Kausi 2009 puikoissa? Katse kauteen 2010!

Kyllä se talvi tekee tuloaan! Useampana aamuna on maa jo ollut kuurassa.

Varastoprojekti eteni vaiheeseen, jossa sain ovenkin maalattua kertaalleen, mutta maalausilmat ovat niin tiukilla, että jätän loput ensi kevääseen. Rapsutin eilet teippijämät ikkunasta ja laitoin ristikon paikoilleen.

Levitin pikapikaa syyslannat penkkeihin, liekö siitä enää hyötyä? Mutta koko syyskuu ja alku lokakuusta on mennyt maalausilmojen kyttäyksessä ja valoisan ajan opitimoinnissa, että saisin homman valmiiksi.

Mutta pakko on pakko! Sisäkausi koittaa ja voin ehkä hyvällä omallatunnolla siirtyä sisäurheiluun siis joka mun kohdalla tarkoittaa korujen tekoa, askartelua ja muuta haaveilua, vaikka puutarhakirjojen ja blogien lukua (vihdoinkin). (tervetuloa toisen blogini lukijaksi www.bymaya.blogspot.com)

Asiat ja tavoitteet on kirjattu ensi kautta varten ( ja muutama pikkumukula hivutettu taas penkkeihin), joten ei muuta kuin jänissuojat pensaille. Ja villasukat jalkaan!


Toivotan lukijoilleni hyvää puutarhasuunnittelukautta! Kerätään voimia uuden kauden varalle!

(Niin kuvassa on yksi viikonlopun askartelu eli decoupagella koristeltu pikkukukkaruukku, jonka tosin taidan viedä töihin kynäkaukaloksi...muistuttamaan kesästä).


Nähdään keväällä, kun haravat saa ottaa taas esiin!

Suunnitelmia kesäkäudelle 2010

Tässä sunnuntaiaamun kirjauksessa listaan suunnitelmia ensi kaudelle, kun tämä kausi alkaa jo vedellä viimeisiään. Tosin edelleen syksyn lannoitteet ovat levittämättä (kun en ihan oikeasti ole joutanut), liekö niistä enää kohta iloakaan? Onneksi jotkut ovat sitä mieltä, että syksyllä ei kannata siivota kukkapenkkejä liian tarkkaan, ettei paljaat varret kerää sieniä ja muita tauteja. Eli tältä osin homma hanskassa.


Kaudella 2010:

1) Keskityn yksivuotisiin kasveihin (pitäisi siis vielä ainakin yrittää perustaa joku penkki). Muistikirjaani olen suunnitellut istutusjärjestyksiä seuraamalla tämänkin kesän omia viritelmiä. Luvassa olisi ainakin dahliaa, gladioluksia, joitain siemeniä, ja köynnösviritelmiä (ja sitten tietysti valmistaimia kesäkukkia....). Mutta jos vielä ehtisi, niin joku sipuli voisi aloittaa ko. penkin kauden....

2) Johonkin takapihalle voisi perustaa happaman penkin, kun vihdoinkin takapihan ehkä saa ottaa puutarhakäyttöön: sembrapensasta, kääpiövuorimäntyä, rhodoa, aluskasveja??

3) Yrttitarhaa voisi rakentaa hiukan pysyvämmällä konseptilla. Tänä vuonna kaikki kasvoi ihan hyvin, mutta haluaisin lisää salaatteja ja jotain seurattavaa joka on enemmän kolmiulotteista. Japanilaisia salaattikasveja?? Niin ja kasvuston hyödyntäminen säännöllisemmin voisi olla järkevää, nyt olen riipinyt sieltä vihreää muistaessa.

4) Sitten voisi alkaa selkeyttämään olevia perennapenkkejä ja mahdollisesti valtaamaan lisätilaa. Ainakin päivänliljat voisi ryhmitellä ja jakaa, sekä kuunliljat. Ja syysleimuja voisi lisätä ihan simona...Muutama ruusu...

Luulenpa, että näillä saisi ensi kesän taas kulumaan hyvin? Jos lisää luetteloon kaikki lannoittamiset, tautien torjunnat ja muut rusakkojen kiroamiset, niin kesä menee hyvin puuhaillessa.

(Listassa ei tietystikään ole niitä oheisjuttuja eli

5) Varaston viimeistely
6) Mutterivaraston siivous ja järjestely ja mutteripään sisustaminen (=maalaus, kalustus) )




Melkein alan odottamaan uutta kautta!

