Trädgårdsarbeten på svenska....

Uusi määritelmä pakkoruotsille on, kun tänään halusin kuunnella puutarhatöiden ohessa jotain viihdykettä radiosta. Seitsemän euron piharadion ainoa häiriötön kanava oli Vega tai joku Xtreme, eli ruåttinkielinen, niin pakko oli sitten tyytyä siihen. Hyvää asiaohjelmaa sieltä tulikin!

Tämän päivän päätehtävänä oli istuttaa kaikki, mitä en ole ehtinyt istuttaa:

- uudet taimet (selitys alla)

- saadut yrtit (kiitos Mervin!)

- omakasvatusbasilikat (kas vaan ne ovat edelleen hengissä, nyt jopa kaksi sirkkalehteä plus kaksi muuta alkua...)

Selitysosasto tässä: eilen koiran ulkoilutuksesta tullessani pihalla hääri Mies. Eli aiemmassa postauksessa mainitsemani toukkalumipakkoheisi ja etupihan kohta-kirvasyöty-kirsikka olivat saaneet huutia. Mainitsin nimittäin viikon alussa, että "nuo ovat kauheita ja ne pitäisi hävittää, kun en jaksa ja osaa niitä hoitaa. Miksi kotona pitäisi olla rumaa, kun voi olla kauinistakin?"

Ja kas, puutarhatonttuni oli jo sopinut naapuri-Joren kanssa niiden jatkohyödyntämistä jossain hehtaariplantaasilla (naapurin vanhempien joku maatilkku, jossa kasvatellaan milloin mitäkin...) eli mun poisheitetyt menivät nyt sitten vielä armokuurille uuteen paikkaan ja minulla oli siis kaksi hyvää Puupaikkaa tarjolla pihalla.

Pyrähdin siis puutarhoille vain todetakseni, että tarjolla oli ziljoona erilaista isoa ja pienempää tuijaa ja hedelmäpuita, mutta muuten ei ollut juuri mitään. Kun tässä puutarhahoidossani on se filosofia, etten osta mitään superkallista (kun jänikset syö, talvi raiskaa tai sitten jotain muuta kauheaa tapahtuu), niin valinta osui syreenin taimeen (halpa, valkoinen, tuoksuu) ja uutena tulokkaana vartettuun ruusuorapihlajaan (puunmallinen, yksirunkoinen, ei retkahda, uusi laji minulle).

Istutusapuna ja työnjohtajana toimi uskollinen puutarhakoirani Marski (...terveisiä Eevalle...).

"Mitä? Taasko sitä tehdään vain töitä eikä leikitä mun kanssa?"

Hain aamulla muutaman multapussin (plus mehikasveja/kivikkokasveja ja basilikan taimia). Kirsikan paikalle tuli siis ruusuorapihlaja ( Crataegus 'Paul's Scarlet'). Löysin sopivan 150 cm korkean, jonka sain roudattua tavallisella henkilöautolla vahingoittumatta kotiin.

Tässä pitäisi olla punaiset kukat kesäkuun loppupuolella. Sen pitäisi kasvaa noin 3-6 metriä korkeaksi ja 3-4 metriä leveäksi eli samaa kokoluokkaa kuin lähellä oleva rusotuomipihlaja (vai oliko se isotuomipihlaja...). Mehikasveja istutin tähän juurelle, että multa pysyisi kosteana. Tykkään noista, jotka tekevät noita ruusukkeita!

Yrttilaatikollani on tällainen elo tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että paras tulos tulee valmistaimilla. Taimitarhalla oli jättisuuret basilikat 5 kpl yhden hinnalla, niin ostin yhden satsin ja omani istutin väleihin. Tästä kuvasta on vaikea erottaa mun esikasvatettuja...

Ihan tarpeeksi haastetta saada nämä pysymään elossa, jos sattuu kunnon helteet (tai sitten jos on hallaa...hahahaa).

