Inspiraatiota vanhan rintamamiestalon perennapihasta

Kotipuutarha-lehti (www.puutarhaliitto.fi) oli järjestänyt mahdollisuuden käydä vierailemassa yksityisillä puutarhoilla tänä kesänä. Päätin kokeilla itsekin tällaista ja kohteena oli tänään vanhan rintamamiestalon perennapuutarha Vantaan Jokivarressa. Olin hiukan aikaisessa ja ajattelin, että olisin ensimmäisiä, mutta tie olikin jo täynnä autoja. Eri-ikäisiä puutarhafanaatikkoja käveli pihalle, jossa emäntä olikin esittelemässä pihaansa. Arvioisin, että 40-50 henkeä kaiken kaikkiaan vieraili siinä runsaan puolen toista tunnin aikana, jona olin itse paikalla eli meitä oli joka lähtöön.

Tässä hiukan kuvakavalkaadia, en millään pysty muistamaan lajeja. Jotkut vierailijoista tuntuivat olevan metsästämässä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, mutta omalta osaltani tyydyin ihailemaan kukkien runsautta ja tekemään henkisiä muistiinpanoja ideoista, joita voin soveltaa ajansaatossa omallakin pihalla.

Yksi selkeä aihe-alue oli erilaiset portit, joita koristivat erityisesti kärhöt ja muut köynnöstävät kasvit. Itse olen paininut aiheen kanssa, että mihin se portti pitäisi sijoittaa (kun siis tontti on vielä puolityhjä tai puolitäynnä metsää). Täältä löysin vastauksen eli portin voit sijoittaa ihan mihin haluat ja hyvältä tuntuu.

Selkeästi yksi viesti tällä puutarhurilla oli, että puutarha on jatkuvaa muutosta. Penkit elävät, kasvilajit vaihtuvat, valtaavat alaa ja välillä pitää pelastaa joku laji runsaamman alta. Välillä iskee inspiraatio tehdä kokonaan uutta pihalle, mikä sekin muuttaa maisemaa. Näin ollen tälläkin pihalla oli varmaan puolenkymmentä erilaista porttia ja käyntiä esim. hämyiseen ja varjoiseen nurkkaukseen, polun varrella tai erottamaan kaksi eri pihan osioita. Ja taisipa yksi portti olla ihan vaan. Tuli mieleen Viulunsoittaja katolla -näytelmä, jossa päähenkilö Tevje lauloi "Rikas mies jos oisin" -laulussa haavelemistaan portaista, joista yksi meni ylös ja toinen alas, ja kolmas minne vaan (siinäpä rikkauden mitta).

Eli kärhöjä ja portteja:




Kärhöjä oli myös ruukuissa, tässä joku harvinaisuus, tätä moni ihaili:







Koska kyseessä oli jo pidemmän ajan kasvatusharrastus, niin se näkyi myös kukkapenkkien runsautena. Tosin emäntä vaatimattimasti sanoi, että runsastuminen vie aikaa, kun hän itse kasvattaa siemenistä, jakaa vanhoja, ja vaihtaa sitten taimia ja pistokkaita jne. Mutta kyllä tässä on esimerkkiä ja haastetta kelle tahansa. Lisäksi tämä olisi se juttu, jossa sitä "perinnetietoa" tarvisi, ainakin itselleni on haastellista onnistua siemenkasvatuksissa vaativimpien lajien osalta ja joskus pelkkä itäminen vie niin kauan, että valmista ei tule kasvukaudella :-)

Lisäksi kiinnitin huomiota kasvien ja penkkien vapaaseen sijoitteluun sekä erilaisiin tapoihin rajata istutukset kierrättämällä esim. rakennusmateriaalia puutarhaan. Talo oli selkeästi saanut uuden katon ja tiilit puolestaan uuden elämän kukkapenkissä.

Kukkarunsautta ja omintakeisia reunuksia:

Itselleni erikoisuuksia oli paljon. Esimerkiksi kuvassa oleva tumma "seinä"ruusu. Tämä on siis nimeltään joku -"ruusu", vaikka ei ole ruusu ollenkaan.

Ja tässä taas todella piikkinen ja ihan aavikkokasvin oloinen, olisiko ruohovartinen kasvi? Piikkinen, karvainen, melkein ruma, mutta sinänsä sitten aivan viehättävä olemukseltaan. Korkeus ehkä 2 metriä.

Ihailin myös kukkien muotojen runsautta - lehtien, kukintojen ja siemenvaiheessa olevien siemenkotien muodoja. Moni ihaili erikoista hentoista lanttikukkaa, jonka siemenkodat muistuttuvat lituskaisina ja säännöllisen pyöreinä rahalanttia.

Toki puutarhasta löytyivät vesiaiheet, lammikko ja purokin sekä ulkoterassi (toki jälleen kukkien keskellä), eli veikkaisin, että isäntäkin saa osallistua puutarhan laittoon.

Niin, mitä jäi vierailusta "kotiin" otettavaksi? No, ehkä että:

- puutarhan hoitoa ei tarvitse tehdä mittanauhalla ja vatupassilla
- vaikka on sommittelusääntöjä ja muita ohjeita, niin pihalla voit toteuttaa itseäsi ja jos teet "väärin", niin sakset auttaa tai siirtäminen auttaa. Ja ensi vuonna voi asiat mennä sitten "oikein".
- pitää antaa myös aikaa kasvulle. Jos perustat uutta tänään, niin näet ehkä tuloksesi vasta muutaman vuoden päästä. Erityisesti vanhoissa kasveissa tuntui olevan näitä kaksivuotisia, eli istuta tänä vuonna ja ihaile lehtiä, kukkii sitten ensi kesänä. Sitten keräät vaikka siemenet talteen ja rumba alkaa uudestaan.
- ja toki oli kiva rupatella muutaman kanssa kukkajuttuja
- kiitoksia myös kotkansiivistä, menevät maahan huomenna!

Jos kohdallesi sattuu tällainen mahdollisuus vierailla toisen innostuneen pihalla, niin suosittelen visiittiä! Kyllähän näitä Suvi-Suomessa riittää (jos vaan aina tietäisi missä ja milloin ).