Liljojen aikaa

Viimeksi taisi jäädä kokonaiskuva gladioluspenkistä pois. Yksi mielenkiintoinen seikka on tänä kesänä ollut, että kun en ole nyt istuttanut niin paljoa uutta, vaan ennemminkin jakanut vanhaa ja siirrellyt joitakin toisiin paikkoihin, niin mun penkeissä on paljon väriskaalaa siten, että ne yhdessä penkissä ovat aika lailla synkassa keskenään. Toki tähän pyrinkin ja ei liene vaikeaa sommitella värejä. Mutta se juju puutarhassa tuleekin siitä, että aina ei etukäteen tiedä miten ne oikein kukkivat ja milloin, minkä kokoisiksi tulevat tai kuinka runsastuvat.

Yksi kantava väri minulla on tänä vuonna ollut keltainen, keltaista kukkii koko ajan jossain. Sen lisäksi selkeästi suosin sinisävyisiä värejä: fuksiaa, viileää vaaeanpunaista, sinisiä, violetteja ja sitten jos en tiedä mitä haluan laitan aina valkoista. Oranssit ja punaiset ovat sitten niitä harvinaisuuksia. Tosin nyt esimerkiksi kiitollinen Charming Cover -ruusuni kukkii punaisin pikkuruusuin ja on siis poikkeus säännöstä.

Uusi sukupolvia liljoja kukkii, nämä ovat kirkkaan valkoisia. Ensi kaudeksi merkkaan muistiin, että liljoja voisi laittaa runsaasti penkkeihin ja ruukkuihin. Nämä näyttävät olevan kivoja lisiä muun kukinnan joukossa.

Tässä on hyvä esimerkki ruukkuistutuksesta, jota en ole tehnyt eli liljan istutin kaksi kesää sitten. Olin laiska ja en tyhjentänyt ruukkua syksyllä, vaan nostin sen kylmään varastoon. Viime keväänä se pukkasi pitkää olmin väristä soiroa ja nostin sen sittemmin ulos. Soirot vahvistuivat ja vihertyivät. Siihen tuli pari kukkaakin, kasvutapa oli lievästi sanoen rento. Näin ollen tänä vuonna nostin koemielessä ruukun patiolle, ja jonkun ajan kuluttua samainen lilja alkoi kasvaa, tosin hitaasti. Tätä odotellessa ruukkuun on kylväytynyt muualta mm. onnenapilaa ja joku koivuntaim tms. Mutta enhän raski noita poista kun kokonaisuus on kovin tasapainoinen.

Se siitä suunnitelmasta :-).

Siirrynpä suunnittelemaan ensikaudelle tulppaaniostoksia.... (ihanaa). En kylllä laita yhtään narsissia, kun en saanut ensimmäistäkään tänä vuonna vaikka istutin 50 kpl. Mikähän kumma tässä on? Miksi joku laji ei vaan menesty/kasva? Annanko narsissien osalta periksi?

On hanget korkeat nietokset...

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.


Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Pionien sota

Täytyy siteerata heti aluksi kuuntelemaani äänikirjaa eli Pauli Kohelon (ilmeisestikin salanimi) kirjaa "Ohessa tilinumeroni", oikein hauska pakina puutarhan merkityksestä, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan! Eli:

- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -

Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.

Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?

No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).

Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!

Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.



Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.

Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.

Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.

Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.

Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.

Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.

Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:

- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.

- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:

* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni

* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni

* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa

Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).

Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?

Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)

Juhannuksen jälkeistä elämää

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.

Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.

Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:

- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä

- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen

- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee

Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)

Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).

Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)

Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...

Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!

Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).

Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.

Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.

Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)

Punaista ja sinistä

Ihan aluksi pitää kuvata tämä Charming cover -ruusuni, se on niin herkkä ja herttainen. Toinen näistä alkaa olla jo kukassa, nämähän varmasti kukitetaan taimina, että olisivat sitten houkuttelevampia ostajalle. Muuten kai ruusut kukkivat hiukan myöhemmin? No, kuitenkin tätä pitää käydä ihastelemassa iltaisin.

