Sutinaa puutarhassa

Huolimatta siitä, että ilmat ovat vaihdelleet ollen välillä tosi lämmintä (kuten viikonloppu) tai viileää (kuten tänään, sain tehdä puutarhahommia takki ja svetari päällä), kasvukausi on selkeästi käynnissä. Muutkin kuin tulppaanit alkavat osoittaa elonmerkkiä. Yksi ilahduttava kokonaisuus on mun irikset. Niitä on parissa istutuksessa ja ne näyttävät kasvattavan joka vuosi enemmän kukkia muodostaen sellaisen vinkeän ympyrän. Ensimmäiset aukovat kukkiaan.

Tämän kevään väri mulla tuntuu olevan kestosuosikki keltainen (energiaa!!!, optimismin väri), fuksiaa (universaali rakkaus ), violetteja (luovuus, herkkyys ) ja valkoista (viisaus ja puhtaus ). Tulppaanipuoli olikin sitten punaista (energiaa, iloisuutta ), vaaleanpunaista (lempeyttå ja empatiaa ) ja keltaista.

Yllättäen profeetankukan kanssa nämä muodostavatkin sopivan vastaväriparin :-)

Miehellä oli taas joku hyvä hetki. Makasin maanantaina ihan ryytyneenä sohvanpohjalla (piti valvoa edellinen ilta Varg Veumin kanssa) ja se oli sillä aikaa pusannut kasaan mulle reunat yhteen istutukseen, jonka laitoin viime vuonna. Mä sieltä sohvanpohjalta kun tokenin koiran iltapisutukseen, rupesin sille sanomaan, että se laatikkokin varmaan pitäisi laittaa jos multaa meinaan ostaa. Ja se olikin sen siinä jo tehnyt jo alkuillasta!

Roudasin sitten puoli kuutiota uutta multaa (laatikko on 2.5 x 1.5 m) eilen ja tänään sekä tänään istutin siihen kulmiin mansikoita, yhden maksaruohon ja koristeeksi nuo pari petuniaa. Muut jututhan olivat jo valmiiksi.

Ihailin tovin aikaansaannoksiani (-mme) ja kuuntelin rakkautta ja romantiikka eli Danielle Steelin Uutta aamua (audiokirjat sopivat hyvin puutarhanlaiton kanssa yhteen) varaston portailla istuen.

Yrttitaimien metsästyksessä olenkin jo sitten myöhässä. Ne perussuosikit ovat jo ilmeisesti mennet, jäljellä on vaan ihmejuttuja. Tarvisin muutaman persiljan taimen (omatekoista pestoa varten).

Omasta takaa pitäisi tulla basilikaa (edelleen hengissä!) ja sitruunamelissaa (samoin). Istutin yksittäisiä juttuja tuohon, ettei ole niin tyhjää: timjamin, oreganoa, lipstikkaa.

Saniaiset ovat terhakkaasti runsastuneet. Viime vuonna jäniksien raatelema ja kokonaan alasleikkaamat punertavat pensaat voivat hyvin.

Kerrotut tulppaanit ovat tänä vuonna olleet erityinen ilon aihe.

Ansikka ja kevätpikkusydän täydentävät tulppaanien loistoa.

Ei ihme että joskus 1600-luvulla tulppaaneista maksettiin isoja rahoja, ne olivat melkein kuin pankin vakuus.

Ensi vuodeksi pitää satsata näihin kerrottuihinkin.

Ja kirsikat kukkii! Joskohan eka kerran saisin sen verran, että voisin kokeilla purkillista omaa hilloa. Nyt olisi se kirschsteinentferner, siis virallisesti, kirschentsteiner (saksaa lukeneille sanaleikki, eka oli insinöörin oma sana, jälkimmäinen se virallinen, Hyvin sisko sai tuotua mulle sen Saksasta).

Alppikärhö on ainoa mun kärhöistutuksesta, joka on talvehtinut ja se onkin sitten ihan vallaton. Ainakin kymmenen jollei kaksikymmentä uutta alkua, mutta en tiedä miten tämän nyt tukisin, yksi keppi on liian vähän.
Enkä tällä kertaa ole tappanut vuokkoakaan, sitä ainuttani.

