Kausi 2009 puikoissa? Katse kauteen 2010!

Kyllä se talvi tekee tuloaan! Useampana aamuna on maa jo ollut kuurassa.

Varastoprojekti eteni vaiheeseen, jossa sain ovenkin maalattua kertaalleen, mutta maalausilmat ovat niin tiukilla, että jätän loput ensi kevääseen. Rapsutin eilet teippijämät ikkunasta ja laitoin ristikon paikoilleen.

Levitin pikapikaa syyslannat penkkeihin, liekö siitä enää hyötyä? Mutta koko syyskuu ja alku lokakuusta on mennyt maalausilmojen kyttäyksessä ja valoisan ajan opitimoinnissa, että saisin homman valmiiksi.

Mutta pakko on pakko! Sisäkausi koittaa ja voin ehkä hyvällä omallatunnolla siirtyä sisäurheiluun siis joka mun kohdalla tarkoittaa korujen tekoa, askartelua ja muuta haaveilua, vaikka puutarhakirjojen ja blogien lukua (vihdoinkin). (tervetuloa toisen blogini lukijaksi www.bymaya.blogspot.com)

Asiat ja tavoitteet on kirjattu ensi kautta varten ( ja muutama pikkumukula hivutettu taas penkkeihin), joten ei muuta kuin jänissuojat pensaille. Ja villasukat jalkaan!


Toivotan lukijoilleni hyvää puutarhasuunnittelukautta! Kerätään voimia uuden kauden varalle!

(Niin kuvassa on yksi viikonlopun askartelu eli decoupagella koristeltu pikkukukkaruukku, jonka tosin taidan viedä töihin kynäkaukaloksi...muistuttamaan kesästä).


Nähdään keväällä, kun haravat saa ottaa taas esiin!

Lomilta paluuta ja alkavan syksyn hommia

Puutarha on hienosti hoitanut itseänsä loman aikana. Viimeisen puolitoista viikkoa olen toki päivittänyt uutta tietokonetta, kun tämä vanha ritsa alkaa olla aikalailla förbi. Loman aikana tietysti vakiopuutarha oli minimihoidolla, mutta kun se oli hyvin alkuun lähtenyt tälle kaudelle, niin selvittiin viikon välein tapahtuneella hoitorysäyksellä eli nurmikon leikkuu, rikkaruohot pois ja runsas kastelu. Jopa kesäkukat menivät hienosti tämän kauden yli.

Sitten kompakysymys: Mitä puutarhuri tekee lomalla? No, tietysti puutarhatöitä, mutta mökillä. Lupaan dokumentoida muutamalla kuvalla saavutukseni siellä.

Innostuin nimittäin arjen kuntoiluun eli pyörittelin ja raahasin useita kiviä ja rajasin istutuksia mökillä. Keskisuomalainen rantatontti sammalen alla ei ole muuta kuin kiveä ja kun ne ovat sellaista epäsäännöllistä lohkaretta, niin niistä saa tosi hienoja rakennelmia. Multaakin kului muutama kuutio. Lisäksi pyörittelin omia kasveja uusiin paikkoihin, mutta tietysti muutama uusi tulokas mahtui joukkoon eli rhodoa, ruusua, kuunliljaa jnejne.

Lisäksi oli juuri paras sesonki sellaiselle, joka nauttii marjastamisesta, sienestämisestä, ravustamisesta jnejne. Iloisesti tunnustaudun keski-ikäiseksi harrasteiden puitteissa, sillä innostuin myös keitteleen marmelaadeja ja hilloja: omenasosetta, omenapuolukkamarmelaadia, omenavadelmaa, omenachiliä, kuningatarhilloa, karviaishilloa. Että namnam!

Kotosalla kukkii taas kaikenlaista: kuutamohortensia, noin 2 m korkea pensas, monine valkeine kukkineen.

Viime vuonna istutettu rantakukka on runsastunut kiitettävästi.

Joku lukija halusi kokemuksia tuosta rajausnauhasta. Ne koristekivet ovat edelleen laittamatta, mutta nauha on toiminut oikein hyvin ja oli tosi helppo laittaa. Se on pysynyt kiitettävän napakasti kuosissa, ei voi valittaa. Itse istutus taas on ylitäysi, mutta en osannut tajuta, että tulin valinneeksi tosi isoiksi kasvavia lajeja samaan penkkiin. Eli ensi keväänä on edessä järjestelyä ja muuttoa.

