Syyskuun päivitys -ei ole oltu laiskana!

Ihan ekaksi täytyy kertoa kiva juttu: yksi blogin lukija kaipaili siemeniä ja niinpä erikseen ohjeistettuna poimin hänelle toivottuja siemeniä. Vastalahjaksi sain sitten ylläolevia salkoruusuja. Olen samalla innostunut keräämään muitakin siemeniä, jospa saisin ne vielä jossain vaiheessa kasvatettuakin.

Kuukausi mennyt hujahtamalla!


Vaikka varsinaisia puutarhatöitä ei liieammalti ole ollut, niin kiireisenä on pitänyt maalaustyö. Eli se varasto valmistui; rakentamiseen meni ammattilaisilla runsas viikko, mutta maalaamista olen sitten tehnyt parina viikonloppuna ja työn jälkeen arki-iltaisin taistellen pimeää vastaan, parhaimmillaan otsalampun valossa sutinut viimeisiä vetoja. Tunteja on mennyt ihan sikana: olen kuunnellut Sinuhe Egyptilaisen (ainakin 20 CD:tä), Antti Tuurin Kylmien Kyytimiehen, Eppu Nuotion Mustan ja Eeva Litmasen Sitä Saa Olla Monena, ainakin nämä maalaillessani.


Alunperin väritys piti olla samanlainen punainen kuin kuvassa oleva punainen varasto. Mutta kun sitä katselin pohjamaalattuna vaaleana, niin mietin, että se olisikin kiva vaaleana ja komeana. Näin ollen väritys vaihtui vastakohtaiseksi, pääväri tuo harmaa, korosteosat valkoiset ja loppusilaus tulisi vielä ovi punaiseksi ja pienet koristesalmiakit punaiseksi. Vetelin viimeisiä seinämaaleja tässä yhtenä päivänä pimeässä. Vuorilaudat ja ovi on siis vielä maalaamatta, pelkällä pohjamaalilla, mutta se pahin hönkä on tehty ja ei ole niin väliä vaikka talvi alkaisikin tulla, eikä voi enää maalata.

Tässä sitten lopputulema:
Etupuoli talolta katsottuna.

Sivu etelään ja kadulta näkymä.


Erityisesti silmääni viehättää nuo ritilät -ratkaisu, joka syntyi siinä rakentaessa. Noita oli erkkihomma maalata.

Sitten puutarhan syysloistetta: on ollut hämmästys, että vaikka luonto alkaa kuolla ja vaihtaa väriä, niin jotkut sitkeät jaksavat pukata kukkaa ja sulostuttaa väreillään.



Tää ruby red pensas (nyt en muista, joku kuusama) kukkii toiseen kertaan.


Oma istuttamat studentenblumen eli kehäkukat kukkivat pieninä aurinkoinan purkissa, vaikka en näin syksyllä ole edes muistanut kastella. Onhan jo aika kylmää ja kosteaa, joten purkkikasvitkin osa kasvaa ja osa lakastuu.


Syysasteri on nimensä veroinen, pitäisi olla monivuotinen.


Ja ryhmäruusu La Paloma kukkii, olisikohan jo jopa neljäs kukinta tälle kaudelle (näitä mulla on muutama kappale).

Ja etupihan pikkuruusu kukkii jo toiseen kertaan.

Jos vielä jaksaisi tälle kaudelle alustaa ensi vuodeksi sitä yksivuotispenkkiä eli laittaa multaa ja ehkä jopa jonkun sipulin tms., niin luulen että kausi alkaisi olla perussiivouksen kera hanskassa ja voin siirtyä sisäurheiluun (eli korublogin puolelle... ja askartelemaan täysin rinnoin).

Mutta en siis vielä ripusta hanskoja naulaan...

Sillä sipuli!

Tänä vuonna sipuliprojektini alkoi kerrankin ajoissa. Tavallisesti herään siihen vasta siinä vaiheessa, kun saan kädet ruvella kyntää jäistä puutarhaa istutuspuuhissa. Tässä suhteessa bloginpito ja jatkuva puutarhahommien kirjaaminen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuraaminen on aiheellista, sillä se pitää ajantasalla ja voinpa sanoa, että selkeästi lajituntemus on lisääntynyt, sitä myöten kasvuvaatimusten jne ymmärtäminen.

