Kesän kasvutohinaa

Blogi on ollut hiljaa, mutta sitäkin enemmän olen puuhastellut pihalla ja jopa saanut välillä apua tuolta miehenpuolikkaalta, erityisesti rakentamis- ja ylläpitohommiin.

Kuvassa terassi on melkein jo valmis, miehellä hyttysten takia pipo päässä ja tuulipuvun takki, kun jopa Tuusulan korkeudella on tänä kesänä todella ollut hyttysiä (en muista, että oikeastaan koskaan asutuksessa täällä juuri olisi, vaikka vasta 22 v asunut "etelässä").

Terassista tuli hieno. Mun osuutena olikin sitten kärrätä noita murskeita ja kenttäsepeliä, ja kun sitä kärräsin 7 kuutiota, niin oli aika murea olo. Nyt on varaston ympärystä siistitty ja on hienoja polkujakin hiukan tehty.

Varaston vasemmalle puolelle on rakentunut koko sivun mittainen kukkapenkki, eli yksi näitä kärräyksen kohteita. Istutin sinne uutena mm. komeanonnenpensaan, jakamiani kuunliljoja ja päivänliljoja, Korpikankaalta hankkimiani töyhtöangervon juurakoita, muiden jo siinä alueella olevien kasvien lisäksi.

Tästä penkistä oli aiemminkin jo kuvaa, mutta tässä se on "valmiina", ympäröin sen kierrätyskivillä, jopa asettelin niitä vatupassilla vaakaan, mutta kyllä nämä mun rajaukset ovat aika lailla vapaalla kädellä tehtyjä. Tähän istutin uutena mm. alppiruusuja punaista ja valkoista, täpläpeippiä ja viimeinkin taponlehteä.

Taponlehdestä melkein kiukustun, kun mulla on nyt ollut samasta taimitarhasta huonoja kokemuksia. Mun viimevuotinen kultasade on ilmeisesti kuollut (huonot juuret) ja vain yksi näistä taponlehdistä kasvaa, muut kuihtuivat hetimiten pois (huonot juuret taimella). Ei ihme, jos luvataan kasvuunlähtötakuita ja muita, kun ei alunperinkään ole hyvät juuret taimissa. Mä en ainakaan enää laita rahaa tämän tarhan tuotteisiin, varsinkin kun ovat pk-seudulla ylihintaisina myynnissä muihin verrattuina.

Istutin myös vaaleanpunaista päivänliljaa, jos vaikka pääsisin jakamaan joku vuosi...

Lisää ns. kierrätyslinjaa: mies väsäsi mulle kaksi kpl reilun kokoisia yrttilaatikoita varastosta ylijääneistä paneeleista ( noin 120 x 170 cm). Yritin tietysti istuttaa tänne ne mun kurpitsan taimet, mutta ne kärväsi alta aikayksikön. Tänä vuonna myöskään basilikat ei onnistu oikein millään. Mutta olen jo hyväsä vauhdissa harson alla kasvatellut rucolaa, itämaisia salaattivihanneksia ilman kirvoja.

Etualan laatikossa on ostotaimina persiljaa, opeganoa, minttua, salviaa, tilliä, chiliä. Naapuri toi muutaman taimen, mm. lipstikkaa.

Kukintamielessä puutarhani on tällä hetkellä yllättävän samoilla värilinjoilla: keltaista, violettia, erilaisia sinisiä, fuksiaa, valkoista.

Tulppaanien aika on jo ohi. Olen nykkinyt viimeisetkin roikaleet pois. Ensi vuonna pitää tajuta istutella latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa , siis aikaiset aikaisten kanssa ja myöhään kukkivat myöhäänkukkivien kanssa. Järkikin sen olisi sanonut, jos olisin edes hiukan miettinyt, haha. Kuvassa yksi näitä papukaijalajeja, ihana violetti.

Etupihalla on pari näitä särkynyttä sydäntä valkoisena. Ne ovat aika sööttejä ja kukkivat pitkään. Samoin kuin mökillä se perinteisempi versio eli punavaikoinen.

Kesäkukkana kokeilen useamman ruukun voimin lollipop värityksellä olevaa ahkeraa liisaa, ne(kin) toimivat.

