Pionien sota

Täytyy siteerata heti aluksi kuuntelemaani äänikirjaa eli Pauli Kohelon (ilmeisestikin salanimi) kirjaa "Ohessa tilinumeroni", oikein hauska pakina puutarhan merkityksestä, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan! Eli:

- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -

Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.

Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?

No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).

Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!

Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.



Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.

Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.

Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.

Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.

Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.

Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.

Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:

- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.

- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:

* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni

* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni

* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa

Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).

Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?

Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)

Juhannuksen jälkeistä elämää

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.

Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.

Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:

- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä

- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen

- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee

Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)

Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).

Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)

Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...

Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!

Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).

Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.

Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.

Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)

Minkä värinen olet -mitä puutarhasi kertoo?

Yhdessä seuraamassani blogissa (Insinöörin puutarhassa) oli postaus aiheesta erikoistuminen. Pohdin jälkeenpäin tykönäni, että miten värit valikoituu puutarhakukkiin ja kasveihin? Tietysti jokaisella meillä on ns. lempivärit, mutta onko tässä muuta taikaa?

Välillä uskon kaikenlaiseen hömppään ja niinpä hain hiukan tietoa siitä miten värejä tulkitaan. Vasta postasin, että puutarhassani on ollut sininen kausi (iristä, kurjenpolvea, orvokkeja, mirrinminttua jne). Sininen hän symboloi tietysti taivasta ja merta. Ominaisuuksina se on inspiraatiota, rehellisyyttä ja henkisyyttä. Toisaalta sinisellä kuvataan perspektiivä ja etäisyyttä. Sininen mahdollistaa uuden oppimista.

Sinänsä toin ehkä yksipuolisen kuvan pihasta, sillä erityisesti tänä kesänä tänne on tullut keltaista: kesäkukkina samettiruusua, orvokkeja (aijaa? mulla orvokkeja? kuka arvaisi?), kultasadetta, keltamaksaruohoa... Keltainen on helpoin väri nähdä. Sanotaan, että jopa lähes sokea pystyy erottamaan tämän värin (paitsi siis mun mies, jos se on kukka, siis se väri). Keltainen tuo luovaa ja älyllistä energiaa. Tämä ei liene uutta, mutta keltainen on myös ilon ja onnellisuuden väri. Keltainen liittyy myös tiedostamiseen (siis oiva keski-ikäistyvälle?). Jaa, näinä ankeina aikoina, kun on kuulemma lamaa ja silleen, niin keltainen ehkäisee burnouttia, paniikkia, hermostuneisuutta ja väsymystä.

Toinen tämän vuoden värini on ollut punainen. Tosin siihen on voinut vaikuttaa puutarhalehdet, kun niissä on ollut erityisesti punaisista kukista tarinoita. Punainen on ekstrovertti ja maskuliinen väri (jaa, enpä ole tätä tiennyt, lämminhän se on ja tulta tietysti). Tämähän näyttää olevan tällaisen oinaan väri, Marsin väri. Rakkautta tietysti (ainakin punaiset ruusut). Yleensäkin elinvoimaa ja vitaalisuutta. Taidanpa laittaa vieläkin enemmän punaista pihaan?

Oranssia löytyy tietysti, erityisesti kesäkukissa. Oranssilla säväytät (tai oikeammin maustat) elämäsi. Oranssi lisää luovuutta ja estää tulemasta liian vakavaksi (tai ehkä idea on, ettet ota asioita tai itseäsi liian vakavasti?). Ei tämäkään kovin paha? Mun ylpeys itse kasvattamani lilja, juuri kukkansa aukaissut on mitä oranssisin.

Jostain syystä on ollut tärkeää saada myös valkoista. Ehkä olen yrittänyt tasapainottaa liiallista kirjavuutta (hei kamoon? kyse oikeasti on muutamista hassuista kukkapenkeistä ja neliöistä, on vielä ainakin 10 kertaisesti tilaa laittaa...). Valkoinenhan ei ole ollenkaan väri, tai toisaalta siinä on kaikki värit. Valkoista käytetäänkin esteiden postamiseksi ja asioiden selvittämiseksi (liian sotkun selvittämiseksi). Valkoinen symboloi uutta alkua ja tuo henkistä selkeyttä.

