näitä kasvun aikana. Minä kun luulin, että kärhö on köynnöstävä (siis itse tarttuu??).

Ja paloma kukkii ja kukkii. Näitä lisäääääääää (mä olen muutenkin ihastunut ruusuihin(kin)).

Tässä ensi vuoden arbeettia eli kuunliljat menee jakoon, saan levittää niitä reippaasti. Syysleimut pitää ryhmitellä.

Muutenkin olen jo miettinyt ensi vuoden tekemisiä ja tuntuu, että ensi vuonna ei tänne tule juurikaan uutta perennaa. Järjestelen, jaan ja lisään olevia. Sen sijaan se yrttitarha, sen teen todellakin ja panostan kaikkeen yksivuotiseen. Jättikassi sipuleita odottaa istuttamista (toisen postauksen arvoinen juttu).

Maija on niiiiiiin onnellinen (vähän mukaillen Sigin laulua)... eli meidän varastoprojekti lähti käyntiin.

Homma mutkistui matkalla, eli hakuprosessi muuttuikin rakennuslupakäytännöksi ja homma meinasi kusta heti alkuunsa (aikataulullisesti), mutta onneksi löytyi reippaita kunnan rakentajaviranomaisia ja saimme kuin saimmekin luvat, aloitusjutut jne kuntoon ja nyt alkaa homma konkretisoitua muuallakin kuin paperilla, rautakaupan tilauskannassa ja lainasaldona.

Tämän päivän työt eli rungon hahmotelma kasassa.

Puutarhuri siirtyy unelmoimaan 600 uuden neliön valtaamisesta istutuksille (miinus ne jo aiemmin sodalla ja rauhalla vallatut). Sillä kun tuo saadaan rakennettua, niin takapihaa voi lähteä miettimään siltä kannalta, että siellä ei ole paku/kuorma-auto- tms liikennettä. Se on kuitenkin lähes puolet tontista, joten voitte arvata, että olen jo täpinöissä värikynät ojossa suunnittelemassa kautta 2010 toiveiden vihkoon ja kukkakirjat kuluvat käsissä!

Hahahaa! Hyvää yötä!