Mun salkoruusu vihdoinkin kukkii ja tosi ahkerasti. Tämän piti olla joku "musta" mutta ehkä se väriaine jäi jonnekin, käytännössä tämä on heleä keltainen. Olen ihastunut salkoruusun kasvutapaan ja varmasti laitan tätä ensi kesänäkin (lisääääää).

Tämä kesä on ollut mehitähtien suhteen hieno kesä, kaikki ovat runsastuneet ja olen pystynyt levittämään näitä eri paikkoihin. Tämä oli sellainen versio, jossa on hienot punavihret värit, toivottavasti selviää talven ylikin.

Aaaah, kärhöjä! Keskelle pihaa laittamani istutusalue on kasvanut ja huolimatta paahteisesta auringosta uudet taimetkin ovat jaksaneet kasvaa. Jouduinhan siirtämään yhden pikku happomarjan pois, kun sen lehdet kärväsivät alta aikayksikön (jo tack, se pikkupensaskin voi hyvin toisen varjossa ja kasvatti uudestaan kauniit pienet punaiset lehdet kärvistyneiden sijaan eli ei kuollut).

Alppikärhö vieressä puolestaan jaksoi pukata kokonaista yhden kukan :-)

Vähän kaukaa tämä kuva, mutta kepeissä kasvavat ne kärhöt. Nämä oli taas velttoja peruskoululaisia, eli olen joutunut sitomaan näitä kasvun aikana. Minä kun luulin, että kärhö on köynnöstävä (siis itse tarttuu??).

Ja paloma kukkii ja kukkii. Näitä lisäääääääää (mä olen muutenkin ihastunut ruusuihin(kin)).

Tässä ensi vuoden arbeettia eli kuunliljat menee jakoon, saan levittää niitä reippaasti. Syysleimut pitää ryhmitellä.

Muutenkin olen jo miettinyt ensi vuoden tekemisiä ja tuntuu, että ensi vuonna ei tänne tule juurikaan uutta perennaa. Järjestelen, jaan ja lisään olevia. Sen sijaan se yrttitarha, sen teen todellakin ja panostan kaikkeen yksivuotiseen. Jättikassi sipuleita odottaa istuttamista (toisen postauksen arvoinen juttu).

Maija on niiiiiiin onnellinen (vähän mukaillen Sigin laulua)... eli meidän varastoprojekti lähti käyntiin.

Homma mutkistui matkalla, eli hakuprosessi muuttuikin rakennuslupakäytännöksi ja homma meinasi kusta heti alkuunsa (aikataulullisesti), mutta onneksi löytyi reippaita kunnan rakentajaviranomaisia ja saimme kuin saimmekin luvat, aloitusjutut jne kuntoon ja nyt alkaa homma konkretisoitua muuallakin kuin paperilla, rautakaupan tilauskannassa ja lainasaldona.

Tämän päivän työt eli rungon hahmotelma kasassa.

Puutarhuri siirtyy unelmoimaan 600 uuden neliön valtaamisesta istutuksille (miinus ne jo aiemmin sodalla ja rauhalla vallatut). Sillä kun tuo saadaan rakennettua, niin takapihaa voi lähteä miettimään siltä kannalta, että siellä ei ole paku/kuorma-auto- tms liikennettä. Se on kuitenkin lähes puolet tontista, joten voitte arvata, että olen jo täpinöissä värikynät ojossa suunnittelemassa kautta 2010 toiveiden vihkoon ja kukkakirjat kuluvat käsissä!

Hahahaa! Hyvää yötä!

Pieniä onnistumisia

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Sata ja yksi perennaa => Inventaario

Sain sen tehtyä!

Mua alkoi ahdistaan, kun en kaikesta huolimatta tiedä mitä tuonne pihalleni olen tässä syytänyt. Lähinnä sen puolesta, etten sitten voi seurata hyvin, mikä oikeasti menestyy ja mikä ei ja tietysti missä.

Niinpä luin vanhat bloggaukseni läpi, listasin kaikki mitä siellä olen kirjaillut, inventoin myös aiemmat lajit ja olen lisännyt tietojani internetihauilla.

