Kesä tuli, shortsit jalkaan!

Hauska huomata miten muutama lämpimämpi päivä todellakin herättää paitsi puutarhurin koomasta, niin kasvit, nekin jotka jo luuli kuolleen. Sisko kylästeli alkuviikosta ja ihmetteli rusoangervon kohdalla, että onko se ollenkaan elossa, kun nämä angervot tyypillisesti ovat kovin kuolleen ja kuivan näköisiä ennen kasvuun lähtöä. Muutama päivä on todellakin tehnyt ihmeitä, kaikki angervot näyttävät hiirenkorvia ja mm. takapihan pahasti pupun jyrsimät, sittemmin rankasti typistetetyt muutkin pensaat osoittavat puskevansa pieniä ihania hiirenkorvia. Joten elossa ollaan!


Eilen aloitin puutarhahommia normipukimissa verkkarit-hupparilinjalla, mutta pian piti käydä nyysimässä isännän vaatekaapilla silkkibokserit, kun en löytänyt yhtään shortsia omista vaatevarannoistani. Kesä siis yllätti, lämpötila huitelikin runsaassa +20 asteessa ja aurinko helotti taivaalla.


Miestä nauratti touhu kovasti ja ilmoitteli oven raosta, että jossei ei tietäisi mitä teen, niin voisi pitää hulluna. Kyykin nimittäin tutkimassa penkkejä, mitä sieltä nousee. Ja koska osa on kokoa 1 cm, niin katsantoa piti kohdistaa muutaman kymmenen sentin päästä. Ja kyllä penkeissä kuhisee!


Niitä hukkuneita sipulikasvejakin tulee. Selkeästi ensi vuonna pitää laittaa noita pieniä juttuja liki toisiaan ja hakea vieläkin paremmat paikat. Nyt on yksittäisiä tulossa. Ehkä ne runsastuu?











Meillä oli peräkärry lainassa ja kun sen aika tuli palauttaa, niin tuli kiirus kaivella halutut uudet kukkapenkkiaihiot esiin. Yksi projektikohteita on yhdistää kaksi aiempaa etupihan penkkiä. Tässä projekti odottaa multatoimitusta. Tilasinkin perinteisen 2 kuutioisen säkin Biolanin tuotetta, on mistä mättää kesän projekteihin, kuitenkin hallittavan kokoinen satsi, ettei tule stressiä.

Tarkoitus on jakaa kuunliljat ja keltaiset tarhapäivänliljat. Uusi istuttaminen tietysti tarkoittaa, että on sopiva vaihe lisätä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta :-) Odottamassa on mm. keltapunaista ja valkoista tarhapäivänliljaa ja sitten olen jo istuttanut pari tainta vaaleanpunaista ja punaista odottamaan jakotaimia seurakseen. Samoin hankin arviolta yhden erilaisen kuunliljan kuunliljapenkkiin (kun en muista millaisia ne aiemmat täsmälleen ovat). Pari päivää odottelen vielä kasvua, niin voin käydä näiden jakamisten kimppuun.

Varaston seutu kaipailee laittoa ja toissa viikolla tuli sitä varten sekakuorma mursketta ja kenttäsepeliä. Neljä kuutiota murskaa tuli jo lapioitua ja miehen suosiollisella avustuksella levitettyä terassinalustaksi ja polun pohjaksi. Se ei ollutkaan niin kauhea homma käsipelillä kuin luulin, vain kahden illan runsaan tunnin-puolentoista työskentely (oli kyllä hiki...). Lopputulos oli oikein hyvä ja siinä sitten paljastui miehen salattua historiaa, kun se tuumasi, että nuorena tuli oltua rakennuksilla töissä ja siellä tehtiin mm. pihojakin. Joo, eipä ole vahingossakaan sanonut aiemmin. Onhan se näkynyt sen hommissa, että osaa ja kykenee (jos siis saa liikkeelle...). Mutta murskeosasto on ns. "rakenteita- ei kukkia", joten yleensä tähän tällaiseen saa hänetkin mukaan :-)

Sepelistä: sain käydä aika monta toimittajaa läpi ennenkuin päädyin tähän toimittajaan. Hinnoittelut (kuljetus vs. kuutio vs. paino), minimitoimitusmäärät yms ovat sen vertainen viidakko, että kannattaa pienenkin määrän tilaamisessa verrata toimittajia. Lisäksi ko. toimittajan (Ventoniemi) tilauskaveri osasi kertoa tuotteistaan ja löysimme itselleni sopivan ratkaisun sekakuormana, jolloin ei tarvinnut tilata riesoikseen kuorma-autollista tavaraa, jota ei tartte tässä kohden. Laitan linkit tuohon laitaan taas niille, joita kiinnostaa vertailla.

On ollut epäselvyyttä siitä pitääkö kärhöjä leikata tässä keväällä, mutta ainakin alppikärhön suhteen ongelma ratkaistui luonnollisesti. Se nimittäin puskee kymmenkuntaa oksanalkua maanrajasta ja ihan siitä maanpinnan tyngästä, lisäksi viiemvuoden kasvu oli sitten napsahtanut poikki. Kärhöt ovat välillä kovin hitaita nousemaan.

Sitten suoritin ulkoistustoimenpiteitä, eli istuttelin gladiolusalkujani pitkin ja poikin. Tässä on vielä tarvetta viimeistellä uudella mullalla. Samalla laitoin ulos myös veronica longifoliaa, joku tädyke, blue lagoon. Edessä on epätoivoisia sormustinkukkia pelastettuna mökin pihatieltä. Tämä kokonaisuus on osa varaston ympäristöä, eli work in process, keskeneräinen projekti-

Tämäkin penkki odottaa a) multaa, b) reunakiviä. Sain kuitenkin vatupassilla tasattua soran kera reunat ja jo sekin toi ryhtiä tähän. Taustalla on viime vuoden penkki. Joku lukija halusi kokemuksia tuollaisesta puupalikkareunanauhasta. No nyt tässä niitä mielipiteitä on tarjolla: ne reunanauhat ovat syvältä, eli menee vaihtoon. Ei nuo kestä siistinä mitenkään yli talvea. Eli tähänkin laitan jotain kiveä (jahka ehdin).

Mun puutarharakentamisfilosofia on, että en lähde tekemään liian hienoja muurattuja juttuja, ei ole rahaa tai halua. Laitan mieluummin luonnonmukaisesti kivetystä ja kukilla laitan kauneutta. Jos lähtisin ihan tyhjältä pihalta ja rakentamisesta, niin silloin ehkä tekisin kaikki rakenteet talon tyyliin ja alusta alkaen, nyt rakennan kerroksellisesti ja hiukan vapaammin. Kasvit eivät tiedä kumpi strategia on käytössä, ne tietää vain hoidon tai sen puutteen :-)

Niin, ja loppuosa Korpikangas-paketista tuli. Maahan meni liljanmukulat (Ivory Pixie ja Loppypop, eli valkoista ja puna-valkoista n. 60 cm). Jaloangervot ja hopeatäpläpeipit odottavat vielä paikkaansa (eli myös multaa...).