perjantai 9. huhtikuuta 2010

Rapsutusterapiaa

Parina iltana standardirutiini koiran ulkoilutus on saanut lisää ulkona olemista eli olen jo harava ojossa häärinyt lumen vapauttamalla maa-alueella. Naapurit jo nauravat, kun pipo huurussa kyykin kurkkimassa mitä maasta nousee ja hellästi rapsuttelen penkkiä ja siistin ympäristöä. Varsinkin kun se parhaiten sulanut penkki on oikein tien vieressä ja seison siellä kuin mikäkin kukkulan kunigas (siis, käytännössä kuningatar). Heitinpä jo ekan satsin kevät lannoitettakin ryytimään mun penkkiä.

Niitä iloja: kussakin tulppaanipenkissä on runsaasti elämää. Edellisvuotiset darwinitkin tuntuisi olevan nousussa, joten odotan innolla, josko penkissä sitten olisi punaisia, keltaisia ja puna-keltaisia darvineja. On vaan kohtalonivaa, että kaikki minulle uudet (syysmukula)lajikkeet ovat vielä tasainen 50 senttisen hangen alla eli en tiedä mitä sieltä tulee.

Mies hääri eilen ihan innolla uuden lapionsa kanssa ja levitti apinan raivolla lunta. Eli tällä hetkellä sitten puolet tontista on jälleen lumen peitossa, hankisyvyys 50 cm, kun aiemmin oli jo paljasta ja osittain hankin lähes metrissä. Hyvä näin...

Lisäksi heilutin saksia: rusokirsikka taitaa olla förbii, sillä se on niin syöty tikku, että jos se tästä tokenee, niin ihme. Talvi vienyt muistin, mutta käsittämätöntä on se, että rusakoille on kelvannut sellainenkin pensas, jossa on 2 cm piikkejä joka oksassa? Leikkasin senkin alas, samoin kuin kaikki (noin 5 ) ruusuani.

Iltalehdestä tutun kyläkauppiaan puodista tarttui mukaan oheiset mukulat pääsiäisenä (pihakauppa ei ollut vielä auki) ja ne pääsivät multiin viikonloppuna. Pioni jo kovasti oli kevään kourissa ja terhakka taimenalku tojotti istutusta odottaen. Muuten autotallin ruukuissa on hiljaista, muutama orastus ainoastaan. Mutta kesään on aikaa.

Mä olen kohta ku(u)sessa mun eka satsin siemeniä kanssa. Kaikki vihannesjutut ovat hienosti itäneet. Eilen kesäkurpitsat tulivat jo melkein katosta läpi (siis taimikasvatussysteemin), joten oli pakko purkittaa ne omaan hoteisiin, että homma toimii. Istutin uuteen tilaan elämänlankaa. Saa nähdä onko kissa vetänyt herkut suuhunsa tänään?




1 kommentti:

Insinööri kirjoitti...

Jokaisella puutarhaintoilijalla on kyllä varmaan jonkinasteinen "hullun" maine naapurustossa. :) Kyllä nuo meidänkin naapurit varmaan ihmeissään on kun aina pitää jossain päin pihaa olla kontillaan...