Syyskuun päivitys -ei ole oltu laiskana!

Ihan ekaksi täytyy kertoa kiva juttu: yksi blogin lukija kaipaili siemeniä ja niinpä erikseen ohjeistettuna poimin hänelle toivottuja siemeniä. Vastalahjaksi sain sitten ylläolevia salkoruusuja. Olen samalla innostunut keräämään muitakin siemeniä, jospa saisin ne vielä jossain vaiheessa kasvatettuakin.

Kuukausi mennyt hujahtamalla!


Vaikka varsinaisia puutarhatöitä ei liieammalti ole ollut, niin kiireisenä on pitänyt maalaustyö. Eli se varasto valmistui; rakentamiseen meni ammattilaisilla runsas viikko, mutta maalaamista olen sitten tehnyt parina viikonloppuna ja työn jälkeen arki-iltaisin taistellen pimeää vastaan, parhaimmillaan otsalampun valossa sutinut viimeisiä vetoja. Tunteja on mennyt ihan sikana: olen kuunnellut Sinuhe Egyptilaisen (ainakin 20 CD:tä), Antti Tuurin Kylmien Kyytimiehen, Eppu Nuotion Mustan ja Eeva Litmasen Sitä Saa Olla Monena, ainakin nämä maalaillessani.


Alunperin väritys piti olla samanlainen punainen kuin kuvassa oleva punainen varasto. Mutta kun sitä katselin pohjamaalattuna vaaleana, niin mietin, että se olisikin kiva vaaleana ja komeana. Näin ollen väritys vaihtui vastakohtaiseksi, pääväri tuo harmaa, korosteosat valkoiset ja loppusilaus tulisi vielä ovi punaiseksi ja pienet koristesalmiakit punaiseksi. Vetelin viimeisiä seinämaaleja tässä yhtenä päivänä pimeässä. Vuorilaudat ja ovi on siis vielä maalaamatta, pelkällä pohjamaalilla, mutta se pahin hönkä on tehty ja ei ole niin väliä vaikka talvi alkaisikin tulla, eikä voi enää maalata.

Tässä sitten lopputulema:
Etupuoli talolta katsottuna.

Sivu etelään ja kadulta näkymä.


Erityisesti silmääni viehättää nuo ritilät -ratkaisu, joka syntyi siinä rakentaessa. Noita oli erkkihomma maalata.

Sitten puutarhan syysloistetta: on ollut hämmästys, että vaikka luonto alkaa kuolla ja vaihtaa väriä, niin jotkut sitkeät jaksavat pukata kukkaa ja sulostuttaa väreillään.



Tää ruby red pensas (nyt en muista, joku kuusama) kukkii toiseen kertaan.


Oma istuttamat studentenblumen eli kehäkukat kukkivat pieninä aurinkoinan purkissa, vaikka en näin syksyllä ole edes muistanut kastella. Onhan jo aika kylmää ja kosteaa, joten purkkikasvitkin osa kasvaa ja osa lakastuu.


Syysasteri on nimensä veroinen, pitäisi olla monivuotinen.


Ja ryhmäruusu La Paloma kukkii, olisikohan jo jopa neljäs kukinta tälle kaudelle (näitä mulla on muutama kappale).

Ja etupihan pikkuruusu kukkii jo toiseen kertaan.

Jos vielä jaksaisi tälle kaudelle alustaa ensi vuodeksi sitä yksivuotispenkkiä eli laittaa multaa ja ehkä jopa jonkun sipulin tms., niin luulen että kausi alkaisi olla perussiivouksen kera hanskassa ja voin siirtyä sisäurheiluun (eli korublogin puolelle... ja askartelemaan täysin rinnoin).

Mutta en siis vielä ripusta hanskoja naulaan...

Sillä sipuli!

Tänä vuonna sipuliprojektini alkoi kerrankin ajoissa. Tavallisesti herään siihen vasta siinä vaiheessa, kun saan kädet ruvella kyntää jäistä puutarhaa istutuspuuhissa. Tässä suhteessa bloginpito ja jatkuva puutarhahommien kirjaaminen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuraaminen on aiheellista, sillä se pitää ajantasalla ja voinpa sanoa, että selkeästi lajituntemus on lisääntynyt, sitä myöten kasvuvaatimusten jne ymmärtäminen.