Nyt on hieno exceli latinanimineen, perennat, pensaat ja puut luokiteltuina. En vain osannut tähän sitä liittää... pitäisikö tehdä kuvaksi, kun ei ollut suoraan liitetiedostoa. No, tutkin jossain vaiheessa joutessani.

Jos joku sattuu olemaan kiinnostunut väsäämään itselleen sähköisen version, niin voin ohjeistaa sen verran , että ei tarvinnut kauheasti taitoa leikata ja liimata muutamalta puutarhasaitilta perusluettelo ja sitten poistaa ne mitä ei itsellä ollut. Mullakin on tuossa sivussa nuo linkit: Muhevainen, Talman taimisto, nää oli hyvä aloitus, jälkimmäisessä on suoraan excel taulukko. Googlasin lisätiedot ja useimmiten näytti olevan Puutarha.net -taimitietoja. Tarkastin epäselvät samoin kuvahaulla googlesta, aika hyvin sain selville.

Näillä mennään: 15 puulajia, 24 pensasta ja 101 perennaa (+ kesäkukat ja yrtit sekä rikkaruohot). Mutta missä on se mun Lapinvuokko ja kadonneet isokakkarat tai puuvartinen pioni? Nämä on siis joskus laitettu, mutta ei niitä tuolla enää ole???

Puutarha kasvattaa kärsivällisyyttä

Siinä unohtuu kaikki päivän kärsimykset, kun kotiin tullessa tervehtii tällainen kaunotar. Eli vihdoinkin se mun pioni oli kukassa eilen, lajike on Jadwiga (kaivelin vanhoja muistiinpanoja). Onneani ei yhtään himmentänyt, että jälleen naapurissa on komeammat pionit (ne ei edes hoida pihojaan niin paljon :-( ), mutta mulla onkin nämä olleet vähemmän aikaa.

Ja olihan siinä muutama, yhteensä itse asiassa 5 kukan tekelettä. Aurinkoinen iltapäivä sai koko puutarhan näyttämään kuin kukkaan puhjenneelta.

Paneuduinkin puutarhatehtävissä niiden perennojen tukemiseen, kun mua jotenkin ahdistaa lörpyt minne sattuu kasvavat kasvit. Eli ostin muutaman metallisen tuen ja kaivelin varastojani, joista löysin bambukeppejä. Kävin sitten yksitellen penkit läpi ja viritin näiden tukien ja narun avulla jonkinlaisia tukirakenteita. Tyypillisesti laitoin sellaisen kaaren sille puolelle minne nuo tuntuivat enemmän kaatuvan (eli siis auringon suuntaan) ja kiepautin kevyen narulenkin taimen tai taimien ympäri niin, että niillä olisi tilaa kasvaa, mutta joku, ainakin henkinen, tuki.

Ei hienoin ratkaisu, mutta välttää ainakin näiden kukinnan yli. Ensi vuodeksi pitää rehevimpien osalta miettiä jonkinlaista rakenteellista ratkaisua.

Niin, jos joku pitää mua ihan niuhona, selitykseksi, että meillä onnistuu olemaan välillä aika tuulinenkin tuo tontti. On tylsää, jos kukat ovat laonneet oman laiskuuden takia.

Yllä olevan kuvan halusin laittaa tähän, koska on ihan järjettämän kivaa käydä poimimassa omasta pienestä ja vaatimattomasta yrttitarhasta (= muutama ruukku) jotain vihreää. Omakasvatetut basilikat ovat toimineet, tosin saisi olla enemmän aurinkoisia, lämpimiä päiviä niiden kasvulle. Ruohosipulit, sitruunamelissat, viinisuolaheinä, oregano maistuvat vihersilppuna vaikka vain leivän päällä juuston tai muun kera. Nam, melkein vesi herahtaa kielelle! Ja salaattiin näitä voi laittaa kanssa tykötarpeiksi. Pestoa en kehtaa ruvetaa laittaan, koska sinne hupenisi vaatimattomat yrttini.

Tässä on yksi tuleva unelma: saada laittaa vähän reippaampi alue pihalta näille kokeilulabran virityksille (siis omilla kasvitarhalle).

Pihlajan ympärillä oleva kärhö osoittaa elämää, eka kukka. Tämän piti olla se Ville de Lyon (aiemmin viittasin siihen kyllä cite de lyonina...) ja punainen, mutta ehkä jossain värikartassa se on punainen?

