Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.


No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.


Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.






Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.