Tein jo kuitenkin kesän ekan PUUTARHURIN PESTOni tällä viikolla ja olipa se hyvää tuorepastan kanssa (ihan Rainbow Kana- ricottajuusto versio keitettynä kasvisliemessä):

Mitoilla ei ole kauheasti väliä, mutta aloita näillä:

- yrttejä pari kourallista (rucolaa, basilikaa, persiljaa...)

- pinjan siemeniä (mantelikin käy pari rkl )

- parmesan raastetta puoli pussia (jotain 50 g)

- suolaa, pippuria

- öljyä ainakin 1 dl (luomuoliivi- tai auringonkukka)

- (valkosipulin kynsi tai pari ympäristöstä riippuen)

Tehosekoittimeen kaikki tai sauvasekoittimella paksuksi tahnaksi. Öljyllä voi ohentaa.

Siitä tulee sen verran, että kantsii laittaa pieneen hillopurkkiin, säilyy jääkaapissa kunnes syöty (no ainakin viikon). Ja on nam, omista yrteistä....

Tästä tarkkasilmäinen voi bongata mun minibasilikat (takarivistä), saas nähdä säilyykö ne hengissä tai kasvaako niistä satokelpoista tavaraa ollenkaan?

Ihmeheinät tuossa etualalla on mun esikasvatettuja kiinansipuleita. Sama juttu: olen esikasvattanut osan ja suorakylvänyt osan ja kaikki ovat tuollaisia riukuja. Tuleekohan niistäkään muuta kuin kuriositeetteja?

Heiden (heisin?) paikalle istutin siis valkokukkaisen puistosyreenin Tammelan Kaunottaren (syringa x henryi). Tämä on noin 70 cm korkea, joten saa kasvaa rauhassa.

Jaaha, pitää lähteä puutarhurin apulaisen kanssa lenkille!

Tehdyt työt:

- uusistutusta

Pitäisi tehdä seuraavaksi:

- lannoitekastelua

- jotakin muutakin oli mielessä, mutta heti katosi, kun en tehnyt keltaista lappua.... työ tekijäänsä neuvoo

Kesänajan loppu

Pari kuukautta vierähtänyt puutarhan mielessä hiljaisuudessa. Tämän ikäinen piha alkaa olla siinä kunnossa istutusten osalta, että ei ole tarvinnut paljoa muuta tehdä kuin niitä ajankohtaisia asioita.

Heti kun terassikatos purettiin, niin eipä tuolla ole tullut oltua ulkona liikaa. Lisäksi syksyllä alkaa kaikki arkasteluharrastukset vetää puoleensa ja vapaa-ajasta kilpailee sitten kädentaidot.

Puutarhaan laitoin perinteiset tulppaanit. Tässä kävikin sellainen kömmähdys, että kun Korpikangas ei tuntunut toimittavan mitään, niin kävin ostamassa satsin. Tietysti viimein sitten tuli se Korpikangas satsikin, joten ensi vuonna on mielenkiintoista nähdä mitä nousee. Tuli vähän tunkua istutusten osalta. Keskityin erilaisiin tulppaaneihin. Narsissithan ei mulla yksinkertaisesti nouse. Krookukset tahtoo mennä rusakoiden suuhun (jaa, no, laitoin niitäkin kuitenkin muutaman).

Näin kesäajan loputtua on hyvä laittaa tämäkin blogi talvitauolle ja keskittää voimavarat askarteluihin. Tervetuloa lukemaan toista blogiani (löytyy tuon profiilin kautta, jollei ole tuttu).

Keväällä tapaamme kauden alettua!

Vetelee elokuukin viimeisiään

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.

Luonnon puutarhan antimia

Yksi mökin naapurissa asuva alkuasukas harrasti suoramarkkinointia eli tuli rantaan veneellänsä kyselemään, josko Kari asuisi tässä, kun oli soittanut klapikonetarpeistaan. No, sitä Karia ei tästä löytynyt, mutta toinen klapikonetarve kylläkin. Kun myrskyn kaatamat puut saatiin pölleiksi, niin mies vietti yhden päivän kaverin kanssa viime viikolla ja nyt meillä on 10 mottia valmiiksi pilkottua takka- ja uunipuuta.

