Hidasta kevään etenemistä havaittavissa

Ei ole ollut juurikaan kuvattavaa tai muistiin merkitsemistä pihalla. Kylmyys ja yöpakkaset verottavat kasvua ja vaikka kuinka päivittäin yritän käydä tsemppaamassa kasvien alkuja ja maanittelemassa niitä kevääseen, niin vähäistä on kasvu. Kuukauden melkein olleet samassa tilassa (tai niin minusta tuntuu).

Kuitenkin sinnikkäästi perustyöt on tehty: kevätsiivous penkeissä ja nurmikolla, kevätlannat laitettu, otin puiden ympäriltä jänissuojat . Otin myös tukikepit pois melkein kaikista itseistuttamistani puista, kun ovat olleet 2-3 vuotta kasvunalkuun tukemassa. Niistä tulikin paljon selkeämmän näköisiä ja ihan pienten puiden näköisiä, kun seisovat ihan itse.

Syksyllä istutetuista sipulikukista voin todeta, että kaikki tulppaanit nousevat (tyypillistä), mutta juurikaan mikään muu ei näytä mulla yksinkertaisesti lähtevän kasvuun. Yritin toki katsoa, etten laita väärinpäin tai liian syvälle, mutta epäilen, että en yksinkertaisesti ole narsissi-, pikarililja- jne tyyppiä. Ne ei vaan nouse mun puutarhassa! Ihan mikroskooppisen pieniä valkoisia liljoja on tullut joitain ja sitten kokonaista kaksi jotain muistaakseni "kevätmiekkaliljaa", koko about 5 senttiä.

Ja tietty, rusakot söivät kaikki mun keltaiset krookukset, yksi ehti kukkaan asti. Valkoiset ovat nyt vasta nousseet ja niitä on sitten yksittäin. Yleensähän mun krookukset kasvattavat vaan vartta, niin tänäkin vuonna.

Mutta tulppaneja siis tulee, ja tulee vielä niitä edellisvuotisiakin, joten jotain on odotettavissa, jahka saadaan hiukan suopeampaa lämpöä! Lisäksi jättisipulia näyttäisi nousevan, kuvassa isoimmat lehdet.

Tämän kesän projektina (muun muassa...) olisi saada varaston ympärystä siistittyä. Se vaatii sen oikullisemman puutarhurin läsnäoloa, eli kun mies saa itsestään irti niin tehdään. Hän on hyvä rakentamaan ja silleen, mutta ei sitten kyllä huomaa/piittaa mistään kukista tai kasveista. Tästä johtuen tällaiset ulkoyhteisprojektit ovat kyllä parisuhdehaasteita erityisesti projektinkulun ja vaiheiden suhteen. Itse haluaisin tietty väsätä ne kasvupaikat ja kukkapenkit ekaksi, kun taas mies haluaa tehdä rakenteet valmiiksi. Mutta siis kuitenkin, eilen saatiin aikaan leikkaus vanhan varaston vierestä uudelle polulle.

Projektin lopputulemana pitäisi olla jonkinlaiset portaat, terassia, polkua (ja tietysti sujautan muutaman kasvuston, kukkapenkin ja köynnosjuttukin varstoa vasten on varauksessa), lopuksi katteena kiviä ja kuorikatetta jne. Eli ihan isohko projekti maan korkojen viimeistelyssä, rakentamisessa ja istutuksissa jne. Soraa kuorman verran ja kiviä, kiviä, kiviä (multaaaa... :-) ).

Paras juttu on tontin kannalta, että tämä kulmaus on rauhaisa ja ilta-auringon paikka, eli kun me ollaan tavallisia päivätyölaisiä, niin on joskus sitten paikka josta ihailla pihaa .

Vappuna jo kyllä ihailin alustavasti varaston terassilla, sillä se ainokainen aurinkopäivä/ilta oli vapunaatto. Eli suunnitelmia on kyllä jo olemassa...

Kylmyysturhaumassani kaivelin ihan ite taas 2 x 2 m alueen vapaaksi nurmikosta. Poistin tästä yhden rotjakepensaan, kun sen kasvutapa oli liian yksioikoinen ja ruma, se peitti näkymät. Samalla sitten pari päivää huhkittuani pala kerrallaan sain alueen aikaan. Tässä on hyvä esimerkki mun käänteisestä puutarharakennuslogiikasta. Ne aina puutarhaohjelmissa ekaksi rakentavat hienot pohjat, istutuspenkkireunat ja sitten täyttävät mullalla ja jatkavat tästä.

Minä kaivelin kuopat pensaille, täytin ne rodomullalla ja istutin rodot (Nova Zemblja, Cunningham White) sekä mukaan tarttuneet heräteostokset: sinikatajat (Blue Star) ja sammalleimun (violettia..lajike on vielä siinä lapussa), vaikka penkin laidoista ei ole tietoakaan.

Lisäksi on tarkoitus laittaa tähän omia kuunliljoja ja päivänliljoja, mutta ne ei ole vielä edes nousseet niin, että voisin jakaa, joten saan odottaa.

Ensiapuorvokitkin olen laittanut ja muutaman ulkomuratin. Pitäydyn tänä vuonna ja en osta orvokkoja kukkainnostuksessani kaikkia purkkeja täyteen. Aina käy nimittäin niin, että nämähän kestävät minulla melkein syyspakkasille ja ei ole sitten tilaa muille kukille. Joten nyt herkuttelen ja odottelen uusia lajeja ja panttaan purkkieni kanssa ja laitan vaikka yksi purkki kerrallaan erilaisia asetelmia mielialan mukaan.

Tänä vuonna talvehti mun havut purkeissa hyvin, mutta laitoinkin kerrankin säkkikangassuojat maaliskuussa, niin ne ei kärtsänneet. Lisäksi rupesin kastelemaan sinne säkin alle havulantaveden kanssa heti, kun alkoi olla jo plussan puolella. Katajan meinasin heittää veks, kun oli niin ryyde, mutta se p--hana alkoikin taas näyttää elinvoimaisemmalta, joten ei se mihinkään jouda.

Ja tänä aamuna II-vuohykkeellä oli kivat syksyiset 3 astetta ja aamulenkiltä alkoi oikein kylmä sade. No, puutarha tarvii vettä ja töissä on lämmitys.

Koirakin on jo alkanut viihtyä apurina ulkotöissä, kunhan muistan heitellä lelua silloin tällöin ja antaa puutarhakeksipurkista kannustetta :-).