Kesäkukat kukoistavat, erityiskiitoksen annan noille erilaisille surfinioille tai pikkupetunioille. Ne ovat helppoja, ei tarvi välttämättä nykiä kukkineita pois ja ne jaksaa kukkia.

Niin, ettei se kukintojen väliaika niin pitkä ollutkaan. Aurinkoisella ilmalla on vain vastaanottavaisempi puutarhansa kauneudelle.

Leikkelin tulppaanien jäänteet pois (kun ne ahdisti :-) ). Istuttelin muutaman aletaimenkin:

- etupenkkiin yhden tulikellukan lisää, mirrinminttua sai kyllä hiukan karsia

- kurjenpolvea tuli taas lisää

- muutama valkoinen verihanhikki kanssa

Yölle luvattu sadekin tuli parhaiten vasta tässä aamusella, ei tarvinnut kastella muutakin istuttamansa.

Pionien sota

Täytyy siteerata heti aluksi kuuntelemaani äänikirjaa eli Pauli Kohelon (ilmeisestikin salanimi) kirjaa "Ohessa tilinumeroni", oikein hauska pakina puutarhan merkityksestä, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan! Eli:

- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -

Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.

Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?

No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).

Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!

Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.



Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.

Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.

Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.

Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.

Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.

Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.

Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:

- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.

- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:

* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni

* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni

* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa

Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).

Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?

Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)

Uusin penkki

Viikonloppuna saimme parhaimman korvasienisadon kuin koskaan. Eka reissulla lähes vasullisen ja toisella reissulla vielä puolikkaan. Kerrankin onnistuimme tyypittämään paikan ja osumaan paikalle oikeaan aikaan !

Viime viikolla siistin pihan nurmikolla olevan reiän rakentamalla siihen uuden penkin. Laitoin siihen mm. kuvassa olevaan salkoruusua.

Ja sitten tämmöisen magic carpet merkkisen pensaan, oikealta nimeltään spiraea japonica, magic carpet angervo, pieni 0,5-0,8 m lehden värien pitäisi vaihdella kasvulauden mukaan, nyt semmoinen keltaisen jirjava.

Kokeilin reunaan tuota puolipölkyn muotoista reunanauhaa, saa nähdä pysyykö edes kuosissa. Pitää vielä siistiä ulkopuolta, ja laittaa vaikka kiveä.

Kirjaan kasvit tähän, koska ne unohtuu kovin nopeasti:

- mökiltä toin 3 kpl jaloritarinkannusta, sininen (ja muistaakseni mys valkoista)

- rusokirsikka

- 4 kpl pikkutöyhtöangervoa, valkoista

- 2 kpl loistopeurankelloa, violettia

- tarhapäivänliljoja, 3 kpl, kermanvalkoisia

koko on 2 x 1.5 metriä.

Muuten aika mennyt siivillä, voikukkasavottaa riittää ja rikkaruohotkin alkavat jo kukoistaa. Mun ruusut ei sitten kuolleetkaan, vain yhden istutin uusiksi, kun ei näytä mitään elämään. Muut hiukan jo nostavat päätään.

Tulppaanit rehotavat oikeasti hienosti, olen tosi onnellinen!

keskiyön aikaan

Toiveikkaasti vaahterassakin alkaa jo silmut tulla, vaikka on koko ajan koleaa ja kylmää.

Taidan kohta vaihtaa tämän blogin nimen. Olen nimittäin tehnyt ihan eläimen lailla puutarhatöitä. Tosin tänään sain kytätä sadetutkasta milloin se sade loppuisi, ei Foreca eikä Ilmatieteenlaitos sanneet ennustaa että sataisi, mutta sitä tuli. Onneksi se hiipui ja niinpä vietin 4 tuntia pimeän tuloon asti kaivamalla nurmikossa olevaa länttiä uudeksi penkiksi. Mutta siitä kirjoitan myöhemmin, en ehtinyt kuvata siitä mitään, kun piti viedä uskollinen apulainen iltalenkillekin.

Tässä on ollut niin kylmää ja koleaa, että olen miettinyt pitäisikö ruveta bisnekseen: voisin myydän puutarhureille toppa-asusteita. Minua ei ole pitänyt mikään pois puutarhasta. Tämä alkaa olla aika mania. Näpit olen pitänyt irti kesäkukista. Pelkään, että ne paleltuisivat. Eilenkin aamulla oli -1 astetta, brrr!