Sillävälin itse kävin etelänkierroksen kotosalla ja hoitelin perustoimia puutarhassa, joka selkeästi alkaa kääntyä syksyn suuntaan. Kirjaan muistiin edelleen, että puutarha kaipaa syyskukkijoita. Olen varmaan joka vuosi istuttanut mm. syysleimua, mutta joko ne taimet ovat huonoja tai jotain, koska vain yksi kpl selviää. Mökillä puolestaan syysleimut ovat nyt toista vuotta ja ovat kauniisti kukkineet.

Jotenkin aina käy näin, että elokuun puutarha jo vetelee omillaan, alkukesän rikkaruohoshow on pitänyt pahimmat kurissa ja muu uusistutus ja penkinrakennus on aktiivisinta alkukesästä.

Suosittelen sitten lähiruoan hakua metsästä!

10 vuotta ollaan metsästetty herkkutatteja, tähän mennessä olen löytänyt ehkä yhden kappaleen, mutta eilinen reissu tuotti meille jättipotin. Runsaan tunnin keikalta lopputulema oli 15 litran kori plus muutama jätti sen lisäksi, kaikki siis priimatavaraa. En kyllä saanut juuri siinä liikuntaa, kun mies ja koira pinkovat pitkin metsää ja minä siivosin eka vaiheet siinä korin vieressä, mutta kivaa oli.

Meni 3 tuntia siivotessa, pilkotessa, pannulla pyöräyttäessä ja pussittaessa. Nyt on pienen perheen tattikiintiö pakastettu. Vielä voi keräillä lähiajan syöntiin. Ja sitten tietysti suppilovahveroita, jahka tulevat.

En ollenkaan ihmettele herkkutattitouhotusta, sen verran maukasta oli aamuinen tattimunakas.

Puutarhafysiikkaa: Omenan kolme muotoa

Rauhaiset kesälomaviikot saivat uutta sisältöä Lahjan muodossa eli toissaviikoinen ukkosmyrsky (ns. syöksyvirtaus) meni juuri tästä meidän niemestä yli jättäen jälkeen kaatuneita puita ja roskaa ympäriinsä. Jälkeenpäin kävimme katselemassa naapureiden tilannetta ja kauempana veneväylälläkin. Selvisimme itse puunkaadoilla, ei aineellista muuta vahinkoa,. Naapureilla kaatui yhdellä puu auton päälle, useammalla mökkien ja varastojen päälle.

Ihmeen vähän kuitenkin sitten vakavia seuraamuksia tuli eli pääosin räystäitä tms., toki muutama puhkottu kattokin.

Enpä ole elämässäni koskaan pelännyt enempää kuin tuon noin 3 minuuttisen aikana, kun pahin tuulenpuuska riehui tontilla. Mies meni peittämään venettä ja itse olin vaihtamassa uimapukua mökissä, kun pahin puhuri tuli kohdalle. Ei siinä aluksi mitään, kun ensiksi lensi satoja käpyjä ja muuta pikkuoksaa ja roskaa suoraan päin ikkunoita, mutta kun ilmassa alkoi vaakasuoraan lentää ranteenpaksuisia ja isompaa parimetristä männynoksaa, niin siinä vaiheessa nappasin puolipukeisena shortsini käsiin ja lähdin mökin takaosaan. Pelkäsin roskien tulevan ikkunoista läpi.

Näkymät olivat vieläkin pahemmat takana. Kaikki metsän puut olivat 45 asteen kulmassa ja muutama suurin puu, mm. allaolevan saunan takainen koivu antaneet jo periksi.

Olo oli kuin Hollywoodin katastrofielokuvassa, paitsi että itse oli pääosassa. Ehdin jo lähettää rukouksen jonnekin, kun myrsky meni eteenpäin saatuaan muutaman suurimman puun nurin.

