Minkä värinen olet -mitä puutarhasi kertoo?

Yhdessä seuraamassani blogissa (Insinöörin puutarhassa) oli postaus aiheesta erikoistuminen. Pohdin jälkeenpäin tykönäni, että miten värit valikoituu puutarhakukkiin ja kasveihin? Tietysti jokaisella meillä on ns. lempivärit, mutta onko tässä muuta taikaa?

Välillä uskon kaikenlaiseen hömppään ja niinpä hain hiukan tietoa siitä miten värejä tulkitaan. Vasta postasin, että puutarhassani on ollut sininen kausi (iristä, kurjenpolvea, orvokkeja, mirrinminttua jne). Sininen hän symboloi tietysti taivasta ja merta. Ominaisuuksina se on inspiraatiota, rehellisyyttä ja henkisyyttä. Toisaalta sinisellä kuvataan perspektiivä ja etäisyyttä. Sininen mahdollistaa uuden oppimista.

Sinänsä toin ehkä yksipuolisen kuvan pihasta, sillä erityisesti tänä kesänä tänne on tullut keltaista: kesäkukkina samettiruusua, orvokkeja (aijaa? mulla orvokkeja? kuka arvaisi?), kultasadetta, keltamaksaruohoa... Keltainen on helpoin väri nähdä. Sanotaan, että jopa lähes sokea pystyy erottamaan tämän värin (paitsi siis mun mies, jos se on kukka, siis se väri). Keltainen tuo luovaa ja älyllistä energiaa. Tämä ei liene uutta, mutta keltainen on myös ilon ja onnellisuuden väri. Keltainen liittyy myös tiedostamiseen (siis oiva keski-ikäistyvälle?). Jaa, näinä ankeina aikoina, kun on kuulemma lamaa ja silleen, niin keltainen ehkäisee burnouttia, paniikkia, hermostuneisuutta ja väsymystä.

Toinen tämän vuoden värini on ollut punainen. Tosin siihen on voinut vaikuttaa puutarhalehdet, kun niissä on ollut erityisesti punaisista kukista tarinoita. Punainen on ekstrovertti ja maskuliinen väri (jaa, enpä ole tätä tiennyt, lämminhän se on ja tulta tietysti). Tämähän näyttää olevan tällaisen oinaan väri, Marsin väri. Rakkautta tietysti (ainakin punaiset ruusut). Yleensäkin elinvoimaa ja vitaalisuutta. Taidanpa laittaa vieläkin enemmän punaista pihaan?

Oranssia löytyy tietysti, erityisesti kesäkukissa. Oranssilla säväytät (tai oikeammin maustat) elämäsi. Oranssi lisää luovuutta ja estää tulemasta liian vakavaksi (tai ehkä idea on, ettet ota asioita tai itseäsi liian vakavasti?). Ei tämäkään kovin paha? Mun ylpeys itse kasvattamani lilja, juuri kukkansa aukaissut on mitä oranssisin.

Jostain syystä on ollut tärkeää saada myös valkoista. Ehkä olen yrittänyt tasapainottaa liiallista kirjavuutta (hei kamoon? kyse oikeasti on muutamista hassuista kukkapenkeistä ja neliöistä, on vielä ainakin 10 kertaisesti tilaa laittaa...). Valkoinenhan ei ole ollenkaan väri, tai toisaalta siinä on kaikki värit. Valkoista käytetäänkin esteiden postamiseksi ja asioiden selvittämiseksi (liian sotkun selvittämiseksi). Valkoinen symboloi uutta alkua ja tuo henkistä selkeyttä.

Violettia on hiipinyt minulla jopa kodin sisustukseen, vaikka en ole koskaan ollut violetin suosija. Ja sitä löytyy aika lailla myös puutarhasta (malvaa, kärhöjä). Ehkä vihdoinkin alan olla tarpeeksi henkistynyt tai aikuistunut, sillä violetti edustaa hyvää arvostelukykyä (siis aikuista suhtautumista asioihin), henkistä täydentymistä, mielenrauhaa ja meditaatiota. Violettia kehaistaan täydelliseksi väriksi, koska se on sekä lämpimän (punaisen) että kylmän (sinisen) liitto. Violetti auttaa elämän uudelleen tasapainottamisessa.

Pitkäikäinen prinsessahempeys on kanssa mieleeni eli pinkki tai siis vaaleanpunainen (esim. syysleimut, rautayrtit, maksaruohoja, angervoja, kärhöjä). Vaaleanpunainen on lempeyden ja rakkauden väri. Vaaleanpunainen on välittämisen väri. Vaaleanpunainen neutraloi epäjärjestystä. Eli hyvä lisätä tätäkin, jos menee (puutarha)elo sotkuiseksi?

Ja se paras tietysti eli VIHREÄ? Tässäpä tämä kaikkien puutarhureiden viimeinen ja armoitettu rakkaus. Vihreä on luonnon väri (kas vaan?), vihreä suojaa meitä peloilta ja ahdistuksilta, joita syntyy mm. toisten asettamista vaatimuksista. Vihreä symboloi kasvua ja vapautta toteuttamaan uusia ideoita. Lieneekö tässä syy niin monen puutarhaharrastukseen? Saat tehdä mitä haluat!

Mikä on sinun värisi?