Kuukausipäivitys -heinäkuu??

Tähän päivitykseen meni taas viikko että hurahti. Tämä kesä on mennyt koiran hoitamisessa ihan täysin. Se sai kauhean bakteeritulehduksen, joka levisi ja levis sekä oli sellaista visvaista märkää. Puoli koiraa on nyt karvaton, mutta ei enää verinen ja visvainen.

Eli puutarha on saanut tulla toimeen omillaan, kun arki-iltoina koiranhoito on ollut ykkäsprioriteetilla.

Senpä vuoksi onkin ihan yllättävää että se on kukkinut ja ollut aika kivan näköinen pitkin aikoja. Tänä vuonna on oikeastaan ekaa kertaa nähnyt, että värit vaihtuu eri kukinta-aikana, näinhän jotenkin yritin hiukan miettiä (siis joskus, sittemmin istutukset ovat ryöstäytyneet hallinnasta).

Kaikki jakamani kuunliljat ovat kasvaneet hyvin ja nyt ovat kukassakin.

Tämän kuvan otin oikeastaan tuon liljan takia :-)

Jotkut kesäkukat pitävät vielä pintansa, esim tämä kaunisvärinen orvokki. Petunia erityisesti miljoonakellot näyttävät olevan tosi sitkeitä. Niitä siis lisää ensi vuonna!

Kalla kukkii jo toistamiseen tai kolmatta kertaa, kanssa mun kestosuosikki kesäkukissa.

Olihan se tässä setissä. Liljoihin olen nyt hurahtanut, taidan laittaa näitäkin lisää, kun hyvin vähäisesti näitä istutin (ja tietysti väärin paikkoihin, osa jäi muiden jalkoihin.).

Mun pensaskrassi, omat kasvantukset ovat kukassa vihannelaatikoiden reunalla.

Dahliat ovat kyllä kanssa hienoja. Pitää yrittää talvehdittaa nuo juurakot, kun niihin menee ihan huomattava summa, jos aina ostaa uusiksi laiskuuttaan.

Tämä äitienpäviruusun kokoinen ja tyyppinen pikkuruusu on kukkinut kanssa ainakin tuplakerran ja edelleen punaisena antaa pirteyttä puutarhaan. Pääävärejä nyt onkin punainen ja valkoinen (kuutamohortensiat ja joku toinen hortensia, jota en taaskaan muista ilman tarkastusta).

Kukkakoko jotain vajaa 20 cm :-)

Kaktusdahlia, nämä oli hiukan vaatimattomampia, mutta ihan mielenkiintoisia.

Ja jotkut mun kärhöistä viihtyvät. Tämä kiertää yhtä pihlajaa, itse asiassa kahta eri lajia. Tarpeeksi suojainen paikka ja juuret ovat varjossa, ei kuivu. Pihlaja näyttää erikoiselta kun runko on täynnä kukkia, hiukan eksoottiseltakin.

Alppikärhö on ihan hurjistunut kasvamaan, sääli että kukat ovat tällaisia minikokoisia ja vaatimattomia, eivät näy kauempaa.

Tässä koko komistus, mittaa ehkä korkeutta vajaa 2 m ja leveyttä 1 m.

Vastaavasti toisella puolella penkkiä on sitten tällainen yksivartinen, mutta siis hienot kukat.

Kokeilin yhden perennaistutuksen piristyksenä miljoonakelloja. Se onkin hyvä paikka, kun riittä kosteus ja kukat ovat aina kukassa. Tätä ei tarvi edes nyppiä, oikea laiskan puutarhurin ilo!

Jaa, hortensiat pitää kuvata, jahka sade lakkaa ja on päivä (kirjoitan tätä lauantai-iltana saunan jälkeen satessa...).

Piha kaipaisi siivousta eli kuolleita pois ja harventamista, mutta elokuu alkaa jo vähän laiskuttaa. Tänäkin vuonna taas voin todeta, että vihanneslaatikoistani hyödynnän parhaiten persijan, ruohosipulin, kiinansipulin, salaatit. Mutta moni muu yrtti saa kyllä kasvaa ihan koristeena. Tänään tosin keräsin setin erilaisia yrttejä pastakastikkeeseen ja olipa se hyvää ! Tässä suhtessa olisi kurinpalautuksen paikka.

Harvennustöitä riittää!