Yksi hauska tuttavuus oli jättilaukka, jota istutin tulppaanien joukkoon. Kokeilen tätä ensi vuonnakin, todella näyttävä ja simppeli kasvi, noin metrin huiskale ja "kukka"pallero noin 20 cm.

Tässä hiukan yleiskuvaa yhdestä penkeistäni.

Irikset kukkivat tänä vuonna runsaasti. Niillä on jännä kasvutapa. Ne valtaavat penkkiä kuroen ympyrää ja tappamalla siinä keskellä olevat vanhat juurakot pois, eli ympyrä ikäänkuin laajenee joka vuosi. Minusta nämä muistuttavat aina pikkunapoleoneja.

Nyt kun puutarhani selkeästi alkaa kääntyä tältä kesältä nautinta- ja hoitomuottiin, niin pitää jatkaa kukintojen ihailua ja inventoida, mitä ei olekaan talven jälkeen noussut. Mutta näistä asioista ensi kertaan. Bonne nuit!

(blogissani on jotain ihmekommentteja, en saa niitä pois, mutta pliis, älkää välittäkö, jollakin on jäänyt aamulääkitys heikolle, ja sen pitää spämmätä satunnaisesti jollain 1942 asioilla, vaikka tämä on mielestäni puutarhablogi...)

Tilapäinen hortensia

Kävin kyläilemässä pohjoisessa siskon luona. Meillä on aina kaikenlaisia projekteja mielessä, joihin vierailunaika sitten hupeenekin muun seurustelun lomassa. Tällä kertaa visusti vannotimme, että "ei sitten ommella" tai "ei sitten remontoida/maalata".

En tiedä oliko sitten uusi kukkapenkki yhtään pienempitöinen projekti?

Lopputulema on 1 X 2.5 metriä, reilu tuplaus siitä mitä siinä alunperin oli. Seinää ja terassia vasten laitoimme styroksia rakenteiden suojaksi, nurmikko kaiveltiin pois, ja heitettiin pois kaikki vanhat kasvit (pääosin heinää ja jotain koristearvoltaan vähäpäitöistä mukulajuurista kasvia). Säästyi kuitenkin yksi sirolehtinen tunnistamaton kasvi, hiukan akileijan oloinen lehdykkä, mutta ei siis akileija.


Listaan siskoa varten lajit, olihan siinä itsellenikin joku uusi:
- takarivi vasemmalta: vanha kasvi, naapurin tulikellukkaa (oranssi), ostotaimia jaloritarinkannus (valkoinen), niiden edessä yksi tuoksukurjenpolvi (sininen) päivänliljaa naapurista (keltainen), tuija
- eturivi vasemmalta: viiruhelpiä (istutettu pohjattomaan ämpäriin), ampiaisyrtti (sininen), kuunliljaa, kulmassa lisää päivänliljaa

Siinä ihaillessamme aikaansaannosta, saimme kommentin, että nyt katolta valuvat sateet pieksävät tämän. Kommentin antaja joutuikin heti töihin ja kohta oli ränninpätkä ruuvattu kiinni saunamökkiin, siis laipeeseen. Reunatkin laatikolle saatiin omista rakennusjätelaudoista.

Eli hiukan kierrätystä, naapurilta saatua ja hiukan uutta.

Koirakin kävi sitten saunoessamme kaivamassa omalla tassullaan todennäköisesti jonkun luun siihen laitaan, näin tuli sekin penkki sitten vihittyä käyttöön.

Lisäksi laitoimme joitakin kesäkukkia. Kuvassa prinsessaliljaa amppelissa.

Postauksen otsikko viittaa puutarhurille sopivaan sairaslomadiagnoosiin eli "tilapäinen hortensia". Kun olimme lähes valmiina, tuli toinen sisko kylille tyttärineen ja tyttärentyttären kanssa. Yritin vitsinä ehdotella "valelääkäri"vaiheessa olevalle siskontytölle, että kirjoittaisi saikkua sitä varten, että ehtisin enemmän hoidella puutarhoja :-). Kehitimme muutaman uskottavan diagnoosin, joista otsikonmukainen kuullosti eniten sairaudelta :-).

Ilmat olivat mitä mahtavimmat puutarhurin töille. Kotona puolestaan oli tullut 20 mm sadetta, joten piha rehotti kaikessa kukassa (ja myös voikukissa). Runneltu kirsikkanikin on intoutunut kasvuun, joten ei mennyt jäniksille sekään.