Tänään roudatessamme katkottuja pöllejä alarinteestä, laskin, että ylläoleva mänty oli 100 vuotias, eli jonkin verran maailmaa nähnyt.

Mies oli pitänyt sitä pahinta tuulta saunan takana ja koivu kaatuikin siitä parin metrin päässä, mutta onneksi toiseen suuntaan.

Kaatuneiden puolen tusinan lisäksi jouduttiin kaatamaan muutama vinoon mennyt ja vahingoittunut puu. Kunhan nämä saadaan klapeiksi, niin on mistä poltella takassa ja saunassa seuraavina vuosina. Tuli puuta muutama kuutio. Etualan pöllit ovat noin 60 cm halkaisijaltaan.

Jälleen kerran totesimme, että "puutarhuri" mökillä ei tartte kk-korttia kuntosalille, vaan kunnon moottorisahan, vesurin, kottikärryt, kirveen, haravan ja lapion. Mikään pienempi työkalu on hienostelua!

Kotona välillä käyminen ja kastelu tms, tuntuu lapsen leikiltä tähän rehkimiseen...

No, syksyä kohden on myös antoisaakin aikaa. Keräsin Valkean Kuulaani tyhjäksi labbikseni suosiollisella avustuksella. Se nimittäin kovin mielellään söi kaikki pudonneet omenat, ainakin 6 kpl ja oli tosi onnellinen. Sillä onkin hyvä maku, sillä ainoataan Valkeat Kuulaat kelpasivat, Syyskaneli ei ole vielä kypsä ja on muutenkin kirpeämpi kuin Kuulas.

Hurja omenasatoni oli noin 1 ämpäri eli ei kovin suuri vaiva hävittää omenapiirakkana tai soseena. Teinkin suurimmasta osasta sosetta siskon reseptin mukaan. Jaan tässä vinkin:

Eli tee perussose suhteella 2kg omenanpaloja, 1 kg sokeria. Itse laitoin tähän kuumana vielä 1tl atamonia säilytysaineeksi, ja kuumaan soseeseen mausteeksi 4 rkl vaniljasokeria ja 3 rkl konjakkia.

On sitten oikeasti aika namihillo, ei ehkä kuitenkaan lapsille? Tosin alkoholihan haihtuu kuumasta pois. Sopii kaikkeen: leivälle, jogurttiin, pullan päälle jne.

Piirakoitakin olen jo väsännyt 2 kpl muutaman päivän sisään ja jäljellä on rippeet. Laitoin tosi runsaan määrän omenaviipaleita peruspiirastaikinan päälle. Paistettuna herkku on hyvää sellaisenaan tai vaikka jäätelön kanssa.

Ei ihme, että hellekauden jälkeen farkut ovat pienentyneet kaapissa?

Tuokiokuvia puutarhasta

Tein sitten sitä pestoa takapihan antimista, lähinnä rucolasta. Periaatehan pestolle on helppo eli jotain vihreää (basilikaa, persiljaa, rucolaa) muussataan kaiken muun kanssa esimerkiksi tehosekoittimella. Ne muut ovat öljy, parmesaaniraaste, valkosipulin kynsi, pinjan siemeniä paahdettuna, suolaa, pippuria ja mun yhdessä ohjeessa oli kaprista. No, ei täällä peräkylässä ole mitään pinjansiemenistä kuultukaan, joten toisen pesto-ohjeen mantelit saivat kelvata, enkä vaivautunut ostamaan kapriksia koko purkkia yhden vaivaisen peston takia, joten menin hiukan au naturel tässä kohden. Ainessuhteet olivat hiukan mitä olivat, on tosi vaikeaa arvioida 100 g rucolaa ilman vaakaa ja öljyä laitoin sitten sen mukaan, että sain sekoitettua sen tasaiseksi.Mutta tulipa siitä hyvää! Olenkin sittemmin laitellut tätä vihermössöä vähän jokaiselle leivälle margariinin asemesta ja eilen kokeilen seitipihvin kanssa, nam....

