Siirtyminen talvikauteen

Vaikka ulkona on lämmintä uudellen lähes +10 astetta, on aika laittaa kesäpuutarha naftaliiniin ja alkaa suunnata tarmo talviharrastuksiin.

Ensi kautta varten mietin mm:

- uuden alueen valtaaminen, erityisesti puita ja pensaita voi istutella, kun on tilaa. Toivelistalla on rusokirsikkaa, se on todella upea
- pitää myös miettiä kasvien syysvärityksiä, ettei piha yhtäkkiä ennen oikeaa talvea ole ihan tylsä. Mökillä ihastelin muutaman vuoden kasvanutta lännenheisiangervoa ja siinä ympärillä olevaa vuorenkilpeä. Heisiangervo oli aurinkoisessa syyssäässä kirkkaan tummanpunainen ja hehkuva, kun taas ikivihreä vuorenkilpi vastavärinä oli kuin pistee iin päällä. Taidan laittaa tällaisen yhdistelmän jonnekin takapihalle. Vuorenkilpi on muutenkin vaatimaton, mutta kuitenkin näyttävä.
- sen yrtti-istutuksen aion laittaa ja tällä kertaa pysyvämmän version. Yhdessä englantilaisessa ohjelmassa näin kivan systeemin, jossa alueet aidattiin ja yksittäiset penkit olivat hiukan koholla. Pitää harjoitella sahaamista puuntavaran kanssa, niin ei tarvi olla riippuvainen miehen innosta auttaa (se ei ymmärrä näitä puutarhajuttuja ollenkaan, ja joutuu houkuttelemaan puoli kasvukautta).

No, loput jätän synkkien talvi-iltojen mietinnäksi.

Kiitän lukijoita tältä kaudelta ja keväällä aloitellaan taas uudestaan. Kirjaan talvella satunnaisesti ajatuksia (jos niitä kaamoksessa on).

Katse jo kevääseen 2009

Aurinkoisessa syyspäivässä on ilo työskennellä pihalla. Naapurit katselivat ihmeissään ja sain par kommenttia huumorimielessä, kun olin polvillani kyykyssä maassa tökkimässä sipuleita kirssikan juurelle.

Jätin suosiolla narsissit pois sipuliluettelostani, koska en ole koskaan saanut niistä muuta kuin tyhjiä heiniä. Niissä täytyy olla joku mummoilta peritty juju, kun niitä näkee runsaina tuppaina kaikkialla muualla, mutta ei minun pihalla.

Eli eilen istutin sen korillisen Bauhaus tyyliset tulppaanit eli sekoituksen etupihan kukkapenkkiin, ehkä n 40 kpl eri värejä.

Tämän päivän satsi oli:

- sinililjoja 20 kpl, etupihan kirsikan juurelle
- krookuksia, 20 kpl, Saksan pihlajan juurelle, pitää muistaa laittaa joku suoja näille, kun viimeksi menivät pupun salaatiksi heti kukinnasta
- ABBA tulppaaneja, 10 kpl, punaine, kerrottu, aikainen, ison kiven juurella olevaan penkkiin
- Blue Diamond, kuvan mukaan upeita tummia violetteja, 10 kpl, etupihan penkkiin, myöhäinen, kerrottu
- Golden Apeldoorn, 40 kpl, keltainen, isoon penkkiin takapihalla

Sitten vaan odottamaan talvea :-)

Miisu, 17 v, nautti kanssa hetken pihalla auringossa!

Syyssiivousta

Heti aamusta vietin terapiasession pihalla. Heittelin syyslannoitteet penkkeihin, puiden juurille ja loput nurmikolle.

Riivin pois kesäkukat, jotka olivat ryytyneet. Pitänee vielä kohentaa purkkeja esim kanervilla tai joillakin muilla syksyn sulotuttajilla. Ja pitää miettiä joku pihavalosysteemi koristeeksi, kohtahan on jo joulu ;-), siis pihavaloaika (jouluvaloaika) alkaa lokakuussa ja loppuu noin maaliskuun lopussa...........

Istutin pienen korillisen tulppaaneja, kaikenlaisia värejä. Pitää vielä hankkia helmililjoja tms.

Kumma kesä, kun näyttäisi siltä, että tämän kesän uudessa penkissä ruusut alkaisivat kolmannen kerran kukkia? En tietystikään panisi pahakseni. Samaisessa penkissä kukkivat edelleen malvat ja isokakkarat, minä kun luulin, että näillä olisi jotkut kukkimisajat.

