Rapsutusterapiaa

Parina iltana standardirutiini koiran ulkoilutus on saanut lisää ulkona olemista eli olen jo harava ojossa häärinyt lumen vapauttamalla maa-alueella. Naapurit jo nauravat, kun pipo huurussa kyykin kurkkimassa mitä maasta nousee ja hellästi rapsuttelen penkkiä ja siistin ympäristöä. Varsinkin kun se parhaiten sulanut penkki on oikein tien vieressä ja seison siellä kuin mikäkin kukkulan kunigas (siis, käytännössä kuningatar). Heitinpä jo ekan satsin kevät lannoitettakin ryytimään mun penkkiä.

Niitä iloja: kussakin tulppaanipenkissä on runsaasti elämää. Edellisvuotiset darwinitkin tuntuisi olevan nousussa, joten odotan innolla, josko penkissä sitten olisi punaisia, keltaisia ja puna-keltaisia darvineja. On vaan kohtalonivaa, että kaikki minulle uudet (syysmukula)lajikkeet ovat vielä tasainen 50 senttisen hangen alla eli en tiedä mitä sieltä tulee.

Mies hääri eilen ihan innolla uuden lapionsa kanssa ja levitti apinan raivolla lunta. Eli tällä hetkellä sitten puolet tontista on jälleen lumen peitossa, hankisyvyys 50 cm, kun aiemmin oli jo paljasta ja osittain hankin lähes metrissä. Hyvä näin...

Lisäksi heilutin saksia: rusokirsikka taitaa olla förbii, sillä se on niin syöty tikku, että jos se tästä tokenee, niin ihme. Talvi vienyt muistin, mutta käsittämätöntä on se, että rusakoille on kelvannut sellainenkin pensas, jossa on 2 cm piikkejä joka oksassa? Leikkasin senkin alas, samoin kuin kaikki (noin 5 ) ruusuani.

Iltalehdestä tutun kyläkauppiaan puodista tarttui mukaan oheiset mukulat pääsiäisenä (pihakauppa ei ollut vielä auki) ja ne pääsivät multiin viikonloppuna. Pioni jo kovasti oli kevään kourissa ja terhakka taimenalku tojotti istutusta odottaen. Muuten autotallin ruukuissa on hiljaista, muutama orastus ainoastaan. Mutta kesään on aikaa.

Mä olen kohta ku(u)sessa mun eka satsin siemeniä kanssa. Kaikki vihannesjutut ovat hienosti itäneet. Eilen kesäkurpitsat tulivat jo melkein katosta läpi (siis taimikasvatussysteemin), joten oli pakko purkittaa ne omaan hoteisiin, että homma toimii. Istutin uuteen tilaan elämänlankaa. Saa nähdä onko kissa vetänyt herkut suuhunsa tänään?

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.