Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Aluevaltaamista

Viikonloppu mökillä oli niin sateinen, että olimme kypsiä lähtemään kotia kohti jo ajoissa sunnuntaina. Koin suurta elämäntuskaa ja tylsistymistä (noin puolisen tuntia) tuossa lauantaina, ennen kuin hoksasin että a) ekat kanttarellit alkavat näyttää naamansa ja b) mustikatkin alkavat kypsyä. Mieliala kummasti koheni!

Lisäksi sain megaidean, että vaikka "tämän vuoden puutarhaistutukset on tehty" (huomaa sitaatit :-) ), niin ainahan voin kohennella entisiä (=sitä ei lasketa...).

Eli suomeksi, kotiin päästyäni porhalsin puutarhakauppaan, sillä kaikki projektithan tuntuvat alkavan mullan ostolla (ja taimia....). Sunnuntai-illan kaivoinkin sitten muutaman pallotuijan ja rohtokatajan pois/ylös etupihan penkistä, kun siinä oli niin ahdasta.

Sitten otin kaikki kivet pois ja entrasin muutenkin koko penkkiä sekä laajensin sitä molemmista päistä pituussuuntaan. Näin sain uusiin paikkoihin pallotuijat, rohtokatajan ja tietysti ne uusimmat taimet:

- pari kpl punatähkää, liatris spicata 'kobold'
- valkomaksaruohoa, sedum album
- jälleen yksi ruusu, bourboninruusu, ihana vaalean punainen, rosa 'Louise Odier'
- ja oikeana löytönä löysin vanhaa kunnon särkynyttä sydäntä, mutta valkoisena, dicentra spectabilis 'Alba'


Maksaruohoa istuttelin etuosaan ja kivien lomaan.


Bourbonin ruusu, kuka tätäkään voisi vastustaa??? Ihana tuoksukin...


Penkistä tuli molemmista päistä noin metrin pitempi, täältä katsoen pallotuijasta oikealle. Angervo vasemmalla peittää uuden osuuden, toinen pallotuija on siinä, punatähkä ja valkomaksaruoho. Kivet tietty loppui kesken ja samoin multa, mutta mullan sain jo eilen hankittua ja lisättyä tasalle. Takaosaan laitan vielä kivet kunnolla paikoilleen ja tuohon eteen ehkä vaihdan muutaman isomman kiven, ovat näyttävämpiä, niin voikin jo siirtyä karikkeisiin. Lapio ojossa hain muutaman keltamaksaruohotupon tuonne aluskasviksi ja väriksi.
Taas on vähän yksi paikka paremman näköinen, kun koko penkki sai koroketta ja ryhtiä. Projektina se olikin helpompi kuin ajattelin. Etukäteen tuntui tylsältä joutua kaivamaan vanhoja pois. Mutta kun toimeen ryhtyi ja tulosta syntyi, niin ei se sitten paha ollutkaan.



Tämän viikon kukkijat, eli jaloritarinkannukset ja peurankellot. Välissä on nauhusta.



La paloma kukkii kanssa, joitakin nuppuja on lisää, mutta osa taimista ei näytä ainakaan vielä kukkaa pukkaavan, vaikka lehtiä kyllä. Blue parfum vasta odotuttaa itseään.
Mun omat istutukset tuntuvat noudattavan väriskaalaa sininen, violetti, pinkki ja valkoinen eli kylmiä sävyjä. Keltainen kausi oli tuossa välillä. Itseasiassa olen olltu tyytyväinen, että melkein koko kesän on ollut jotain kukassa ja jotain tulollaan, että ei valittamista tuon suhteen.
Yksi tuleva projekti on selkeästi hajoittaa kuunliljapenkin istutukset laajemmalle. Se on ekoja tänne laittamiani ja selkeästi viimeistään ensi keväänä olisi aika jakaa. Jaa, vai pitäisikö se tehdäkin syksyllä kukinnan jälkeen, kun näkee miten isoja nuo ovat? Penkissä on kuunliljaa, syysleimua, viiruhelpiä, rantakukkaa, päivänliljat. Ainakin kuunliljat, päivänliljat ja syysleimut voisi jakaa.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Juhannuksen jälkeistä elämää

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.


Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.
Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:
- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä
- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen
- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee
Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)
Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).


Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)



Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...



Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!
Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).




Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.
Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.
Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)




sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Mahdoton rakkaus

Tässä taidetta ilman rajoja, eli viikonloppu on mennyt kuumataontakurssilla, jossa ainoa näkyvä tulokseni on tämä pihataideteos "Mahdoton rakkaus", eli koiranputken ja lumpeen sekoitus. Siis kyseessä pn jonkinlainen kukkapurkkijalusta. Mies ei oikein ymmärtänyt, joten siis selkeästi taidetta (eiko taiteilijat aina ole väärinymmärrettyjä?).

Kunhan aika koittaa, niin laitan paremmat kuvat aiheesta, nyt vasta viitteellisesti yhdessä puutarhurin parhaan ystävän kanssa.