Gladiolukset ovat panneet parastaan, näitä laitan uudestaankin (joojoo, nehän voisi laittaa samat, mutta nuo sipulien uusiokäyttö ei ole vielä mun heiniä, olen vasta alkeissa, eli hyvä jos saan edes yhden kerran kasvamaan).

Sitten hoksasin, miksi marjakuusi on marjakuusi. Mulla on niitä kahdessa purkissa ja niissä on tosi hienot marjat. Taidan laittaa sellaisia ihan tuonne maahankin, koska niissä on tosi hienot piikit ja nuo marjat ovat mitä koristeellisimmat. Vaan miten minä muistaisin, olikohan se myrkyllinen?

Sisäpuutarhailukausi lähestyy

Tässä on jo kohta katse tulevassa puutarhakesässä. Muutama syysrutiini vielä, sipulit maahan (aina toiveikkaana, että ne kasvaisi, laitankin vaan tulppaaneja) ja syyslannat kanssa.

Maanantaina kuluvaa viikkoa tuli ja myllersi maansiirtotraktori takapihalla. Kun tulin kotiin, oli jo pimeää ja piha oli kuin taistelun jäljiltä ja näytti hyvin lohduttomalta. Meinasi taas usko mennä koko hommaan, kaikki oli niin hujan hajan ja kuoppia täynnä.

Mutta sitten tiistain jälkeen homma olikin jo ihan toisenlaisen näköinen. Puuvarastolle ja yleisvarastolle tuli hieno tila tuohon pihavajan taakse. Olevan vajan ympäri oli järjestynyt oikea bulevardi sorasta. Paikat olivat siistityt tasaiseksi tyyliin "lisää vain multa" (ja kasveja).

Lisäksi maasta nostetut kivet oli laitettu tuollaiseksi kividonitsiksi takapihalle. Sehän on ihan selvä kukkapenkki ensi kesälle, noin puolitoista metriä halkaisijaltaan sisältä ja puolen metrin verran multaa saa sinne sisälle.

Lisäksi kun kaadettujen puiden kannot on vedetty pois (n 20 kpl) ja pinta pääosin myllerretty kertaalleen, niin varaston lisäksi tuli uutta puutarhatilaa ainakin parinsadan neliön edestä. Tähän käy nyt itselläkin lapio.

Että ihan oikeasti ehhehhee... kelpaa kaivella puutarhakirjoja tässä talven yli!

Saa miettiä puita, pensaita, kukkia ja laajentaa hiukan nurmikon alaa.Lisäksi voin toteuttaa yrttitarhahommaan hiukan pysyvämmin. Tämän kesäinen versio sai tässä kyytiä kaatikselle.

Rupesin jo ihan odottelemaan uutta kasvukautta!

Vähän hiljaista täällä elokuussa

Loppupuoli elokuusta on mennyt toisen rakkaan harrastuksen, koruilun, merkeissä kursseilla (katso korublogini http://www.bymaya.blogspot.com/) .

Puutarha ei ole unohtunut, mutta elokuu on jotenkin mennyt vanhan toistossa. Toisaalta taas muutama yllärikin on mahtunut mukaan.

Olin jo heittänyt toiveeni, että dahliat kukkisivat. Komeita lehtiä ne ovat kasvattaneet, mutta sitten kukintaa on saanut odottaa. Nämä sipulikasvit eivät todellakaan ole minun heiniä. Paitsi siis taas tietysti mökillä, jossa dahliat puolestaan kasvaa röhnottävät runsain kukin.

Dahlia kaunokaisia:

Sitten toinen sipuli eli gladiolus, ne pitkän aikaa ovat kasvattaneet pelkkiä korkeita lehtiä ja ei ollut mitää tietoa kukista. Yhtäkkiä sitten ilmeistyi kuin tyhjästä kukka-aiheita ja kukkia on silmän iloksi oransseja, keltaisia, punaisia. Minä luulin että ne ovat aina punaisia :-)

Muuten tuntuu, että syksy alkaa hiljalleen hiipiä pihaankin. Kukkia on paljonkin, mutta mikään ei oikein tunnu kasvavan mihinkään, kun alkaa olla jo koleata.