Keväällä iloitsin tulppaaneista, kaikkialla pyörivät rusakot iloitsivat ilmaisesta salaatista (mun krookukset). Silloin totesin, että ainakin tuplaan sipulien määrän ja että pyrin tarkempaan istuttamaan eri puolelle yksittäistä penkkiä eli vähän ikäänkuin layout-suunnitteluakin tulisi harrastaa.

Mutta kaikki hyvät projektit alkavat naisellisesta ostoksilla :-) Yksi viikko meni Eurobulbin sivuilla (www.eurobulb.nl) . Enpä tiennytkään kuinka monenlaista tulppaania on olemassa!

Liljaa, papukaijaa, darwinia, myöhäistä, aikaista, kerrottua, luonnonmukaista (haa, huomaatteko listaa tulee). Muutama ruutupaperi kului, kun laskeskelin ja optimoin lukumääriä, värejä ja muotoja. Tästäkin saa siis oikeasti tiedettä.

Mulla on tähän ylettömään puutarhatuhlailuun oma sietoraja, joka on suhteessa odotettuun tulokseen, jo tälle kaudelle käytettyyn puutarharahamäärään ja riskiin, että istutukset menevät metsäneläjien rehuksi, kotiloille tms muille eläteille. Suunnittelussa hauskinta on etsiä se sisäinen lapsi ja piirrellä kunnon Carandasheilla (värikynillä) sielunsa visioita väreistä ja yhdistelmistä.

Sitten iski laiskuus ja malttamattomuus ja ajattelin, että toimitusaika on liian pitkä. Siirryin suomalaisiin onlinepuutarhakauppoihin (esim. www.siemen,fi, www.exoticgarden.fi ) ja tein vertailevaa tutkimusta, mittasuhteena montako senttiä (siis rahaa)/sipuli. Nythän minulla oli hienot suunnitelmat ja lajit suunnilleen tiedossa, joten tämä vaihe meni joutuisasti.

Kahden viikon zuumausten jälkeen aloin olla jo epätoivoinen, yhtään ainutta sipulia en ollut hankkinut, silmissä vilisi darwin hybridit, upstarit, angelicat jne. Mulle tuli ihan nettiähky! Mutta onneksi tuli bonusliikkeen mainos kotiin ja siinä sanottiin, että sipulit tulevat kauppaan viikolla 35 ja runsaat tarjoukset. Tässä vaiheessa tosin iski sitten pettymys, kun siinä tarjouslajivalikoima oli tosi kapea eli joutuisin heittämään hukkaan haaveet sinisistä papukaijoista jnejne.

Mutta onneksi Vantaa ruotsalainen puutarhatoiveuni avasi sitten uudistuneena ja 3 pussia kahden hinnalla pelasti päiväni! Tukka putkella ryykäsin kauppaan ja kaksin käsin hamusin piirroksieni mukaiset lajikkeet (plus ne heräteostokset eli pikkuliljoja). Jättikassi notkuen porhalsin kotiin.

Istutukset sitten venyivät toisen viikon ja ehdin täydentää ostojani muutamalla pussilla lisää, kun piti käydä tutustumassa bonusliikkeen Terraan Tuusulassa (365 pv puutarhaliikettä....ja kotimatkalla....aijai?).

Eli sitten se rutiini. Kaksi iltaa olen kyykkinyt ja taipunut, mutta muutama sata sipulia on maassa. Kirjaan lajikkeet myöhempää referenssiä varten, kun ehkä taas haluan jatkaa samoilla. Osahan voi nousta hyvinkin muinakin vuosina, näin oletan jo vanhoista.



Puiden alle istuttelin perinteiseen tapaan:
- krookusekoitusta (keltaine, valkoinen, kahta lilaa/violettia)
- kurjenmiekkoja, sekoitus, keltainen, sininen, liila
- kirjokevättähteä, Pink Giant
- lehtolaukkaa, valkea, vaaleanpunainen /kuvan perusteella


- narsisseja takapihan penkkiin, Ice Follies ja Tete a Tete (missähän nuo aksentit olisi..), narsissit ovat mulle ihan uusi laji

- etupihan penkkiin pihlajan juureen: white parrot, blue parrot, upstar (tulipa double, late), ukonlaukkaa/purple sensation/allium aflatunense

Laukat näin jossain Puutarhaunelmissa, joku yksivuotisintoilija istutteli. Jospa mullakin onnistuisi?