Keväällä iloitsin tulppaaneista, kaikkialla pyörivät rusakot iloitsivat ilmaisesta salaatista (mun krookukset). Silloin totesin, että ainakin tuplaan sipulien määrän ja että pyrin tarkempaan istuttamaan eri puolelle yksittäistä penkkiä eli vähän ikäänkuin layout-suunnitteluakin tulisi harrastaa.

Mutta kaikki hyvät projektit alkavat naisellisesta ostoksilla :-) Yksi viikko meni Eurobulbin sivuilla (www.eurobulb.nl) . Enpä tiennytkään kuinka monenlaista tulppaania on olemassa!

Liljaa, papukaijaa, darwinia, myöhäistä, aikaista, kerrottua, luonnonmukaista (haa, huomaatteko listaa tulee). Muutama ruutupaperi kului, kun laskeskelin ja optimoin lukumääriä, värejä ja muotoja. Tästäkin saa siis oikeasti tiedettä.

Mulla on tähän ylettömään puutarhatuhlailuun oma sietoraja, joka on suhteessa odotettuun tulokseen, jo tälle kaudelle käytettyyn puutarharahamäärään ja riskiin, että istutukset menevät metsäneläjien rehuksi, kotiloille tms muille eläteille. Suunnittelussa hauskinta on etsiä se sisäinen lapsi ja piirrellä kunnon Carandasheilla (värikynillä) sielunsa visioita väreistä ja yhdistelmistä.

Sitten iski laiskuus ja malttamattomuus ja ajattelin, että toimitusaika on liian pitkä. Siirryin suomalaisiin onlinepuutarhakauppoihin (esim. www.siemen,fi, www.exoticgarden.fi ) ja tein vertailevaa tutkimusta, mittasuhteena montako senttiä (siis rahaa)/sipuli. Nythän minulla oli hienot suunnitelmat ja lajit suunnilleen tiedossa, joten tämä vaihe meni joutuisasti.

Kahden viikon zuumausten jälkeen aloin olla jo epätoivoinen, yhtään ainutta sipulia en ollut hankkinut, silmissä vilisi darwin hybridit, upstarit, angelicat jne. Mulle tuli ihan nettiähky! Mutta onneksi tuli bonusliikkeen mainos kotiin ja siinä sanottiin, että sipulit tulevat kauppaan viikolla 35 ja runsaat tarjoukset. Tässä vaiheessa tosin iski sitten pettymys, kun siinä tarjouslajivalikoima oli tosi kapea eli joutuisin heittämään hukkaan haaveet sinisistä papukaijoista jnejne.

Mutta onneksi Vantaa ruotsalainen puutarhatoiveuni avasi sitten uudistuneena ja 3 pussia kahden hinnalla pelasti päiväni! Tukka putkella ryykäsin kauppaan ja kaksin käsin hamusin piirroksieni mukaiset lajikkeet (plus ne heräteostokset eli pikkuliljoja). Jättikassi notkuen porhalsin kotiin.

Istutukset sitten venyivät toisen viikon ja ehdin täydentää ostojani muutamalla pussilla lisää, kun piti käydä tutustumassa bonusliikkeen Terraan Tuusulassa (365 pv puutarhaliikettä....ja kotimatkalla....aijai?).

Eli sitten se rutiini. Kaksi iltaa olen kyykkinyt ja taipunut, mutta muutama sata sipulia on maassa. Kirjaan lajikkeet myöhempää referenssiä varten, kun ehkä taas haluan jatkaa samoilla. Osahan voi nousta hyvinkin muinakin vuosina, näin oletan jo vanhoista.



Puiden alle istuttelin perinteiseen tapaan:
- krookusekoitusta (keltaine, valkoinen, kahta lilaa/violettia)
- kurjenmiekkoja, sekoitus, keltainen, sininen, liila
- kirjokevättähteä, Pink Giant
- lehtolaukkaa, valkea, vaaleanpunainen /kuvan perusteella


- narsisseja takapihan penkkiin, Ice Follies ja Tete a Tete (missähän nuo aksentit olisi..), narsissit ovat mulle ihan uusi laji

- etupihan penkkiin pihlajan juureen: white parrot, blue parrot, upstar (tulipa double, late), ukonlaukkaa/purple sensation/allium aflatunense

Laukat näin jossain Puutarhaunelmissa, joku yksivuotisintoilija istutteli. Jospa mullakin onnistuisi?