Parin viikon päästä pitäisi meidän takapihalle tulla maansiirtokone, kantoja pois ja hiukan massanvaihtoja. Ensu vuonna siihen joku varasto ja ehkä saan laitettua pysyvämmän paikan mun yrttitarhalle.

Pitä ruveta vetämään kohta yhteen tämän kasvukauden hyviä juttuja ja ruveta kirjaamaan uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Pistänpä aiheen mietintämyssyyn ja kirjaan tänne, kun tavoitteet ja toiveet selkeää.

Ainakin noista sipuleista olisi kiva ymmärtää, miksi ne toisilla kasvaa ja kukkii, mulla vain jotkut lajit? Pitäisikö sitkeästi yrittää esim. narsisseja, kun ne aina tulevat vaan lehtinä ylös, ei koskaan kukkia? Kohta pitää taas aktivoitua syysistutukseenkin.

Mitähän mä teen väärin?

Tuunausta

Otin kuvan syyspenkistäni. Sattumalta kävi niin, että etualan syysleimut ovat haalean vaaleanpunaisia tummemmin reunoin, kun taas taakse laittamani ovatkin syvän violetinpunaisia. Tämä penkki on ollut kasvutavaltaan silmää miellyttävä: on erilaista lehtimuotoa, kasvit ovat pysyneet kurissa suhteessa toisiinsa ja väritkin harmoniassa eli keltaista ja vastaväriä violettia, hiukan vaaleanpunaista aksenttia.

Kiven luona on epätoivoinen yritys taas noita kärhöjä, jospa menisi jopa talven ylikin :-). Ainakin maassa olevalle osalle on suojaisa kulma muiden kasvien takana. Kärhöt tahtovat kärähtää alkukeväästä ja -kesästä hentoisine varsineen, ennenkuin kasvu lähtee kunnolla alkuun. Niiden istutuspaikkaa ja olotilaa joutuu miettimään kunnolla, jos haluaa niistä monivuotisia kavereita.

Sitten se tuunaus: investoin kunnon puutarhasaksiin, kun tähän asti olen nipsaillut kasveja vanhoilla yleissaksilla. Ensimmäisenä rouhaisin pois etualalla olleet jo-kukkineet en-edelleenkään-tiedä-mitä-ne-valkoiset-ovat. Penkki siistiytyi huomattavasti.

Istutin muutaman syyskukan, 3 kpl violetteja syysastereita ja yhden koristekaalin. Aiemminhan revin ylenmääräisen mirrinmintun kuosiin.

Nyt penkki on taas kuosissa ja kehtaan kulkea pihalla eikä tarvi sulkea silmiään :-)

Se yksi tuntematon, tietääkö kukaan mikä tässä kuvassa on?

Kukkivana noin puoleen reiteen eli 70 cm, pysty kasvutapa, kukkimisen jälkeen rento, yhdessä varressa monta kukkaryvästä.

Mun kirjoissa ei ole kattavasti kuvia ja mikään taulukkonimi ei kilistä kelloa.

Siitä tulee kansa mieleen, tietääkö joku sopivaa perennakuvastoa/kirjaa? Monesti löytyy listauksia jne, mutta kuvamateriaalia on niukasti.

Syksyn näköinen päivä rokulissa

Tänä kesänä ilmat ovat olleet sellaisia, ettei kalenteriaika ja säätila ole oikein synkassa. Tänäänkin on kovin syksyisen näköinen ilma ja tuulee, jopa lehdet lentelee. Vieläköhän tästä leppoisaa kesää tulee? Tässä vietän rokulipäivää sairaslomalla ja olen yrittänyt lepäillä, mutta kyllä pitää ainakin lannoitekastelut pihalla suorittaa ja ihailla sitä, mitä on kukassa.

No säästä viis, kuitenkin kasvit kasvaa puksuttavat, osa jopa liian villisti. Mä taas opin uutta kantapään kautta. Jotenkin on selvä, että istutat ja hoidat kasveja, mutta tuo harventaminen on sitten ihan kuin syntiä tai muuten ei-ei homma, ikäänkuin nollaa jo tehdyt asiat. Kuitenkin ilmeisesti puutarhurin hoitoväline numero kaksi (ykkönen on omat kädet) ovat sakset.

