Rapsutusterapiaa

Parina iltana standardirutiini koiran ulkoilutus on saanut lisää ulkona olemista eli olen jo harava ojossa häärinyt lumen vapauttamalla maa-alueella. Naapurit jo nauravat, kun pipo huurussa kyykin kurkkimassa mitä maasta nousee ja hellästi rapsuttelen penkkiä ja siistin ympäristöä. Varsinkin kun se parhaiten sulanut penkki on oikein tien vieressä ja seison siellä kuin mikäkin kukkulan kunigas (siis, käytännössä kuningatar). Heitinpä jo ekan satsin kevät lannoitettakin ryytimään mun penkkiä.

Niitä iloja: kussakin tulppaanipenkissä on runsaasti elämää. Edellisvuotiset darwinitkin tuntuisi olevan nousussa, joten odotan innolla, josko penkissä sitten olisi punaisia, keltaisia ja puna-keltaisia darvineja. On vaan kohtalonivaa, että kaikki minulle uudet (syysmukula)lajikkeet ovat vielä tasainen 50 senttisen hangen alla eli en tiedä mitä sieltä tulee.

Mies hääri eilen ihan innolla uuden lapionsa kanssa ja levitti apinan raivolla lunta. Eli tällä hetkellä sitten puolet tontista on jälleen lumen peitossa, hankisyvyys 50 cm, kun aiemmin oli jo paljasta ja osittain hankin lähes metrissä. Hyvä näin...

Lisäksi heilutin saksia: rusokirsikka taitaa olla förbii, sillä se on niin syöty tikku, että jos se tästä tokenee, niin ihme. Talvi vienyt muistin, mutta käsittämätöntä on se, että rusakoille on kelvannut sellainenkin pensas, jossa on 2 cm piikkejä joka oksassa? Leikkasin senkin alas, samoin kuin kaikki (noin 5 ) ruusuani.

Iltalehdestä tutun kyläkauppiaan puodista tarttui mukaan oheiset mukulat pääsiäisenä (pihakauppa ei ollut vielä auki) ja ne pääsivät multiin viikonloppuna. Pioni jo kovasti oli kevään kourissa ja terhakka taimenalku tojotti istutusta odottaen. Muuten autotallin ruukuissa on hiljaista, muutama orastus ainoastaan. Mutta kesään on aikaa.

Mä olen kohta ku(u)sessa mun eka satsin siemeniä kanssa. Kaikki vihannesjutut ovat hienosti itäneet. Eilen kesäkurpitsat tulivat jo melkein katosta läpi (siis taimikasvatussysteemin), joten oli pakko purkittaa ne omaan hoteisiin, että homma toimii. Istutin uuteen tilaan elämänlankaa. Saa nähdä onko kissa vetänyt herkut suuhunsa tänään?

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.

Optimistisesti esikasvattamaan

Virallinen hankimittaus pihalla eilen osoitti, että etupihan keskihankikorkeus huitelee 120 sentissä. Puiden kohdilla paksuus on pienempi ja koivun kohdalla pilkistää mun sammalnallen otsa. Takapihalla yhden kuusen juurella pilkistää maa, mutta hankea on lähes puoleen reiteen. Kuitenkin vajentuma kohdittain on lähes metrin, sillä kukkapenkin viereinen Maija-patsas jo jököttää paljaana auringossa (jos sellainen näkyy) ja se oli reilusti lumen peitossa joku aika takaperin. Sade tietysti tiivistyttää hänget, joten tervetuloa sade.

Nevertheless, viikonlopun tulkitsin sitten jo huhtikuuksi ja istutin suurimman osan dahlioista ja gladioluksista turveruukkuihin tai ruukkuihin. Vetäisin maitopurkkietiketteihin nimet ja merkit että tunnistaisin ainakin edes lajin/värin jatkoistutuksia varten. Eli esikasvatuspäiväkirjassa:

* 7/3 karjalanneidot

* 28/3 dahliat ja gladiolukset:

- Glad. Purple King , loppukoko 120

- Glad. Primulinus Atom, punainen

- Sekoitukset mignondahliaa ruukuissa

- eilen 30/3 isot dahliat erikseen turveruukkuihin, Collarette Queen, punainen, keltainen ja Evelinen, valkoinen, violetti keskiö

Ja sitten se haaste, miten ihmeen päin noi dahliat pitää istuttaa, onko ne pullerot juuria vai jotain, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää? keskikohta ylöspäin? alaspäin?