Tulppaaneja joka paikassa

Aurinkoinen viikko on tehnyt tehtävänsä ja tulppaaneja aukeaa kukkaan joka paikassa. Lisäksi löytyi nämä mun sinililjat (vai helmililjat?), kuvassa onkin oikein soma asetelma. Itse asiassa olen bongannut jopa kokonaista kaksi kappaletta niitä kirjopikarililjojakin, eli ei kovin satoisaa mun pihalla, mutta ehkä löydän sille paremman paikan ja onnistun ensi vuonna paremmin.

Takapihan kukkapenkissä on todella paljon tulppaaneja. Mielenkiintoista on, että jälleen kerran joko olen syksyn istutushulinassa laistanut ylöskirjaamisessa tai vaan muistanut väärin jälkeenpäin, mutta penkistä nousee keltaisten, kirkkaanpunaisten ja kelta-punaisten lisäksi jotain selkeästi vaaleanpunaista. Luulenpa, että joku heräteostosjättimegatulppaanisipulipussi (hahahaa, 40 kirjainta...) on tullut istutettua samalla.

Tässä pieni osa etupihan kukkapenkin värikirjoa. Lisäksi pitäisi vielä tulla niitä tummia tulppaaneja (yksi aukeamassa) ja mielestäni jotain valkoistakin. Nämä olisi niitä late (myöhäis)-versioita.

Olen nyt huomannut että on hyvä istuttaa näitä aikaisia sipulikukkia penkkeihin. Aremmat perennat ehtivä niiden välissä hyvin kasvuun ja eivät kärähdä kevätauringossa. Eli kerrostus on pop!

Lisäksi olen jo saanut maistella kevään ekaa ruohosipulia, nam. Yrttipenkkini ei ole vielä alussakaan. Esikasvatuksen osalta voin mainita, että olen istuttanut kaikki dahliat ja gladiolukset ja joitain köynnöksiäni. Heitin pois sekalaisen setin itänyttä tavaraa, tänä vuonna en saanut niitä kasvamaan sirkkalehtivaiheesta eteenpäin tarpeeksi ajoissa, joten menee taimiostoiksi. Kurpitsantaimet kituvat, ne tarttisi jo siirtää penkkiin (jota siis ei ole...).

Olen levittänyt multaa. Jättisäkki (kesän askartelusetti, 2 kuutiota) oli toimitettu eilen, joten katoksen pystytyksen jälkeen (mies sen teki melkein ilman kirosanoja) ja hanslankarina toimimisen jälkeen levitin ehkä 6 kärryllistä ja aloin mallailla varaston viereisen alueen kunnostusta.

Mulla on taas kaikki ihan vaiheessa, mutta palkitsin vielä itseäni ja saavutuksiani istuttamalla Astilbe Milk and Honey, eli jotain valkoista töyhtöangervoa ja yhden uuden pensaan varaston viereen (komeaonnenpensas).

Sen jälkeen maistuikin kylmä mehu, sillä oli melkein 25 astetta vielä myöhäänkin illalla.

Kukassa ovat mm. vuorenkilvet. kevätvuohenjuuri, ja isotuomipihlajassa ekat valkoiset näkyivät tänä aamuna.

Kesä tuli, shortsit jalkaan!

Hauska huomata miten muutama lämpimämpi päivä todellakin herättää paitsi puutarhurin koomasta, niin kasvit, nekin jotka jo luuli kuolleen. Sisko kylästeli alkuviikosta ja ihmetteli rusoangervon kohdalla, että onko se ollenkaan elossa, kun nämä angervot tyypillisesti ovat kovin kuolleen ja kuivan näköisiä ennen kasvuun lähtöä. Muutama päivä on todellakin tehnyt ihmeitä, kaikki angervot näyttävät hiirenkorvia ja mm. takapihan pahasti pupun jyrsimät, sittemmin rankasti typistetetyt muutkin pensaat osoittavat puskevansa pieniä ihania hiirenkorvia. Joten elossa ollaan!


Eilen aloitin puutarhahommia normipukimissa verkkarit-hupparilinjalla, mutta pian piti käydä nyysimässä isännän vaatekaapilla silkkibokserit, kun en löytänyt yhtään shortsia omista vaatevarannoistani. Kesä siis yllätti, lämpötila huitelikin runsaassa +20 asteessa ja aurinko helotti taivaalla.


