- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -
Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.
Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?
No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).
Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!
Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.
Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.
Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.
Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.
Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.
Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.
Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.
Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.
- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:
* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni
* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni
* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa
Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).
Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?
Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)
Tekstit
4 kommenttia:
Meillä käy säännöllisesti niin, että minä esitän mielestäni täydellisen idean, jonka olen jo miettinyt aika valmiiksi, johon puolisko vastaa täysin palkein EI. Ja sitten alkaa neuvottelu, pehmittely ja vaihtoehtojen esittäminen. Kaikki vievät aikaa ja paljon, mutta yleensä saan ukon lämpiämään ehdotuksilleni, kunhan hän vain tottuu niihin. Huomaan, että näen pihan aivan eri tavalla kuin hän, näen mahdollisuuksia siinä missä hän epätoivoisen urakan ja potentiaalista kauneutta siinä missä hän pienuuttaan kituuttavan kasviraukan. Ei voi mitään, samaan pihaan meidän on mahduttava.
Meillä on kanssa tuo ideoiden tyrmäys tuttua. Mutta jonkun ajan kuluttua hän saattaa ehdottaa samaa jotenkin muunneltuna.
Tosin suurin osa pihan istutuksista jää ihan minun vastuulleni ja tehtäväksi. Ihan poikkeus tapauksissa mies saattaa auttaa, mutta harvemmin. Toisaalta jotakin tekemistä asiassa voi olla silläkin, että hyvin usein teen hommia pihalla kun hän on poissa ;-)
Meillä se menee näin: "No jos se sun mielestä on nättiä".
Kiitos vaan kommenteista! Luulenpa, että tässä on yksi niitä aiheita parisuhteisiin joita ei tarvi jakaa :-). En minäkään riemusta kilju, jos joutuisin hakkaan halkoja (kokeilin kirvestä kerran ja huitaisin sen sujuvasti varpaan viereen maahan..).
Tietysti löytyy tuo suvaitsevainenkin miestyyppi, josta anonyymi kertoili.
Mutta siis, kuitenkin mies on tyytyväinen, kun piha on siisti. Eli ei sekään ihan immuuni ole.
Oinaat vaan kolistelee, pitää yrittää tuota Sasitan keinojakin joskus, eikä vetää hernettä nenään.
Lähetä kommentti