Pitää kokeilla ensi kerralla persiljaa....

Eilen tuli TV:stä jonkun Nigel-kokin ohjelma, jossa se teki takapihan antimista ruokaa simppelisti. Se taisikin olla sen motto: Nigel's simple suppers simply tai jotain. Ohjelmassa tuli mangoldisopan ohje, joten seuraava kokeilu taitaakin kohdistua niihin.

Nyt oli aamulla paremmat valaistusolosuhteet, joten sain kunnon kuvan kärhöstä pihlajan juurelta. Parin päivän sisällä on myöskin nuo liljat avautuneet ja ne ovatkin kivan näköisiä monivärisiä pihan kaunistuksia.

Voiko joku olla tykkäämättä näistä(kin)? :-)

Mun suuri kirsikkasato: takapihan puussa on ehkä 20 kirsikkaa tulossa. Söin niistä tässä kuvaussessiossa ne 10 kypsempää. Etupihan puussa on ehkä 3 kpl kirsikoita. Alan hiukan olla sitä mieltä, että tämä on liian vaivalloinen puu, ainakin tuossa etupihalla. Keväällä saa ruiskuttaa, ettei olisi mitään talven yli munavaiheessa olevia tuholaisia ja sitten kesällä joka tapauksessa joku syö aina noita lehtiä, niin että puu on usein rivon näköinen. Aina pitäisi olla jonkun mäntysuopaliuoksen kanssa heilumassa, Ja mitä varten? Vaivaisten 3 kirsikan tähden? Mulla alkaa olla puupaikkapulaa, joten esitin jo miehelleni, että tuon etupihan kirsikan sai kaataa huis hiiteen, että saisin laittaa siihen koristepuun kriteerit täyttävän pihapuun. No, pitää miettiä...

Ruusujen aika alkaa olla parhaimmillaan. Nukkeruusuni on moninkertaistanut kukinnan tällä viikolla.

Muutama Paloma on vielä hengissä, nämä ryhmäruusut ovat kyllä hankalia. Sama se vaikka kuinka yrittää istuttaa oikeaan korkeuteen, niin ei ole takeita, että jaksavat yli talven. Ehkä se onkin ruusujen salaisuus? Oppia onnistumaan vuosi vuodelta?

Pensasruusut ovat ehkä se aloittelijan laji. Etupihan Louise Odier, uusia nuppuja.

Tontilla keltamaksaruohot kasvavat luonnostaan, mutta näitä muita lajeja kuten lusikkamaksaruohoa ja syysmaksaruohoa saisi runsastua aikalailla. Näissäkin on nyt hienot ja värikkäät kukinnat. Huomaan, että mua miellyttää selkeästi tuollaiset kylmähköt sävyt eli kaikissa on hiukan sinistä ja kylmää, pinkki ei ole hempeää vaan fuksiaan vivahtavaan jne. Alkukesähän meni aikalailla sinisissä ja violeteissa, nyt nousevat punaisetkin ovat fuksiaa tai muuten sinertävää vaaleanpunaista.

Kesäkukkiani: Rautayrtti on yksi kiitollinen purkkikukka, vaikka aina alussa se on aika vaatimattoman näköinen. Pelakuut ovat iki-ihania kaikkine lehtimuotoineen ja väreineen.

Mun omakasvatus keijunmekot menivät roskiin, en saanut niitä koskaan sirkkalehtivaihetta pitemmälle. Olisi ehkä tarvinnut kosteammat kasvihuoneolosuhteet. Tätä ei aina oikein ole saatavissa kaupoissa, mutta yhden taimen ostin terassilaatikkoon, ja sekin alkaa olla jo hiukan kasvussa, tosi huonosti tänä vuonna runsastunut.

Mutta näin se on, joka vuosi ei ole samanlainen!