Eilen tartuin siemenosastoon eli 30/3 purkitin:

- muutaman basilikan siemenen, loput ajattelin suorakylvää riviin (tuleviin yrttineliöihin/laatikoihin)

- paksoita, nämä saan varmaan harventaa/koulia

- muutaman kesäkurpitsan siemenen, nämä alkukasvatus taimina harson alla, aina kukintaan asti

- minitomaatti Tiny Tim, pitäisi olla ruukkutomaatteja, näitä joutuu sitten sutiin pölytyksen varmistamiseksi

- keijunmekkoa, tää on ollut mun suosikki amppelissa pari kesää, mutta eka kertaa koetan siemenestä asti

- kelloköynnöstä

- tuikkasin pari ruusunsiementä (kasvaako nää edes siemenistä?)

Eli yhteensä puolitoista pikkutaimitarhaa.

Seuraavan satsin aion laittaa noin parin viikon päästä. Sitä ennen jänskään näiden kanssa. Mieskin oli ihan hiljaa....

Kukkia ja mehiläisiä odotellessa!

Terveisiä vaan Lissabonista! Edes jossakin on jo selkeästi kevään tuloa havaittavissa ja aurinkoa oli koko viikon lämpötilan ollessa 17-19 astetta eli sellainen kevyt Suomen kesä.

Posti olikin tuonut sillä aikaa (yllätyksekseni) Korpikangas -siemenen tilaukseni, jota puutarhatuskissani klikkailin joku aika sitten. Yllätys tuli siitä, että jotenkin jäin käsitykseen, että ne toimittaisi kaiken vasta toukokuussa, mutta alla oleva keskikokoinen loota sitten ilmaantuikin ihanan sisältönsä kanssa paikalliseen postiin (dahliat, vuokot, gladiolukset).



Tää sitten tulee vaatimaan jo kohta toimeen tarttumista, sillä minulla alkaa tämä työhuone/buduaari/sotkuläjä täyttyä paitsi kaikista askarteluvälineistä ja tarveikkeista, niin kaikesta puutarhajutusta tyyliin siemeniä, juurakoita jne, vaatekaapissa on hätävarasetti turveruukkuja yms.

Mutta nyt sitten se kysymys: missähän järjestyksessä näitä pitäisi ruveta esikasvatteleen? Etenkin kun ulkona on edelleen puolentoista metrin hanget ja radio kertoi sulamisvauhdin olevan tätä nykyä 5 cm/ vrk??? Mihin tässä uskoa? Mies pilaillessaan uudelleen kirjoitti jääkaapin tarrablokkiin, että 60 pv haravointiin, kun mun arvioi oli ollut 30 pv. Tällä se olisi ollut eka viikko huhtikuussa. Mutta ei tällä menolla pääse pihalle kuin vasta kesäkuussa? Täh? Apua? Eikö kukaan muu koe samaa tuskaa, vai onko tämä mun oma ihmetys?

Sitten siitä esikasvatuksesta: tein jopa jotain merkintojä kalenteriinkin aiheesta ja nyt alkaisi olla käsillä ekat jutut, taisi olla sipulit, mutta koskeeko se myös noita ruohovartisia juttuja vai vaan maanalaisia. Basilikaa laittaisin vasta aika myöhään. Kaikki paputyyppiset kukat (köynnökset) tahtovat venyä hirveästi jos ne laittaa liian aikaisin. Voi tiedottomuutta? Sitten mietin voiko laittaa alkuun kasvatuksen viileässä autotallissa (n. 13 astetta), olisiko siinä itua? Jos eivät idä niin nostelee sitten sisälle.

Ai mikäkö on ongelma? No, näen, että jos kasaan tänne asumukseen kaikki esikasvatettavat, niin parempi/se toinen puolisko saa slaagin, sillä näitä on nyt siunaantunut ihan kotitarpeiksi :-) (omakasvatuksensa piti olla tämän vuoden teemani ja kokeiluni kohde, hehe).

Jokamiehen helppoja ohjeita ja vinkkejä ottaisin vastaan, mulla on siis varastoissa kesäkukkasiemeniä (ihan perusjuttuja, lähinnä köynnäkset ovat esikasvatettavia keijunmekko, ruusupavut, sitten tuli Viherpihan tilaajalahjana kehäkukkaa), yrttejä (lähinnä basilika, ja joku kiinansipuli esikasvatettava). Joko pitäisi kovasti laittaa, vaiko malttaa mieli viikko-pari??



Joo, ja kevät kurkkii ekasta laatikosta, eli pari viikkoa sitten laittamani karjalanneidot miettivät syntyjä syviä, 6:sta viisi on jo elonmerkeissä :-) ja hienosti leikkelin maitopurkista näille nimikyltit, koska se kestää kosteutta, että saan samat värit samaan purkkiin.