- viime vuonna keltaiset darwinit nousivat runsaina, siispä darwinipenkiksi muodostui tyttöpenkki (se jota tyttöpatsas katselee): darwin hybridejä (golden apeldoorn, red apeldoorn) ja kaksiväristä kees nelis triumph

Etupihalle istutin Angelicaa (kerrottua pinkkiä, monta...) ja pihlajanjuurelle kirjopikarililjaa ja heräteostos jättipussin Triumph mixediä, samoin kuin takapihan penkkiin toisen mokoman.

Varastoprojekti etenee, itse asiassa sen pitäisi tulla tänään valmiiksi. Tämä kuva on jo muutaman päivän takainen.

Siitä tulee/tuli hieno! (vaikka itse sanonkin)

Sipulien jälkeen melkein alkaa olla puutarhan syksy. Lannat kehiin, hiukan hoitoa ja pillit pussiin. Loppusyksy menee ihastellessa. Kasvu on runsasta, on kosteaa ja lämmintäkin on piisannut. Jos jaksaa, niin on mahdollista askarrella maisemointia, mutta ehkä pitää hengähtää varastoprojektin jälkeen hiukan. Toisaalta senkin voisi maalata.

Ai, puhuinko jo pillien vetämisestä pussiin? Taisi olla toiveajattelua tai täyttä harhaa :-)

Päivä 2 varastoprojektille

Pitemmittä puheitta :-)

Lomilta paluuta ja alkavan syksyn hommia

Puutarha on hienosti hoitanut itseänsä loman aikana. Viimeisen puolitoista viikkoa olen toki päivittänyt uutta tietokonetta, kun tämä vanha ritsa alkaa olla aikalailla förbi. Loman aikana tietysti vakiopuutarha oli minimihoidolla, mutta kun se oli hyvin alkuun lähtenyt tälle kaudelle, niin selvittiin viikon välein tapahtuneella hoitorysäyksellä eli nurmikon leikkuu, rikkaruohot pois ja runsas kastelu. Jopa kesäkukat menivät hienosti tämän kauden yli.

Sitten kompakysymys: Mitä puutarhuri tekee lomalla? No, tietysti puutarhatöitä, mutta mökillä. Lupaan dokumentoida muutamalla kuvalla saavutukseni siellä.

Innostuin nimittäin arjen kuntoiluun eli pyörittelin ja raahasin useita kiviä ja rajasin istutuksia mökillä. Keskisuomalainen rantatontti sammalen alla ei ole muuta kuin kiveä ja kun ne ovat sellaista epäsäännöllistä lohkaretta, niin niistä saa tosi hienoja rakennelmia. Multaakin kului muutama kuutio. Lisäksi pyörittelin omia kasveja uusiin paikkoihin, mutta tietysti muutama uusi tulokas mahtui joukkoon eli rhodoa, ruusua, kuunliljaa jnejne.

Lisäksi oli juuri paras sesonki sellaiselle, joka nauttii marjastamisesta, sienestämisestä, ravustamisesta jnejne. Iloisesti tunnustaudun keski-ikäiseksi harrasteiden puitteissa, sillä innostuin myös keitteleen marmelaadeja ja hilloja: omenasosetta, omenapuolukkamarmelaadia, omenavadelmaa, omenachiliä, kuningatarhilloa, karviaishilloa. Että namnam!

Kotosalla kukkii taas kaikenlaista: kuutamohortensia, noin 2 m korkea pensas, monine valkeine kukkineen.

Viime vuonna istutettu rantakukka on runsastunut kiitettävästi.

Joku lukija halusi kokemuksia tuosta rajausnauhasta. Ne koristekivet ovat edelleen laittamatta, mutta nauha on toiminut oikein hyvin ja oli tosi helppo laittaa. Se on pysynyt kiitettävän napakasti kuosissa, ei voi valittaa. Itse istutus taas on ylitäysi, mutta en osannut tajuta, että tulin valinneeksi tosi isoiksi kasvavia lajeja samaan penkkiin. Eli ensi keväänä on edessä järjestelyä ja muuttoa.

Mun salkoruusu vihdoinkin kukkii ja tosi ahkerasti. Tämän piti olla joku "musta" mutta ehkä se väriaine jäi jonnekin, käytännössä tämä on heleä keltainen. Olen ihastunut salkoruusun kasvutapaan ja varmasti laitan tätä ensi kesänäkin (lisääääää).