Eli kun tuossa etupihan penkissä vallitsi hirveä kaaos, niin yksi päivä otin roskapussin ja revin nirvanassa mirrinminttua pois ja kas kummaa, penkki kummasti siistiytyi. Nyt katselen jo kukkinutta (jaa, kun en tiedä lajia) isoa kukkapuskaa sillä silmällä, että milloinkanhan sen elämänkaari tältä kesää olisi roskapussiin päättyvä? Sitten päässä muhii toisenlainen kasvojen kohotus, mutta siitä sitten toteututtuaan.

Harventaminen on aika lailla selvää varmaankin, mutta taas piti ikäänkuin itse hoksata homma!

Ruusut ovat ilahduttaneet minua. Se Blue parfum ei todellakaan ole mikään blue vaan pink:

Mutta toisaalta se kukkii jo toista kertaa tälle kasvukaudelle ja laskin, että yhdessä varressa oli jopa 10 kpl isoja nuppuja, joten silleen ainakin kaunis. Luin myös Puutarha-lehdestä, että tuo sininen väri on vaikea ruusulle. Aprikoivat, että ehkä geenimanipuloinnilla (ottamalla esim. iriksen sinistä) saataisiin oikeasti sininen ruusu, kuten on saatu mm. neilikka.

Sitten tutkailin La Palomaa, siis sitä valkoista ruusua ja ei tämäkään tässä kukinnan lopussa ole enää mikään valkoinen, vaan nyt siinä selkeästi havaittavaa punaisuutta lehdissä, luonnossa vielä selkeämmin:

Sitten puutarhanörtteily on vienyt aikaa tässä parina päivänä. Oikein urakalla olen käynyt läpi noita sivustoja, kun sataa ja tuuli viuhuu nurkissa. Onhan tämäkin puutarhailua? Tai ehkä työaikaseurannassa menisi kohtaan "suunnittelu ja tuotekehitys", haha.

Blogin lukijoille jaan linkit tuolla oikeassa paneelissa alhaalla. Suosittelen tsekkaamista, erityisesti nuo taimi-, taimisto- ja siemenlinkit ovat kivoja. Sain itse ainakin inspistä, jospa kokeilisi jotain erikoista (esim. Exotic Garden, puu ja pensassiemenet) ja Nelsonin kuvastossa oli paljon myös opastusta missä mikäkin kasvaa. Mulle oli uutta, että löytyy paljon vihanneksia, jotka kasvaa ihan avomaallakin, siis tarkoitan tomaattilajikkeita, kurkkuja jne. Olen aina luullut, että tarvit kasvihuoneen. Kasvihuonelinkkejäkin ja kuvastoja olen ehtinyt ihailla.

Loppujen lopuksi liityin Hyötykasviyhdistykseenkin. Niillä näyttää olevan toimintaakin, joten ainakin sieltä saa tietoa ja ehkä pääsen joskus mukaan tuohon taimivaihtoon. Toimintaa oli tietysti pääkaupunkiseudulla, mutta löytyi muutama maakuntakin aktiivisena. Ja mikä estää osallistumasta johonkin puutarhaviikonloppureissuun kauempaakin?

Betonia ja kukkia

Tälle viikolle unikko taas yllättää. Jälleen uusi väri, olisiko tuo lohenpunainen? Kaikin puolin tämä on kiva tuttavuus ja on runsastunut kovasti. Luulenpa, että ensi vuonna siirrän sen omaan penkkiin, jossa sillä on tilaa levittyä. Paikalle laitan vaikka lisää ruusuja.

Tämä on sitä parasta aikaa puutarhassa, kun kaikki on niin runsasta. Ruukkuistutukset ovat mitä parhaimman näköisiä. Olen vasta vaihtanut yhden orvokin pois, kun se kuihtui ja rupistui. Alla yksi silmänilo eli Karjalan neito terassin katteessa kiinni.

Kärhöt olisi niin hienoja, jos vain onnistuvat. Mun eka ehti kukkaan tässä erillisessä laatikossa, le President tai joku sinne päin. Yleisesti tontti on niin aurinkoinen, että nämä tahtoo kuivua, vaikka kuinka huolehtisi. Pitää yrittää rakentaa sopivia varjoja tulevaisuudessa esim. paviljongein tms. Kärhöt ovat niin kauniita, että sen vaivan voi nähdä!

Sitten taas kukkii se toinenkin lajike ruusua, jonka jo luulin laittavan syysvärin päälleen. Niin vaan lämpöisessä nekin piristyivät ja nyt on mitä kauneimmat valkoisen heleät ruusut silmänilona projektipenkissä. Taustalla häämöttää mun hiukan epäonnistunut askarteluprojekti.