Tänään onkin siedettävämpää + 33 (haha, aamulla oli ok), melkein harkitsin auringonottoa, mutta taidankin suunnata puutarhalle. Josko löytäisin jotain jolla korvata kuollut kultasade...?

Rikkaruohoja vai ei?

Tällä viikolla oikeastaan eka kertaa tein kunnon rikkaruohotarkastelun kukkapenkeissäni tälle kaudelle. Tähän mennessä en ole oikein ehtinyt kaikelta rakentamiselta, mutta nyt ei sitten ollut mitään muutakaan puuhastelua, niin tartuin säkkiin ja tongin ja tutkin penkkini läpikotaisin.

Se onkin aika lailla totta, että jos penkissä on paljon kasveja, niin ei sinne niitä varsinaisia rikkaruohoja sitten kauheasti mahdu. Mutta on toki joitain lajikkeita, jotka ovat harmillisia. Ekaksi voisi tietysti filosofioida, että mikä on rikkaruoho, kun jotkut lajit kylväävät itseään ihan minne haluavat, ja eivät aina edes pysy kukkanpenkissä, vaan valitsevat ihan toisen paikan. Kuitenkin itse ainakin poistan hiirenvirnat, vesiheinän ja muut tällaiset tavanomaiset. Mutta on edelleen oppimista siinä, että kannattaa karsia myös ylikasvaneita tai liikaa alueita vallaneita kasveja.

Nyt kun olen jo neljä vuotta samaa pihaa tonkinut, niin huomaan, että kasvit eivät joka vuosi kasvakaan samalla lailla. Esimerkiksi malva tänä vuonna on vasta babyasteella, kun viime vuonna se oli ihan rasite, eli säästynen sitten sen karsimiselta.

Katsaus heinäkuun alun pihan ilmeeseen:


3 vuotta vanha penkkini on runsastunut ihan kivasti. Pikkusydän on ahkera alkukesän kukkija ja tarhapäivänliljat huitelevat metrisinä korkeuksiin. Töyhtoangervojen punertavat lehdet luovat kivaa taustaa ja ne taitavat olla seuraavaksi kukintavuorossa.

Viime vuonna istutettu penkki, johon pelastin akileijoja, jotka eivät koskaan kukkineet muiden kasvien seassa. Nyt nekin ovat valtavan suuria, mukana on myös puna-vakoinen ja valkoine versio, joiden toivon siementävän ja runsastuvan sinisen ohella.

Varaston viereltä pelastin muiden alta tämän kesän liljat omaan penkkiin, kun isopoimulehti valtasi voimallaan koko penkin. Joutunen myös siirtämään ruusut pois niiden alta, kun nämä poimulehdet ovat isokasvuisia ja muut jäävät sitten varjoon ja eivät kukoista.

Toinen näkökulma samaan penkkiin. Mielestäni nämä kierrätyskivet ovat kivoja tälleen vapaastikin aseteltuina. Ainakin niillä sain rajattua polun ja penkin. Laitoin alle sanomalehteä ja sitten vasta mullat. Kivien molemmin puolin on hiukan soraa tukemassa rakennetta. Komeaonnenpensaan ympärys on hiukan hautamaisen näköinen, kun laitoin vaihteeksi kevyen sorapedin päällimmäiseksi kerrokseksi. Oletan pensaan kuitenkin runsastuvan kasvaessaan.


Erityisen iloinen olen muutaman vuoden vanhoista kuunliljoista ja päivänliljoista. Jakamalla näistä on nyt riittänyt moneen paikkaan uutta kasvustoa. Olen myös yrittänyt hankkia vastaavia mutta eri lajikkeita esim. lehtien värien tai kukinnan suhteen. Jakaminen meni ajallisesti hiukan myöhään, mutta ajattelin, että kyllä ne kestävät ja selviävät.