Lauantai-ilta (tänään siis) meni istuttaessa muutama kerääntynyt juttu. Edelleenkään mulla ei oikein ole ideaa tuohon kivien muodostamaan kehään. Näin ollen lähestyin aihetta istuttamalla ulkopuolelle. Tosi loogista?

Kuitenkin paikkansa löysivät:

- pensashanhikki, keltainen (dasiphora fruticosa, goldteppich)

- rusovuohenkuusama, diervilla sessifolia "Disa", tässä on hienot lehdet ainakin noin aluksi, mielenkiintoista nähdä miten muuttuu kasvaessa

-sitten laitoin muutaman taimen muurikelloa, olen nyt istutellut erilaisia maanpaitekasveja, jos vaikka niitä voisi myöhemmin hyödyntää katteenkin asemesta, campanula portenchlagiana

Istutin toisaalle myös yhden valkoisen syreenin.Yllättävän hankala nakki löytää valkoinen syreenin taimi, vaaleanpunaisia, liiloja jne oli pilvin pimein. Mielestäni unkarinsyreenin pitäisi olla valkoinen, mutta en löytänyt mitään sellaista. Kaikenlaista pihasyreeniä, puistosyreeniä jne. Mutta sitten löytyi yksi kpl valkoinen pihasyreeni eli syringa vulgaris. (mitähän tässä on vulgaaria?).

Kärhöjä himoan, mutta ne ei aina tahdo oikein selvitä talven yli, vaikka olen yrittänyt istuttaa syvään ja vinoon ja varjoon ja ties mihin. Mutta tänä vuonna kiven juureen laittamani ainakn näyttää nousevan, joten siitä innostuneena laitoin kaksi kpl Cite de Lyon versioita pihlajanympärille. Kangasajuruohoa maanpeitekasviksi.

Näitä pitää kanssa seurata päivittäin ja jutella mukavia.

Kukinnassa alkaa selkeästi sininen kausi. Ensimmäisiä uusia on kurjenpolvet, joita mulla löytyy ystävältä saatu tällainen sininen ja sitten sellainen violetin/viininpunainen), siis mikä väri, pitää tarkistaa. Jälleen tällainen joltakin saatu taimin alku kasvaa sohotttaa innolla. Tämä on kyllä motivoivaa.

Kerrankin mun irikset näyttäisivät selviävän yli alkukesän kuivuuden. Luulen ja uskon, että se tulppaanien kasvatus on ollut tosi hyvä, sillä muitakin kivoja juttuja on nousemassa, kun on hoitanut tulppaaneille vettä ja ne ovat hiukan vrjostaneet talvesta herääviä taimia.

Mirrinminttu ja tulppaanin jäänteet elelevät sopusoinnussa. Mirrinminttua olen jo hiukan harventanutkin, ettei ihan varasta showta kukkapenkissä.

Ja se Jaskan tunnistama vuorikaunokki kukkii. Aika kiva puska tämäkin, tervehtimässä etupihalla ohikulkijoita.

Aah ja mun eksyneet orvokit! Näitä nousee postilaatikon alla, ruohikon reunassa, terassin reunalla. Ja ne ovat niin söpöjä pikkuisia, kaikissa väreissä, vahvimpana kuitenkin tuo sininen ja liila.

Niin, voiko joku mua vastustaa? Olen vain 2 cm kokoinen, mutta niin monenlaista väriä ja iloinen ilme!

Puutarhahoidossa pitänee siirtyä hoito-osastoon, eli siis rikkaruohojen kitkentään. Voin kyllä kehua, että kun olen alkukesän jo ahkerasti nykkinyt, niin ei ole mitään pahempaa. Mutta nyt sitten haasteena on erottaa joitakin sellaisia, jotka oikeasti ovat rikkaruohoja ja mitkä sitten olisi esim niitä mun unikkojen siementämiä juttuja? Lisäksi epäilen, että yksi kulleron kaveri on iskent tuohon viimevuoden penkkiin, mutta en ole siitäkän nyt sitten ihan varma, kun en muista mitä siinä kohden pitäisi olla.