Violettia on hiipinyt minulla jopa kodin sisustukseen, vaikka en ole koskaan ollut violetin suosija. Ja sitä löytyy aika lailla myös puutarhasta (malvaa, kärhöjä). Ehkä vihdoinkin alan olla tarpeeksi henkistynyt tai aikuistunut, sillä violetti edustaa hyvää arvostelukykyä (siis aikuista suhtautumista asioihin), henkistä täydentymistä, mielenrauhaa ja meditaatiota. Violettia kehaistaan täydelliseksi väriksi, koska se on sekä lämpimän (punaisen) että kylmän (sinisen) liitto. Violetti auttaa elämän uudelleen tasapainottamisessa.

Pitkäikäinen prinsessahempeys on kanssa mieleeni eli pinkki tai siis vaaleanpunainen (esim. syysleimut, rautayrtit, maksaruohoja, angervoja, kärhöjä). Vaaleanpunainen on lempeyden ja rakkauden väri. Vaaleanpunainen on välittämisen väri. Vaaleanpunainen neutraloi epäjärjestystä. Eli hyvä lisätä tätäkin, jos menee (puutarha)elo sotkuiseksi?

Ja se paras tietysti eli VIHREÄ? Tässäpä tämä kaikkien puutarhureiden viimeinen ja armoitettu rakkaus. Vihreä on luonnon väri (kas vaan?), vihreä suojaa meitä peloilta ja ahdistuksilta, joita syntyy mm. toisten asettamista vaatimuksista. Vihreä symboloi kasvua ja vapautta toteuttamaan uusia ideoita. Lieneekö tässä syy niin monen puutarhaharrastukseen? Saat tehdä mitä haluat!

Mikä on sinun värisi?

Puutarhan hoidon kolme lainalaisuutta

Olen tullut siihen tulokseen, että puutarhaharrastusta ohjaa ainakin seuraavat kolme lainalaisuutta:

1) Et koskaan tule puutarhaliikkeestä niiden kasvien kanssa ulos, joita menit ostamaan.

2) Multaa ei voi koskaan ostaa liikaa, aina jää vajaaksi, vaikka laskisit menekin korkeampaa matematiikkaa käyttäen.

3) On mahdotonta olla hankkimatta uutta, vaikka pyhästi lupaat hillitä.

Eli tämän päivän agendalla oli Plantagen-kierros, kun siellä piti olla -50% rhodot ja silleen. No, luin tietysti kovasti etukäteen niiden hienoista taimilistoista, mitä voisin ostaa, mutta eipä tainnut sitten toteutua kuin se rhodo eli itseasiassa atsalea. 50% alennuksella sen hintahaitari oli sitä luokkaa, että se toteuttaa mun halpoja taimia kipurajan.

Mutta sitten tarttui mukaan "halpoja" pelargonioita, "halpoja" keijunmekkoja, "halpoja" sitä ja tätä, lasku oli kolmenumeroinen, niin että piti oikein pysähtyä ja katsoa mitä se sisälsi. Virolainen kassa iloisesti visersi "onko siinä vikaa, sano heti, sano heti", eihän siinä mitään vikaa ollut...




Eli viritin viimeinkin tämän takomiskurssilla tekemäni "mahdottoman rakkauden", kaksi kevyttä muoviruukkua ja kesäkukkia. Mahdoton rakkaus sai nimensä siitä, kun siinä on lumpeen lehti ja koiranputken kukka (ei ollut viikonlopussa aikaa suurille hienoille kukille alottajatakojalla). Lummehan kasvaa vedessä, kun taas koiranputki on maakasvi, ole siinä sitten suhteessa. Yritän taas lobeliaa, joka ei todellakaan ole se mulle sopiva juttu (aina kuivaa ja rutisee sitten rikki).

Olen laittanut muutamaan kesäruukkuun tätä minulle uutta kasvia eli bataattia. Mielestäni siinä on kivat lehdet ja heleä väri. Suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi istutuksiin.

