Liljojen aikaa

Viimeksi taisi jäädä kokonaiskuva gladioluspenkistä pois. Yksi mielenkiintoinen seikka on tänä kesänä ollut, että kun en ole nyt istuttanut niin paljoa uutta, vaan ennemminkin jakanut vanhaa ja siirrellyt joitakin toisiin paikkoihin, niin mun penkeissä on paljon väriskaalaa siten, että ne yhdessä penkissä ovat aika lailla synkassa keskenään. Toki tähän pyrinkin ja ei liene vaikeaa sommitella värejä. Mutta se juju puutarhassa tuleekin siitä, että aina ei etukäteen tiedä miten ne oikein kukkivat ja milloin, minkä kokoisiksi tulevat tai kuinka runsastuvat.

Yksi kantava väri minulla on tänä vuonna ollut keltainen, keltaista kukkii koko ajan jossain. Sen lisäksi selkeästi suosin sinisävyisiä värejä: fuksiaa, viileää vaaeanpunaista, sinisiä, violetteja ja sitten jos en tiedä mitä haluan laitan aina valkoista. Oranssit ja punaiset ovat sitten niitä harvinaisuuksia. Tosin nyt esimerkiksi kiitollinen Charming Cover -ruusuni kukkii punaisin pikkuruusuin ja on siis poikkeus säännöstä.

Uusi sukupolvia liljoja kukkii, nämä ovat kirkkaan valkoisia. Ensi kaudeksi merkkaan muistiin, että liljoja voisi laittaa runsaasti penkkeihin ja ruukkuihin. Nämä näyttävät olevan kivoja lisiä muun kukinnan joukossa.

Tässä on hyvä esimerkki ruukkuistutuksesta, jota en ole tehnyt eli liljan istutin kaksi kesää sitten. Olin laiska ja en tyhjentänyt ruukkua syksyllä, vaan nostin sen kylmään varastoon. Viime keväänä se pukkasi pitkää olmin väristä soiroa ja nostin sen sittemmin ulos. Soirot vahvistuivat ja vihertyivät. Siihen tuli pari kukkaakin, kasvutapa oli lievästi sanoen rento. Näin ollen tänä vuonna nostin koemielessä ruukun patiolle, ja jonkun ajan kuluttua samainen lilja alkoi kasvaa, tosin hitaasti. Tätä odotellessa ruukkuun on kylväytynyt muualta mm. onnenapilaa ja joku koivuntaim tms. Mutta enhän raski noita poista kun kokonaisuus on kovin tasapainoinen.

Se siitä suunnitelmasta :-).

Siirrynpä suunnittelemaan ensikaudelle tulppaaniostoksia.... (ihanaa). En kylllä laita yhtään narsissia, kun en saanut ensimmäistäkään tänä vuonna vaikka istutin 50 kpl. Mikähän kumma tässä on? Miksi joku laji ei vaan menesty/kasva? Annanko narsissien osalta periksi?

Gladioluksia ja dahlioita

Olipa hyvä, kun kerrankin tajusin esikasvattaa sekä dahlioita, että gladioluksia. Jälleen kerran voin todeta, että määrältään niitä olisi voinut kasvattaa ainakin tuplasti enemmän, mutta näillä muutamilla kymmenillä saa puutarhani taas uutta ilmettä. Yllä kokonaiskuva uusimmasta penkistä, jossa punavalkoiset gladiolukset reunustavat kuutamohortensiaa, joka sekin alkaa olla kohta valkoisessa kukassa.

Nämä ovat oikein ilmeikkäitä veijareita! (Lajike Atom).

Keltaisten nauhusten seuraksi alkaa avautua kauniita violetteja gladioluksia (lajike Purple King). Ainoa huono puoli näissä on, että ne pitäisi osata tukea yksitellen tai ryhmänä siten, että se kestäisi jopa 120 cm kasvin tuulessa huojunnan.