Tässä alla siitä hiukan parempi kuva. Oli siis tarkoitus tehdä muutama askelmakivi betonista siten, että siinä olisi mosaiikkipalasia kivasti kuviona. Mutta sitten jotenkin mulla meni aivot nurin ja yritin olla viisaampi kuin olenkaan ja laitoin ne kuvapalat muotissa pohjalle peilikuvana. Lopputulos oli hiukan hassu. A) se muotin yläpuolipinta olisi ollut selkeästi parempi puoli, b) se betoni nosti ne palat ja osa on hiukan piilossa, vaikka sitten teräsharjalla harjailin ylimäärä betonia pois. Sisko ehti jo sanomaan, että hän vähän ihmetteli mun tekotapaa ja Mies tuumasi, että tietysti se olisi pitänyt tehdä toisin. Kiitti vaan, kun nyt kerroitte :-)

No, kukille kitkemisaskelmina nämä menevät tällaisinaan ihan hyvin.

Uusia istutuksia on kärhö, valkoinen, Miss Bateman lajike, jonka sijoitin taustalle syyspenkkiin. Toivottavasti paikka on sen verran suojaisa, että se jaksaa talvenkin jälkeen lähteä alkuun.

Ensi kesänä pitää siivota ja rauhoittaa etupihan kukkapenkki eli selventää lajivalikoima. Minua ei nyt miellytä kokonaisuus, vaikka yksittäiset kasvit ovat ok.



No, edes yksi juttu onnistui siitä betoni valusta eli raparperin lehteen valettu raparperinlehti, siis betonista tilataidetta pihalle. Laitoin sen toistaiseksi nojalleen kiveä vasten, tämän ikiraparperin.

Istutuksia ja kukkapenkkien kohennusta

Pikakirjaus myöhempien aikojen muistamista varten.

Kohentelin istutuksia, erityisesti etupihan ensimmäistä kukkapenkkiä, jonka istutin, kun tulimme tähän taloon pari vuotta sitten.

Ensi vuoden 2009 muutostarpeiksi kirjaan:

- siirrä hennoimmat kasvit pois voimakaskasvuisten alta omaan penkkiin (akileijat 2kpl, ruohovartiset tod näk tarhaliljat)
- tarhalijoista riittää jaettavaksi uuteenkin penkkiin
- harvenna mirrinminttua jo keväällä :-)


Otin käyttöön tavalliset viisipiikkiset eli revin ylenmääräiset mirrinmintut pois, koska muutama hennompi kasvaja ei saa kasvutilaa.

Lisäsin pari kasvia penkkiin:

- kaipasin siihen keltaista, joten istutin 2 kpl kallionauhusta, 'Desdemona' korkeiden ritarinkannusten eteen
- lisäsin jaloangervojen määrää, lajike tuskin sama kuin aiemman yksilöt, vaikka väreiltään lähellä, 2 kpl,jaloangervo 'Montgomery', väri fuksianpunainen

Revin pois ihmeruohot, jotka olivat varmaan jonkun sipulikasvin varsia, joka ei koskaan kukkinut.

Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella puutarhurilla on kasveja, jotka eivät hänen hoidossaan kasva ja menesty, vaikka ne kuuluisivat niihin yleisiin ja helppoihin kasveihin. Minulle haasteellisia ovat mm. kesäkukista lobelia, liljat, keskimäärin siemenet eivät idä ja -mitähän vielä onnistun näivettämään- niin, pionit kituu vuodesta toiseen.

Että haasteita ja oppimista riittää.

Inspiraatiota vanhan rintamamiestalon perennapihasta

Kotipuutarha-lehti (www.puutarhaliitto.fi) oli järjestänyt mahdollisuuden käydä vierailemassa yksityisillä puutarhoilla tänä kesänä. Päätin kokeilla itsekin tällaista ja kohteena oli tänään vanhan rintamamiestalon perennapuutarha Vantaan Jokivarressa. Olin hiukan aikaisessa ja ajattelin, että olisin ensimmäisiä, mutta tie olikin jo täynnä autoja. Eri-ikäisiä puutarhafanaatikkoja käveli pihalle, jossa emäntä olikin esittelemässä pihaansa. Arvioisin, että 40-50 henkeä kaiken kaikkiaan vieraili siinä runsaan puolen toista tunnin aikana, jona olin itse paikalla eli meitä oli joka lähtöön.