Tää oli sitten se mun multaprojekti, jäi pari pussia vajaaksi, vaikka jo 7 pussia olen tähän latonut. En sitten pystynyt istuttamaan kuin nuo kärhöt (joo, taas lisää kaksi kpl :-) ) ja atsalean, sekä muutaman pihalta kaivetun keltamaksaruohon. Homma jäi sitten vaiheeseen odottamaan lisämultaa.

Kärhöt tässä rakennelmassa ovat:

- etuvasen, alppikärhö, lajike Jackmanii', pitäisi olla sininen

- etuoikea, vuorikärhö (clematis montana), Fragrant spring, V-VI, pinkki/vaaleanpunainen (epäilen että tuo kuukausi on joku Keski-Euroopan juttu kun on kyse Plantagenin taimista), ohjeessa leikkaus kukinnan jälkeen syksyllä

- takatuki, clematis "Blekitny Aniol", violetti (kuvassa vaalean violetti), VI-VII (tää pitäisi leikata keväällä)

Atsalea oli sitten rhododendron viscosum "Pennsylvania", suomeksi laitettu vaan että tuoksuatsalea, ääh, tässä ei ollutkaan sanottu väriä, mutta mielestäni toisessa taimessa oli joku punainen kukkakuva, nähnee sitten ensi vuonna. Laitoin tähän kohden hapanta multaa.

Rungollinen kultasade on kukassa, nämä on aika hienoja yksityiskohdaltaan, yksi tuollainen pullero (mikähän tämmöisen kukan oikean nimi olisi?) on jotain 5 senttiä.

Kokonaiskuva tässä.

Pitää sanoa jotain astiataimista. Mulla on ollut sellainen käsitys, että astiataimi olisi jotain taimien aatelia, ett ne juuret pitäisi täyttää koko astia ja täten olla ikäänkuin tae siitä, että taimi lähtee hyvin alkuun. Ja p..t, tämä taimi oli esimerkiksi ihan mini ja jo siellä putarhassa (Muhevainen) se oli ihan pikkujuurinen. Olin siinä ostotilanteessa niin typertynyt, että en tajunnut sanoa, että en ota. Toisaalta ajattelin, että juuri näillä on se alkuunlähtötakuu eli siinä mielessä olisin voinut mennä valittamaan, jos olisi ongelmia. Mutta ehkä tämä nyt sitten on ok.

Jotten pelkästään kritisoisi Muhevaista, niin kyllä muidenkin taimissa tuntuu olevan kiireen makua. Laitetaan taimi purkkiin ja aivan sama onko se sitten kunnolla juurtunut vai ei. Tämän takia erityisesti puuvartiset yritän laittaa tukikeppien kanssa, että olisi juurtumisrauha.

Niin ja se komas periaate, aiemmassa kirjoituksessa huokailin jo siirtyväni hoitosuhteeseen puutarhani kanssa, mutta niin vaan auto ajaa ihan autopilotilla jonkun puutarhan kautta. S-liikkeen bonustakin tuli ihan satamalla toukokuusta. (Ja konkurssi on jo ovella...onneksi kesäkausi on vain puoli vuotta, siis teoreettinen kesä, nytkin vaan 8 astetta lämmintä).

Pikamuistiinpanoja

Päivitän itselleni muistiin takapihan penkin (projekti 2008) muutokset, että voin verrata suunnitelmiini:

- tsekkasin vanhasta tekstistäni lajit, ilmeisesti se kullero oli sitten rikkaruoho
-unikkoja olisi tulossa, mutta ovat vasta kovin pieniä
- istutin pari viikkoa sitten, astereita isokakkaroiden tilalle, niitä oli 4 kpl, mutta mielestäni yksikään ei ole selvinnyt talven yli
- elokuunastereita näyttäisi olevan hernepuun luona, mutta ovat edellisiä pienempiä tai siis kasvussa jäljessä
- ruusujen väliin istutin toisesta penkistä lisää jaloavgervoa, akileijaa ja kurjenpolvea
- yksi blue diamant istutettu uusiksi

Välillä kulttuuriakin -taivas kastelee

Eilen blogia päivittäessäni sää muuttui ihan tunnin sisään kauniista helteisestä kesäsäästä ukkoskuuroksi, jopa melkein myrskysi. Sade piiskasi kunnolla hetkittäin. Tänään huomasin, että ehkä kariketta pitää laittaa hiukan anteliaammin, sen verran oli sade piiskannut, että yhdessä penkissä oli multakohtia tullut esille.

