Puutarhan hoidon kolme lainalaisuutta

Olen tullut siihen tulokseen, että puutarhaharrastusta ohjaa ainakin seuraavat kolme lainalaisuutta:

1) Et koskaan tule puutarhaliikkeestä niiden kasvien kanssa ulos, joita menit ostamaan.

2) Multaa ei voi koskaan ostaa liikaa, aina jää vajaaksi, vaikka laskisit menekin korkeampaa matematiikkaa käyttäen.

3) On mahdotonta olla hankkimatta uutta, vaikka pyhästi lupaat hillitä.

Eli tämän päivän agendalla oli Plantagen-kierros, kun siellä piti olla -50% rhodot ja silleen. No, luin tietysti kovasti etukäteen niiden hienoista taimilistoista, mitä voisin ostaa, mutta eipä tainnut sitten toteutua kuin se rhodo eli itseasiassa atsalea. 50% alennuksella sen hintahaitari oli sitä luokkaa, että se toteuttaa mun halpoja taimia kipurajan.

Mutta sitten tarttui mukaan "halpoja" pelargonioita, "halpoja" keijunmekkoja, "halpoja" sitä ja tätä, lasku oli kolmenumeroinen, niin että piti oikein pysähtyä ja katsoa mitä se sisälsi. Virolainen kassa iloisesti visersi "onko siinä vikaa, sano heti, sano heti", eihän siinä mitään vikaa ollut...




Eli viritin viimeinkin tämän takomiskurssilla tekemäni "mahdottoman rakkauden", kaksi kevyttä muoviruukkua ja kesäkukkia. Mahdoton rakkaus sai nimensä siitä, kun siinä on lumpeen lehti ja koiranputken kukka (ei ollut viikonlopussa aikaa suurille hienoille kukille alottajatakojalla). Lummehan kasvaa vedessä, kun taas koiranputki on maakasvi, ole siinä sitten suhteessa. Yritän taas lobeliaa, joka ei todellakaan ole se mulle sopiva juttu (aina kuivaa ja rutisee sitten rikki).

Olen laittanut muutamaan kesäruukkuun tätä minulle uutta kasvia eli bataattia. Mielestäni siinä on kivat lehdet ja heleä väri. Suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi istutuksiin.

Tää oli sitten se mun multaprojekti, jäi pari pussia vajaaksi, vaikka jo 7 pussia olen tähän latonut. En sitten pystynyt istuttamaan kuin nuo kärhöt (joo, taas lisää kaksi kpl :-) ) ja atsalean, sekä muutaman pihalta kaivetun keltamaksaruohon. Homma jäi sitten vaiheeseen odottamaan lisämultaa.

Kärhöt tässä rakennelmassa ovat:

- etuvasen, alppikärhö, lajike Jackmanii', pitäisi olla sininen

- etuoikea, vuorikärhö (clematis montana), Fragrant spring, V-VI, pinkki/vaaleanpunainen (epäilen että tuo kuukausi on joku Keski-Euroopan juttu kun on kyse Plantagenin taimista), ohjeessa leikkaus kukinnan jälkeen syksyllä

- takatuki, clematis "Blekitny Aniol", violetti (kuvassa vaalean violetti), VI-VII (tää pitäisi leikata keväällä)

Atsalea oli sitten rhododendron viscosum "Pennsylvania", suomeksi laitettu vaan että tuoksuatsalea, ääh, tässä ei ollutkaan sanottu väriä, mutta mielestäni toisessa taimessa oli joku punainen kukkakuva, nähnee sitten ensi vuonna. Laitoin tähän kohden hapanta multaa.

Rungollinen kultasade on kukassa, nämä on aika hienoja yksityiskohdaltaan, yksi tuollainen pullero (mikähän tämmöisen kukan oikean nimi olisi?) on jotain 5 senttiä.

Kokonaiskuva tässä.

Pitää sanoa jotain astiataimista. Mulla on ollut sellainen käsitys, että astiataimi olisi jotain taimien aatelia, ett ne juuret pitäisi täyttää koko astia ja täten olla ikäänkuin tae siitä, että taimi lähtee hyvin alkuun. Ja p..t, tämä taimi oli esimerkiksi ihan mini ja jo siellä putarhassa (Muhevainen) se oli ihan pikkujuurinen. Olin siinä ostotilanteessa niin typertynyt, että en tajunnut sanoa, että en ota. Toisaalta ajattelin, että juuri näillä on se alkuunlähtötakuu eli siinä mielessä olisin voinut mennä valittamaan, jos olisi ongelmia. Mutta ehkä tämä nyt sitten on ok.