Miestä nauratti touhu kovasti ja ilmoitteli oven raosta, että jossei ei tietäisi mitä teen, niin voisi pitää hulluna. Kyykin nimittäin tutkimassa penkkejä, mitä sieltä nousee. Ja koska osa on kokoa 1 cm, niin katsantoa piti kohdistaa muutaman kymmenen sentin päästä. Ja kyllä penkeissä kuhisee!


Niitä hukkuneita sipulikasvejakin tulee. Selkeästi ensi vuonna pitää laittaa noita pieniä juttuja liki toisiaan ja hakea vieläkin paremmat paikat. Nyt on yksittäisiä tulossa. Ehkä ne runsastuu?











Meillä oli peräkärry lainassa ja kun sen aika tuli palauttaa, niin tuli kiirus kaivella halutut uudet kukkapenkkiaihiot esiin. Yksi projektikohteita on yhdistää kaksi aiempaa etupihan penkkiä. Tässä projekti odottaa multatoimitusta. Tilasinkin perinteisen 2 kuutioisen säkin Biolanin tuotetta, on mistä mättää kesän projekteihin, kuitenkin hallittavan kokoinen satsi, ettei tule stressiä.

Tarkoitus on jakaa kuunliljat ja keltaiset tarhapäivänliljat. Uusi istuttaminen tietysti tarkoittaa, että on sopiva vaihe lisätä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta :-) Odottamassa on mm. keltapunaista ja valkoista tarhapäivänliljaa ja sitten olen jo istuttanut pari tainta vaaleanpunaista ja punaista odottamaan jakotaimia seurakseen. Samoin hankin arviolta yhden erilaisen kuunliljan kuunliljapenkkiin (kun en muista millaisia ne aiemmat täsmälleen ovat). Pari päivää odottelen vielä kasvua, niin voin käydä näiden jakamisten kimppuun.

Varaston seutu kaipailee laittoa ja toissa viikolla tuli sitä varten sekakuorma mursketta ja kenttäsepeliä. Neljä kuutiota murskaa tuli jo lapioitua ja miehen suosiollisella avustuksella levitettyä terassinalustaksi ja polun pohjaksi. Se ei ollutkaan niin kauhea homma käsipelillä kuin luulin, vain kahden illan runsaan tunnin-puolentoista työskentely (oli kyllä hiki...). Lopputulos oli oikein hyvä ja siinä sitten paljastui miehen salattua historiaa, kun se tuumasi, että nuorena tuli oltua rakennuksilla töissä ja siellä tehtiin mm. pihojakin. Joo, eipä ole vahingossakaan sanonut aiemmin. Onhan se näkynyt sen hommissa, että osaa ja kykenee (jos siis saa liikkeelle...). Mutta murskeosasto on ns. "rakenteita- ei kukkia", joten yleensä tähän tällaiseen saa hänetkin mukaan :-)

Sepelistä: sain käydä aika monta toimittajaa läpi ennenkuin päädyin tähän toimittajaan. Hinnoittelut (kuljetus vs. kuutio vs. paino), minimitoimitusmäärät yms ovat sen vertainen viidakko, että kannattaa pienenkin määrän tilaamisessa verrata toimittajia. Lisäksi ko. toimittajan (Ventoniemi) tilauskaveri osasi kertoa tuotteistaan ja löysimme itselleni sopivan ratkaisun sekakuormana, jolloin ei tarvinnut tilata riesoikseen kuorma-autollista tavaraa, jota ei tartte tässä kohden. Laitan linkit tuohon laitaan taas niille, joita kiinnostaa vertailla.

On ollut epäselvyyttä siitä pitääkö kärhöjä leikata tässä keväällä, mutta ainakin alppikärhön suhteen ongelma ratkaistui luonnollisesti. Se nimittäin puskee kymmenkuntaa oksanalkua maanrajasta ja ihan siitä maanpinnan tyngästä, lisäksi viiemvuoden kasvu oli sitten napsahtanut poikki. Kärhöt ovat välillä kovin hitaita nousemaan.