Kevätoptimismia

Ei voi mitään! Tuska alkaa olla jo arveluttavalla tasolla, joten oli ihan pakko tarttua toimeen. Kävin kierroksella viime viikolla hakemassa kerrankin juuttisäkkikevätsuojausta havuille, joita on purkeissa, etteivät ihan kärähdä näin kevätaurinkoisilla ilmoilla. Mukaan tarttui tietysti jotain istutettavaa eli nuo Karjalanneidot. Niissähän luki sitten selkeästi, että voi istuttaa aina tammikuusta alkaen eli ne meni tänään multiin. Väsäsin oikein maitopurkin pahvista niille kyltit. Kyllähän ne itse tietävät mitä ovat, mutta jos sattuisi istutusvaiheessa samanväriset samaan amppeliin, niin olisi hyvä.

Hiukan helpotti!

Olen muutenkin muutamana iltana hifistellyt siemenpussien kanssa keittiönpöydän ääressä ja oikein merkannut kalenteriin viikkotarkkuudella, milloin mitäkin pitäisi aloitella esikasvattamaan. Kylmä totuus on, että vielä saa odotella joitakin viikkoja, varsinkin jos tähtää vasta kesäkuulle istuttamaan ulos. Mutta käyhän se kuivaharjoittelukin puutarhaterapiasta?

Sitten annoin houkutukselle periksi siinäkin, että menin tilaamaan netistä ison ostoskorillisen kukkasipuleita, ja jopa perennanjuurakoita/taimia. Nämä pitäisi tulla toukokuussa toimitukseen. Eli listalla oli muutamaa sorttia dahlioita, mignonkokoista ja isompaa, samoin gladiolusta ja kokeilen myös tällä kertaa maahan liljoja. Perennapuolelle tilasin astilbeä, siis töyhtöangervoa, arovuokkoa ja täpläpeippiä. Väriskaala tuntui tällä kertaa olevan valkoista, vaaleanpunaista ja punaista, taisipa joku olla mun sinipunaistakin.

Kun ei oikein mitään muuta voi, niin pitää ruveta kaivamaan netistä kiviliikkeitä tai sellaisia joista saisin kesälle mullan, betoninoppakiveä (sitä sellaista halpaa), ja ehkä sepeliäkin. Kivet ajattelin laittaa muutaman istutusalueen reunaksi, samoin tavoitteena on siistiä etupihan parin puun alus (eli suomeksi: laajentaa siten että saa muutaman kukan siihen alle....).

Pihalla edelleen hanget ulottuvat noin kahteen metriin (kasattua lunta), joten kaikki oikea toiminta on vain toiveajattelua. Ensi viikolle lupasivat jo plussakelejä!

Jääkaapin oveen kirjoitin jo viikolla muistiin, että 30 PV HARAVOINTIIN! Voi olla optimistista. Onneksi on puutarhamessut sitä ennen ja puutarhalehdet kuluvat hiirenkorville.

On hanget korkeat nietokset...

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.


Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Mieli kääntyy jo kevääseen!

Talven keskellä, kun sisäkasvit vetelee henkitoreissaan ja pimeässä viimeisiään, onneksi on joulukukat, kuten kuvani amaryllis.

Hanget ovat harvinaisen korkeat täällä Tuusulan korkeudella ja pakkasta on jatkunut jo parin viikon ajan miinus 20 kieppeillä. Sinänsä hyvä juttu, sillä uskon, että pakkaset puhdistavat luontoa ylitalven talvehtivien tuholaisten munista ja muusta jatkuvan kosteuden homeista jne. Lisäksi korkea hanki ainakin estää sen, että mun kukkasipulit eivät menisi jänisten ruoaksi tällä talvikaudella.

Kotipuutarha-lehden sivuilta surfailin tekemisiä ensi kevääksi ja kesäkaudeksi, listaan tähän muistiin:

- leikkaa: ainakin kärhöt (paleltuneet osat), ruusut, harvenna tuomipihlaja
- kunnosta: etuosan istutuspenkki, lajittele kasvit ja siivoa alusta (lähinnä rikkaruohoköynnös)
- selkeytä puiden juuria, aloita vaikka etupihan puiden juurilta, esim. joku reunustus + kate (ja tietysti joitain kasveja,, muitakin kuin kukkasipuleja)

Edellä olevat uusrakentamisen lisäksi (kuten se mun yrttipenkkihaaveeni).

N. 100 päivää haravointikauteen :-)