Tässä hiukan kuvakavalkaadia, en millään pysty muistamaan lajeja. Jotkut vierailijoista tuntuivat olevan metsästämässä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, mutta omalta osaltani tyydyin ihailemaan kukkien runsautta ja tekemään henkisiä muistiinpanoja ideoista, joita voin soveltaa ajansaatossa omallakin pihalla.

Yksi selkeä aihe-alue oli erilaiset portit, joita koristivat erityisesti kärhöt ja muut köynnöstävät kasvit. Itse olen paininut aiheen kanssa, että mihin se portti pitäisi sijoittaa (kun siis tontti on vielä puolityhjä tai puolitäynnä metsää). Täältä löysin vastauksen eli portin voit sijoittaa ihan mihin haluat ja hyvältä tuntuu.

Selkeästi yksi viesti tällä puutarhurilla oli, että puutarha on jatkuvaa muutosta. Penkit elävät, kasvilajit vaihtuvat, valtaavat alaa ja välillä pitää pelastaa joku laji runsaamman alta. Välillä iskee inspiraatio tehdä kokonaan uutta pihalle, mikä sekin muuttaa maisemaa. Näin ollen tälläkin pihalla oli varmaan puolenkymmentä erilaista porttia ja käyntiä esim. hämyiseen ja varjoiseen nurkkaukseen, polun varrella tai erottamaan kaksi eri pihan osioita. Ja taisipa yksi portti olla ihan vaan. Tuli mieleen Viulunsoittaja katolla -näytelmä, jossa päähenkilö Tevje lauloi "Rikas mies jos oisin" -laulussa haavelemistaan portaista, joista yksi meni ylös ja toinen alas, ja kolmas minne vaan (siinäpä rikkauden mitta).

Eli kärhöjä ja portteja:




Kärhöjä oli myös ruukuissa, tässä joku harvinaisuus, tätä moni ihaili:







Koska kyseessä oli jo pidemmän ajan kasvatusharrastus, niin se näkyi myös kukkapenkkien runsautena. Tosin emäntä vaatimattimasti sanoi, että runsastuminen vie aikaa, kun hän itse kasvattaa siemenistä, jakaa vanhoja, ja vaihtaa sitten taimia ja pistokkaita jne. Mutta kyllä tässä on esimerkkiä ja haastetta kelle tahansa. Lisäksi tämä olisi se juttu, jossa sitä "perinnetietoa" tarvisi, ainakin itselleni on haastellista onnistua siemenkasvatuksissa vaativimpien lajien osalta ja joskus pelkkä itäminen vie niin kauan, että valmista ei tule kasvukaudella :-)

Lisäksi kiinnitin huomiota kasvien ja penkkien vapaaseen sijoitteluun sekä erilaisiin tapoihin rajata istutukset kierrättämällä esim. rakennusmateriaalia puutarhaan. Talo oli selkeästi saanut uuden katon ja tiilit puolestaan uuden elämän kukkapenkissä.

Kukkarunsautta ja omintakeisia reunuksia:

Itselleni erikoisuuksia oli paljon. Esimerkiksi kuvassa oleva tumma "seinä"ruusu. Tämä on siis nimeltään joku -"ruusu", vaikka ei ole ruusu ollenkaan.

Ja tässä taas todella piikkinen ja ihan aavikkokasvin oloinen, olisiko ruohovartinen kasvi? Piikkinen, karvainen, melkein ruma, mutta sinänsä sitten aivan viehättävä olemukseltaan. Korkeus ehkä 2 metriä.

Ihailin myös kukkien muotojen runsautta - lehtien, kukintojen ja siemenvaiheessa olevien siemenkotien muodoja. Moni ihaili erikoista hentoista lanttikukkaa, jonka siemenkodat muistuttuvat lituskaisina ja säännöllisen pyöreinä rahalanttia.

Toki puutarhasta löytyivät vesiaiheet, lammikko ja purokin sekä ulkoterassi (toki jälleen kukkien keskellä), eli veikkaisin, että isäntäkin saa osallistua puutarhan laittoon.