Sitten suoritin ulkoistustoimenpiteitä, eli istuttelin gladiolusalkujani pitkin ja poikin. Tässä on vielä tarvetta viimeistellä uudella mullalla. Samalla laitoin ulos myös veronica longifoliaa, joku tädyke, blue lagoon. Edessä on epätoivoisia sormustinkukkia pelastettuna mökin pihatieltä. Tämä kokonaisuus on osa varaston ympäristöä, eli work in process, keskeneräinen projekti-

Tämäkin penkki odottaa a) multaa, b) reunakiviä. Sain kuitenkin vatupassilla tasattua soran kera reunat ja jo sekin toi ryhtiä tähän. Taustalla on viime vuoden penkki. Joku lukija halusi kokemuksia tuollaisesta puupalikkareunanauhasta. No nyt tässä niitä mielipiteitä on tarjolla: ne reunanauhat ovat syvältä, eli menee vaihtoon. Ei nuo kestä siistinä mitenkään yli talvea. Eli tähänkin laitan jotain kiveä (jahka ehdin).

Mun puutarharakentamisfilosofia on, että en lähde tekemään liian hienoja muurattuja juttuja, ei ole rahaa tai halua. Laitan mieluummin luonnonmukaisesti kivetystä ja kukilla laitan kauneutta. Jos lähtisin ihan tyhjältä pihalta ja rakentamisesta, niin silloin ehkä tekisin kaikki rakenteet talon tyyliin ja alusta alkaen, nyt rakennan kerroksellisesti ja hiukan vapaammin. Kasvit eivät tiedä kumpi strategia on käytössä, ne tietää vain hoidon tai sen puutteen :-)

Niin, ja loppuosa Korpikangas-paketista tuli. Maahan meni liljanmukulat (Ivory Pixie ja Loppypop, eli valkoista ja puna-valkoista n. 60 cm). Jaloangervot ja hopeatäpläpeipit odottavat vielä paikkaansa (eli myös multaa...).

Voihan fritillaria meleagris!

Tein päivityksiä mun taulukkoon, jossa ylläpidän pihalle istuttamieni kasvien nimiä ja lajikkeita yms. Pohjat tein aikoinaan käyttäen hyväksi jonkun puutarhaliikkeen perenna- yms. luetteloa.

Päivitin tänään siihen eka kertaa viime vuoden sipulikukat ja toden totta: tällä hetkellä pihalla nousee tulppaanit ja ukonlaukka kiitettävästi. Kukkia, värejä tai muotoja ei voi vielä tietää, mutta paikan perusteella tiedän, että suurin osa on hienosti kasvun alussa.

Mutta sitten tää muu osasto? Mikä ihme on narsisseissa? Onko kevät vain ollut niin kylmä vai hylkiikö ne minua? Arvioni mukaan ehkä 1 tai 2 olisi tulossa maanpintaan? Mitä kokemuksia teillä muilla tässä I-II alueella (tai muualla)? Mikä tässä on se juju?

Entäs liljat? Olen laittanut varmaan sata kappaletta minikokoista kurjenmiekkaa, kirjopikarililjaa, kirjokevättähteä sillä lopputulemalla, että 2 kpl kurjenmiekkaa on kukassa ja sitten joku lilja puskee esiin, mutta sitä ei ole edes listalla eli voi olla edellisvuotista.

Krookuksia on valkoisia versioita kukassa, keltaiset menivät ristihuulille. Sinisistä ei ole tietoakaan.

Vihjeitä onnnistuineisiin narsisseihin? (Paitsi että ostaa valmisruukun........sen olenkin jo tehnyt :-) ).

Vai olenko vain sipuleissa tulppaanityyppi? (Mun teoria 4 vuoden puutarhuroinnin perusteella on, että kullakin menestyy sun luonteen mukaiset kasvit.....).

Hidasta kevään etenemistä havaittavissa

Ei ole ollut juurikaan kuvattavaa tai muistiin merkitsemistä pihalla. Kylmyys ja yöpakkaset verottavat kasvua ja vaikka kuinka päivittäin yritän käydä tsemppaamassa kasvien alkuja ja maanittelemassa niitä kevääseen, niin vähäistä on kasvu. Kuukauden melkein olleet samassa tilassa (tai niin minusta tuntuu).