Sunnuntai valkeni kanssa sateen merkeissä ja niinpä aamu kului pieniä sisäaskareita tehden ja sitten lähdimme kulttuurimatkaileen museokierroksille Tuusulan antiin ja Riihimäelle.

Sopivasti ajoitetun kierroksen jälkeen sää selkenikin tarpeeksi ja oli mahdollista aloittaa ne kuuluisat "hoitotoimet" eli sanko käteen ja rikkaruohosavottaan. Ruiskutin muutaman pensaan ja kirsikat kanssa mäntysuopaliuoksella, kun taas niiden lehdet tuntuvat kelpaavan jollekin ahnaalle, joka jättää lehdet reikäisiksi tai jopa ahnehtii ne kokonaan.




Olen tässä jo muutaman kerran zuumaillut viime vuoden penkkiä ja mietiskellyt, että mitä sitä tuli istutettua ja millä menestyksellä. Yleisesti ottaen lähes kaikki taimet ovat selvinneet yli talven ja lähteneet kasvuun. Ongelmana on, että en ole ehkä osannut katsoa niitä, jotka siementävät ( esim. unikko) ja olen onnistunut jo lähes kiskomaan ne perikatoon rikkaruohoina.

Toinen haaste on ollut ymmärtää miten kukin laji rehevöityy. Niinpä, jos on kaksi mahdollisuutta, eli että joko penkki rehevöityy tasaisesti tai sitten epätasaisesti, niin tietysti käy juuri niin kuin ei olisi hyvä. Penkki on runsas ja tuuheita kasveja täynnä vasemmalta laidalta, kun taas koko oikea laita on autiota kuin Sahara. Rikkaruohoja nyppiessäni laskn, että varmaan pitäisi lisätä ruusujen määrää tai sitten hankkia jotain muuta.

Mutta tässä kohden tuli sitten se kiva juttu. Seuravassa penkissä sain ahaa-elämyksen ja hetken riehuin lapion kanssa. Näin saivat jälkelle jääneet akileijat ja jaloangervot uudet kodin penkin oikeasta laidasta- Näin ne saivat itselleen paremmat kasvutilat ja toisaalta penkissä oli jo jaloangervoja, niin siihen tuli enemmän samaa lajia, ehkä se tasapainottaa. Yhteensä siirsin kymmenkunta taimea. Siirsin myös yhden pienen violetin kurjenpolven, kun sellainen oli tullut tulikellukan mukana kylkiäisenä.

Ei mennyt yhtään rahaa ja ehkä ensi kesänä penkki on tasapainossa (tai sitten ei).


Kulttuurikierros antoi ideoita. Riihimäen Lasimuseon pihalla oli joitain risutöitä ja asetelmia. Rupesin mallaileen noita hakkuuaukiolta tuomiamme keppejä tuohon renkaaseen ja lopputulos on kuvassa. Eli korkkasin renkaan laittamalla kolme keppiä toisiaan tukien. Vähän multaa ja taas yksi kärhö löysi kodin (alppikärhö, clematis alpina, jackmanii, pitäisi sopia aurinkoiseen paikkaan, erikoista kärhölle). Kaivelin joitakin keltamaksaruohoja pariin kohtaan ja näin on alku tehty. Varastosta löysin tuon keinuvan Maijan ja se sai kuppeihinsa kanssa pari maksaruohoa kivipoluilta.

Eilisestä oli sitten irikset avautuneet ja niitä onkin useampi. Mulla pääsi oikein ihastunut hihkaisu, sillä viime vuonna nämä eivät tuntuneet tykkäävän paikastaan. Nyt ainakin tässä kohden ne ovat jaksaneet kasvaa ja näyttävät pukkaavan kukkaan näitä Napoleonin hattuja.