- viime vuonna keltaiset darwinit nousivat runsaina, siispä darwinipenkiksi muodostui tyttöpenkki (se jota tyttöpatsas katselee): darwin hybridejä (golden apeldoorn, red apeldoorn) ja kaksiväristä kees nelis triumph

Etupihalle istutin Angelicaa (kerrottua pinkkiä, monta...) ja pihlajanjuurelle kirjopikarililjaa ja heräteostos jättipussin Triumph mixediä, samoin kuin takapihan penkkiin toisen mokoman.

Varastoprojekti etenee, itse asiassa sen pitäisi tulla tänään valmiiksi. Tämä kuva on jo muutaman päivän takainen.

Siitä tulee/tuli hieno! (vaikka itse sanonkin)

Sipulien jälkeen melkein alkaa olla puutarhan syksy. Lannat kehiin, hiukan hoitoa ja pillit pussiin. Loppusyksy menee ihastellessa. Kasvu on runsasta, on kosteaa ja lämmintäkin on piisannut. Jos jaksaa, niin on mahdollista askarrella maisemointia, mutta ehkä pitää hengähtää varastoprojektin jälkeen hiukan. Toisaalta senkin voisi maalata.

Ai, puhuinko jo pillien vetämisestä pussiin? Taisi olla toiveajattelua tai täyttä harhaa :-)

Päivä 2 varastoprojektille

Pitemmittä puheitta :-)

Aluevaltaamista

Viikonloppu mökillä oli niin sateinen, että olimme kypsiä lähtemään kotia kohti jo ajoissa sunnuntaina. Koin suurta elämäntuskaa ja tylsistymistä (noin puolisen tuntia) tuossa lauantaina, ennen kuin hoksasin että a) ekat kanttarellit alkavat näyttää naamansa ja b) mustikatkin alkavat kypsyä. Mieliala kummasti koheni!

Lisäksi sain megaidean, että vaikka "tämän vuoden puutarhaistutukset on tehty" (huomaa sitaatit :-) ), niin ainahan voin kohennella entisiä (=sitä ei lasketa...).

Eli suomeksi, kotiin päästyäni porhalsin puutarhakauppaan, sillä kaikki projektithan tuntuvat alkavan mullan ostolla (ja taimia....). Sunnuntai-illan kaivoinkin sitten muutaman pallotuijan ja rohtokatajan pois/ylös etupihan penkistä, kun siinä oli niin ahdasta.

Sitten otin kaikki kivet pois ja entrasin muutenkin koko penkkiä sekä laajensin sitä molemmista päistä pituussuuntaan. Näin sain uusiin paikkoihin pallotuijat, rohtokatajan ja tietysti ne uusimmat taimet:

- pari kpl punatähkää, liatris spicata 'kobold'
- valkomaksaruohoa, sedum album
- jälleen yksi ruusu, bourboninruusu, ihana vaalean punainen, rosa 'Louise Odier'
- ja oikeana löytönä löysin vanhaa kunnon särkynyttä sydäntä, mutta valkoisena, dicentra spectabilis 'Alba'


Maksaruohoa istuttelin etuosaan ja kivien lomaan.

Bourbonin ruusu, kuka tätäkään voisi vastustaa??? Ihana tuoksukin...

Penkistä tuli molemmista päistä noin metrin pitempi, täältä katsoen pallotuijasta oikealle. Angervo vasemmalla peittää uuden osuuden, toinen pallotuija on siinä, punatähkä ja valkomaksaruoho. Kivet tietty loppui kesken ja samoin multa, mutta mullan sain jo eilen hankittua ja lisättyä tasalle. Takaosaan laitan vielä kivet kunnolla paikoilleen ja tuohon eteen ehkä vaihdan muutaman isomman kiven, ovat näyttävämpiä, niin voikin jo siirtyä karikkeisiin. Lapio ojossa hain muutaman keltamaksaruohotupon tuonne aluskasviksi ja väriksi.

Taas on vähän yksi paikka paremman näköinen, kun koko penkki sai koroketta ja ryhtiä. Projektina se olikin helpompi kuin ajattelin. Etukäteen tuntui tylsältä joutua kaivamaan vanhoja pois. Mutta kun toimeen ryhtyi ja tulosta syntyi, niin ei se sitten paha ollutkaan.