Tuoreet tulppaanit

Olihan se pakko iltatoimien yhteydessä käydä ottamassa ne tämän päiväiset kuvat! Koirakin alkaa taas jo tottua förmannin rooliinsa (etenkin kun palkkiona on keksejä) ja alun haparoinnin jälkeen taas muistuu mieleen tontin rajat.

Istutin viime syksynä darwinpenkkiin vaalean punaisia, keltaiset ja punaiset ovat aiemmalta vuodelta.

Uskollinen kevätvuohenjuuri ja yksi amppelipetuniani.

Todella utuisen vaaleanpunaisia, valkoisin reunoin.

Puutarhan yllätys eli helmililjat ovat edellisvuotisia, valkoiset ja punaiset tulppaanit viime syksyltä. Viime vuonna muistaakseni ei juuri nousseet nuo helmililjat ollenkaan!

Joko saan sen keksin???

Joo, ihan kivoja tulppaaneja, mutta voisit jo tulla harjaamaan. Koiran harjauskivi on tärkeä puutarhan elementti :-)


Muutama erikoisempi värimuunnelma, tosi hienoja. Vahinko, että nämä oli yksikkötavaraa, joten ei raskinut ostaa ziljoonaa....

Ehkä tämä kuvakavalkaadi hiukan kertoo alkaneesta väriloistosta!

Kauden eka kuukausi vierähtänyt!

Kevät on täynnä pientä puuhaa pihalla. Vaikka teenkin tätä hommaa jo nyt viidettä vuotta, niin kyllä tuolla saisi kulumaan aikansa, jollei muuten niin vaikka kasvun ihmettä odotellen. Ihan aluksi aina tuntuu, ettei mikään kasva ja sitten saakin jo olla nyppimässä rikkaruohoja ja iänikuisia voikukkia!

Pitää ihan kaivella näitä lappusia ja lippusia muistaakseni, mitä kaikkea on jo tehnyt. Tietysti kaikki peruskevättyöt: siistinyt paikat, kerännyt roskat, kevät lannoitukset.

Esikasvatusosastolla olen jo saanut ulos istutettua pensaskrassin (ne näyttävät kyllä erehdyttävästi vielä köynnöstäviltä, eli pitkiä juttuja), osan liljoista laitoin jo penkkiin ja kunhan joudan, istutan esikasvatetut dahliat paikoilleen.

Kesäkukat olen pitkälti laittanut, peruspetuniaa suoraan amppeleihin, muutaman orvokin, pelagoniaa, vihreitä havukasveja, murattia. Siis perinteistä varmaa linjaa. Loppuruukkuosaston aion laittaa noita dahlioita. Liljojakin olisi vielä istuttaa. Eli ei tarvi hankkia mitään ihmeitä kesäkukiksi.

Dahlialajit: Garden wonder, stars lady

Liljat: fire king (oranssi, pilkullinen), monalisa (valkoinen vaalean punainen), reinesse (valkoinen)

Yrttilaatikot kylvin: tänään tsekkasin ja jo ensimmäiset siement ovat itäneet, eli noin viikko -10 pv näyttäisi olevan itämisaika. Lajeja meni ainakin:

- rucolaa

- lehtimangoldia

- baby pinaattia

- useamman erilaista salaattia ja salaattisekoitusta

- vuonankaalia

- kevätsipulia

. jokohan tuossa olisi jo rimpsu

- lisäksi hengissä ovat sitruunamelissa ja basilika, ehkä ne pitäisi vielä yrittää koulia pikkutaimiruukkuihin?

Jotain uusistutustakin olen (tietty) tehnyt, eihän sitä malta:

- kukkapenkkiin meni perinteinen pensashanhikki Goldefinger, eli se keltainen versio

- heitin kultasateen huitsin kuuseen (jo toinen versio ekan jälkeen) eli ei tunnu talvetivan meillä, paikalloe istutin ruusuherukan, eli joku koristeversio, jossa punaiset kukat (tai ainakin nyt nuppuja), King Edward VII lajike

- pari uutta (lisätainta) jaloangervoa (Fana- -lajike, peruspaloauton punainen)

- pari jaloratarinkannusta, vaaleanpunainen, Astolat -lajike

- villiviini (yhden kadonneen kärhön paikalle), Engelmannii

- köynnöshortensia, puuruukkuun, ei talvelhdi tässä, mutta oli sen verran edullinen, että pärjäisi edes kesän

- säleikkövilliviinin, jälleen yhden kärhön tilalle

Mun viime vuotisista kärhöjutuista yksi näyttää jatkavan eli alppikärhö, se oikein pukkaa uusiakin lähtöjä. Pari muuta ei ole ollenkaan talvehtineet tai sitten olen nekin osannut nykkiä rikkoina pois...