Lumipalloheisi kukkii.

Tämän päivän ylläri oli sitten tämä rumilus. Kun hain riiputettavaa pihavarastosta, niin yhden pressun alta pilkisti jotain olmin vihreää itua. Tämä taitaa olla viime vuoden liljani. En ole tyhjentänyt sitä ja niinpäse on alkanut pukata uutta. Nostin sen ulos ja annanpa sen olla tässä kuriositettina, josko vaikka vahvistuisi ja kasvaisi.

Sää muuten taas muuttui ja nyt sitten jo sataa. (Puutarhuri tykkää ilta- ja yösateista :-) ).

Punaista ja sinistä

Ihan aluksi pitää kuvata tämä Charming cover -ruusuni, se on niin herkkä ja herttainen. Toinen näistä alkaa olla jo kukassa, nämähän varmasti kukitetaan taimina, että olisivat sitten houkuttelevampia ostajalle. Muuten kai ruusut kukkivat hiukan myöhemmin? No, kuitenkin tätä pitää käydä ihastelemassa iltaisin.

Lauantai-ilta (tänään siis) meni istuttaessa muutama kerääntynyt juttu. Edelleenkään mulla ei oikein ole ideaa tuohon kivien muodostamaan kehään. Näin ollen lähestyin aihetta istuttamalla ulkopuolelle. Tosi loogista?

Kuitenkin paikkansa löysivät:

- pensashanhikki, keltainen (dasiphora fruticosa, goldteppich)

- rusovuohenkuusama, diervilla sessifolia "Disa", tässä on hienot lehdet ainakin noin aluksi, mielenkiintoista nähdä miten muuttuu kasvaessa

-sitten laitoin muutaman taimen muurikelloa, olen nyt istutellut erilaisia maanpaitekasveja, jos vaikka niitä voisi myöhemmin hyödyntää katteenkin asemesta, campanula portenchlagiana

Istutin toisaalle myös yhden valkoisen syreenin.Yllättävän hankala nakki löytää valkoinen syreenin taimi, vaaleanpunaisia, liiloja jne oli pilvin pimein. Mielestäni unkarinsyreenin pitäisi olla valkoinen, mutta en löytänyt mitään sellaista. Kaikenlaista pihasyreeniä, puistosyreeniä jne. Mutta sitten löytyi yksi kpl valkoinen pihasyreeni eli syringa vulgaris. (mitähän tässä on vulgaaria?).

Kärhöjä himoan, mutta ne ei aina tahdo oikein selvitä talven yli, vaikka olen yrittänyt istuttaa syvään ja vinoon ja varjoon ja ties mihin. Mutta tänä vuonna kiven juureen laittamani ainakn näyttää nousevan, joten siitä innostuneena laitoin kaksi kpl Cite de Lyon versioita pihlajanympärille. Kangasajuruohoa maanpeitekasviksi.

Näitä pitää kanssa seurata päivittäin ja jutella mukavia.

Kukinnassa alkaa selkeästi sininen kausi. Ensimmäisiä uusia on kurjenpolvet, joita mulla löytyy ystävältä saatu tällainen sininen ja sitten sellainen violetin/viininpunainen), siis mikä väri, pitää tarkistaa. Jälleen tällainen joltakin saatu taimin alku kasvaa sohotttaa innolla. Tämä on kyllä motivoivaa.

Kerrankin mun irikset näyttäisivät selviävän yli alkukesän kuivuuden. Luulen ja uskon, että se tulppaanien kasvatus on ollut tosi hyvä, sillä muitakin kivoja juttuja on nousemassa, kun on hoitanut tulppaaneille vettä ja ne ovat hiukan vrjostaneet talvesta herääviä taimia.

Mirrinminttu ja tulppaanin jäänteet elelevät sopusoinnussa. Mirrinminttua olen jo hiukan harventanutkin, ettei ihan varasta showta kukkapenkissä.

Ja se Jaskan tunnistama vuorikaunokki kukkii. Aika kiva puska tämäkin, tervehtimässä etupihalla ohikulkijoita.