Tämä kesä on ollut mehitähtien suhteen hieno kesä, kaikki ovat runsastuneet ja olen pystynyt levittämään näitä eri paikkoihin. Tämä oli sellainen versio, jossa on hienot punavihret värit, toivottavasti selviää talven ylikin.

Aaaah, kärhöjä! Keskelle pihaa laittamani istutusalue on kasvanut ja huolimatta paahteisesta auringosta uudet taimetkin ovat jaksaneet kasvaa. Jouduinhan siirtämään yhden pikku happomarjan pois, kun sen lehdet kärväsivät alta aikayksikön (jo tack, se pikkupensaskin voi hyvin toisen varjossa ja kasvatti uudestaan kauniit pienet punaiset lehdet kärvistyneiden sijaan eli ei kuollut).

Alppikärhö vieressä puolestaan jaksoi pukata kokonaista yhden kukan :-)

Vähän kaukaa tämä kuva, mutta kepeissä kasvavat ne kärhöt. Nämä oli taas velttoja peruskoululaisia, eli olen joutunut sitomaan näitä kasvun aikana. Minä kun luulin, että kärhö on köynnöstävä (siis itse tarttuu??).

Ja paloma kukkii ja kukkii. Näitä lisäääääääää (mä olen muutenkin ihastunut ruusuihin(kin)).

Tässä ensi vuoden arbeettia eli kuunliljat menee jakoon, saan levittää niitä reippaasti. Syysleimut pitää ryhmitellä.

Muutenkin olen jo miettinyt ensi vuoden tekemisiä ja tuntuu, että ensi vuonna ei tänne tule juurikaan uutta perennaa. Järjestelen, jaan ja lisään olevia. Sen sijaan se yrttitarha, sen teen todellakin ja panostan kaikkeen yksivuotiseen. Jättikassi sipuleita odottaa istuttamista (toisen postauksen arvoinen juttu).

Maija on niiiiiiin onnellinen (vähän mukaillen Sigin laulua)... eli meidän varastoprojekti lähti käyntiin.

Homma mutkistui matkalla, eli hakuprosessi muuttuikin rakennuslupakäytännöksi ja homma meinasi kusta heti alkuunsa (aikataulullisesti), mutta onneksi löytyi reippaita kunnan rakentajaviranomaisia ja saimme kuin saimmekin luvat, aloitusjutut jne kuntoon ja nyt alkaa homma konkretisoitua muuallakin kuin paperilla, rautakaupan tilauskannassa ja lainasaldona.

Tämän päivän työt eli rungon hahmotelma kasassa.

Puutarhuri siirtyy unelmoimaan 600 uuden neliön valtaamisesta istutuksille (miinus ne jo aiemmin sodalla ja rauhalla vallatut). Sillä kun tuo saadaan rakennettua, niin takapihaa voi lähteä miettimään siltä kannalta, että siellä ei ole paku/kuorma-auto- tms liikennettä. Se on kuitenkin lähes puolet tontista, joten voitte arvata, että olen jo täpinöissä värikynät ojossa suunnittelemassa kautta 2010 toiveiden vihkoon ja kukkakirjat kuluvat käsissä!

Hahahaa! Hyvää yötä!

Pieniä onnistumisia

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Aluevaltaamista

Viikonloppu mökillä oli niin sateinen, että olimme kypsiä lähtemään kotia kohti jo ajoissa sunnuntaina. Koin suurta elämäntuskaa ja tylsistymistä (noin puolisen tuntia) tuossa lauantaina, ennen kuin hoksasin että a) ekat kanttarellit alkavat näyttää naamansa ja b) mustikatkin alkavat kypsyä. Mieliala kummasti koheni!

Lisäksi sain megaidean, että vaikka "tämän vuoden puutarhaistutukset on tehty" (huomaa sitaatit :-) ), niin ainahan voin kohennella entisiä (=sitä ei lasketa...).

Eli suomeksi, kotiin päästyäni porhalsin puutarhakauppaan, sillä kaikki projektithan tuntuvat alkavan mullan ostolla (ja taimia....). Sunnuntai-illan kaivoinkin sitten muutaman pallotuijan ja rohtokatajan pois/ylös etupihan penkistä, kun siinä oli niin ahdasta.