Rikkaruohoista puheenollen tässä hyvä esimerkki siitä kuinka puutarha kasvaa myös ihan oman mielen mukaan. En raski poistaa pikkukuusta, joka on kylväytynyt penkin kivien väliin ja lupiinikin on kyseenalainen juttu. Mä vaan satun tykkäämään lupiineistakin.
Ihastelin myös täpl'äpeippiä. Se on kasvanut kovasti kesänalusta ja yllätysyllätys siihen tulee tällaisia pieniä söpöjä vaaöeanpunaisia kukkia, mä luulin tämän olevan ihan lehtiensä takia maanpeitekasvi, ihan bonusta tämmöinen kukinta.

Tontilla on paljon keltamaksaruohoa, jota olen nostellut kukkapenkkien reunaan ja tänä vuonna aiemmat ovat sitten todella kauniisti palkinneet auringonkeltaisella kukinnalla. On tosi energisoivaa, kun joka penkissä helottaa omasta takaa aurinko!


Luulin jo kadottaneeni Mooseksen palavan pensaan, mutta niinpä' se kahden vuoden oikuttelun jälkeen on kasvanut ihan kivasti kukkijaksi, eli hengissä on.



Kokonaiskuvaa. Etualan penkki on mun murheenkryyni. Istutin sen ihan ekana ja kun ei ollut oikein käsitystä mitä tehdä, niin se onkin koko ajan sellainen hiukan villi ja vapaa. Mutta ehkä tämä on sitten sitä english country garden osiota mun puutarhassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.



Edellisen penkin yllättäjä on tämä pioni, joka kohta on kukassa kunnolla. Luulin tämänkin menneen, sillä sitä ei ole näkynyt kolmeen vuoteen ekan istutuskesän jälkeen, mutta tänä vuonna sipulikasvit suojasivat hentoa alkukasvua ja se selvisi alkukevään armottomalta paahteelta ja pääsi kasvun alkuun.
Kesäkukkapuolella kokeilen tällaista, oliko tämä nyt joku vehka vai kalla, pätkii pahasti, hienot lehdet. Mun havut veteli viimeisiään etupihan ruukuissa ja en kehdannut katsella niitä pitkään, joten pyörähdin ihanassa bonuspaikassa ja ostin ruukkuihin alekasveja mitä oli.

Taidan jatkossa pitää tuijat ja muut havut penkki-istutuksissa. Niille tulee selkeästi kasvun rajat vastaan ruukuissa jossain vaiheessa.

NIIN ja hyvää Maijan päivää muillekin Maijoille!

Kesän kasvutohinaa

Blogi on ollut hiljaa, mutta sitäkin enemmän olen puuhastellut pihalla ja jopa saanut välillä apua tuolta miehenpuolikkaalta, erityisesti rakentamis- ja ylläpitohommiin.

Kuvassa terassi on melkein jo valmis, miehellä hyttysten takia pipo päässä ja tuulipuvun takki, kun jopa Tuusulan korkeudella on tänä kesänä todella ollut hyttysiä (en muista, että oikeastaan koskaan asutuksessa täällä juuri olisi, vaikka vasta 22 v asunut "etelässä").

Terassista tuli hieno. Mun osuutena olikin sitten kärrätä noita murskeita ja kenttäsepeliä, ja kun sitä kärräsin 7 kuutiota, niin oli aika murea olo. Nyt on varaston ympärystä siistitty ja on hienoja polkujakin hiukan tehty.

Varaston vasemmalle puolelle on rakentunut koko sivun mittainen kukkapenkki, eli yksi näitä kärräyksen kohteita. Istutin sinne uutena mm. komeanonnenpensaan, jakamiani kuunliljoja ja päivänliljoja, Korpikankaalta hankkimiani töyhtöangervon juurakoita, muiden jo siinä alueella olevien kasvien lisäksi.

Tästä penkistä oli aiemminkin jo kuvaa, mutta tässä se on "valmiina", ympäröin sen kierrätyskivillä, jopa asettelin niitä vatupassilla vaakaan, mutta kyllä nämä mun rajaukset ovat aika lailla vapaalla kädellä tehtyjä. Tähän istutin uutena mm. alppiruusuja punaista ja valkoista, täpläpeippiä ja viimeinkin taponlehteä.