Viimeinen lomaviikkoni pyörähti käyntiin tällä viikolla ja se oli minulle itselleni paluu tänne peruspaikoille ja puutarhaan. Yllätyin iloisesti, että mies oli saanut pidettyä kasvit hengissä ja osa jopa oli kasvannutkin, vaikka hänellä oli edellinen superhelteinen viikko kastelutyövuoro, kun itse olin sukuloimassa. Mietin jo, että selkeästi hän oli taas miehisellä superpieteetillä kastellut kaikkea ja kaikkia säntillisesti ja paljon, niin että puutarha tuli paremmin hoidettua kuin mitä itse olisin viitsinyt/jaksanut. Mitenkähän saisi sen paremmin tähän mukaan?? Noh, hän on leikannut ruohot kyllä ihan mukisematta ja jos pitää jotain myrkyttää, ehkä ne ovat hänelle luontaiset hommat, kukat jäävät sitten minulle.

Jos jollekin on syntynyt mielikuva, että mun puutarhurointini olisi pelkkää onnistumista, niin voin lohduttaa, että ei ole! Kotona oleva lumipalloheisi on ollut kahtena aiempana vuonna selkeästi muurahaisten ja kirvojen herkkua, vaikka olen sitä suihkutellut mäntysuovalla ja jollain koristekasvimyrkylläkin. Tänä vuonna sen kimppuun sitten kävi joku toukka juttu. Eli klassisesti aika kuollut tapaus.

Eilinen suururakkani oli kitkeä kaikki kukkapenkit. Lähinnä se lähti liikkeelle siitä, että oli jo tarve siistiä tulppaaniraadot pois, joten samalla nyvin jotkut rikkakasvit sekä muutaman ylenkasvaneeen mm. malvaa pois. Roskaa tulikin kolme kukkurallista kottikärryllistä ja työaikaakin sain taas menemään jonkun kolme tuntia plus roskien vienti kaatikselle saman tien.

Nyt penkit ovat taas ojennuksessa ja kasvaneet ja kukkivat kasvit tulevat oikeuksiinsa.

Pionit ovat kovin kranttuja kasveja. Tähän penkkiin istutin eka vuonna (v. 2006) ainakin 2 kpl pioneja, kumpikin ovat kadonneet sen sileän tien, eli eivät ole nousseet uudestaan. V. 2007 istutin jälleen yhden pionin.

Ja nyt 2011 sitten mulla on hyvässä kasvussa versio jossa on oikein komean punaista enteilevät nuput.

Vasta muutaman kesän harjoittelun jälkeen olen alkanut ymmärtämään sen, että kukkapenkissä pitää olla a) joko vain sitkeitä ja vaatimattomia lajeja tai sitten b) kerroksellisuutta siten, että ne herkät pääsevät kasvussa vauhtiin aina uudella kasvukaudella.

Ja nuo tulppaanithan luovat sen sopivan varjon ja suojan näille herkille. Ehkä tuo pioni nyt mut palkitsee tästä opista?

Tähän penkkiin aurinko alkaa paistamaan vasta alkuiltapäivästä kunnolla ja se tarkoittaa sitä, että esim. irikset jo kukkivat etupihalla, mutta tässä nämä ovat nyt oikein hyväsä vedossa.

Saman penkin toinen laita: iloiset päivän liljat sekä kevätpikkusydämiä.

Parin viime viikon aikana kasvit ovat todella kasvaneet ja joissakin mun penkeissä alkaa olla aika runsasta. itseäni miellyttää yhdistää punalehtistä kasvillisuutta osaksi muuta. Tässä takana on (mainitsin tästä jo aiemmin tänäkin kesänä) purppurahappomarjaa, saniasta, jättipoimulehteä ja joku syreenilajike, anopilta saatua kantaa.

Viime vuonna jaettuja kuunliljojani, ne ovat päässeet hyvää kasvuun. Ja grandiflora rohodokin kukkii.

Tiny timiä kokeilen tänä vuonna omissa ruukuissa (siis minitomaattilajike), josko paikka olisi lämpöisempi ja valoisampi (vai pitääkö jotenkin vielä suojata?).

Sama penkki toiselta kulmalta: tällä hetkellä mulla on sininen ja violetti valtaväreinä, jonkun verran keltaista ja valkoista, eli taas ihan erit värit kuin pari viikkoa sitten tulppaanikaudella.

Tämä calla on mun suosikki kesäkukka, sen lehdet ovat hienot, isto ja vihreät, kukat salaperäiset ja monimuotoiset.

Tämä kävisi jo screensaveriksikin!

