Puutarha kasvattaa kärsivällisyyttä

Siinä unohtuu kaikki päivän kärsimykset, kun kotiin tullessa tervehtii tällainen kaunotar. Eli vihdoinkin se mun pioni oli kukassa eilen, lajike on Jadwiga (kaivelin vanhoja muistiinpanoja). Onneani ei yhtään himmentänyt, että jälleen naapurissa on komeammat pionit (ne ei edes hoida pihojaan niin paljon :-( ), mutta mulla onkin nämä olleet vähemmän aikaa.

Ja olihan siinä muutama, yhteensä itse asiassa 5 kukan tekelettä. Aurinkoinen iltapäivä sai koko puutarhan näyttämään kuin kukkaan puhjenneelta.

Paneuduinkin puutarhatehtävissä niiden perennojen tukemiseen, kun mua jotenkin ahdistaa lörpyt minne sattuu kasvavat kasvit. Eli ostin muutaman metallisen tuen ja kaivelin varastojani, joista löysin bambukeppejä. Kävin sitten yksitellen penkit läpi ja viritin näiden tukien ja narun avulla jonkinlaisia tukirakenteita. Tyypillisesti laitoin sellaisen kaaren sille puolelle minne nuo tuntuivat enemmän kaatuvan (eli siis auringon suuntaan) ja kiepautin kevyen narulenkin taimen tai taimien ympäri niin, että niillä olisi tilaa kasvaa, mutta joku, ainakin henkinen, tuki.

Ei hienoin ratkaisu, mutta välttää ainakin näiden kukinnan yli. Ensi vuodeksi pitää rehevimpien osalta miettiä jonkinlaista rakenteellista ratkaisua.

Niin, jos joku pitää mua ihan niuhona, selitykseksi, että meillä onnistuu olemaan välillä aika tuulinenkin tuo tontti. On tylsää, jos kukat ovat laonneet oman laiskuuden takia.

Yllä olevan kuvan halusin laittaa tähän, koska on ihan järjettämän kivaa käydä poimimassa omasta pienestä ja vaatimattomasta yrttitarhasta (= muutama ruukku) jotain vihreää. Omakasvatetut basilikat ovat toimineet, tosin saisi olla enemmän aurinkoisia, lämpimiä päiviä niiden kasvulle. Ruohosipulit, sitruunamelissat, viinisuolaheinä, oregano maistuvat vihersilppuna vaikka vain leivän päällä juuston tai muun kera. Nam, melkein vesi herahtaa kielelle! Ja salaattiin näitä voi laittaa kanssa tykötarpeiksi. Pestoa en kehtaa ruvetaa laittaan, koska sinne hupenisi vaatimattomat yrttini.

Tässä on yksi tuleva unelma: saada laittaa vähän reippaampi alue pihalta näille kokeilulabran virityksille (siis omilla kasvitarhalle).

Pihlajan ympärillä oleva kärhö osoittaa elämää, eka kukka. Tämän piti olla se Ville de Lyon (aiemmin viittasin siihen kyllä cite de lyonina...) ja punainen, mutta ehkä jossain värikartassa se on punainen?

Kesäkukat kukoistavat, erityiskiitoksen annan noille erilaisille surfinioille tai pikkupetunioille. Ne ovat helppoja, ei tarvi välttämättä nykiä kukkineita pois ja ne jaksaa kukkia.

Niin, ettei se kukintojen väliaika niin pitkä ollutkaan. Aurinkoisella ilmalla on vain vastaanottavaisempi puutarhansa kauneudelle.

Leikkelin tulppaanien jäänteet pois (kun ne ahdisti :-) ). Istuttelin muutaman aletaimenkin:

- etupenkkiin yhden tulikellukan lisää, mirrinminttua sai kyllä hiukan karsia

- kurjenpolvea tuli taas lisää

- muutama valkoinen verihanhikki kanssa

Yölle luvattu sadekin tuli parhaiten vasta tässä aamusella, ei tarvinnut kastella muutakin istuttamansa.