Tämän viikon kukkijat, eli jaloritarinkannukset ja peurankellot. Välissä on nauhusta.

La paloma kukkii kanssa, joitakin nuppuja on lisää, mutta osa taimista ei näytä ainakaan vielä kukkaa pukkaavan, vaikka lehtiä kyllä. Blue parfum vasta odotuttaa itseään.

Mun omat istutukset tuntuvat noudattavan väriskaalaa sininen, violetti, pinkki ja valkoinen eli kylmiä sävyjä. Keltainen kausi oli tuossa välillä. Itseasiassa olen olltu tyytyväinen, että melkein koko kesän on ollut jotain kukassa ja jotain tulollaan, että ei valittamista tuon suhteen.

Yksi tuleva projekti on selkeästi hajoittaa kuunliljapenkin istutukset laajemmalle. Se on ekoja tänne laittamiani ja selkeästi viimeistään ensi keväänä olisi aika jakaa. Jaa, vai pitäisikö se tehdäkin syksyllä kukinnan jälkeen, kun näkee miten isoja nuo ovat? Penkissä on kuunliljaa, syysleimua, viiruhelpiä, rantakukkaa, päivänliljat. Ainakin kuunliljat, päivänliljat ja syysleimut voisi jakaa.

Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.


No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.


Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.






Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.

Pionien sota

Täytyy siteerata heti aluksi kuuntelemaani äänikirjaa eli Pauli Kohelon (ilmeisestikin salanimi) kirjaa "Ohessa tilinumeroni", oikein hauska pakina puutarhan merkityksestä, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan! Eli:

- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -

Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.

Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?

No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).

Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!

Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.



Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.

Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.

Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.

Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.

Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.

Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.

Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:

- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.

- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:

* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni

* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni

* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa

Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).

Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?

Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)

Juhannuksen jälkeistä elämää

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.

Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.

Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:

- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä

- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen

- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee

Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)

Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).

Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)

Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...

Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!

Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).

Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.

Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.

Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)

Puutarhan hoidon kolme lainalaisuutta

Olen tullut siihen tulokseen, että puutarhaharrastusta ohjaa ainakin seuraavat kolme lainalaisuutta:

1) Et koskaan tule puutarhaliikkeestä niiden kasvien kanssa ulos, joita menit ostamaan.

2) Multaa ei voi koskaan ostaa liikaa, aina jää vajaaksi, vaikka laskisit menekin korkeampaa matematiikkaa käyttäen.

3) On mahdotonta olla hankkimatta uutta, vaikka pyhästi lupaat hillitä.

Eli tämän päivän agendalla oli Plantagen-kierros, kun siellä piti olla -50% rhodot ja silleen. No, luin tietysti kovasti etukäteen niiden hienoista taimilistoista, mitä voisin ostaa, mutta eipä tainnut sitten toteutua kuin se rhodo eli itseasiassa atsalea. 50% alennuksella sen hintahaitari oli sitä luokkaa, että se toteuttaa mun halpoja taimia kipurajan.

Mutta sitten tarttui mukaan "halpoja" pelargonioita, "halpoja" keijunmekkoja, "halpoja" sitä ja tätä, lasku oli kolmenumeroinen, niin että piti oikein pysähtyä ja katsoa mitä se sisälsi. Virolainen kassa iloisesti visersi "onko siinä vikaa, sano heti, sano heti", eihän siinä mitään vikaa ollut...




Eli viritin viimeinkin tämän takomiskurssilla tekemäni "mahdottoman rakkauden", kaksi kevyttä muoviruukkua ja kesäkukkia. Mahdoton rakkaus sai nimensä siitä, kun siinä on lumpeen lehti ja koiranputken kukka (ei ollut viikonlopussa aikaa suurille hienoille kukille alottajatakojalla). Lummehan kasvaa vedessä, kun taas koiranputki on maakasvi, ole siinä sitten suhteessa. Yritän taas lobeliaa, joka ei todellakaan ole se mulle sopiva juttu (aina kuivaa ja rutisee sitten rikki).

Olen laittanut muutamaan kesäruukkuun tätä minulle uutta kasvia eli bataattia. Mielestäni siinä on kivat lehdet ja heleä väri. Suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi istutuksiin.