Tehtyjä töitä:

- penkkien siistiminen ja tulppaaniroskien poisottaminen

- pientä yleisharvennusta penkeissä niiden kasvien osalta, jotka röhöttävät minne sattuu

Sutinaa puutarhassa

Huolimatta siitä, että ilmat ovat vaihdelleet ollen välillä tosi lämmintä (kuten viikonloppu) tai viileää (kuten tänään, sain tehdä puutarhahommia takki ja svetari päällä), kasvukausi on selkeästi käynnissä. Muutkin kuin tulppaanit alkavat osoittaa elonmerkkiä. Yksi ilahduttava kokonaisuus on mun irikset. Niitä on parissa istutuksessa ja ne näyttävät kasvattavan joka vuosi enemmän kukkia muodostaen sellaisen vinkeän ympyrän. Ensimmäiset aukovat kukkiaan.

Tämän kevään väri mulla tuntuu olevan kestosuosikki keltainen (energiaa!!!, optimismin väri), fuksiaa (universaali rakkaus ), violetteja (luovuus, herkkyys ) ja valkoista (viisaus ja puhtaus ). Tulppaanipuoli olikin sitten punaista (energiaa, iloisuutta ), vaaleanpunaista (lempeyttå ja empatiaa ) ja keltaista.

Yllättäen profeetankukan kanssa nämä muodostavatkin sopivan vastaväriparin :-)

Miehellä oli taas joku hyvä hetki. Makasin maanantaina ihan ryytyneenä sohvanpohjalla (piti valvoa edellinen ilta Varg Veumin kanssa) ja se oli sillä aikaa pusannut kasaan mulle reunat yhteen istutukseen, jonka laitoin viime vuonna. Mä sieltä sohvanpohjalta kun tokenin koiran iltapisutukseen, rupesin sille sanomaan, että se laatikkokin varmaan pitäisi laittaa jos multaa meinaan ostaa. Ja se olikin sen siinä jo tehnyt jo alkuillasta!

Roudasin sitten puoli kuutiota uutta multaa (laatikko on 2.5 x 1.5 m) eilen ja tänään sekä tänään istutin siihen kulmiin mansikoita, yhden maksaruohon ja koristeeksi nuo pari petuniaa. Muut jututhan olivat jo valmiiksi.

Ihailin tovin aikaansaannoksiani (-mme) ja kuuntelin rakkautta ja romantiikka eli Danielle Steelin Uutta aamua (audiokirjat sopivat hyvin puutarhanlaiton kanssa yhteen) varaston portailla istuen.

Yrttitaimien metsästyksessä olenkin jo sitten myöhässä. Ne perussuosikit ovat jo ilmeisesti mennet, jäljellä on vaan ihmejuttuja. Tarvisin muutaman persiljan taimen (omatekoista pestoa varten).

Omasta takaa pitäisi tulla basilikaa (edelleen hengissä!) ja sitruunamelissaa (samoin). Istutin yksittäisiä juttuja tuohon, ettei ole niin tyhjää: timjamin, oreganoa, lipstikkaa.

Saniaiset ovat terhakkaasti runsastuneet. Viime vuonna jäniksien raatelema ja kokonaan alasleikkaamat punertavat pensaat voivat hyvin.

Kerrotut tulppaanit ovat tänä vuonna olleet erityinen ilon aihe.

Ansikka ja kevätpikkusydän täydentävät tulppaanien loistoa.

Ei ihme että joskus 1600-luvulla tulppaaneista maksettiin isoja rahoja, ne olivat melkein kuin pankin vakuus.

Ensi vuodeksi pitää satsata näihin kerrottuihinkin.

Ja kirsikat kukkii! Joskohan eka kerran saisin sen verran, että voisin kokeilla purkillista omaa hilloa. Nyt olisi se kirschsteinentferner, siis virallisesti, kirschentsteiner (saksaa lukeneille sanaleikki, eka oli insinöörin oma sana, jälkimmäinen se virallinen, Hyvin sisko sai tuotua mulle sen Saksasta).

Alppikärhö on ainoa mun kärhöistutuksesta, joka on talvehtinut ja se onkin sitten ihan vallaton. Ainakin kymmenen jollei kaksikymmentä uutta alkua, mutta en tiedä miten tämän nyt tukisin, yksi keppi on liian vähän.
Enkä tällä kertaa ole tappanut vuokkoakaan, sitä ainuttani.

Vetelee elokuukin viimeisiään

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.