Löytyisiköhän jostain kuvallinen rikkaruoholuettelo?

Tuunausta

Otin kuvan syyspenkistäni. Sattumalta kävi niin, että etualan syysleimut ovat haalean vaaleanpunaisia tummemmin reunoin, kun taas taakse laittamani ovatkin syvän violetinpunaisia. Tämä penkki on ollut kasvutavaltaan silmää miellyttävä: on erilaista lehtimuotoa, kasvit ovat pysyneet kurissa suhteessa toisiinsa ja väritkin harmoniassa eli keltaista ja vastaväriä violettia, hiukan vaaleanpunaista aksenttia.

Kiven luona on epätoivoinen yritys taas noita kärhöjä, jospa menisi jopa talven ylikin :-). Ainakin maassa olevalle osalle on suojaisa kulma muiden kasvien takana. Kärhöt tahtovat kärähtää alkukeväästä ja -kesästä hentoisine varsineen, ennenkuin kasvu lähtee kunnolla alkuun. Niiden istutuspaikkaa ja olotilaa joutuu miettimään kunnolla, jos haluaa niistä monivuotisia kavereita.

Sitten se tuunaus: investoin kunnon puutarhasaksiin, kun tähän asti olen nipsaillut kasveja vanhoilla yleissaksilla. Ensimmäisenä rouhaisin pois etualalla olleet jo-kukkineet en-edelleenkään-tiedä-mitä-ne-valkoiset-ovat. Penkki siistiytyi huomattavasti.

Istutin muutaman syyskukan, 3 kpl violetteja syysastereita ja yhden koristekaalin. Aiemminhan revin ylenmääräisen mirrinmintun kuosiin.

Nyt penkki on taas kuosissa ja kehtaan kulkea pihalla eikä tarvi sulkea silmiään :-)

Se yksi tuntematon, tietääkö kukaan mikä tässä kuvassa on?

Kukkivana noin puoleen reiteen eli 70 cm, pysty kasvutapa, kukkimisen jälkeen rento, yhdessä varressa monta kukkaryvästä.

Mun kirjoissa ei ole kattavasti kuvia ja mikään taulukkonimi ei kilistä kelloa.

Siitä tulee kansa mieleen, tietääkö joku sopivaa perennakuvastoa/kirjaa? Monesti löytyy listauksia jne, mutta kuvamateriaalia on niukasti.

Paluu arkeen ja viikkoinventaariota

Surkeita kelejä piteli koko loman ajan, mutta tänään kotiin tullessa töistä silmiäni sulostutti uusi väri ja kukka. Vähästä sitä tänä kesänä ilostuu eli idän unikolla on keltaisia kavereita tämän kesän uudessa penkissä:





Muutenkin tuossa penkissä jotkut lajit ovat kiitettävästi runsastuneet, esim. kuvassakin näkyvä malva. Blue parfum ruusukin näyttäisi toipuneen, kun se yhdessä vaiheessa vaikutti pukeutuvansa jo syysväreihin, ehkä se vielä kukkiikin.

Syyspenkissä alkaa olla elämää, tarhapäivänliljat alkavat kukkia:



Lisäksi ensioireet sammalleimulle, istutin siihen eteen pari rantakukkaa viime viikolla:





Erilaiset kivikkokasvit kukkivat, ilmeisesti maksaruohoja kanssa, kuvat hiukan suttuisia vaikka otin makrolla, mutta ovat pieniä pihan väripilkkuja:

Ja todistettavasti kirsikassa on ennätyssato aiempien vuosien kolmen kirsikan huippusatoon verrattuna, ehkä 100 kpl. Olen jo maistellut näitä, mutta ainakin mun suussa tosi kirpeitä, vaan enpä tietysti muista lajiakaan, haha.

