Liljojen aikaa

Viimeksi taisi jäädä kokonaiskuva gladioluspenkistä pois. Yksi mielenkiintoinen seikka on tänä kesänä ollut, että kun en ole nyt istuttanut niin paljoa uutta, vaan ennemminkin jakanut vanhaa ja siirrellyt joitakin toisiin paikkoihin, niin mun penkeissä on paljon väriskaalaa siten, että ne yhdessä penkissä ovat aika lailla synkassa keskenään. Toki tähän pyrinkin ja ei liene vaikeaa sommitella värejä. Mutta se juju puutarhassa tuleekin siitä, että aina ei etukäteen tiedä miten ne oikein kukkivat ja milloin, minkä kokoisiksi tulevat tai kuinka runsastuvat.

Yksi kantava väri minulla on tänä vuonna ollut keltainen, keltaista kukkii koko ajan jossain. Sen lisäksi selkeästi suosin sinisävyisiä värejä: fuksiaa, viileää vaaeanpunaista, sinisiä, violetteja ja sitten jos en tiedä mitä haluan laitan aina valkoista. Oranssit ja punaiset ovat sitten niitä harvinaisuuksia. Tosin nyt esimerkiksi kiitollinen Charming Cover -ruusuni kukkii punaisin pikkuruusuin ja on siis poikkeus säännöstä.

Uusi sukupolvia liljoja kukkii, nämä ovat kirkkaan valkoisia. Ensi kaudeksi merkkaan muistiin, että liljoja voisi laittaa runsaasti penkkeihin ja ruukkuihin. Nämä näyttävät olevan kivoja lisiä muun kukinnan joukossa.

Tässä on hyvä esimerkki ruukkuistutuksesta, jota en ole tehnyt eli liljan istutin kaksi kesää sitten. Olin laiska ja en tyhjentänyt ruukkua syksyllä, vaan nostin sen kylmään varastoon. Viime keväänä se pukkasi pitkää olmin väristä soiroa ja nostin sen sittemmin ulos. Soirot vahvistuivat ja vihertyivät. Siihen tuli pari kukkaakin, kasvutapa oli lievästi sanoen rento. Näin ollen tänä vuonna nostin koemielessä ruukun patiolle, ja jonkun ajan kuluttua samainen lilja alkoi kasvaa, tosin hitaasti. Tätä odotellessa ruukkuun on kylväytynyt muualta mm. onnenapilaa ja joku koivuntaim tms. Mutta enhän raski noita poista kun kokonaisuus on kovin tasapainoinen.

Se siitä suunnitelmasta :-).

Siirrynpä suunnittelemaan ensikaudelle tulppaaniostoksia.... (ihanaa). En kylllä laita yhtään narsissia, kun en saanut ensimmäistäkään tänä vuonna vaikka istutin 50 kpl. Mikähän kumma tässä on? Miksi joku laji ei vaan menesty/kasva? Annanko narsissien osalta periksi?

Gladioluksia ja dahlioita

Olipa hyvä, kun kerrankin tajusin esikasvattaa sekä dahlioita, että gladioluksia. Jälleen kerran voin todeta, että määrältään niitä olisi voinut kasvattaa ainakin tuplasti enemmän, mutta näillä muutamilla kymmenillä saa puutarhani taas uutta ilmettä. Yllä kokonaiskuva uusimmasta penkistä, jossa punavalkoiset gladiolukset reunustavat kuutamohortensiaa, joka sekin alkaa olla kohta valkoisessa kukassa.

Nämä ovat oikein ilmeikkäitä veijareita! (Lajike Atom).

Keltaisten nauhusten seuraksi alkaa avautua kauniita violetteja gladioluksia (lajike Purple King). Ainoa huono puoli näissä on, että ne pitäisi osata tukea yksitellen tai ryhmänä siten, että se kestäisi jopa 120 cm kasvin tuulessa huojunnan.

Cite de Villen viereen tai ohelle on avautunut uuttakin kärhöä, lisani mukaan ja guuglettamalla olisi versio Blekitny Aniol. Pihlaja tuntuu olevan hyvä puu, jota vasten voi istuttaa näitä kärhöjä, se suojaa ja toisaalta ei sitten ryövää kaikkea ravinnetta tai vettä. Molemmat kärhöt voivat hyvin ja kukoistavat. Muualla onkin sitten käynyt kato, paitsi alppikärhö on tuuhea, ei kuitenkaan kukassa ja siihen viereen on noussut joku (Miss Bateman, jos on valkoinen), mutta tätä en voi vielä vahvistaa, koska se on vasta nupulla.