Kuitenkin sinnikkäästi perustyöt on tehty: kevätsiivous penkeissä ja nurmikolla, kevätlannat laitettu, otin puiden ympäriltä jänissuojat . Otin myös tukikepit pois melkein kaikista itseistuttamistani puista, kun ovat olleet 2-3 vuotta kasvunalkuun tukemassa. Niistä tulikin paljon selkeämmän näköisiä ja ihan pienten puiden näköisiä, kun seisovat ihan itse.

Syksyllä istutetuista sipulikukista voin todeta, että kaikki tulppaanit nousevat (tyypillistä), mutta juurikaan mikään muu ei näytä mulla yksinkertaisesti lähtevän kasvuun. Yritin toki katsoa, etten laita väärinpäin tai liian syvälle, mutta epäilen, että en yksinkertaisesti ole narsissi-, pikarililja- jne tyyppiä. Ne ei vaan nouse mun puutarhassa! Ihan mikroskooppisen pieniä valkoisia liljoja on tullut joitain ja sitten kokonaista kaksi jotain muistaakseni "kevätmiekkaliljaa", koko about 5 senttiä.

Ja tietty, rusakot söivät kaikki mun keltaiset krookukset, yksi ehti kukkaan asti. Valkoiset ovat nyt vasta nousseet ja niitä on sitten yksittäin. Yleensähän mun krookukset kasvattavat vaan vartta, niin tänäkin vuonna.

Mutta tulppaneja siis tulee, ja tulee vielä niitä edellisvuotisiakin, joten jotain on odotettavissa, jahka saadaan hiukan suopeampaa lämpöä! Lisäksi jättisipulia näyttäisi nousevan, kuvassa isoimmat lehdet.

Tämän kesän projektina (muun muassa...) olisi saada varaston ympärystä siistittyä. Se vaatii sen oikullisemman puutarhurin läsnäoloa, eli kun mies saa itsestään irti niin tehdään. Hän on hyvä rakentamaan ja silleen, mutta ei sitten kyllä huomaa/piittaa mistään kukista tai kasveista. Tästä johtuen tällaiset ulkoyhteisprojektit ovat kyllä parisuhdehaasteita erityisesti projektinkulun ja vaiheiden suhteen. Itse haluaisin tietty väsätä ne kasvupaikat ja kukkapenkit ekaksi, kun taas mies haluaa tehdä rakenteet valmiiksi. Mutta siis kuitenkin, eilen saatiin aikaan leikkaus vanhan varaston vierestä uudelle polulle.

Projektin lopputulemana pitäisi olla jonkinlaiset portaat, terassia, polkua (ja tietysti sujautan muutaman kasvuston, kukkapenkin ja köynnosjuttukin varstoa vasten on varauksessa), lopuksi katteena kiviä ja kuorikatetta jne. Eli ihan isohko projekti maan korkojen viimeistelyssä, rakentamisessa ja istutuksissa jne. Soraa kuorman verran ja kiviä, kiviä, kiviä (multaaaa... :-) ).

Paras juttu on tontin kannalta, että tämä kulmaus on rauhaisa ja ilta-auringon paikka, eli kun me ollaan tavallisia päivätyölaisiä, niin on joskus sitten paikka josta ihailla pihaa .

Vappuna jo kyllä ihailin alustavasti varaston terassilla, sillä se ainokainen aurinkopäivä/ilta oli vapunaatto. Eli suunnitelmia on kyllä jo olemassa...

Kylmyysturhaumassani kaivelin ihan ite taas 2 x 2 m alueen vapaaksi nurmikosta. Poistin tästä yhden rotjakepensaan, kun sen kasvutapa oli liian yksioikoinen ja ruma, se peitti näkymät. Samalla sitten pari päivää huhkittuani pala kerrallaan sain alueen aikaan. Tässä on hyvä esimerkki mun käänteisestä puutarharakennuslogiikasta. Ne aina puutarhaohjelmissa ekaksi rakentavat hienot pohjat, istutuspenkkireunat ja sitten täyttävät mullalla ja jatkavat tästä.

Minä kaivelin kuopat pensaille, täytin ne rodomullalla ja istutin rodot (Nova Zemblja, Cunningham White) sekä mukaan tarttuneet heräteostokset: sinikatajat (Blue Star) ja sammalleimun (violettia..lajike on vielä siinä lapussa), vaikka penkin laidoista ei ole tietoakaan.

Lisäksi on tarkoitus laittaa tähän omia kuunliljoja ja päivänliljoja, mutta ne ei ole vielä edes nousseet niin, että voisin jakaa, joten saan odottaa.