Mutta sitten kuvia, ainakin päivitän tähän tulppaanisatoa. Sitä nimittäin on, kerrankin. olen ihan onnesta soikeana.

Valkoisia pieniä tulppaaneja:

Nämä ovat ihania, ne aukeavat kauniilla säällä ja sulkeutuvat sitten taas illaksi. Tosi romanttisia!

Kuvassa alla on tuo yksi väri joka on itseasiassa kaksivärinen, en ole vielä nähnyt sitä auki mutta valkoinen ja reunoilta heleän liila.

Keltaiset sotilaat rivissä!

Olen tänä vuonna eka kerran ymmärtänyt tätä kerroksellisuutta. Etupihan penkin tulppaanit varjostavat hiukan muiden kukkien alkua ja niillä on aikaa herätä talvihorroksesta. Suunta on nimittäin ihan etelä ja aurinko välillä taimenaluille armoton. Nyt näyttäisi jopa pionit selviävän. Toivossa ainakin elän!

Sitten siivosin puun juuren. Tässä kasvoi sitä inhottavaa rönsyilevää rikkaruohoa, joka levittäytyy kukkapenkkiin. Kokeilen uutta keinoa: eli raivasin sen kasvin pois, vedin hiukan jotain rikkamyrkkyä (ei pitäisi sotkea puuta), laitoin sanomalehteä kerroksen siihen alle, multaa ja sitten tuota kevätvuohenjuurta, joka on vahvakasvuinen. Katsotaan miten tämä Keski-Uudenmaan kierrätysprojekti onnistuu. Ainakin se on nyt siistimpi.

Kanttasin sen tässä viime viikolla tehdyn penkin. Nuo ontelokivet oli tosi löytö: Bauhaus 15 egee ja 5 kiveä. Näihin voi laittaa vaikka yrtejä, jollen saa laitettua yrttipenkkiä muuten. Tai tietysti kesäkukkia :-) :-)

Eilinen ilta meni terassin pystytyksessä, kesäkalusteiden esilleotossa ja siivouksessa. Öljysin terassin puuosat. Sitten koristeluprojektia ja uutena nuo verhoviritykset.

Illan pimetessä hiukan kaljaa terassilla kynttilänvalossa, sen oli ansainnut.

Tässäpä pääpiirteissään muutaman illan hommat.

Murha puutarhassa

Ruumis makasi kasvot alaspäin puutarhassa. Mitä mitä mitä? Ei hätää... Olen talven yli kuunnellut paljon äänikirjoja ja tämän viikonlopun aiheena on ollut Leena Lehtolaisen Harmin paikka eli Maria Kallio pääosissaan samalla kun olen rakennellut uuttaa istutusaluetta. Yhteensä 10 - 12 tuntia olen tehnyt fyysistä työtä penkin eteen, kaivanut poterot pensaille ja puulle, sekä katkonut eteentulevia juuria koloista.

Kuten tavallista projekti eli matkallaan. Alunperin ajatus oli istuttaa "muutama kääpiövuorimänty ja sitten joku pikkuinen puu ja siihen muutama maksaruoho". Perjantai-illan aherruksen perusteella sain tehdyksi pohjat siten, että sain istutetuksi nuo. Puuksi valikoitui puutarhakaupassa Riippakultasade vartettuna 120 cm varteen. Eli keltaista kukintoa pitäisi olla tiedossa joskus (lapussa V eli siis toukokuu?).

Perjantai-illan sitten fiilistelin löylyjen välissä ja ihastelin tuota nakua runkoa ja niitä minikokoisia vuorimäntyjä (taimikoko noin 15 cm :-) ). Siinä huomasin, että ryhmä tarvii taustaksi jotain pensaita (= lisää työtä ja lisää ostoksia).

Lauantai menikin sitten vieraisilla, kun ilmojen herra armahti puutarhurin herättämällä tämän kaameeseen kohinaan. Sadetta tulikin 15 mm ja oli hyvä syy askarrella sisällä ja siivota kaappeja (miten ne aina menevätkin niin täyteen ja selaisin?) ja siis käydä kylässä. Illalla uusi fiilistely ja ihastelu, sadekin oli lakannut.