Otin viime viikolla oikein kuviakin, mutta tulppaanit ovat jo niin kasvaneet eli nämä kuvat eivät ollenkaan kuvasta tämän hetkistä tilannetta, mutta laitoin ne kuitenkin tähän ja teen vaikka toisen postauksen uusien kuvien kera.

Vetelee elokuukin viimeisiään

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.

Gladioluksia ja dahlioita

Olipa hyvä, kun kerrankin tajusin esikasvattaa sekä dahlioita, että gladioluksia. Jälleen kerran voin todeta, että määrältään niitä olisi voinut kasvattaa ainakin tuplasti enemmän, mutta näillä muutamilla kymmenillä saa puutarhani taas uutta ilmettä. Yllä kokonaiskuva uusimmasta penkistä, jossa punavalkoiset gladiolukset reunustavat kuutamohortensiaa, joka sekin alkaa olla kohta valkoisessa kukassa.

Nämä ovat oikein ilmeikkäitä veijareita! (Lajike Atom).

Keltaisten nauhusten seuraksi alkaa avautua kauniita violetteja gladioluksia (lajike Purple King). Ainoa huono puoli näissä on, että ne pitäisi osata tukea yksitellen tai ryhmänä siten, että se kestäisi jopa 120 cm kasvin tuulessa huojunnan.

Cite de Villen viereen tai ohelle on avautunut uuttakin kärhöä, lisani mukaan ja guuglettamalla olisi versio Blekitny Aniol. Pihlaja tuntuu olevan hyvä puu, jota vasten voi istuttaa näitä kärhöjä, se suojaa ja toisaalta ei sitten ryövää kaikkea ravinnetta tai vettä. Molemmat kärhöt voivat hyvin ja kukoistavat. Muualla onkin sitten käynyt kato, paitsi alppikärhö on tuuhea, ei kuitenkaan kukassa ja siihen viereen on noussut joku (Miss Bateman, jos on valkoinen), mutta tätä en voi vielä vahvistaa, koska se on vasta nupulla.

Ja dahliat! Ah, nämä joskus tuntuivat niin mummokasveilta, mutta alan arvostaa sitä, ettei niitä tarvitse tukea, ja ne kukoistavat melkein pyhällä hengellä (ainakin minulla). Istutin vaan nämä liian taka-alalle, mutta onneksi voin korjata tilanteen ensi vuonna. Näille kannattaisikin laittaa ihan oma penkki, koska alussa kasvat kovasti hitaasti ja sitten taas tönöttävät pystyssä pitkään. Parhaiten tulisivat esille omana satsinaan, ehkä erilaisia varioiden. Tää oli joku Ingrid Dream niminen lajike. Kukan koko on lähes 20 cm halkaisijaltaan :-)

Evelinet puolestaan kukkivat ruukussa. Oikein kaunis valkoinen ja keskiosa violetti. edellistä hiukan pienempi versio, kukka noin 10 cm.

Huomasinkin lajikenimiä hakiessa, että pitää ruvetaa zuumaamaan syyssipulien kataloogeja, jospa tällä kertaa osaisin istuttaa latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa, eri samanaikaan kuukivat keskenään :-). Oppia ikä kaikki!

Tuokiokuvia puutarhasta

Tein sitten sitä pestoa takapihan antimista, lähinnä rucolasta. Periaatehan pestolle on helppo eli jotain vihreää (basilikaa, persiljaa, rucolaa) muussataan kaiken muun kanssa esimerkiksi tehosekoittimella. Ne muut ovat öljy, parmesaaniraaste, valkosipulin kynsi, pinjan siemeniä paahdettuna, suolaa, pippuria ja mun yhdessä ohjeessa oli kaprista. No, ei täällä peräkylässä ole mitään pinjansiemenistä kuultukaan, joten toisen pesto-ohjeen mantelit saivat kelvata, enkä vaivautunut ostamaan kapriksia koko purkkia yhden vaivaisen peston takia, joten menin hiukan au naturel tässä kohden. Ainessuhteet olivat hiukan mitä olivat, on tosi vaikeaa arvioida 100 g rucolaa ilman vaakaa ja öljyä laitoin sitten sen mukaan, että sain sekoitettua sen tasaiseksi.Mutta tulipa siitä hyvää! Olenkin sittemmin laitellut tätä vihermössöä vähän jokaiselle leivälle margariinin asemesta ja eilen kokeilen seitipihvin kanssa, nam....