Jotten pelkästään kritisoisi Muhevaista, niin kyllä muidenkin taimissa tuntuu olevan kiireen makua. Laitetaan taimi purkkiin ja aivan sama onko se sitten kunnolla juurtunut vai ei. Tämän takia erityisesti puuvartiset yritän laittaa tukikeppien kanssa, että olisi juurtumisrauha.

Niin ja se komas periaate, aiemmassa kirjoituksessa huokailin jo siirtyväni hoitosuhteeseen puutarhani kanssa, mutta niin vaan auto ajaa ihan autopilotilla jonkun puutarhan kautta. S-liikkeen bonustakin tuli ihan satamalla toukokuusta. (Ja konkurssi on jo ovella...onneksi kesäkausi on vain puoli vuotta, siis teoreettinen kesä, nytkin vaan 8 astetta lämmintä).

Pikamuistiinpanoja

Päivitän itselleni muistiin takapihan penkin (projekti 2008) muutokset, että voin verrata suunnitelmiini:

- tsekkasin vanhasta tekstistäni lajit, ilmeisesti se kullero oli sitten rikkaruoho
-unikkoja olisi tulossa, mutta ovat vasta kovin pieniä
- istutin pari viikkoa sitten, astereita isokakkaroiden tilalle, niitä oli 4 kpl, mutta mielestäni yksikään ei ole selvinnyt talven yli
- elokuunastereita näyttäisi olevan hernepuun luona, mutta ovat edellisiä pienempiä tai siis kasvussa jäljessä
- ruusujen väliin istutin toisesta penkistä lisää jaloavgervoa, akileijaa ja kurjenpolvea
- yksi blue diamant istutettu uusiksi

Välillä kulttuuriakin -taivas kastelee

Eilen blogia päivittäessäni sää muuttui ihan tunnin sisään kauniista helteisestä kesäsäästä ukkoskuuroksi, jopa melkein myrskysi. Sade piiskasi kunnolla hetkittäin. Tänään huomasin, että ehkä kariketta pitää laittaa hiukan anteliaammin, sen verran oli sade piiskannut, että yhdessä penkissä oli multakohtia tullut esille.

Sunnuntai valkeni kanssa sateen merkeissä ja niinpä aamu kului pieniä sisäaskareita tehden ja sitten lähdimme kulttuurimatkaileen museokierroksille Tuusulan antiin ja Riihimäelle.

Sopivasti ajoitetun kierroksen jälkeen sää selkenikin tarpeeksi ja oli mahdollista aloittaa ne kuuluisat "hoitotoimet" eli sanko käteen ja rikkaruohosavottaan. Ruiskutin muutaman pensaan ja kirsikat kanssa mäntysuopaliuoksella, kun taas niiden lehdet tuntuvat kelpaavan jollekin ahnaalle, joka jättää lehdet reikäisiksi tai jopa ahnehtii ne kokonaan.




Olen tässä jo muutaman kerran zuumaillut viime vuoden penkkiä ja mietiskellyt, että mitä sitä tuli istutettua ja millä menestyksellä. Yleisesti ottaen lähes kaikki taimet ovat selvinneet yli talven ja lähteneet kasvuun. Ongelmana on, että en ole ehkä osannut katsoa niitä, jotka siementävät ( esim. unikko) ja olen onnistunut jo lähes kiskomaan ne perikatoon rikkaruohoina.

Toinen haaste on ollut ymmärtää miten kukin laji rehevöityy. Niinpä, jos on kaksi mahdollisuutta, eli että joko penkki rehevöityy tasaisesti tai sitten epätasaisesti, niin tietysti käy juuri niin kuin ei olisi hyvä. Penkki on runsas ja tuuheita kasveja täynnä vasemmalta laidalta, kun taas koko oikea laita on autiota kuin Sahara. Rikkaruohoja nyppiessäni laskn, että varmaan pitäisi lisätä ruusujen määrää tai sitten hankkia jotain muuta.

