Välillä kulttuuriakin -taivas kastelee

Eilen blogia päivittäessäni sää muuttui ihan tunnin sisään kauniista helteisestä kesäsäästä ukkoskuuroksi, jopa melkein myrskysi. Sade piiskasi kunnolla hetkittäin. Tänään huomasin, että ehkä kariketta pitää laittaa hiukan anteliaammin, sen verran oli sade piiskannut, että yhdessä penkissä oli multakohtia tullut esille.

Sunnuntai valkeni kanssa sateen merkeissä ja niinpä aamu kului pieniä sisäaskareita tehden ja sitten lähdimme kulttuurimatkaileen museokierroksille Tuusulan antiin ja Riihimäelle.

Sopivasti ajoitetun kierroksen jälkeen sää selkenikin tarpeeksi ja oli mahdollista aloittaa ne kuuluisat "hoitotoimet" eli sanko käteen ja rikkaruohosavottaan. Ruiskutin muutaman pensaan ja kirsikat kanssa mäntysuopaliuoksella, kun taas niiden lehdet tuntuvat kelpaavan jollekin ahnaalle, joka jättää lehdet reikäisiksi tai jopa ahnehtii ne kokonaan.




Olen tässä jo muutaman kerran zuumaillut viime vuoden penkkiä ja mietiskellyt, että mitä sitä tuli istutettua ja millä menestyksellä. Yleisesti ottaen lähes kaikki taimet ovat selvinneet yli talven ja lähteneet kasvuun. Ongelmana on, että en ole ehkä osannut katsoa niitä, jotka siementävät ( esim. unikko) ja olen onnistunut jo lähes kiskomaan ne perikatoon rikkaruohoina.

Toinen haaste on ollut ymmärtää miten kukin laji rehevöityy. Niinpä, jos on kaksi mahdollisuutta, eli että joko penkki rehevöityy tasaisesti tai sitten epätasaisesti, niin tietysti käy juuri niin kuin ei olisi hyvä. Penkki on runsas ja tuuheita kasveja täynnä vasemmalta laidalta, kun taas koko oikea laita on autiota kuin Sahara. Rikkaruohoja nyppiessäni laskn, että varmaan pitäisi lisätä ruusujen määrää tai sitten hankkia jotain muuta.

Mutta tässä kohden tuli sitten se kiva juttu. Seuravassa penkissä sain ahaa-elämyksen ja hetken riehuin lapion kanssa. Näin saivat jälkelle jääneet akileijat ja jaloangervot uudet kodin penkin oikeasta laidasta- Näin ne saivat itselleen paremmat kasvutilat ja toisaalta penkissä oli jo jaloangervoja, niin siihen tuli enemmän samaa lajia, ehkä se tasapainottaa. Yhteensä siirsin kymmenkunta taimea. Siirsin myös yhden pienen violetin kurjenpolven, kun sellainen oli tullut tulikellukan mukana kylkiäisenä.

Ei mennyt yhtään rahaa ja ehkä ensi kesänä penkki on tasapainossa (tai sitten ei).


Kulttuurikierros antoi ideoita. Riihimäen Lasimuseon pihalla oli joitain risutöitä ja asetelmia. Rupesin mallaileen noita hakkuuaukiolta tuomiamme keppejä tuohon renkaaseen ja lopputulos on kuvassa. Eli korkkasin renkaan laittamalla kolme keppiä toisiaan tukien. Vähän multaa ja taas yksi kärhö löysi kodin (alppikärhö, clematis alpina, jackmanii, pitäisi sopia aurinkoiseen paikkaan, erikoista kärhölle). Kaivelin joitakin keltamaksaruohoja pariin kohtaan ja näin on alku tehty. Varastosta löysin tuon keinuvan Maijan ja se sai kuppeihinsa kanssa pari maksaruohoa kivipoluilta.

Eilisestä oli sitten irikset avautuneet ja niitä onkin useampi. Mulla pääsi oikein ihastunut hihkaisu, sillä viime vuonna nämä eivät tuntuneet tykkäävän paikastaan. Nyt ainakin tässä kohden ne ovat jaksaneet kasvaa ja näyttävät pukkaavan kukkaan näitä Napoleonin hattuja.

Lumipalloheisi kukkii.

Tämän päivän ylläri oli sitten tämä rumilus. Kun hain riiputettavaa pihavarastosta, niin yhden pressun alta pilkisti jotain olmin vihreää itua. Tämä taitaa olla viime vuoden liljani. En ole tyhjentänyt sitä ja niinpäse on alkanut pukata uutta. Nostin sen ulos ja annanpa sen olla tässä kuriositettina, josko vaikka vahvistuisi ja kasvaisi.

Sää muuten taas muuttui ja nyt sitten jo sataa. (Puutarhuri tykkää ilta- ja yösateista :-) ).