Tää oli sitten se mun multaprojekti, jäi pari pussia vajaaksi, vaikka jo 7 pussia olen tähän latonut. En sitten pystynyt istuttamaan kuin nuo kärhöt (joo, taas lisää kaksi kpl :-) ) ja atsalean, sekä muutaman pihalta kaivetun keltamaksaruohon. Homma jäi sitten vaiheeseen odottamaan lisämultaa.

Kärhöt tässä rakennelmassa ovat:

- etuvasen, alppikärhö, lajike Jackmanii', pitäisi olla sininen

- etuoikea, vuorikärhö (clematis montana), Fragrant spring, V-VI, pinkki/vaaleanpunainen (epäilen että tuo kuukausi on joku Keski-Euroopan juttu kun on kyse Plantagenin taimista), ohjeessa leikkaus kukinnan jälkeen syksyllä

- takatuki, clematis "Blekitny Aniol", violetti (kuvassa vaalean violetti), VI-VII (tää pitäisi leikata keväällä)

Atsalea oli sitten rhododendron viscosum "Pennsylvania", suomeksi laitettu vaan että tuoksuatsalea, ääh, tässä ei ollutkaan sanottu väriä, mutta mielestäni toisessa taimessa oli joku punainen kukkakuva, nähnee sitten ensi vuonna. Laitoin tähän kohden hapanta multaa.

Rungollinen kultasade on kukassa, nämä on aika hienoja yksityiskohdaltaan, yksi tuollainen pullero (mikähän tämmöisen kukan oikean nimi olisi?) on jotain 5 senttiä.

Kokonaiskuva tässä.

Pitää sanoa jotain astiataimista. Mulla on ollut sellainen käsitys, että astiataimi olisi jotain taimien aatelia, ett ne juuret pitäisi täyttää koko astia ja täten olla ikäänkuin tae siitä, että taimi lähtee hyvin alkuun. Ja p..t, tämä taimi oli esimerkiksi ihan mini ja jo siellä putarhassa (Muhevainen) se oli ihan pikkujuurinen. Olin siinä ostotilanteessa niin typertynyt, että en tajunnut sanoa, että en ota. Toisaalta ajattelin, että juuri näillä on se alkuunlähtötakuu eli siinä mielessä olisin voinut mennä valittamaan, jos olisi ongelmia. Mutta ehkä tämä nyt sitten on ok.

Jotten pelkästään kritisoisi Muhevaista, niin kyllä muidenkin taimissa tuntuu olevan kiireen makua. Laitetaan taimi purkkiin ja aivan sama onko se sitten kunnolla juurtunut vai ei. Tämän takia erityisesti puuvartiset yritän laittaa tukikeppien kanssa, että olisi juurtumisrauha.

Niin ja se komas periaate, aiemmassa kirjoituksessa huokailin jo siirtyväni hoitosuhteeseen puutarhani kanssa, mutta niin vaan auto ajaa ihan autopilotilla jonkun puutarhan kautta. S-liikkeen bonustakin tuli ihan satamalla toukokuusta. (Ja konkurssi on jo ovella...onneksi kesäkausi on vain puoli vuotta, siis teoreettinen kesä, nytkin vaan 8 astetta lämmintä).

Pikamuistiinpanoja

Päivitän itselleni muistiin takapihan penkin (projekti 2008) muutokset, että voin verrata suunnitelmiini:

- tsekkasin vanhasta tekstistäni lajit, ilmeisesti se kullero oli sitten rikkaruoho
-unikkoja olisi tulossa, mutta ovat vasta kovin pieniä
- istutin pari viikkoa sitten, astereita isokakkaroiden tilalle, niitä oli 4 kpl, mutta mielestäni yksikään ei ole selvinnyt talven yli
- elokuunastereita näyttäisi olevan hernepuun luona, mutta ovat edellisiä pienempiä tai siis kasvussa jäljessä
- ruusujen väliin istutin toisesta penkistä lisää jaloavgervoa, akileijaa ja kurjenpolvea
- yksi blue diamant istutettu uusiksi

Välillä kulttuuriakin -taivas kastelee

Eilen blogia päivittäessäni sää muuttui ihan tunnin sisään kauniista helteisestä kesäsäästä ukkoskuuroksi, jopa melkein myrskysi. Sade piiskasi kunnolla hetkittäin. Tänään huomasin, että ehkä kariketta pitää laittaa hiukan anteliaammin, sen verran oli sade piiskannut, että yhdessä penkissä oli multakohtia tullut esille.