Mutta tässä kohden tuli sitten se kiva juttu. Seuravassa penkissä sain ahaa-elämyksen ja hetken riehuin lapion kanssa. Näin saivat jälkelle jääneet akileijat ja jaloangervot uudet kodin penkin oikeasta laidasta- Näin ne saivat itselleen paremmat kasvutilat ja toisaalta penkissä oli jo jaloangervoja, niin siihen tuli enemmän samaa lajia, ehkä se tasapainottaa. Yhteensä siirsin kymmenkunta taimea. Siirsin myös yhden pienen violetin kurjenpolven, kun sellainen oli tullut tulikellukan mukana kylkiäisenä.

Ei mennyt yhtään rahaa ja ehkä ensi kesänä penkki on tasapainossa (tai sitten ei).


Kulttuurikierros antoi ideoita. Riihimäen Lasimuseon pihalla oli joitain risutöitä ja asetelmia. Rupesin mallaileen noita hakkuuaukiolta tuomiamme keppejä tuohon renkaaseen ja lopputulos on kuvassa. Eli korkkasin renkaan laittamalla kolme keppiä toisiaan tukien. Vähän multaa ja taas yksi kärhö löysi kodin (alppikärhö, clematis alpina, jackmanii, pitäisi sopia aurinkoiseen paikkaan, erikoista kärhölle). Kaivelin joitakin keltamaksaruohoja pariin kohtaan ja näin on alku tehty. Varastosta löysin tuon keinuvan Maijan ja se sai kuppeihinsa kanssa pari maksaruohoa kivipoluilta.

Eilisestä oli sitten irikset avautuneet ja niitä onkin useampi. Mulla pääsi oikein ihastunut hihkaisu, sillä viime vuonna nämä eivät tuntuneet tykkäävän paikastaan. Nyt ainakin tässä kohden ne ovat jaksaneet kasvaa ja näyttävät pukkaavan kukkaan näitä Napoleonin hattuja.

Lumipalloheisi kukkii.

Tämän päivän ylläri oli sitten tämä rumilus. Kun hain riiputettavaa pihavarastosta, niin yhden pressun alta pilkisti jotain olmin vihreää itua. Tämä taitaa olla viime vuoden liljani. En ole tyhjentänyt sitä ja niinpäse on alkanut pukata uutta. Nostin sen ulos ja annanpa sen olla tässä kuriositettina, josko vaikka vahvistuisi ja kasvaisi.

Sää muuten taas muuttui ja nyt sitten jo sataa. (Puutarhuri tykkää ilta- ja yösateista :-) ).

Punaista ja sinistä

Ihan aluksi pitää kuvata tämä Charming cover -ruusuni, se on niin herkkä ja herttainen. Toinen näistä alkaa olla jo kukassa, nämähän varmasti kukitetaan taimina, että olisivat sitten houkuttelevampia ostajalle. Muuten kai ruusut kukkivat hiukan myöhemmin? No, kuitenkin tätä pitää käydä ihastelemassa iltaisin.

Lauantai-ilta (tänään siis) meni istuttaessa muutama kerääntynyt juttu. Edelleenkään mulla ei oikein ole ideaa tuohon kivien muodostamaan kehään. Näin ollen lähestyin aihetta istuttamalla ulkopuolelle. Tosi loogista?

Kuitenkin paikkansa löysivät:

- pensashanhikki, keltainen (dasiphora fruticosa, goldteppich)

- rusovuohenkuusama, diervilla sessifolia "Disa", tässä on hienot lehdet ainakin noin aluksi, mielenkiintoista nähdä miten muuttuu kasvaessa

-sitten laitoin muutaman taimen muurikelloa, olen nyt istutellut erilaisia maanpaitekasveja, jos vaikka niitä voisi myöhemmin hyödyntää katteenkin asemesta, campanula portenchlagiana

Istutin toisaalle myös yhden valkoisen syreenin.Yllättävän hankala nakki löytää valkoinen syreenin taimi, vaaleanpunaisia, liiloja jne oli pilvin pimein. Mielestäni unkarinsyreenin pitäisi olla valkoinen, mutta en löytänyt mitään sellaista. Kaikenlaista pihasyreeniä, puistosyreeniä jne. Mutta sitten löytyi yksi kpl valkoinen pihasyreeni eli syringa vulgaris. (mitähän tässä on vulgaaria?).