Sitten olen yrittänyt ajaa pois niitä etanoita jos ne sitten mun salaatteja söivät rei'ille. En ole nähnyt uusia ja on saatu syödä takapihan antia jo parin viikon ajan.

Mun herneillä voinen heittää vesilintua. Nämä ovat ihan kädettömiä versioita, kun eivät osaa kiivetä tikkuja pitkin, vaan lököttävät kuin peruskoululaiset pulpetissaan. Ei tämä vihannesviljely ihan jokamiehentaito ole, tähän tarvisi jonkun mummon tai muun 4H-tyypin avuksi, kun ei ole mitään perimätietoa. Ja sitten se TV:n Carol jotain hehkuttaa siinä Grow you own Veg'ssä niin (Vihannestarha kuntoon), että ihan ottaa päähän (jupinaaaa...........). No ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja onhan mulla siinä vielä pari alkua, joita voin yrittään tukea toisia paremmin.

Siispä plussaa ja miinusta eli normaalia puutarhaelämää näin heinäkuisena loppupuolen viikkona. Seuraavaan kertaan....moikka!

Hoitovapaalla

Joo, turha onnitella... Olen siis puutarhan hoitovapaalla mökiltä. Puutarhaentusiasti ei voi olla pois kauhean pitkään ja säät oli taas ihan mitä sattuu.

Paitsi siis kotosalla, kaksi mitä hienointa kesäpäivää ja olenkin pyörinyt pihalla hoitotoimissa molempina päivinä. (No, lauantaiaamuna heräsin valtaavaan sateeseen, mikä tietysti hyvä puutarhalle).

Uuttauutta eli projektipenkki sai vahtijan:

Sitten päivitin Maijalle kukkia keinuun (mä oon ihan hurahtanut kaikkiin puutarhatonttuihin), saa nähdä kestääkö nuo maksaruohot tuossa, mutta ainakin yritän.

Tällä viikolla uusia kukkijoita ovat ritarinkannukset, ja allaolevat valkoiset siinä vieressä, en tiedä lajia, osaako joku tunnistaa?

Kaikilla naapureilla kukkii hienosti pionit, mutta minun yksilöt vasta miettivät, että kannattaako täällä asustaa. Kauniita pioneita oli kuitenkin Mäntässä, G.A Serlachiuksen taidemuseon vanhalla pihalla, kymmeniä metrejä kauniita kukassa olevia penkkejä erilaisia pioneja, sammalleimua ja kukassa olevaa mirrinminttua. Suosittelen kesäkohteeksi (siis myös taiteen vuoksi).

Tässä pari kukkakuvaa, vaikka esimerkeiksi mun pioneille.

Ja puutarhan hoidon haastepoulelle kirjaan:

- muutama etana havaittu mehevissä salaateissani, laitoin sinisiä rakeita, jotta riittäisi itsellekin

- naapurustossa on myyriä, tai siis kuulemma kontiaisia (ei ehkä niin paha), pitä paneutua aiheeseen loman jälkeen

Että siis haasteita riittää!

Haastettu

Huhhuh, tämä meni linkitysten harjoitteluun, mutta vanhakin oppii. Kiitoksia haasteesta!
**********************************************************************************


Nialta sain haasteen:

Säännöt:

1. Laita 5 linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä seuraaviin teemoihin:

-PERHE Isotäti
-YSTÄVYYS Multaa 7 kuutiota ja uskollinen apuri
-RAKKAUS Rakastan sua
-MINÄ ITSE Rutiineja
-MITÄ TAHANSA Piha-askarteluja

2. Haasta 5 muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin 2 uutta tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

3. Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.


Haastan:


Peregrina ihan pihalla
Jaskan puutarha
Patinan paja
Puutarhaprojekti
Aniksen puuhailua kotona ja puutarhassa