Niin, mitä jäi vierailusta "kotiin" otettavaksi? No, ehkä että:

- puutarhan hoitoa ei tarvitse tehdä mittanauhalla ja vatupassilla
- vaikka on sommittelusääntöjä ja muita ohjeita, niin pihalla voit toteuttaa itseäsi ja jos teet "väärin", niin sakset auttaa tai siirtäminen auttaa. Ja ensi vuonna voi asiat mennä sitten "oikein".
- pitää antaa myös aikaa kasvulle. Jos perustat uutta tänään, niin näet ehkä tuloksesi vasta muutaman vuoden päästä. Erityisesti vanhoissa kasveissa tuntui olevan näitä kaksivuotisia, eli istuta tänä vuonna ja ihaile lehtiä, kukkii sitten ensi kesänä. Sitten keräät vaikka siemenet talteen ja rumba alkaa uudestaan.
- ja toki oli kiva rupatella muutaman kanssa kukkajuttuja
- kiitoksia myös kotkansiivistä, menevät maahan huomenna!

Jos kohdallesi sattuu tällainen mahdollisuus vierailla toisen innostuneen pihalla, niin suosittelen visiittiä! Kyllähän näitä Suvi-Suomessa riittää (jos vaan aina tietäisi missä ja milloin ).

Paluu arkeen ja viikkoinventaariota

Surkeita kelejä piteli koko loman ajan, mutta tänään kotiin tullessa töistä silmiäni sulostutti uusi väri ja kukka. Vähästä sitä tänä kesänä ilostuu eli idän unikolla on keltaisia kavereita tämän kesän uudessa penkissä:





Muutenkin tuossa penkissä jotkut lajit ovat kiitettävästi runsastuneet, esim. kuvassakin näkyvä malva. Blue parfum ruusukin näyttäisi toipuneen, kun se yhdessä vaiheessa vaikutti pukeutuvansa jo syysväreihin, ehkä se vielä kukkiikin.

Syyspenkissä alkaa olla elämää, tarhapäivänliljat alkavat kukkia:



Lisäksi ensioireet sammalleimulle, istutin siihen eteen pari rantakukkaa viime viikolla:





Erilaiset kivikkokasvit kukkivat, ilmeisesti maksaruohoja kanssa, kuvat hiukan suttuisia vaikka otin makrolla, mutta ovat pieniä pihan väripilkkuja:

Ja todistettavasti kirsikassa on ennätyssato aiempien vuosien kolmen kirsikan huippusatoon verrattuna, ehkä 100 kpl. Olen jo maistellut näitä, mutta ainakin mun suussa tosi kirpeitä, vaan enpä tietysti muista lajiakaan, haha.

Sitten olen yrittänyt ajaa pois niitä etanoita jos ne sitten mun salaatteja söivät rei'ille. En ole nähnyt uusia ja on saatu syödä takapihan antia jo parin viikon ajan.

Mun herneillä voinen heittää vesilintua. Nämä ovat ihan kädettömiä versioita, kun eivät osaa kiivetä tikkuja pitkin, vaan lököttävät kuin peruskoululaiset pulpetissaan. Ei tämä vihannesviljely ihan jokamiehentaito ole, tähän tarvisi jonkun mummon tai muun 4H-tyypin avuksi, kun ei ole mitään perimätietoa. Ja sitten se TV:n Carol jotain hehkuttaa siinä Grow you own Veg'ssä niin (Vihannestarha kuntoon), että ihan ottaa päähän (jupinaaaa...........). No ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja onhan mulla siinä vielä pari alkua, joita voin yrittään tukea toisia paremmin.

Siispä plussaa ja miinusta eli normaalia puutarhaelämää näin heinäkuisena loppupuolen viikkona. Seuraavaan kertaan....moikka!

Hoitovapaalla

Joo, turha onnitella... Olen siis puutarhan hoitovapaalla mökiltä. Puutarhaentusiasti ei voi olla pois kauhean pitkään ja säät oli taas ihan mitä sattuu.

Paitsi siis kotosalla, kaksi mitä hienointa kesäpäivää ja olenkin pyörinyt pihalla hoitotoimissa molempina päivinä. (No, lauantaiaamuna heräsin valtaavaan sateeseen, mikä tietysti hyvä puutarhalle).

Uuttauutta eli projektipenkki sai vahtijan:

Sitten päivitin Maijalle kukkia keinuun (mä oon ihan hurahtanut kaikkiin puutarhatonttuihin), saa nähdä kestääkö nuo maksaruohot tuossa, mutta ainakin yritän.