Ensiapuorvokitkin olen laittanut ja muutaman ulkomuratin. Pitäydyn tänä vuonna ja en osta orvokkoja kukkainnostuksessani kaikkia purkkeja täyteen. Aina käy nimittäin niin, että nämähän kestävät minulla melkein syyspakkasille ja ei ole sitten tilaa muille kukille. Joten nyt herkuttelen ja odottelen uusia lajeja ja panttaan purkkieni kanssa ja laitan vaikka yksi purkki kerrallaan erilaisia asetelmia mielialan mukaan.

Tänä vuonna talvehti mun havut purkeissa hyvin, mutta laitoinkin kerrankin säkkikangassuojat maaliskuussa, niin ne ei kärtsänneet. Lisäksi rupesin kastelemaan sinne säkin alle havulantaveden kanssa heti, kun alkoi olla jo plussan puolella. Katajan meinasin heittää veks, kun oli niin ryyde, mutta se p--hana alkoikin taas näyttää elinvoimaisemmalta, joten ei se mihinkään jouda.

Ja tänä aamuna II-vuohykkeellä oli kivat syksyiset 3 astetta ja aamulenkiltä alkoi oikein kylmä sade. No, puutarha tarvii vettä ja töissä on lämmitys.

Koirakin on jo alkanut viihtyä apurina ulkotöissä, kunhan muistan heitellä lelua silloin tällöin ja antaa puutarhakeksipurkista kannustetta :-).

Rapsutusterapiaa

Parina iltana standardirutiini koiran ulkoilutus on saanut lisää ulkona olemista eli olen jo harava ojossa häärinyt lumen vapauttamalla maa-alueella. Naapurit jo nauravat, kun pipo huurussa kyykin kurkkimassa mitä maasta nousee ja hellästi rapsuttelen penkkiä ja siistin ympäristöä. Varsinkin kun se parhaiten sulanut penkki on oikein tien vieressä ja seison siellä kuin mikäkin kukkulan kunigas (siis, käytännössä kuningatar). Heitinpä jo ekan satsin kevät lannoitettakin ryytimään mun penkkiä.

Niitä iloja: kussakin tulppaanipenkissä on runsaasti elämää. Edellisvuotiset darwinitkin tuntuisi olevan nousussa, joten odotan innolla, josko penkissä sitten olisi punaisia, keltaisia ja puna-keltaisia darvineja. On vaan kohtalonivaa, että kaikki minulle uudet (syysmukula)lajikkeet ovat vielä tasainen 50 senttisen hangen alla eli en tiedä mitä sieltä tulee.

Mies hääri eilen ihan innolla uuden lapionsa kanssa ja levitti apinan raivolla lunta. Eli tällä hetkellä sitten puolet tontista on jälleen lumen peitossa, hankisyvyys 50 cm, kun aiemmin oli jo paljasta ja osittain hankin lähes metrissä. Hyvä näin...

Lisäksi heilutin saksia: rusokirsikka taitaa olla förbii, sillä se on niin syöty tikku, että jos se tästä tokenee, niin ihme. Talvi vienyt muistin, mutta käsittämätöntä on se, että rusakoille on kelvannut sellainenkin pensas, jossa on 2 cm piikkejä joka oksassa? Leikkasin senkin alas, samoin kuin kaikki (noin 5 ) ruusuani.

Iltalehdestä tutun kyläkauppiaan puodista tarttui mukaan oheiset mukulat pääsiäisenä (pihakauppa ei ollut vielä auki) ja ne pääsivät multiin viikonloppuna. Pioni jo kovasti oli kevään kourissa ja terhakka taimenalku tojotti istutusta odottaen. Muuten autotallin ruukuissa on hiljaista, muutama orastus ainoastaan. Mutta kesään on aikaa.

Mä olen kohta ku(u)sessa mun eka satsin siemeniä kanssa. Kaikki vihannesjutut ovat hienosti itäneet. Eilen kesäkurpitsat tulivat jo melkein katosta läpi (siis taimikasvatussysteemin), joten oli pakko purkittaa ne omaan hoteisiin, että homma toimii. Istutin uuteen tilaan elämänlankaa. Saa nähdä onko kissa vetänyt herkut suuhunsa tänään?