Toista iltaa en jaksanut valvoa niin myöhään, niinpä sunnuntaiaamu alkoi jo 8 pintaan ja ulos piti mennä heti, kun kynnelle kykenin. Kello 10 mennessä olin jo kaivanut 5 uutta poteroa uusille pensaille, joita siis piti lähteä ostamaan samoin kuin äitienpäiväkukkaa anopille ja tarjouskivikkokasveja.

Inventaario tämän penkin osalta on:

- keskuspuu siis Riipakultasade "Pendulum" lajike, keltainen, V, 120 cm

- kääpiövuorimäntyjä 3 kpl

- pensashanhikki, Abbotswood, valkoinen, 0.8 m, 8-9, 2 kpl

- syyshortensia "Limelight" eli erikoinen väri, kukat vihertävän valkoisia, 8-9, korkeus jopa 2-3 m, 2 kpl

- tarhakotakuusama "Bristol Ruby" 1-1,5 m, purppuranpunainen, ei ole kukintatietoa, milloin eli joutuu tämän odottamaan

-sitten istutin ainakin 15 kpl taimia, joita toin mökiltä, eli rentoakankaalta

- keltamaksaruohon, jonka kaivon penkin alta pois ennen pohjanrapsutusta

- uutena ostin erikoisen värisen mehitähden (sempervivum) ja sedum spathulifolium (lusikkamaksaruoho) ja jonkun rikon saxifraga "Peter Pan Pink", ei tarkempaa selvitystä mikä rikko

Mehitähti kuvassa yllä.

Lusikkamaksaruoho

- istutin myös pari maksaruohoa, joiden nimi oli ruotsiksi "Kärleksört" eli tottakai Rakkausyrtti lähtee mukaan, tämä on itseasiassa isomaksaruoho, en tiedä suomeksi nimikettä, 50 cm, Sedum "herbstfreude"/Autumn Joy, josta guuglaamalla löysin, että on yksi tavallisimpia ja helpoimpia puutarhurin onneksi

- sitten jäi vielä vaikka kuinka paljon tilaa, joten kävin ryöstöretkellä omassa penkissäni, siirsin niitä akijeijoja tähän 5 -6 kpl. Olin kirjannut viime vuoden tilastoihin, että on tarve siirtää niitä pois, kun ne jäävät ihan myös varjoon hentoina. Hauska juttu oli, että kuitenkin ne oli onnistunut siementämään itseään niin, että niitä todella löytyi useampi kappale ja vielä jäi pari. Alunperin olen ostanut ehkä kaksi kappaletta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään akeileijan kukkaa itselläni, kun ne ovat jääneet isompien peittoon. Nyt on tilaa, eli mielenkiintoista nähdä, mitä tulee.

Sitten ekoja purkkikukkia. Istutin orvokkeja omatekopajuamppeliin, joka on jo nähnyt parhaimmat päivänsä ja siihen kuitupellavan siemeniä ympärille.

Sain vihdoin lakattua (viime yönä kello 12) tuon pikkutalon, joten se pääsi koristeeksi pihamajan ikkunalle yhdessä enkelin/keijun kanssa.

Liljatkin ovat vielä hengissä. En ole onnistunut vielä palelluttamaan niitä tai käräyttämään auringossa.

Vielä yöllä katselin Puutarhaunelmia ja kyllä siinä kasvitieteellisen puutarhan asiantuntijapuutarhuri kertoi, että ei ole mitään kasvia mitä jänikset, rusakot tai myyrät eivät slisi. Kaikki kuulemma kelpaa, jos on nälkä. Krookuksia ei kuulemma kannata edes yrittää, jollei laita kunnon aitaa siihen ympärille (siis esim. jotain kanaverkkoa), ne menevät parempiin suihin melkein heti kun pistävät esiin maasta. Eli syksyllä on oltava tämän suhteen ahkerampi, en anna periksi, tulihan niitä muutama edes näytiksi.

Tulppaanit avasivat ekat kukat tänään auringossa. En saanut kuvaa, koska ekat olivat sellaisia, että ne aukee auringossa ja sulkeutuvat illaksi. Eli jälleen uusi piirre, en tiennyt tästä ollenkaan. Oikein kaunis punainen (sen minkä ehdin mullan kuskauksen ohessa käydä vilkaisemassa.)

Onneksi pääsee taas töihin lepäämään (ruumiillisesti :-) ).