Aah ja mun eksyneet orvokit! Näitä nousee postilaatikon alla, ruohikon reunassa, terassin reunalla. Ja ne ovat niin söpöjä pikkuisia, kaikissa väreissä, vahvimpana kuitenkin tuo sininen ja liila.

Niin, voiko joku mua vastustaa? Olen vain 2 cm kokoinen, mutta niin monenlaista väriä ja iloinen ilme!

Puutarhahoidossa pitänee siirtyä hoito-osastoon, eli siis rikkaruohojen kitkentään. Voin kyllä kehua, että kun olen alkukesän jo ahkerasti nykkinyt, niin ei ole mitään pahempaa. Mutta nyt sitten haasteena on erottaa joitakin sellaisia, jotka oikeasti ovat rikkaruohoja ja mitkä sitten olisi esim niitä mun unikkojen siementämiä juttuja? Lisäksi epäilen, että yksi kulleron kaveri on iskent tuohon viimevuoden penkkiin, mutta en ole siitäkän nyt sitten ihan varma, kun en muista mitä siinä kohden pitäisi olla.

Löytyisiköhän jostain kuvallinen rikkaruoholuettelo?

Viikkokatsaus ja tietysti hiukan uuttakin

Tänään oli sitten puutarhailta eli kävin hartaasti pyörimässä puutarhalla oikein isännän autolla (siihen mahtuu enemmän :-) ). Tietystikään en juuri löytänyt mitään sellaista mitä olin ajatellut, vaan mukaan tuli ihan eri juttuja. Käyköhän kellekään muille näin? Mielestäni aika moni puutarha tarjoaa sitä samaa ja runsain määrin, mutta mitään erilaista tai yksittäistä ei löydy. Toisaalta en raski ostella hirveän kalliita taimia, koska en voi koskaan olla varma, että ne viihtyy tai selviävät ahneilta rusakoilta tai muilta kauhuelukoilta (esim. puutarhurin labbikselta).

Kuitenkin maltoin sitten jatkaa tuota kivien laittoa, jonka viime viikolla aloitin. Toimme jälleen ison kuorman muun mökkikaman mukana ja se riitti juuri ja juuri tuon syreenin ympärille. Kaivoin pari syvempää koloa kanssa ja sinne tulikin sitten ekat löydöt tältä päivältä.


Tässä vähän lähemmin tämä uusi osa.

Menin Tarjoustaloon ostamaan hammastahnaa, mutta sielläkin oli kukkia. Mukaan lähti näitä frauenmanteleita tai Lady's coat eli jättipoimunlehtiä. Tämä on tällainen perinneperenna, keltakukkainen, 40 cm, latinanimi Alchemilla Mollis.





Pensaiden seuraksi aiempaan osioon istutin muutaman verihanhikin maanpeitekasviksi. Eli Potentilla atrosanguinea, pitäisi kukkia heinä-elokuussa oranssinpunaisin kukin.



Puutarhalla piti olla mm. ruusuale. Aikani pohdittuani mukaani lähti pari kappaletta herkkää Rosa "Charming Cover", eli maanpeiteruusua. Tämä oli aivan ihanan hentoinen ja pitäisi olla rentokasvuinen, pitkään kukkiva, kirkkaanpunainen, 7-9 kukinta, ja tuoksuu kuuluu kuvioon kanssa. Ehkä sain vaikutteita puutarhaohjelmasta viime viikolta, jossa joku gunnel/åsa tai muu kirkkonummelainen rouva esitteli 300 ruusulajikettaan. Mulla on nyt tämä mukaanlukien 3 + yksi köynnöstävä ruukussa, joten vielä on matkaa. Uskon kuitenkin, että ilo on yhtäläinen näidenkin kauneudesta.

Istutin muutaman islanninunikon (joo, tällainen nimi tuli, vaikka puutarhalta lähdin idänunikkoja ostaneena), latinanimi Papaver nudicale, pitäisi olla kaksivuotinen, siementävä. Ostin valkoisen, keltaisen ja punaisen version. Siitä huomasinkin, että mun viime vuoden penkin unikot eivät ainakaan vielä ole toenneet. Toisaalta olen jo saattanut nykiä ne rikkaruohoina veks, haha. Kävin oikein tarkistamassa, mahdollisesti jotain on vielä kasvussa, pienistä lehdistä on vaikea päätellä ovatkko rikkaruohoja vai kasvavia.