Ja dahliat! Ah, nämä joskus tuntuivat niin mummokasveilta, mutta alan arvostaa sitä, ettei niitä tarvitse tukea, ja ne kukoistavat melkein pyhällä hengellä (ainakin minulla). Istutin vaan nämä liian taka-alalle, mutta onneksi voin korjata tilanteen ensi vuonna. Näille kannattaisikin laittaa ihan oma penkki, koska alussa kasvat kovasti hitaasti ja sitten taas tönöttävät pystyssä pitkään. Parhaiten tulisivat esille omana satsinaan, ehkä erilaisia varioiden. Tää oli joku Ingrid Dream niminen lajike. Kukan koko on lähes 20 cm halkaisijaltaan :-)

Evelinet puolestaan kukkivat ruukussa. Oikein kaunis valkoinen ja keskiosa violetti. edellistä hiukan pienempi versio, kukka noin 10 cm.

Huomasinkin lajikenimiä hakiessa, että pitää ruvetaa zuumaamaan syyssipulien kataloogeja, jospa tällä kertaa osaisin istuttaa latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa, eri samanaikaan kuukivat keskenään :-). Oppia ikä kaikki!

Tuokiokuvia puutarhasta

Tein sitten sitä pestoa takapihan antimista, lähinnä rucolasta. Periaatehan pestolle on helppo eli jotain vihreää (basilikaa, persiljaa, rucolaa) muussataan kaiken muun kanssa esimerkiksi tehosekoittimella. Ne muut ovat öljy, parmesaaniraaste, valkosipulin kynsi, pinjan siemeniä paahdettuna, suolaa, pippuria ja mun yhdessä ohjeessa oli kaprista. No, ei täällä peräkylässä ole mitään pinjansiemenistä kuultukaan, joten toisen pesto-ohjeen mantelit saivat kelvata, enkä vaivautunut ostamaan kapriksia koko purkkia yhden vaivaisen peston takia, joten menin hiukan au naturel tässä kohden. Ainessuhteet olivat hiukan mitä olivat, on tosi vaikeaa arvioida 100 g rucolaa ilman vaakaa ja öljyä laitoin sitten sen mukaan, että sain sekoitettua sen tasaiseksi.Mutta tulipa siitä hyvää! Olenkin sittemmin laitellut tätä vihermössöä vähän jokaiselle leivälle margariinin asemesta ja eilen kokeilen seitipihvin kanssa, nam....

Pitää kokeilla ensi kerralla persiljaa....

Eilen tuli TV:stä jonkun Nigel-kokin ohjelma, jossa se teki takapihan antimista ruokaa simppelisti. Se taisikin olla sen motto: Nigel's simple suppers simply tai jotain. Ohjelmassa tuli mangoldisopan ohje, joten seuraava kokeilu taitaakin kohdistua niihin.

Nyt oli aamulla paremmat valaistusolosuhteet, joten sain kunnon kuvan kärhöstä pihlajan juurelta. Parin päivän sisällä on myöskin nuo liljat avautuneet ja ne ovatkin kivan näköisiä monivärisiä pihan kaunistuksia.

Voiko joku olla tykkäämättä näistä(kin)? :-)

Mun suuri kirsikkasato: takapihan puussa on ehkä 20 kirsikkaa tulossa. Söin niistä tässä kuvaussessiossa ne 10 kypsempää. Etupihan puussa on ehkä 3 kpl kirsikoita. Alan hiukan olla sitä mieltä, että tämä on liian vaivalloinen puu, ainakin tuossa etupihalla. Keväällä saa ruiskuttaa, ettei olisi mitään talven yli munavaiheessa olevia tuholaisia ja sitten kesällä joka tapauksessa joku syö aina noita lehtiä, niin että puu on usein rivon näköinen. Aina pitäisi olla jonkun mäntysuopaliuoksen kanssa heilumassa, Ja mitä varten? Vaivaisten 3 kirsikan tähden? Mulla alkaa olla puupaikkapulaa, joten esitin jo miehelleni, että tuon etupihan kirsikan sai kaataa huis hiiteen, että saisin laittaa siihen koristepuun kriteerit täyttävän pihapuun. No, pitää miettiä...