Cite de Villen viereen tai ohelle on avautunut uuttakin kärhöä, lisani mukaan ja guuglettamalla olisi versio Blekitny Aniol. Pihlaja tuntuu olevan hyvä puu, jota vasten voi istuttaa näitä kärhöjä, se suojaa ja toisaalta ei sitten ryövää kaikkea ravinnetta tai vettä. Molemmat kärhöt voivat hyvin ja kukoistavat. Muualla onkin sitten käynyt kato, paitsi alppikärhö on tuuhea, ei kuitenkaan kukassa ja siihen viereen on noussut joku (Miss Bateman, jos on valkoinen), mutta tätä en voi vielä vahvistaa, koska se on vasta nupulla.

Ja dahliat! Ah, nämä joskus tuntuivat niin mummokasveilta, mutta alan arvostaa sitä, ettei niitä tarvitse tukea, ja ne kukoistavat melkein pyhällä hengellä (ainakin minulla). Istutin vaan nämä liian taka-alalle, mutta onneksi voin korjata tilanteen ensi vuonna. Näille kannattaisikin laittaa ihan oma penkki, koska alussa kasvat kovasti hitaasti ja sitten taas tönöttävät pystyssä pitkään. Parhaiten tulisivat esille omana satsinaan, ehkä erilaisia varioiden. Tää oli joku Ingrid Dream niminen lajike. Kukan koko on lähes 20 cm halkaisijaltaan :-)

Evelinet puolestaan kukkivat ruukussa. Oikein kaunis valkoinen ja keskiosa violetti. edellistä hiukan pienempi versio, kukka noin 10 cm.

Huomasinkin lajikenimiä hakiessa, että pitää ruvetaa zuumaamaan syyssipulien kataloogeja, jospa tällä kertaa osaisin istuttaa latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa, eri samanaikaan kuukivat keskenään :-). Oppia ikä kaikki!

Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.

Rikkaruohoja vai ei?

Tällä viikolla oikeastaan eka kertaa tein kunnon rikkaruohotarkastelun kukkapenkeissäni tälle kaudelle. Tähän mennessä en ole oikein ehtinyt kaikelta rakentamiselta, mutta nyt ei sitten ollut mitään muutakaan puuhastelua, niin tartuin säkkiin ja tongin ja tutkin penkkini läpikotaisin.

Se onkin aika lailla totta, että jos penkissä on paljon kasveja, niin ei sinne niitä varsinaisia rikkaruohoja sitten kauheasti mahdu. Mutta on toki joitain lajikkeita, jotka ovat harmillisia. Ekaksi voisi tietysti filosofioida, että mikä on rikkaruoho, kun jotkut lajit kylväävät itseään ihan minne haluavat, ja eivät aina edes pysy kukkanpenkissä, vaan valitsevat ihan toisen paikan. Kuitenkin itse ainakin poistan hiirenvirnat, vesiheinän ja muut tällaiset tavanomaiset. Mutta on edelleen oppimista siinä, että kannattaa karsia myös ylikasvaneita tai liikaa alueita vallaneita kasveja.

Nyt kun olen jo neljä vuotta samaa pihaa tonkinut, niin huomaan, että kasvit eivät joka vuosi kasvakaan samalla lailla. Esimerkiksi malva tänä vuonna on vasta babyasteella, kun viime vuonna se oli ihan rasite, eli säästynen sitten sen karsimiselta.

Katsaus heinäkuun alun pihan ilmeeseen:


3 vuotta vanha penkkini on runsastunut ihan kivasti. Pikkusydän on ahkera alkukesän kukkija ja tarhapäivänliljat huitelevat metrisinä korkeuksiin. Töyhtoangervojen punertavat lehdet luovat kivaa taustaa ja ne taitavat olla seuraavaksi kukintavuorossa.

Viime vuonna istutettu penkki, johon pelastin akileijoja, jotka eivät koskaan kukkineet muiden kasvien seassa. Nyt nekin ovat valtavan suuria, mukana on myös puna-vakoinen ja valkoine versio, joiden toivon siementävän ja runsastuvan sinisen ohella.