Aiemmin tänä kautena perustetussa penkissä akileijat alkavat kukkia. Nämä uudet yksilöt ovat hauskasti kaksivärisiä, erikoinen violetinpunainen ja keltainen.


Muutenkin penkissä on jo eloa. Erityisesti kaikenlaiset ylimääräiset punkevat esiin kivien raoista esim. lupiini (en raski nykkiä pois) ja eksyneet orvokit kaikissa väreissä valtaavat terassin reunan (ne ovat oikeasti söpöjä, yhden nykäisin irti ja tuikkasin tuohon multaan keskeltä polkua).

Tämä maksaruoho on kanssa kukassa, näitä on tuossa penkissä muutama. Ettei olisi ihan samaa lusikkamaksaruohoa (en jaksa tarkistaa mitä kirjasin aiemmin), mutta istutin etupihan puolelle yhden koivun alle (sedum spathifolium). Samoin kuin pari kappaletta vuorineilikkaa (dianthus gratiano, väri dobbelt karmin, eli kirkkaanpunaisia).

Pitää kohta laittaa itselle porttikielto puutarhakauppoihin, sen verran on tullut laitettua jo tälle kaudelle, että ainakin tämän talouden kontribuutio kotimaisen puutarhabisneksen osalta on tehty.

Vaan ei kai sitä lopettaakkaa voi? Nyt voisi tietysti ruveta keskittymään vierailemaan paikoissa ja kylissä, joissa on jotain kasvavaa, ja ottaa mukaan aina oma lapio (ja purkki aarteita varten).

Haaveilen, että jossain vaiheessa voisin omilla perennoilla osallistua taimivaihtoon, mutta siihen mennee jokunen vuosi.

Kesälomalla -mutta töissä :-)

Lomaa on tämän viikon, mutta olen buukannut sen koruharrastukseeni. Iltaisin on ollut kuitenkin aikaa pikkupusailla pihalla. Eilen vietiin juurenrämmäleet ja muut kerääntyneet puutarharoskat pakulla jätelaitokselle. Ja koskapa oli paku käytössä, niin ruokaostoksilla tuli mukaan iso kasa multapusseja ja muutama karikekkin.

Nyt on kukintojen osalta selkeä siirtymäkausi. Uutta alkaa ounastella, mm. akileijat ovat tulollaan, mutta sitten jo kukassa olevat alkavat jo vedellä tältä erää viimeisiään. Muutama tulppaanirypäs on ihan kaunis, mm. nämä vaalean punaisenvalkoiset ovat hentoisen kauniita...



... samoin nämä liilan violetit....

... kun taas aika moni muu alkaa olla lajia "ryyde", finito, end of life...

Näistä en muista maininneeni, mutta siihen ekaan tämän vuoden penkkiin laitoin muutaman tällaisen ontelokiven. Nyt laitoin niihin viimeksi yrttejä ja kesäkukkia: oreganoa, minttua, sitruumamelissa ja persiljaa (jos oikein muistan), niin jotain viinilehti/suolaheinää? Ei se kyllä kumpikaan noista ollut, mutta siis salaattiin sopivaa.

Pikkupenkki sai karikkeet.

Ja viikonloppuna roudattiin taas tojota väärällään mm. kiviä eli tänään sitten viimeistelin tämän penkin tähän vaiheeseen, x pussia sitä multaa, suodatinkangasta, kiviä reunaan. Ne riitti täsmälleen (paitsi yksi kivi piti löytää täältä ihan pihalta).

Kummallisesti muuten taas tähänkin penkkin tuli somasti hiukan tilaa jollekin aurinkoisen paikan maanpeitekasville :-).

Syreeni ei jäänyt vahingossa ulos, vaan kivitys jatkuu, jahka taas saan roudattua niitä tuolta mailta.