Tällä viikolla uusia kukkijoita ovat ritarinkannukset, ja allaolevat valkoiset siinä vieressä, en tiedä lajia, osaako joku tunnistaa?

Kaikilla naapureilla kukkii hienosti pionit, mutta minun yksilöt vasta miettivät, että kannattaako täällä asustaa. Kauniita pioneita oli kuitenkin Mäntässä, G.A Serlachiuksen taidemuseon vanhalla pihalla, kymmeniä metrejä kauniita kukassa olevia penkkejä erilaisia pioneja, sammalleimua ja kukassa olevaa mirrinminttua. Suosittelen kesäkohteeksi (siis myös taiteen vuoksi).

Tässä pari kukkakuvaa, vaikka esimerkeiksi mun pioneille.

Ja puutarhan hoidon haastepoulelle kirjaan:

- muutama etana havaittu mehevissä salaateissani, laitoin sinisiä rakeita, jotta riittäisi itsellekin

- naapurustossa on myyriä, tai siis kuulemma kontiaisia (ei ehkä niin paha), pitä paneutua aiheeseen loman jälkeen

Että siis haasteita riittää!

Viikkoinventaario ja muuta päiväkirjamerkintää heinäkuun aluksi

Ritarinkannus kukkii alustavasti.

Vielä yöllä tultuan kotiin piti kiertää puutarha ympäri katsomassa ja tervehtimässä kasveja, kun olin ollut erossa melkein viikon.

Selkeästi kaikki ovat kasvaneet, mutta kukinta on heikohkoa. Ehkä syynä on se, että suurin osa istutuksista on tältä vuodelta, eli vasta juurtumassa.

Tosin tein sen virheen, että kurkkasin tässä viime viikolla koiralenkillä muiden pihoja ja olin pudota pehvalleni, kun esim yhdellä naapurilla pioni kukki niin härskin komeasti (mulla on siis hengissä nämä 4kpl ja kasvavat, ei edes nuppuja).

Eli hiljaista on:

- paras kukinta on maksaruohoilla (en ole edes istuttanut, taitavat olla lähes tontin alkuperäisiä tai villiintyneitä versioita)

- projektipenkissä on yksittäistä kukintaa, ja pääosin ihan eri aikaan kuin pitäisi ja pienemmässä koossa, esim. Mooseksen palava pensas pitäisi olla n 80 cm, mulla max 35 ja kukkii, unikoissa kukka, malva, ruusu, kultapäivänlilja, siis yksittäisesti

Kuvassa Mooseksen palava pensas.

- etupenkin kukinta on ok

- yrtit kasvaa, paitsi punainen basilika, joka jotenkin kituu, kohta voin alkaa napsia omaa salaattia

Istutin sitten saamani taimetkin, tietty iltasateessa, joka loppui, kun vein viimeisiä välineitä varastoon. Sitten jo vilutti (joo, on ilman t-viivaa).

Kuvassa tulikellukka, jonka laitoin etupihan penkkiin yhdessä iristen kanssa. Nyt ei ole enää ylimääräisiä koloja.

Suopa näyttäisi tepsineen, eli kirsikkaa, pihlajaa, pilaritervaleppää ei enää syödä jonkun toimesta.

Onko muilla samaa: tänä kesänä joihinkin kasveihin on jo ilmestymässä syysvärejä, toinen ruusu projektipenkissä, etupihan rusotuomipihlaja jne. Haloo, on vasta eka heinäkuu, kesälomatkin vasta edessä!

Ystävän laatikko

Puutarhablogissani on ollut hiukan hiljaista.

Ensiksikin satoi koko viime viikon alun ja ei ollut juuri asiaa pihalle. Paitsi jossain sateen välissä laitoimme vielä yhden peräkärryllisen kariketta pensasaidan juurille ja muualle kukkapenkkeihin.

En ole ollut toimetonna, vipinää on ollut sisäaskartelupuolella ja siitä onkin monta postausta korublogissani.

Mutta ei ole puutarhakaan unohduksissa. Kuvassa tämän viikon toiveeni istuttamisesta, eli auton peräosallinen vanhoja perennoja siskon naapurilta pohjoisesta. Kaikkea kivaa ja erilaista kuin mitä jo on: joku heinä (viiruhelpi ), tuoksukurjenpolvi, lapinvuokko ja tulikellukka.