Varaston viereltä pelastin muiden alta tämän kesän liljat omaan penkkiin, kun isopoimulehti valtasi voimallaan koko penkin. Joutunen myös siirtämään ruusut pois niiden alta, kun nämä poimulehdet ovat isokasvuisia ja muut jäävät sitten varjoon ja eivät kukoista.

Toinen näkökulma samaan penkkiin. Mielestäni nämä kierrätyskivet ovat kivoja tälleen vapaastikin aseteltuina. Ainakin niillä sain rajattua polun ja penkin. Laitoin alle sanomalehteä ja sitten vasta mullat. Kivien molemmin puolin on hiukan soraa tukemassa rakennetta. Komeaonnenpensaan ympärys on hiukan hautamaisen näköinen, kun laitoin vaihteeksi kevyen sorapedin päällimmäiseksi kerrokseksi. Oletan pensaan kuitenkin runsastuvan kasvaessaan.


Erityisen iloinen olen muutaman vuoden vanhoista kuunliljoista ja päivänliljoista. Jakamalla näistä on nyt riittänyt moneen paikkaan uutta kasvustoa. Olen myös yrittänyt hankkia vastaavia mutta eri lajikkeita esim. lehtien värien tai kukinnan suhteen. Jakaminen meni ajallisesti hiukan myöhään, mutta ajattelin, että kyllä ne kestävät ja selviävät.




Rikkaruohoista puheenollen tässä hyvä esimerkki siitä kuinka puutarha kasvaa myös ihan oman mielen mukaan. En raski poistaa pikkukuusta, joka on kylväytynyt penkin kivien väliin ja lupiinikin on kyseenalainen juttu. Mä vaan satun tykkäämään lupiineistakin.
Ihastelin myös täpl'äpeippiä. Se on kasvanut kovasti kesänalusta ja yllätysyllätys siihen tulee tällaisia pieniä söpöjä vaaöeanpunaisia kukkia, mä luulin tämän olevan ihan lehtiensä takia maanpeitekasvi, ihan bonusta tämmöinen kukinta.

Tontilla on paljon keltamaksaruohoa, jota olen nostellut kukkapenkkien reunaan ja tänä vuonna aiemmat ovat sitten todella kauniisti palkinneet auringonkeltaisella kukinnalla. On tosi energisoivaa, kun joka penkissä helottaa omasta takaa aurinko!


Luulin jo kadottaneeni Mooseksen palavan pensaan, mutta niinpä' se kahden vuoden oikuttelun jälkeen on kasvanut ihan kivasti kukkijaksi, eli hengissä on.



Kokonaiskuvaa. Etualan penkki on mun murheenkryyni. Istutin sen ihan ekana ja kun ei ollut oikein käsitystä mitä tehdä, niin se onkin koko ajan sellainen hiukan villi ja vapaa. Mutta ehkä tämä on sitten sitä english country garden osiota mun puutarhassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.



Edellisen penkin yllättäjä on tämä pioni, joka kohta on kukassa kunnolla. Luulin tämänkin menneen, sillä sitä ei ole näkynyt kolmeen vuoteen ekan istutuskesän jälkeen, mutta tänä vuonna sipulikasvit suojasivat hentoa alkukasvua ja se selvisi alkukevään armottomalta paahteelta ja pääsi kasvun alkuun.
Kesäkukkapuolella kokeilen tällaista, oliko tämä nyt joku vehka vai kalla, pätkii pahasti, hienot lehdet. Mun havut veteli viimeisiään etupihan ruukuissa ja en kehdannut katsella niitä pitkään, joten pyörähdin ihanassa bonuspaikassa ja ostin ruukkuihin alekasveja mitä oli.

Taidan jatkossa pitää tuijat ja muut havut penkki-istutuksissa. Niille tulee selkeästi kasvun rajat vastaan ruukuissa jossain vaiheessa.

NIIN ja hyvää Maijan päivää muillekin Maijoille!

Voihan fritillaria meleagris!

Tein päivityksiä mun taulukkoon, jossa ylläpidän pihalle istuttamieni kasvien nimiä ja lajikkeita yms. Pohjat tein aikoinaan käyttäen hyväksi jonkun puutarhaliikkeen perenna- yms. luetteloa.