Sitten otin kaikki kivet pois ja entrasin muutenkin koko penkkiä sekä laajensin sitä molemmista päistä pituussuuntaan. Näin sain uusiin paikkoihin pallotuijat, rohtokatajan ja tietysti ne uusimmat taimet:

- pari kpl punatähkää, liatris spicata 'kobold'
- valkomaksaruohoa, sedum album
- jälleen yksi ruusu, bourboninruusu, ihana vaalean punainen, rosa 'Louise Odier'
- ja oikeana löytönä löysin vanhaa kunnon särkynyttä sydäntä, mutta valkoisena, dicentra spectabilis 'Alba'


Maksaruohoa istuttelin etuosaan ja kivien lomaan.

Bourbonin ruusu, kuka tätäkään voisi vastustaa??? Ihana tuoksukin...

Penkistä tuli molemmista päistä noin metrin pitempi, täältä katsoen pallotuijasta oikealle. Angervo vasemmalla peittää uuden osuuden, toinen pallotuija on siinä, punatähkä ja valkomaksaruoho. Kivet tietty loppui kesken ja samoin multa, mutta mullan sain jo eilen hankittua ja lisättyä tasalle. Takaosaan laitan vielä kivet kunnolla paikoilleen ja tuohon eteen ehkä vaihdan muutaman isomman kiven, ovat näyttävämpiä, niin voikin jo siirtyä karikkeisiin. Lapio ojossa hain muutaman keltamaksaruohotupon tuonne aluskasviksi ja väriksi.

Taas on vähän yksi paikka paremman näköinen, kun koko penkki sai koroketta ja ryhtiä. Projektina se olikin helpompi kuin ajattelin. Etukäteen tuntui tylsältä joutua kaivamaan vanhoja pois. Mutta kun toimeen ryhtyi ja tulosta syntyi, niin ei se sitten paha ollutkaan.

Tämän viikon kukkijat, eli jaloritarinkannukset ja peurankellot. Välissä on nauhusta.

La paloma kukkii kanssa, joitakin nuppuja on lisää, mutta osa taimista ei näytä ainakaan vielä kukkaa pukkaavan, vaikka lehtiä kyllä. Blue parfum vasta odotuttaa itseään.

Mun omat istutukset tuntuvat noudattavan väriskaalaa sininen, violetti, pinkki ja valkoinen eli kylmiä sävyjä. Keltainen kausi oli tuossa välillä. Itseasiassa olen olltu tyytyväinen, että melkein koko kesän on ollut jotain kukassa ja jotain tulollaan, että ei valittamista tuon suhteen.

Yksi tuleva projekti on selkeästi hajoittaa kuunliljapenkin istutukset laajemmalle. Se on ekoja tänne laittamiani ja selkeästi viimeistään ensi keväänä olisi aika jakaa. Jaa, vai pitäisikö se tehdäkin syksyllä kukinnan jälkeen, kun näkee miten isoja nuo ovat? Penkissä on kuunliljaa, syysleimua, viiruhelpiä, rantakukkaa, päivänliljat. Ainakin kuunliljat, päivänliljat ja syysleimut voisi jakaa.

Sata ja yksi perennaa => Inventaario

Sain sen tehtyä!

Mua alkoi ahdistaan, kun en kaikesta huolimatta tiedä mitä tuonne pihalleni olen tässä syytänyt. Lähinnä sen puolesta, etten sitten voi seurata hyvin, mikä oikeasti menestyy ja mikä ei ja tietysti missä.

Niinpä luin vanhat bloggaukseni läpi, listasin kaikki mitä siellä olen kirjaillut, inventoin myös aiemmat lajit ja olen lisännyt tietojani internetihauilla.

Nyt on hieno exceli latinanimineen, perennat, pensaat ja puut luokiteltuina. En vain osannut tähän sitä liittää... pitäisikö tehdä kuvaksi, kun ei ollut suoraan liitetiedostoa. No, tutkin jossain vaiheessa joutessani.

Jos joku sattuu olemaan kiinnostunut väsäämään itselleen sähköisen version, niin voin ohjeistaa sen verran , että ei tarvinnut kauheasti taitoa leikata ja liimata muutamalta puutarhasaitilta perusluettelo ja sitten poistaa ne mitä ei itsellä ollut. Mullakin on tuossa sivussa nuo linkit: Muhevainen, Talman taimisto, nää oli hyvä aloitus, jälkimmäisessä on suoraan excel taulukko. Googlasin lisätiedot ja useimmiten näytti olevan Puutarha.net -taimitietoja. Tarkastin epäselvät samoin kuvahaulla googlesta, aika hyvin sain selville.

