Valtava kukkaloisto

Ai mikä riemu tulla kotiin, kun vastassa oli valtava keltainen kukkaloisto. Se rehoitti koko kadun suuntaisesti ja tietysti paljon komeammin kuin kellään naapurilla.



Ne ovat nyt sitten oikein joukolla täällä: VOIKUKAT, tai siis pitäisikö sanoa, voivoi, voikukat?



Olen jo yhden rupeaman nykkinyt voikukkanyppimellä (siis eri kuin se rauta, jolla tökätään) puolet tontista. Mutta juuri tuossa kadun varressa loppuikin sillä kertaa mehut.



Sitten kevätlannoitteet ja kalkit ovat tehneet tehtävänsä ja nurmikkokin oli taas viikossa venähtänyt ihan viidakoksi.



Mutta en valita (varsinkaan kun Mies aggressiivisesti puski nurmikon lyhyeksi, sen pitää aina tehdä kaikki aggressiivisesti :-), siten saa varmaan energiaa). Minä kuljin perässä ja yritin väistää konetta kohdalle tullessa. Sain taas tökittyä osan ainakin mekaanisesti pois.

Kaipa tähän olisi joku myrkkyjuttukin vaikka tuota roundupin kavereita, mutta ei sillä arvaa lähteä ympäristöään myrkyttämään. Vielä myrkytän oman tai ainakin naapurin koiran, lapsen tai jonkun muun joka ei ole voikukka. Eli kyllä tämä saa olla käsipelillä. Se miksi ne kaikki kukat ovat meillä, johtuu siitä, että naapureilla on useiden vuosien etumatka, eli ne ovat hoitaneet länttejään paras ehkä 15 vuotta pitempään, niin ehkä tämä voikukkataistelukin on voiton puolella.



Ihme kukka, parhaimmalla oli jopa 50 cm pitkä puikulajuuri, vielä ihan savimaassa. Jos olisin joku Frantsilan tilan tyyppi tai muuten 100% luomu, niin hetkessä varmaan tekisin jotkut rohdot tuosta voikukasta. Siitähän voinee tehdä teetä (lehdistä), juuresta tehdään kai jotain rohtoa ja kaipa se maitokin on käypäistä. Mutta kyllä nämä puoliurbaanit voikukat joutavat ihan roskiin.



Toisaalta kauneus on katsojan silmässä. Muistan lukeneeni jostain kukkakaupasta, jossa japanilaiset turistit olivat kyselleet "sen ihanan keltaisen kukan siemeniä, sen, jota on ihan kaikkialla". Voikukkaahan ne olivat ihastelleet, eli ehkä hiukan parempi asenne?