Päivitin tänään siihen eka kertaa viime vuoden sipulikukat ja toden totta: tällä hetkellä pihalla nousee tulppaanit ja ukonlaukka kiitettävästi. Kukkia, värejä tai muotoja ei voi vielä tietää, mutta paikan perusteella tiedän, että suurin osa on hienosti kasvun alussa.

Mutta sitten tää muu osasto? Mikä ihme on narsisseissa? Onko kevät vain ollut niin kylmä vai hylkiikö ne minua? Arvioni mukaan ehkä 1 tai 2 olisi tulossa maanpintaan? Mitä kokemuksia teillä muilla tässä I-II alueella (tai muualla)? Mikä tässä on se juju?

Entäs liljat? Olen laittanut varmaan sata kappaletta minikokoista kurjenmiekkaa, kirjopikarililjaa, kirjokevättähteä sillä lopputulemalla, että 2 kpl kurjenmiekkaa on kukassa ja sitten joku lilja puskee esiin, mutta sitä ei ole edes listalla eli voi olla edellisvuotista.

Krookuksia on valkoisia versioita kukassa, keltaiset menivät ristihuulille. Sinisistä ei ole tietoakaan.

Vihjeitä onnnistuineisiin narsisseihin? (Paitsi että ostaa valmisruukun........sen olenkin jo tehnyt :-) ).

Vai olenko vain sipuleissa tulppaanityyppi? (Mun teoria 4 vuoden puutarhuroinnin perusteella on, että kullakin menestyy sun luonteen mukaiset kasvit.....).

Sillä sipuli!

Tänä vuonna sipuliprojektini alkoi kerrankin ajoissa. Tavallisesti herään siihen vasta siinä vaiheessa, kun saan kädet ruvella kyntää jäistä puutarhaa istutuspuuhissa. Tässä suhteessa bloginpito ja jatkuva puutarhahommien kirjaaminen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuraaminen on aiheellista, sillä se pitää ajantasalla ja voinpa sanoa, että selkeästi lajituntemus on lisääntynyt, sitä myöten kasvuvaatimusten jne ymmärtäminen.

Keväällä iloitsin tulppaaneista, kaikkialla pyörivät rusakot iloitsivat ilmaisesta salaatista (mun krookukset). Silloin totesin, että ainakin tuplaan sipulien määrän ja että pyrin tarkempaan istuttamaan eri puolelle yksittäistä penkkiä eli vähän ikäänkuin layout-suunnitteluakin tulisi harrastaa.

Mutta kaikki hyvät projektit alkavat naisellisesta ostoksilla :-) Yksi viikko meni Eurobulbin sivuilla (www.eurobulb.nl) . Enpä tiennytkään kuinka monenlaista tulppaania on olemassa!

Liljaa, papukaijaa, darwinia, myöhäistä, aikaista, kerrottua, luonnonmukaista (haa, huomaatteko listaa tulee). Muutama ruutupaperi kului, kun laskeskelin ja optimoin lukumääriä, värejä ja muotoja. Tästäkin saa siis oikeasti tiedettä.

Mulla on tähän ylettömään puutarhatuhlailuun oma sietoraja, joka on suhteessa odotettuun tulokseen, jo tälle kaudelle käytettyyn puutarharahamäärään ja riskiin, että istutukset menevät metsäneläjien rehuksi, kotiloille tms muille eläteille. Suunnittelussa hauskinta on etsiä se sisäinen lapsi ja piirrellä kunnon Carandasheilla (värikynillä) sielunsa visioita väreistä ja yhdistelmistä.

Sitten iski laiskuus ja malttamattomuus ja ajattelin, että toimitusaika on liian pitkä. Siirryin suomalaisiin onlinepuutarhakauppoihin (esim. www.siemen,fi, www.exoticgarden.fi ) ja tein vertailevaa tutkimusta, mittasuhteena montako senttiä (siis rahaa)/sipuli. Nythän minulla oli hienot suunnitelmat ja lajit suunnilleen tiedossa, joten tämä vaihe meni joutuisasti.