Ruusujen aika alkaa olla parhaimmillaan. Nukkeruusuni on moninkertaistanut kukinnan tällä viikolla.

Muutama Paloma on vielä hengissä, nämä ryhmäruusut ovat kyllä hankalia. Sama se vaikka kuinka yrittää istuttaa oikeaan korkeuteen, niin ei ole takeita, että jaksavat yli talven. Ehkä se onkin ruusujen salaisuus? Oppia onnistumaan vuosi vuodelta?

Pensasruusut ovat ehkä se aloittelijan laji. Etupihan Louise Odier, uusia nuppuja.

Tontilla keltamaksaruohot kasvavat luonnostaan, mutta näitä muita lajeja kuten lusikkamaksaruohoa ja syysmaksaruohoa saisi runsastua aikalailla. Näissäkin on nyt hienot ja värikkäät kukinnat. Huomaan, että mua miellyttää selkeästi tuollaiset kylmähköt sävyt eli kaikissa on hiukan sinistä ja kylmää, pinkki ei ole hempeää vaan fuksiaan vivahtavaan jne. Alkukesähän meni aikalailla sinisissä ja violeteissa, nyt nousevat punaisetkin ovat fuksiaa tai muuten sinertävää vaaleanpunaista.

Kesäkukkiani: Rautayrtti on yksi kiitollinen purkkikukka, vaikka aina alussa se on aika vaatimattoman näköinen. Pelakuut ovat iki-ihania kaikkine lehtimuotoineen ja väreineen.

Mun omakasvatus keijunmekot menivät roskiin, en saanut niitä koskaan sirkkalehtivaihetta pitemmälle. Olisi ehkä tarvinnut kosteammat kasvihuoneolosuhteet. Tätä ei aina oikein ole saatavissa kaupoissa, mutta yhden taimen ostin terassilaatikkoon, ja sekin alkaa olla jo hiukan kasvussa, tosi huonosti tänä vuonna runsastunut.

Mutta näin se on, joka vuosi ei ole samanlainen!

Tänään onkin siedettävämpää + 33 (haha, aamulla oli ok), melkein harkitsin auringonottoa, mutta taidankin suunnata puutarhalle. Josko löytäisin jotain jolla korvata kuollut kultasade...?

Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.

Rikkaruohoja vai ei?

Tällä viikolla oikeastaan eka kertaa tein kunnon rikkaruohotarkastelun kukkapenkeissäni tälle kaudelle. Tähän mennessä en ole oikein ehtinyt kaikelta rakentamiselta, mutta nyt ei sitten ollut mitään muutakaan puuhastelua, niin tartuin säkkiin ja tongin ja tutkin penkkini läpikotaisin.

Se onkin aika lailla totta, että jos penkissä on paljon kasveja, niin ei sinne niitä varsinaisia rikkaruohoja sitten kauheasti mahdu. Mutta on toki joitain lajikkeita, jotka ovat harmillisia. Ekaksi voisi tietysti filosofioida, että mikä on rikkaruoho, kun jotkut lajit kylväävät itseään ihan minne haluavat, ja eivät aina edes pysy kukkanpenkissä, vaan valitsevat ihan toisen paikan. Kuitenkin itse ainakin poistan hiirenvirnat, vesiheinän ja muut tällaiset tavanomaiset. Mutta on edelleen oppimista siinä, että kannattaa karsia myös ylikasvaneita tai liikaa alueita vallaneita kasveja.

Nyt kun olen jo neljä vuotta samaa pihaa tonkinut, niin huomaan, että kasvit eivät joka vuosi kasvakaan samalla lailla. Esimerkiksi malva tänä vuonna on vasta babyasteella, kun viime vuonna se oli ihan rasite, eli säästynen sitten sen karsimiselta.

Katsaus heinäkuun alun pihan ilmeeseen:


3 vuotta vanha penkkini on runsastunut ihan kivasti. Pikkusydän on ahkera alkukesän kukkija ja tarhapäivänliljat huitelevat metrisinä korkeuksiin. Töyhtoangervojen punertavat lehdet luovat kivaa taustaa ja ne taitavat olla seuraavaksi kukintavuorossa.