Puutarhafysiikkaa: Omenan kolme muotoa

Rauhaiset kesälomaviikot saivat uutta sisältöä Lahjan muodossa eli toissaviikoinen ukkosmyrsky (ns. syöksyvirtaus) meni juuri tästä meidän niemestä yli jättäen jälkeen kaatuneita puita ja roskaa ympäriinsä. Jälkeenpäin kävimme katselemassa naapureiden tilannetta ja kauempana veneväylälläkin. Selvisimme itse puunkaadoilla, ei aineellista muuta vahinkoa,. Naapureilla kaatui yhdellä puu auton päälle, useammalla mökkien ja varastojen päälle.

Ihmeen vähän kuitenkin sitten vakavia seuraamuksia tuli eli pääosin räystäitä tms., toki muutama puhkottu kattokin.

Enpä ole elämässäni koskaan pelännyt enempää kuin tuon noin 3 minuuttisen aikana, kun pahin tuulenpuuska riehui tontilla. Mies meni peittämään venettä ja itse olin vaihtamassa uimapukua mökissä, kun pahin puhuri tuli kohdalle. Ei siinä aluksi mitään, kun ensiksi lensi satoja käpyjä ja muuta pikkuoksaa ja roskaa suoraan päin ikkunoita, mutta kun ilmassa alkoi vaakasuoraan lentää ranteenpaksuisia ja isompaa parimetristä männynoksaa, niin siinä vaiheessa nappasin puolipukeisena shortsini käsiin ja lähdin mökin takaosaan. Pelkäsin roskien tulevan ikkunoista läpi.

Näkymät olivat vieläkin pahemmat takana. Kaikki metsän puut olivat 45 asteen kulmassa ja muutama suurin puu, mm. allaolevan saunan takainen koivu antaneet jo periksi.

Olo oli kuin Hollywoodin katastrofielokuvassa, paitsi että itse oli pääosassa. Ehdin jo lähettää rukouksen jonnekin, kun myrsky meni eteenpäin saatuaan muutaman suurimman puun nurin.

Tänään roudatessamme katkottuja pöllejä alarinteestä, laskin, että ylläoleva mänty oli 100 vuotias, eli jonkin verran maailmaa nähnyt.

Mies oli pitänyt sitä pahinta tuulta saunan takana ja koivu kaatuikin siitä parin metrin päässä, mutta onneksi toiseen suuntaan.

Kaatuneiden puolen tusinan lisäksi jouduttiin kaatamaan muutama vinoon mennyt ja vahingoittunut puu. Kunhan nämä saadaan klapeiksi, niin on mistä poltella takassa ja saunassa seuraavina vuosina. Tuli puuta muutama kuutio. Etualan pöllit ovat noin 60 cm halkaisijaltaan.

Jälleen kerran totesimme, että "puutarhuri" mökillä ei tartte kk-korttia kuntosalille, vaan kunnon moottorisahan, vesurin, kottikärryt, kirveen, haravan ja lapion. Mikään pienempi työkalu on hienostelua!

Kotona välillä käyminen ja kastelu tms, tuntuu lapsen leikiltä tähän rehkimiseen...

No, syksyä kohden on myös antoisaakin aikaa. Keräsin Valkean Kuulaani tyhjäksi labbikseni suosiollisella avustuksella. Se nimittäin kovin mielellään söi kaikki pudonneet omenat, ainakin 6 kpl ja oli tosi onnellinen. Sillä onkin hyvä maku, sillä ainoataan Valkeat Kuulaat kelpasivat, Syyskaneli ei ole vielä kypsä ja on muutenkin kirpeämpi kuin Kuulas.

Hurja omenasatoni oli noin 1 ämpäri eli ei kovin suuri vaiva hävittää omenapiirakkana tai soseena. Teinkin suurimmasta osasta sosetta siskon reseptin mukaan. Jaan tässä vinkin:

Eli tee perussose suhteella 2kg omenanpaloja, 1 kg sokeria. Itse laitoin tähän kuumana vielä 1tl atamonia säilytysaineeksi, ja kuumaan soseeseen mausteeksi 4 rkl vaniljasokeria ja 3 rkl konjakkia.

On sitten oikeasti aika namihillo, ei ehkä kuitenkaan lapsille? Tosin alkoholihan haihtuu kuumasta pois. Sopii kaikkeen: leivälle, jogurttiin, pullan päälle jne.

Piirakoitakin olen jo väsännyt 2 kpl muutaman päivän sisään ja jäljellä on rippeet. Laitoin tosi runsaan määrän omenaviipaleita peruspiirastaikinan päälle. Paistettuna herkku on hyvää sellaisenaan tai vaikka jäätelön kanssa.

Ei ihme, että hellekauden jälkeen farkut ovat pienentyneet kaapissa?

Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.