Kahden viikon zuumausten jälkeen aloin olla jo epätoivoinen, yhtään ainutta sipulia en ollut hankkinut, silmissä vilisi darwin hybridit, upstarit, angelicat jne. Mulle tuli ihan nettiähky! Mutta onneksi tuli bonusliikkeen mainos kotiin ja siinä sanottiin, että sipulit tulevat kauppaan viikolla 35 ja runsaat tarjoukset. Tässä vaiheessa tosin iski sitten pettymys, kun siinä tarjouslajivalikoima oli tosi kapea eli joutuisin heittämään hukkaan haaveet sinisistä papukaijoista jnejne.

Mutta onneksi Vantaa ruotsalainen puutarhatoiveuni avasi sitten uudistuneena ja 3 pussia kahden hinnalla pelasti päiväni! Tukka putkella ryykäsin kauppaan ja kaksin käsin hamusin piirroksieni mukaiset lajikkeet (plus ne heräteostokset eli pikkuliljoja). Jättikassi notkuen porhalsin kotiin.

Istutukset sitten venyivät toisen viikon ja ehdin täydentää ostojani muutamalla pussilla lisää, kun piti käydä tutustumassa bonusliikkeen Terraan Tuusulassa (365 pv puutarhaliikettä....ja kotimatkalla....aijai?).

Eli sitten se rutiini. Kaksi iltaa olen kyykkinyt ja taipunut, mutta muutama sata sipulia on maassa. Kirjaan lajikkeet myöhempää referenssiä varten, kun ehkä taas haluan jatkaa samoilla. Osahan voi nousta hyvinkin muinakin vuosina, näin oletan jo vanhoista.



Puiden alle istuttelin perinteiseen tapaan:
- krookusekoitusta (keltaine, valkoinen, kahta lilaa/violettia)
- kurjenmiekkoja, sekoitus, keltainen, sininen, liila
- kirjokevättähteä, Pink Giant
- lehtolaukkaa, valkea, vaaleanpunainen /kuvan perusteella


- narsisseja takapihan penkkiin, Ice Follies ja Tete a Tete (missähän nuo aksentit olisi..), narsissit ovat mulle ihan uusi laji

- etupihan penkkiin pihlajan juureen: white parrot, blue parrot, upstar (tulipa double, late), ukonlaukkaa/purple sensation/allium aflatunense

Laukat näin jossain Puutarhaunelmissa, joku yksivuotisintoilija istutteli. Jospa mullakin onnistuisi?

- viime vuonna keltaiset darwinit nousivat runsaina, siispä darwinipenkiksi muodostui tyttöpenkki (se jota tyttöpatsas katselee): darwin hybridejä (golden apeldoorn, red apeldoorn) ja kaksiväristä kees nelis triumph

Etupihalle istutin Angelicaa (kerrottua pinkkiä, monta...) ja pihlajanjuurelle kirjopikarililjaa ja heräteostos jättipussin Triumph mixediä, samoin kuin takapihan penkkiin toisen mokoman.

Varastoprojekti etenee, itse asiassa sen pitäisi tulla tänään valmiiksi. Tämä kuva on jo muutaman päivän takainen.

Siitä tulee/tuli hieno! (vaikka itse sanonkin)

Sipulien jälkeen melkein alkaa olla puutarhan syksy. Lannat kehiin, hiukan hoitoa ja pillit pussiin. Loppusyksy menee ihastellessa. Kasvu on runsasta, on kosteaa ja lämmintäkin on piisannut. Jos jaksaa, niin on mahdollista askarrella maisemointia, mutta ehkä pitää hengähtää varastoprojektin jälkeen hiukan. Toisaalta senkin voisi maalata.

Ai, puhuinko jo pillien vetämisestä pussiin? Taisi olla toiveajattelua tai täyttä harhaa :-)

Pieniä onnistumisia

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Juhannuksen jälkeistä elämää

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.

Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.

Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:

- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä

- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen

- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee

Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)

Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).

Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)

Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...

Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!

Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).

Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.

Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.

Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)