keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.

3 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Hih, anonyymeja puutarhureita löytyy Puutarha.net:stä ja Klorofylli:stä ainakin ja hyviä ohjeita:) Onneksi pensaat yleensä kestävät hyvin rusakoitten jyrsimiset - nehän usein leikataan alas tarkoituksella. Pahemaa on jos myyrät vievät juuret. Ja kohta jo tulppaaneja, ihanaa:)

bymaya kirjoitti...

Ko. sivuja tulee katseltua ja luettua toki, mutta se oikea fyysinen puutarhamummo olisi kiva :-)

Leikkasinkin jo lumen keskeltä muutaman jyrsityn pensaan toivoen, että se olisi sellainen pensas kun kestää.

Aralia kirjoitti...

Meillä päin paikallinen puutarhaseura otti minut todella iloisesti vastaan ja tunsin heti kuuluvani joukkoon vaikka olinkin joukon nuorin, joka ei ollut jonkun seuralaisen lapsi.

Martoista minulla ei ole kokemusta kuin netin kautta, mutta hekin kuulemma ottavat uudet marttalaiset lämpimästi vastaan ja sieltä löytyy niitä todellisia guruja. Että ei kun rohkeasti kokeilemaan.