Viime vuonna istutettu penkki, johon pelastin akileijoja, jotka eivät koskaan kukkineet muiden kasvien seassa. Nyt nekin ovat valtavan suuria, mukana on myös puna-vakoinen ja valkoine versio, joiden toivon siementävän ja runsastuvan sinisen ohella.

Varaston viereltä pelastin muiden alta tämän kesän liljat omaan penkkiin, kun isopoimulehti valtasi voimallaan koko penkin. Joutunen myös siirtämään ruusut pois niiden alta, kun nämä poimulehdet ovat isokasvuisia ja muut jäävät sitten varjoon ja eivät kukoista.

Toinen näkökulma samaan penkkiin. Mielestäni nämä kierrätyskivet ovat kivoja tälleen vapaastikin aseteltuina. Ainakin niillä sain rajattua polun ja penkin. Laitoin alle sanomalehteä ja sitten vasta mullat. Kivien molemmin puolin on hiukan soraa tukemassa rakennetta. Komeaonnenpensaan ympärys on hiukan hautamaisen näköinen, kun laitoin vaihteeksi kevyen sorapedin päällimmäiseksi kerrokseksi. Oletan pensaan kuitenkin runsastuvan kasvaessaan.


Erityisen iloinen olen muutaman vuoden vanhoista kuunliljoista ja päivänliljoista. Jakamalla näistä on nyt riittänyt moneen paikkaan uutta kasvustoa. Olen myös yrittänyt hankkia vastaavia mutta eri lajikkeita esim. lehtien värien tai kukinnan suhteen. Jakaminen meni ajallisesti hiukan myöhään, mutta ajattelin, että kyllä ne kestävät ja selviävät.




Rikkaruohoista puheenollen tässä hyvä esimerkki siitä kuinka puutarha kasvaa myös ihan oman mielen mukaan. En raski poistaa pikkukuusta, joka on kylväytynyt penkin kivien väliin ja lupiinikin on kyseenalainen juttu. Mä vaan satun tykkäämään lupiineistakin.
Ihastelin myös täpl'äpeippiä. Se on kasvanut kovasti kesänalusta ja yllätysyllätys siihen tulee tällaisia pieniä söpöjä vaaöeanpunaisia kukkia, mä luulin tämän olevan ihan lehtiensä takia maanpeitekasvi, ihan bonusta tämmöinen kukinta.

Tontilla on paljon keltamaksaruohoa, jota olen nostellut kukkapenkkien reunaan ja tänä vuonna aiemmat ovat sitten todella kauniisti palkinneet auringonkeltaisella kukinnalla. On tosi energisoivaa, kun joka penkissä helottaa omasta takaa aurinko!


Luulin jo kadottaneeni Mooseksen palavan pensaan, mutta niinpä' se kahden vuoden oikuttelun jälkeen on kasvanut ihan kivasti kukkijaksi, eli hengissä on.



Kokonaiskuvaa. Etualan penkki on mun murheenkryyni. Istutin sen ihan ekana ja kun ei ollut oikein käsitystä mitä tehdä, niin se onkin koko ajan sellainen hiukan villi ja vapaa. Mutta ehkä tämä on sitten sitä english country garden osiota mun puutarhassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.



Edellisen penkin yllättäjä on tämä pioni, joka kohta on kukassa kunnolla. Luulin tämänkin menneen, sillä sitä ei ole näkynyt kolmeen vuoteen ekan istutuskesän jälkeen, mutta tänä vuonna sipulikasvit suojasivat hentoa alkukasvua ja se selvisi alkukevään armottomalta paahteelta ja pääsi kasvun alkuun.
Kesäkukkapuolella kokeilen tällaista, oliko tämä nyt joku vehka vai kalla, pätkii pahasti, hienot lehdet. Mun havut veteli viimeisiään etupihan ruukuissa ja en kehdannut katsella niitä pitkään, joten pyörähdin ihanassa bonuspaikassa ja ostin ruukkuihin alekasveja mitä oli.

Taidan jatkossa pitää tuijat ja muut havut penkki-istutuksissa. Niille tulee selkeästi kasvun rajat vastaan ruukuissa jossain vaiheessa.

NIIN ja hyvää Maijan päivää muillekin Maijoille!