Pieniä onnistumisia

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Aluevaltaamista

Viikonloppu mökillä oli niin sateinen, että olimme kypsiä lähtemään kotia kohti jo ajoissa sunnuntaina. Koin suurta elämäntuskaa ja tylsistymistä (noin puolisen tuntia) tuossa lauantaina, ennen kuin hoksasin että a) ekat kanttarellit alkavat näyttää naamansa ja b) mustikatkin alkavat kypsyä. Mieliala kummasti koheni!

Lisäksi sain megaidean, että vaikka "tämän vuoden puutarhaistutukset on tehty" (huomaa sitaatit :-) ), niin ainahan voin kohennella entisiä (=sitä ei lasketa...).

Eli suomeksi, kotiin päästyäni porhalsin puutarhakauppaan, sillä kaikki projektithan tuntuvat alkavan mullan ostolla (ja taimia....). Sunnuntai-illan kaivoinkin sitten muutaman pallotuijan ja rohtokatajan pois/ylös etupihan penkistä, kun siinä oli niin ahdasta.

Sitten otin kaikki kivet pois ja entrasin muutenkin koko penkkiä sekä laajensin sitä molemmista päistä pituussuuntaan. Näin sain uusiin paikkoihin pallotuijat, rohtokatajan ja tietysti ne uusimmat taimet:

- pari kpl punatähkää, liatris spicata 'kobold'
- valkomaksaruohoa, sedum album
- jälleen yksi ruusu, bourboninruusu, ihana vaalean punainen, rosa 'Louise Odier'
- ja oikeana löytönä löysin vanhaa kunnon särkynyttä sydäntä, mutta valkoisena, dicentra spectabilis 'Alba'


Maksaruohoa istuttelin etuosaan ja kivien lomaan.

Bourbonin ruusu, kuka tätäkään voisi vastustaa??? Ihana tuoksukin...

Penkistä tuli molemmista päistä noin metrin pitempi, täältä katsoen pallotuijasta oikealle. Angervo vasemmalla peittää uuden osuuden, toinen pallotuija on siinä, punatähkä ja valkomaksaruoho. Kivet tietty loppui kesken ja samoin multa, mutta mullan sain jo eilen hankittua ja lisättyä tasalle. Takaosaan laitan vielä kivet kunnolla paikoilleen ja tuohon eteen ehkä vaihdan muutaman isomman kiven, ovat näyttävämpiä, niin voikin jo siirtyä karikkeisiin. Lapio ojossa hain muutaman keltamaksaruohotupon tuonne aluskasviksi ja väriksi.

Taas on vähän yksi paikka paremman näköinen, kun koko penkki sai koroketta ja ryhtiä. Projektina se olikin helpompi kuin ajattelin. Etukäteen tuntui tylsältä joutua kaivamaan vanhoja pois. Mutta kun toimeen ryhtyi ja tulosta syntyi, niin ei se sitten paha ollutkaan.

Tämän viikon kukkijat, eli jaloritarinkannukset ja peurankellot. Välissä on nauhusta.

La paloma kukkii kanssa, joitakin nuppuja on lisää, mutta osa taimista ei näytä ainakaan vielä kukkaa pukkaavan, vaikka lehtiä kyllä. Blue parfum vasta odotuttaa itseään.

Mun omat istutukset tuntuvat noudattavan väriskaalaa sininen, violetti, pinkki ja valkoinen eli kylmiä sävyjä. Keltainen kausi oli tuossa välillä. Itseasiassa olen olltu tyytyväinen, että melkein koko kesän on ollut jotain kukassa ja jotain tulollaan, että ei valittamista tuon suhteen.

Yksi tuleva projekti on selkeästi hajoittaa kuunliljapenkin istutukset laajemmalle. Se on ekoja tänne laittamiani ja selkeästi viimeistään ensi keväänä olisi aika jakaa. Jaa, vai pitäisikö se tehdäkin syksyllä kukinnan jälkeen, kun näkee miten isoja nuo ovat? Penkissä on kuunliljaa, syysleimua, viiruhelpiä, rantakukkaa, päivänliljat. Ainakin kuunliljat, päivänliljat ja syysleimut voisi jakaa.

Sata ja yksi perennaa => Inventaario

Sain sen tehtyä!

Mua alkoi ahdistaan, kun en kaikesta huolimatta tiedä mitä tuonne pihalleni olen tässä syytänyt. Lähinnä sen puolesta, etten sitten voi seurata hyvin, mikä oikeasti menestyy ja mikä ei ja tietysti missä.

Niinpä luin vanhat bloggaukseni läpi, listasin kaikki mitä siellä olen kirjaillut, inventoin myös aiemmat lajit ja olen lisännyt tietojani internetihauilla.

Nyt on hieno exceli latinanimineen, perennat, pensaat ja puut luokiteltuina. En vain osannut tähän sitä liittää... pitäisikö tehdä kuvaksi, kun ei ollut suoraan liitetiedostoa. No, tutkin jossain vaiheessa joutessani.