Kärhöjä himoan, mutta ne ei aina tahdo oikein selvitä talven yli, vaikka olen yrittänyt istuttaa syvään ja vinoon ja varjoon ja ties mihin. Mutta tänä vuonna kiven juureen laittamani ainakn näyttää nousevan, joten siitä innostuneena laitoin kaksi kpl Cite de Lyon versioita pihlajanympärille. Kangasajuruohoa maanpeitekasviksi.

Näitä pitää kanssa seurata päivittäin ja jutella mukavia.

Kukinnassa alkaa selkeästi sininen kausi. Ensimmäisiä uusia on kurjenpolvet, joita mulla löytyy ystävältä saatu tällainen sininen ja sitten sellainen violetin/viininpunainen), siis mikä väri, pitää tarkistaa. Jälleen tällainen joltakin saatu taimin alku kasvaa sohotttaa innolla. Tämä on kyllä motivoivaa.

Kerrankin mun irikset näyttäisivät selviävän yli alkukesän kuivuuden. Luulen ja uskon, että se tulppaanien kasvatus on ollut tosi hyvä, sillä muitakin kivoja juttuja on nousemassa, kun on hoitanut tulppaaneille vettä ja ne ovat hiukan vrjostaneet talvesta herääviä taimia.

Mirrinminttu ja tulppaanin jäänteet elelevät sopusoinnussa. Mirrinminttua olen jo hiukan harventanutkin, ettei ihan varasta showta kukkapenkissä.

Ja se Jaskan tunnistama vuorikaunokki kukkii. Aika kiva puska tämäkin, tervehtimässä etupihalla ohikulkijoita.

Aah ja mun eksyneet orvokit! Näitä nousee postilaatikon alla, ruohikon reunassa, terassin reunalla. Ja ne ovat niin söpöjä pikkuisia, kaikissa väreissä, vahvimpana kuitenkin tuo sininen ja liila.

Niin, voiko joku mua vastustaa? Olen vain 2 cm kokoinen, mutta niin monenlaista väriä ja iloinen ilme!

Puutarhahoidossa pitänee siirtyä hoito-osastoon, eli siis rikkaruohojen kitkentään. Voin kyllä kehua, että kun olen alkukesän jo ahkerasti nykkinyt, niin ei ole mitään pahempaa. Mutta nyt sitten haasteena on erottaa joitakin sellaisia, jotka oikeasti ovat rikkaruohoja ja mitkä sitten olisi esim niitä mun unikkojen siementämiä juttuja? Lisäksi epäilen, että yksi kulleron kaveri on iskent tuohon viimevuoden penkkiin, mutta en ole siitäkän nyt sitten ihan varma, kun en muista mitä siinä kohden pitäisi olla.

Löytyisiköhän jostain kuvallinen rikkaruoholuettelo?

Viikkokatsaus ja tietysti hiukan uuttakin

Tänään oli sitten puutarhailta eli kävin hartaasti pyörimässä puutarhalla oikein isännän autolla (siihen mahtuu enemmän :-) ). Tietystikään en juuri löytänyt mitään sellaista mitä olin ajatellut, vaan mukaan tuli ihan eri juttuja. Käyköhän kellekään muille näin? Mielestäni aika moni puutarha tarjoaa sitä samaa ja runsain määrin, mutta mitään erilaista tai yksittäistä ei löydy. Toisaalta en raski ostella hirveän kalliita taimia, koska en voi koskaan olla varma, että ne viihtyy tai selviävät ahneilta rusakoilta tai muilta kauhuelukoilta (esim. puutarhurin labbikselta).

Kuitenkin maltoin sitten jatkaa tuota kivien laittoa, jonka viime viikolla aloitin. Toimme jälleen ison kuorman muun mökkikaman mukana ja se riitti juuri ja juuri tuon syreenin ympärille. Kaivoin pari syvempää koloa kanssa ja sinne tulikin sitten ekat löydöt tältä päivältä.


Tässä vähän lähemmin tämä uusi osa.

Menin Tarjoustaloon ostamaan hammastahnaa, mutta sielläkin oli kukkia. Mukaan lähti näitä frauenmanteleita tai Lady's coat eli jättipoimunlehtiä. Tämä on tällainen perinneperenna, keltakukkainen, 40 cm, latinanimi Alchemilla Mollis.