Näillä mennään: 15 puulajia, 24 pensasta ja 101 perennaa (+ kesäkukat ja yrtit sekä rikkaruohot). Mutta missä on se mun Lapinvuokko ja kadonneet isokakkarat tai puuvartinen pioni? Nämä on siis joskus laitettu, mutta ei niitä tuolla enää ole???

Puutarha kasvattaa kärsivällisyyttä

Siinä unohtuu kaikki päivän kärsimykset, kun kotiin tullessa tervehtii tällainen kaunotar. Eli vihdoinkin se mun pioni oli kukassa eilen, lajike on Jadwiga (kaivelin vanhoja muistiinpanoja). Onneani ei yhtään himmentänyt, että jälleen naapurissa on komeammat pionit (ne ei edes hoida pihojaan niin paljon :-( ), mutta mulla onkin nämä olleet vähemmän aikaa.

Ja olihan siinä muutama, yhteensä itse asiassa 5 kukan tekelettä. Aurinkoinen iltapäivä sai koko puutarhan näyttämään kuin kukkaan puhjenneelta.

Paneuduinkin puutarhatehtävissä niiden perennojen tukemiseen, kun mua jotenkin ahdistaa lörpyt minne sattuu kasvavat kasvit. Eli ostin muutaman metallisen tuen ja kaivelin varastojani, joista löysin bambukeppejä. Kävin sitten yksitellen penkit läpi ja viritin näiden tukien ja narun avulla jonkinlaisia tukirakenteita. Tyypillisesti laitoin sellaisen kaaren sille puolelle minne nuo tuntuivat enemmän kaatuvan (eli siis auringon suuntaan) ja kiepautin kevyen narulenkin taimen tai taimien ympäri niin, että niillä olisi tilaa kasvaa, mutta joku, ainakin henkinen, tuki.

Ei hienoin ratkaisu, mutta välttää ainakin näiden kukinnan yli. Ensi vuodeksi pitää rehevimpien osalta miettiä jonkinlaista rakenteellista ratkaisua.

Niin, jos joku pitää mua ihan niuhona, selitykseksi, että meillä onnistuu olemaan välillä aika tuulinenkin tuo tontti. On tylsää, jos kukat ovat laonneet oman laiskuuden takia.

Yllä olevan kuvan halusin laittaa tähän, koska on ihan järjettämän kivaa käydä poimimassa omasta pienestä ja vaatimattomasta yrttitarhasta (= muutama ruukku) jotain vihreää. Omakasvatetut basilikat ovat toimineet, tosin saisi olla enemmän aurinkoisia, lämpimiä päiviä niiden kasvulle. Ruohosipulit, sitruunamelissat, viinisuolaheinä, oregano maistuvat vihersilppuna vaikka vain leivän päällä juuston tai muun kera. Nam, melkein vesi herahtaa kielelle! Ja salaattiin näitä voi laittaa kanssa tykötarpeiksi. Pestoa en kehtaa ruvetaa laittaan, koska sinne hupenisi vaatimattomat yrttini.

Tässä on yksi tuleva unelma: saada laittaa vähän reippaampi alue pihalta näille kokeilulabran virityksille (siis omilla kasvitarhalle).

Pihlajan ympärillä oleva kärhö osoittaa elämää, eka kukka. Tämän piti olla se Ville de Lyon (aiemmin viittasin siihen kyllä cite de lyonina...) ja punainen, mutta ehkä jossain värikartassa se on punainen?

Kesäkukat kukoistavat, erityiskiitoksen annan noille erilaisille surfinioille tai pikkupetunioille. Ne ovat helppoja, ei tarvi välttämättä nykiä kukkineita pois ja ne jaksaa kukkia.

Niin, ettei se kukintojen väliaika niin pitkä ollutkaan. Aurinkoisella ilmalla on vain vastaanottavaisempi puutarhansa kauneudelle.

Leikkelin tulppaanien jäänteet pois (kun ne ahdisti :-) ). Istuttelin muutaman aletaimenkin:

- etupenkkiin yhden tulikellukan lisää, mirrinminttua sai kyllä hiukan karsia

- kurjenpolvea tuli taas lisää

- muutama valkoinen verihanhikki kanssa

Yölle luvattu sadekin tuli parhaiten vasta tässä aamusella, ei tarvinnut kastella muutakin istuttamansa.

Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.


No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.


Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.






Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.