Jos joku sattuu olemaan kiinnostunut väsäämään itselleen sähköisen version, niin voin ohjeistaa sen verran , että ei tarvinnut kauheasti taitoa leikata ja liimata muutamalta puutarhasaitilta perusluettelo ja sitten poistaa ne mitä ei itsellä ollut. Mullakin on tuossa sivussa nuo linkit: Muhevainen, Talman taimisto, nää oli hyvä aloitus, jälkimmäisessä on suoraan excel taulukko. Googlasin lisätiedot ja useimmiten näytti olevan Puutarha.net -taimitietoja. Tarkastin epäselvät samoin kuvahaulla googlesta, aika hyvin sain selville.

Näillä mennään: 15 puulajia, 24 pensasta ja 101 perennaa (+ kesäkukat ja yrtit sekä rikkaruohot). Mutta missä on se mun Lapinvuokko ja kadonneet isokakkarat tai puuvartinen pioni? Nämä on siis joskus laitettu, mutta ei niitä tuolla enää ole???

Puutarha kasvattaa kärsivällisyyttä

Siinä unohtuu kaikki päivän kärsimykset, kun kotiin tullessa tervehtii tällainen kaunotar. Eli vihdoinkin se mun pioni oli kukassa eilen, lajike on Jadwiga (kaivelin vanhoja muistiinpanoja). Onneani ei yhtään himmentänyt, että jälleen naapurissa on komeammat pionit (ne ei edes hoida pihojaan niin paljon :-( ), mutta mulla onkin nämä olleet vähemmän aikaa.

Ja olihan siinä muutama, yhteensä itse asiassa 5 kukan tekelettä. Aurinkoinen iltapäivä sai koko puutarhan näyttämään kuin kukkaan puhjenneelta.

Paneuduinkin puutarhatehtävissä niiden perennojen tukemiseen, kun mua jotenkin ahdistaa lörpyt minne sattuu kasvavat kasvit. Eli ostin muutaman metallisen tuen ja kaivelin varastojani, joista löysin bambukeppejä. Kävin sitten yksitellen penkit läpi ja viritin näiden tukien ja narun avulla jonkinlaisia tukirakenteita. Tyypillisesti laitoin sellaisen kaaren sille puolelle minne nuo tuntuivat enemmän kaatuvan (eli siis auringon suuntaan) ja kiepautin kevyen narulenkin taimen tai taimien ympäri niin, että niillä olisi tilaa kasvaa, mutta joku, ainakin henkinen, tuki.

Ei hienoin ratkaisu, mutta välttää ainakin näiden kukinnan yli. Ensi vuodeksi pitää rehevimpien osalta miettiä jonkinlaista rakenteellista ratkaisua.

Niin, jos joku pitää mua ihan niuhona, selitykseksi, että meillä onnistuu olemaan välillä aika tuulinenkin tuo tontti. On tylsää, jos kukat ovat laonneet oman laiskuuden takia.

Yllä olevan kuvan halusin laittaa tähän, koska on ihan järjettämän kivaa käydä poimimassa omasta pienestä ja vaatimattomasta yrttitarhasta (= muutama ruukku) jotain vihreää. Omakasvatetut basilikat ovat toimineet, tosin saisi olla enemmän aurinkoisia, lämpimiä päiviä niiden kasvulle. Ruohosipulit, sitruunamelissat, viinisuolaheinä, oregano maistuvat vihersilppuna vaikka vain leivän päällä juuston tai muun kera. Nam, melkein vesi herahtaa kielelle! Ja salaattiin näitä voi laittaa kanssa tykötarpeiksi. Pestoa en kehtaa ruvetaa laittaan, koska sinne hupenisi vaatimattomat yrttini.

Tässä on yksi tuleva unelma: saada laittaa vähän reippaampi alue pihalta näille kokeilulabran virityksille (siis omilla kasvitarhalle).

Pihlajan ympärillä oleva kärhö osoittaa elämää, eka kukka. Tämän piti olla se Ville de Lyon (aiemmin viittasin siihen kyllä cite de lyonina...) ja punainen, mutta ehkä jossain värikartassa se on punainen?

Kesäkukat kukoistavat, erityiskiitoksen annan noille erilaisille surfinioille tai pikkupetunioille. Ne ovat helppoja, ei tarvi välttämättä nykiä kukkineita pois ja ne jaksaa kukkia.

Niin, ettei se kukintojen väliaika niin pitkä ollutkaan. Aurinkoisella ilmalla on vain vastaanottavaisempi puutarhansa kauneudelle.

Leikkelin tulppaanien jäänteet pois (kun ne ahdisti :-) ). Istuttelin muutaman aletaimenkin:

- etupenkkiin yhden tulikellukan lisää, mirrinminttua sai kyllä hiukan karsia

- kurjenpolvea tuli taas lisää

- muutama valkoinen verihanhikki kanssa

Yölle luvattu sadekin tuli parhaiten vasta tässä aamusella, ei tarvinnut kastella muutakin istuttamansa.

Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.


No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.


Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.






Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.