Pensaiden seuraksi aiempaan osioon istutin muutaman verihanhikin maanpeitekasviksi. Eli Potentilla atrosanguinea, pitäisi kukkia heinä-elokuussa oranssinpunaisin kukin.



Puutarhalla piti olla mm. ruusuale. Aikani pohdittuani mukaani lähti pari kappaletta herkkää Rosa "Charming Cover", eli maanpeiteruusua. Tämä oli aivan ihanan hentoinen ja pitäisi olla rentokasvuinen, pitkään kukkiva, kirkkaanpunainen, 7-9 kukinta, ja tuoksuu kuuluu kuvioon kanssa. Ehkä sain vaikutteita puutarhaohjelmasta viime viikolta, jossa joku gunnel/åsa tai muu kirkkonummelainen rouva esitteli 300 ruusulajikettaan. Mulla on nyt tämä mukaanlukien 3 + yksi köynnöstävä ruukussa, joten vielä on matkaa. Uskon kuitenkin, että ilo on yhtäläinen näidenkin kauneudesta.

Istutin muutaman islanninunikon (joo, tällainen nimi tuli, vaikka puutarhalta lähdin idänunikkoja ostaneena), latinanimi Papaver nudicale, pitäisi olla kaksivuotinen, siementävä. Ostin valkoisen, keltaisen ja punaisen version. Siitä huomasinkin, että mun viime vuoden penkin unikot eivät ainakaan vielä ole toenneet. Toisaalta olen jo saattanut nykiä ne rikkaruohoina veks, haha. Kävin oikein tarkistamassa, mahdollisesti jotain on vielä kasvussa, pienistä lehdistä on vaikea päätellä ovatkko rikkaruohoja vai kasvavia.


Aiemmin tänä kautena perustetussa penkissä akileijat alkavat kukkia. Nämä uudet yksilöt ovat hauskasti kaksivärisiä, erikoinen violetinpunainen ja keltainen.


Muutenkin penkissä on jo eloa. Erityisesti kaikenlaiset ylimääräiset punkevat esiin kivien raoista esim. lupiini (en raski nykkiä pois) ja eksyneet orvokit kaikissa väreissä valtaavat terassin reunan (ne ovat oikeasti söpöjä, yhden nykäisin irti ja tuikkasin tuohon multaan keskeltä polkua).

Tämä maksaruoho on kanssa kukassa, näitä on tuossa penkissä muutama. Ettei olisi ihan samaa lusikkamaksaruohoa (en jaksa tarkistaa mitä kirjasin aiemmin), mutta istutin etupihan puolelle yhden koivun alle (sedum spathifolium). Samoin kuin pari kappaletta vuorineilikkaa (dianthus gratiano, väri dobbelt karmin, eli kirkkaanpunaisia).

Pitää kohta laittaa itselle porttikielto puutarhakauppoihin, sen verran on tullut laitettua jo tälle kaudelle, että ainakin tämän talouden kontribuutio kotimaisen puutarhabisneksen osalta on tehty.

Vaan ei kai sitä lopettaakkaa voi? Nyt voisi tietysti ruveta keskittymään vierailemaan paikoissa ja kylissä, joissa on jotain kasvavaa, ja ottaa mukaan aina oma lapio (ja purkki aarteita varten).

Haaveilen, että jossain vaiheessa voisin omilla perennoilla osallistua taimivaihtoon, mutta siihen mennee jokunen vuosi.

Kesälomalla -mutta töissä :-)

Lomaa on tämän viikon, mutta olen buukannut sen koruharrastukseeni. Iltaisin on ollut kuitenkin aikaa pikkupusailla pihalla. Eilen vietiin juurenrämmäleet ja muut kerääntyneet puutarharoskat pakulla jätelaitokselle. Ja koskapa oli paku käytössä, niin ruokaostoksilla tuli mukaan iso kasa multapusseja ja muutama karikekkin.

Nyt on kukintojen osalta selkeä siirtymäkausi. Uutta alkaa ounastella, mm. akileijat ovat tulollaan, mutta sitten jo kukassa olevat alkavat jo vedellä tältä erää viimeisiään. Muutama tulppaanirypäs on ihan kaunis, mm. nämä vaalean punaisenvalkoiset ovat hentoisen kauniita...



... samoin nämä liilan violetit....

... kun taas aika moni muu alkaa olla lajia "ryyde", finito, end of life...