Pitää kokeilla ensi kerralla persiljaa....

Eilen tuli TV:stä jonkun Nigel-kokin ohjelma, jossa se teki takapihan antimista ruokaa simppelisti. Se taisikin olla sen motto: Nigel's simple suppers simply tai jotain. Ohjelmassa tuli mangoldisopan ohje, joten seuraava kokeilu taitaakin kohdistua niihin.

Nyt oli aamulla paremmat valaistusolosuhteet, joten sain kunnon kuvan kärhöstä pihlajan juurelta. Parin päivän sisällä on myöskin nuo liljat avautuneet ja ne ovatkin kivan näköisiä monivärisiä pihan kaunistuksia.

Voiko joku olla tykkäämättä näistä(kin)? :-)

Mun suuri kirsikkasato: takapihan puussa on ehkä 20 kirsikkaa tulossa. Söin niistä tässä kuvaussessiossa ne 10 kypsempää. Etupihan puussa on ehkä 3 kpl kirsikoita. Alan hiukan olla sitä mieltä, että tämä on liian vaivalloinen puu, ainakin tuossa etupihalla. Keväällä saa ruiskuttaa, ettei olisi mitään talven yli munavaiheessa olevia tuholaisia ja sitten kesällä joka tapauksessa joku syö aina noita lehtiä, niin että puu on usein rivon näköinen. Aina pitäisi olla jonkun mäntysuopaliuoksen kanssa heilumassa, Ja mitä varten? Vaivaisten 3 kirsikan tähden? Mulla alkaa olla puupaikkapulaa, joten esitin jo miehelleni, että tuon etupihan kirsikan sai kaataa huis hiiteen, että saisin laittaa siihen koristepuun kriteerit täyttävän pihapuun. No, pitää miettiä...

Ruusujen aika alkaa olla parhaimmillaan. Nukkeruusuni on moninkertaistanut kukinnan tällä viikolla.

Muutama Paloma on vielä hengissä, nämä ryhmäruusut ovat kyllä hankalia. Sama se vaikka kuinka yrittää istuttaa oikeaan korkeuteen, niin ei ole takeita, että jaksavat yli talven. Ehkä se onkin ruusujen salaisuus? Oppia onnistumaan vuosi vuodelta?

Pensasruusut ovat ehkä se aloittelijan laji. Etupihan Louise Odier, uusia nuppuja.

Tontilla keltamaksaruohot kasvavat luonnostaan, mutta näitä muita lajeja kuten lusikkamaksaruohoa ja syysmaksaruohoa saisi runsastua aikalailla. Näissäkin on nyt hienot ja värikkäät kukinnat. Huomaan, että mua miellyttää selkeästi tuollaiset kylmähköt sävyt eli kaikissa on hiukan sinistä ja kylmää, pinkki ei ole hempeää vaan fuksiaan vivahtavaan jne. Alkukesähän meni aikalailla sinisissä ja violeteissa, nyt nousevat punaisetkin ovat fuksiaa tai muuten sinertävää vaaleanpunaista.

Kesäkukkiani: Rautayrtti on yksi kiitollinen purkkikukka, vaikka aina alussa se on aika vaatimattoman näköinen. Pelakuut ovat iki-ihania kaikkine lehtimuotoineen ja väreineen.

Mun omakasvatus keijunmekot menivät roskiin, en saanut niitä koskaan sirkkalehtivaihetta pitemmälle. Olisi ehkä tarvinnut kosteammat kasvihuoneolosuhteet. Tätä ei aina oikein ole saatavissa kaupoissa, mutta yhden taimen ostin terassilaatikkoon, ja sekin alkaa olla jo hiukan kasvussa, tosi huonosti tänä vuonna runsastunut.

Mutta näin se on, joka vuosi ei ole samanlainen!

Tänään onkin siedettävämpää + 33 (haha, aamulla oli ok), melkein harkitsin auringonottoa, mutta taidankin suunnata puutarhalle. Josko löytäisin jotain jolla korvata kuollut kultasade...?

Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.