Taponlehdestä melkein kiukustun, kun mulla on nyt ollut samasta taimitarhasta huonoja kokemuksia. Mun viimevuotinen kultasade on ilmeisesti kuollut (huonot juuret) ja vain yksi näistä taponlehdistä kasvaa, muut kuihtuivat hetimiten pois (huonot juuret taimella). Ei ihme, jos luvataan kasvuunlähtötakuita ja muita, kun ei alunperinkään ole hyvät juuret taimissa. Mä en ainakaan enää laita rahaa tämän tarhan tuotteisiin, varsinkin kun ovat pk-seudulla ylihintaisina myynnissä muihin verrattuina.

Istutin myös vaaleanpunaista päivänliljaa, jos vaikka pääsisin jakamaan joku vuosi...

Lisää ns. kierrätyslinjaa: mies väsäsi mulle kaksi kpl reilun kokoisia yrttilaatikoita varastosta ylijääneistä paneeleista ( noin 120 x 170 cm). Yritin tietysti istuttaa tänne ne mun kurpitsan taimet, mutta ne kärväsi alta aikayksikön. Tänä vuonna myöskään basilikat ei onnistu oikein millään. Mutta olen jo hyväsä vauhdissa harson alla kasvatellut rucolaa, itämaisia salaattivihanneksia ilman kirvoja.

Etualan laatikossa on ostotaimina persiljaa, opeganoa, minttua, salviaa, tilliä, chiliä. Naapuri toi muutaman taimen, mm. lipstikkaa.

Kukintamielessä puutarhani on tällä hetkellä yllättävän samoilla värilinjoilla: keltaista, violettia, erilaisia sinisiä, fuksiaa, valkoista.

Tulppaanien aika on jo ohi. Olen nykkinyt viimeisetkin roikaleet pois. Ensi vuonna pitää tajuta istutella latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa , siis aikaiset aikaisten kanssa ja myöhään kukkivat myöhäänkukkivien kanssa. Järkikin sen olisi sanonut, jos olisin edes hiukan miettinyt, haha. Kuvassa yksi näitä papukaijalajeja, ihana violetti.

Etupihalla on pari näitä särkynyttä sydäntä valkoisena. Ne ovat aika sööttejä ja kukkivat pitkään. Samoin kuin mökillä se perinteisempi versio eli punavaikoinen.

Kesäkukkana kokeilen useamman ruukun voimin lollipop värityksellä olevaa ahkeraa liisaa, ne(kin) toimivat.

Yksi hauska tuttavuus oli jättilaukka, jota istutin tulppaanien joukkoon. Kokeilen tätä ensi vuonnakin, todella näyttävä ja simppeli kasvi, noin metrin huiskale ja "kukka"pallero noin 20 cm.

Tässä hiukan yleiskuvaa yhdestä penkeistäni.

Irikset kukkivat tänä vuonna runsaasti. Niillä on jännä kasvutapa. Ne valtaavat penkkiä kuroen ympyrää ja tappamalla siinä keskellä olevat vanhat juurakot pois, eli ympyrä ikäänkuin laajenee joka vuosi. Minusta nämä muistuttavat aina pikkunapoleoneja.

Nyt kun puutarhani selkeästi alkaa kääntyä tältä kesältä nautinta- ja hoitomuottiin, niin pitää jatkaa kukintojen ihailua ja inventoida, mitä ei olekaan talven jälkeen noussut. Mutta näistä asioista ensi kertaan. Bonne nuit!

(blogissani on jotain ihmekommentteja, en saa niitä pois, mutta pliis, älkää välittäkö, jollakin on jäänyt aamulääkitys heikolle, ja sen pitää spämmätä satunnaisesti jollain 1942 asioilla, vaikka tämä on mielestäni puutarhablogi...)