Sunnuntai valkeni kanssa sateen merkeissä ja niinpä aamu kului pieniä sisäaskareita tehden ja sitten lähdimme kulttuurimatkaileen museokierroksille Tuusulan antiin ja Riihimäelle.

Sopivasti ajoitetun kierroksen jälkeen sää selkenikin tarpeeksi ja oli mahdollista aloittaa ne kuuluisat "hoitotoimet" eli sanko käteen ja rikkaruohosavottaan. Ruiskutin muutaman pensaan ja kirsikat kanssa mäntysuopaliuoksella, kun taas niiden lehdet tuntuvat kelpaavan jollekin ahnaalle, joka jättää lehdet reikäisiksi tai jopa ahnehtii ne kokonaan.




Olen tässä jo muutaman kerran zuumaillut viime vuoden penkkiä ja mietiskellyt, että mitä sitä tuli istutettua ja millä menestyksellä. Yleisesti ottaen lähes kaikki taimet ovat selvinneet yli talven ja lähteneet kasvuun. Ongelmana on, että en ole ehkä osannut katsoa niitä, jotka siementävät ( esim. unikko) ja olen onnistunut jo lähes kiskomaan ne perikatoon rikkaruohoina.

Toinen haaste on ollut ymmärtää miten kukin laji rehevöityy. Niinpä, jos on kaksi mahdollisuutta, eli että joko penkki rehevöityy tasaisesti tai sitten epätasaisesti, niin tietysti käy juuri niin kuin ei olisi hyvä. Penkki on runsas ja tuuheita kasveja täynnä vasemmalta laidalta, kun taas koko oikea laita on autiota kuin Sahara. Rikkaruohoja nyppiessäni laskn, että varmaan pitäisi lisätä ruusujen määrää tai sitten hankkia jotain muuta.

Mutta tässä kohden tuli sitten se kiva juttu. Seuravassa penkissä sain ahaa-elämyksen ja hetken riehuin lapion kanssa. Näin saivat jälkelle jääneet akileijat ja jaloangervot uudet kodin penkin oikeasta laidasta- Näin ne saivat itselleen paremmat kasvutilat ja toisaalta penkissä oli jo jaloangervoja, niin siihen tuli enemmän samaa lajia, ehkä se tasapainottaa. Yhteensä siirsin kymmenkunta taimea. Siirsin myös yhden pienen violetin kurjenpolven, kun sellainen oli tullut tulikellukan mukana kylkiäisenä.

Ei mennyt yhtään rahaa ja ehkä ensi kesänä penkki on tasapainossa (tai sitten ei).


Kulttuurikierros antoi ideoita. Riihimäen Lasimuseon pihalla oli joitain risutöitä ja asetelmia. Rupesin mallaileen noita hakkuuaukiolta tuomiamme keppejä tuohon renkaaseen ja lopputulos on kuvassa. Eli korkkasin renkaan laittamalla kolme keppiä toisiaan tukien. Vähän multaa ja taas yksi kärhö löysi kodin (alppikärhö, clematis alpina, jackmanii, pitäisi sopia aurinkoiseen paikkaan, erikoista kärhölle). Kaivelin joitakin keltamaksaruohoja pariin kohtaan ja näin on alku tehty. Varastosta löysin tuon keinuvan Maijan ja se sai kuppeihinsa kanssa pari maksaruohoa kivipoluilta.

Eilisestä oli sitten irikset avautuneet ja niitä onkin useampi. Mulla pääsi oikein ihastunut hihkaisu, sillä viime vuonna nämä eivät tuntuneet tykkäävän paikastaan. Nyt ainakin tässä kohden ne ovat jaksaneet kasvaa ja näyttävät pukkaavan kukkaan näitä Napoleonin hattuja.

Lumipalloheisi kukkii.

Tämän päivän ylläri oli sitten tämä rumilus. Kun hain riiputettavaa pihavarastosta, niin yhden pressun alta pilkisti jotain olmin vihreää itua. Tämä taitaa olla viime vuoden liljani. En ole tyhjentänyt sitä ja niinpäse on alkanut pukata uutta. Nostin sen ulos ja annanpa sen olla tässä kuriositettina, josko vaikka vahvistuisi ja kasvaisi.

Sää muuten taas muuttui ja nyt sitten jo sataa. (Puutarhuri tykkää ilta- ja yösateista :-) ).