Näistä en muista maininneeni, mutta siihen ekaan tämän vuoden penkkiin laitoin muutaman tällaisen ontelokiven. Nyt laitoin niihin viimeksi yrttejä ja kesäkukkia: oreganoa, minttua, sitruumamelissa ja persiljaa (jos oikein muistan), niin jotain viinilehti/suolaheinää? Ei se kyllä kumpikaan noista ollut, mutta siis salaattiin sopivaa.

Pikkupenkki sai karikkeet.

Ja viikonloppuna roudattiin taas tojota väärällään mm. kiviä eli tänään sitten viimeistelin tämän penkin tähän vaiheeseen, x pussia sitä multaa, suodatinkangasta, kiviä reunaan. Ne riitti täsmälleen (paitsi yksi kivi piti löytää täältä ihan pihalta).

Kummallisesti muuten taas tähänkin penkkin tuli somasti hiukan tilaa jollekin aurinkoisen paikan maanpeitekasville :-).

Syreeni ei jäänyt vahingossa ulos, vaan kivitys jatkuu, jahka taas saan roudattua niitä tuolta mailta.

Tämän illan projekti on tässä. Eli olin jo aiemmin istuttanut viikolla mökiltä tuodun palan jalosyreeniä ja ajattelin laittaa siihen ympärille jotain pensashommaa ryhmäksi. Mulla oli lisäksi ojanpohjalta pelastetut kotkansiivet (niitä paljastui olevan jopa 5 kpl, alunperin siskolta yksi ja nämä siis myös mökiltä huonosta kasvupaikasta vähässä mullassa kituneet Tuusulaan paratiisiin pelastetut :-) ).

No menin sitten aamulla jo perinteiseksi muodostuneen aamurutiinin perusteella Backakseen (aukeaa klo 7... oikeaa asiakaspalvelua puutarhahullulle) ja ostin setin multaa ja kappas, mukaan tarttui pari mansikkaa ja pari hurmehappomarjaa. Mulla on joku ihme himo noihin punalehtisiin, mutta edellinen suosikkini se japanin verivaahtera ei kestänyt kahta vuotta täällä rusakkojen raiskauksessa, ne söi se ihan kokonaan (sen jälkeen olenkin ruvennut suojaamaan kaikki pensaat/puut, joita istutan, siis paitsi ne krookukset, jotka tuli syötyä, mutta ensi vuonna laitan samperi sähköaidan siihen, hehe).

Kuvassa siis penkin alku. Reunassa esimerkiksi muutama kivi, joita jäi jäljelle toisesta projektista. Mä olin taas ihan tyytyväinen. Projekti oli hikinen, ilma oli 19 astetta varjossa, mikä tuntui ihan helteeltä aiempien toppatakkisäiden jälkeen.

Istutettuna on siis:

- 2 kpl hurmehappomarjaa ( berberis x ottawensis "suberba")

- 4 kpl kotkansiipiä (viidennen laitoin aiempaan penkkiin

- se jalosyreeni

Multa tietty loppu jo kesken, mutta tähän tulee tilaa taas jollekin kivalle pienelle perennalle.

Näin siis pala palalta valloitan tuota takapihan puista vapaata aluetta. Isäntä hiukan katsoo kieroon, kun pitäisi rakentaa puuvaja ja kuulemma ei saa laittaa ympäristöä valmiiksi, kun se kuitenkin tuhraantuu.

Tässä on "maisemaa" eli naapuriin päin. Tästä näkee hyvin takapihan keskeneräisyyden. Ei valmistu tälle kesälle, eikä ole tarvekkaan. En aio laittaa lisää nurmea, vaan tehdä joitain kivoja ryhmiä pala palalta. Visiona on kanssa käyttää japanilashekisesti kiviä, mutta haudotaan hiukan aihetta.

Tässä näkyy se vajan paikka, joka valmisteltiin viime syksynä. Positiivista on, että malli on nyt löytynyt ja sellainen, että isännän puuklapit sopii, joten ehkä tämäkin projekti etenee piakkoin.

Mulla on hienot visiot yrttitarhasta sen viereen tuohon oikealle, mutta joutunen odottamaan sen kanssa ensi vuoteen.

Ja tässä tämä kaunokainen, eli hurmehappomarja. Minusta nuo säännöllisen muotoiset punaiset pikulehdet ovat kerta kaikkiaan adorable!

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!