Kukkia ja mehiläisiä odotellessa!

Terveisiä vaan Lissabonista! Edes jossakin on jo selkeästi kevään tuloa havaittavissa ja aurinkoa oli koko viikon lämpötilan ollessa 17-19 astetta eli sellainen kevyt Suomen kesä.

Posti olikin tuonut sillä aikaa (yllätyksekseni) Korpikangas -siemenen tilaukseni, jota puutarhatuskissani klikkailin joku aika sitten. Yllätys tuli siitä, että jotenkin jäin käsitykseen, että ne toimittaisi kaiken vasta toukokuussa, mutta alla oleva keskikokoinen loota sitten ilmaantuikin ihanan sisältönsä kanssa paikalliseen postiin (dahliat, vuokot, gladiolukset).



Tää sitten tulee vaatimaan jo kohta toimeen tarttumista, sillä minulla alkaa tämä työhuone/buduaari/sotkuläjä täyttyä paitsi kaikista askarteluvälineistä ja tarveikkeista, niin kaikesta puutarhajutusta tyyliin siemeniä, juurakoita jne, vaatekaapissa on hätävarasetti turveruukkuja yms.

Mutta nyt sitten se kysymys: missähän järjestyksessä näitä pitäisi ruveta esikasvatteleen? Etenkin kun ulkona on edelleen puolentoista metrin hanget ja radio kertoi sulamisvauhdin olevan tätä nykyä 5 cm/ vrk??? Mihin tässä uskoa? Mies pilaillessaan uudelleen kirjoitti jääkaapin tarrablokkiin, että 60 pv haravointiin, kun mun arvioi oli ollut 30 pv. Tällä se olisi ollut eka viikko huhtikuussa. Mutta ei tällä menolla pääse pihalle kuin vasta kesäkuussa? Täh? Apua? Eikö kukaan muu koe samaa tuskaa, vai onko tämä mun oma ihmetys?

Sitten siitä esikasvatuksesta: tein jopa jotain merkintojä kalenteriinkin aiheesta ja nyt alkaisi olla käsillä ekat jutut, taisi olla sipulit, mutta koskeeko se myös noita ruohovartisia juttuja vai vaan maanalaisia. Basilikaa laittaisin vasta aika myöhään. Kaikki paputyyppiset kukat (köynnökset) tahtovat venyä hirveästi jos ne laittaa liian aikaisin. Voi tiedottomuutta? Sitten mietin voiko laittaa alkuun kasvatuksen viileässä autotallissa (n. 13 astetta), olisiko siinä itua? Jos eivät idä niin nostelee sitten sisälle.

Ai mikäkö on ongelma? No, näen, että jos kasaan tänne asumukseen kaikki esikasvatettavat, niin parempi/se toinen puolisko saa slaagin, sillä näitä on nyt siunaantunut ihan kotitarpeiksi :-) (omakasvatuksensa piti olla tämän vuoden teemani ja kokeiluni kohde, hehe).

Jokamiehen helppoja ohjeita ja vinkkejä ottaisin vastaan, mulla on siis varastoissa kesäkukkasiemeniä (ihan perusjuttuja, lähinnä köynnäkset ovat esikasvatettavia keijunmekko, ruusupavut, sitten tuli Viherpihan tilaajalahjana kehäkukkaa), yrttejä (lähinnä basilika, ja joku kiinansipuli esikasvatettava). Joko pitäisi kovasti laittaa, vaiko malttaa mieli viikko-pari??



Joo, ja kevät kurkkii ekasta laatikosta, eli pari viikkoa sitten laittamani karjalanneidot miettivät syntyjä syviä, 6:sta viisi on jo elonmerkeissä :-) ja hienosti leikkelin maitopurkista näille nimikyltit, koska se kestää kosteutta, että saan samat värit samaan purkkiin.

Kevätoptimismia

Ei voi mitään! Tuska alkaa olla jo arveluttavalla tasolla, joten oli ihan pakko tarttua toimeen. Kävin kierroksella viime viikolla hakemassa kerrankin juuttisäkkikevätsuojausta havuille, joita on purkeissa, etteivät ihan kärähdä näin kevätaurinkoisilla ilmoilla. Mukaan tarttui tietysti jotain istutettavaa eli nuo Karjalanneidot. Niissähän luki sitten selkeästi, että voi istuttaa aina tammikuusta alkaen eli ne meni tänään multiin. Väsäsin oikein maitopurkin pahvista niille kyltit. Kyllähän ne itse tietävät mitä ovat, mutta jos sattuisi istutusvaiheessa samanväriset samaan amppeliin, niin olisi hyvä.

Hiukan helpotti!

Olen muutenkin muutamana iltana hifistellyt siemenpussien kanssa keittiönpöydän ääressä ja oikein merkannut kalenteriin viikkotarkkuudella, milloin mitäkin pitäisi aloitella esikasvattamaan. Kylmä totuus on, että vielä saa odotella joitakin viikkoja, varsinkin jos tähtää vasta kesäkuulle istuttamaan ulos. Mutta käyhän se kuivaharjoittelukin puutarhaterapiasta?

Sitten annoin houkutukselle periksi siinäkin, että menin tilaamaan netistä ison ostoskorillisen kukkasipuleita, ja jopa perennanjuurakoita/taimia. Nämä pitäisi tulla toukokuussa toimitukseen. Eli listalla oli muutamaa sorttia dahlioita, mignonkokoista ja isompaa, samoin gladiolusta ja kokeilen myös tällä kertaa maahan liljoja. Perennapuolelle tilasin astilbeä, siis töyhtöangervoa, arovuokkoa ja täpläpeippiä. Väriskaala tuntui tällä kertaa olevan valkoista, vaaleanpunaista ja punaista, taisipa joku olla mun sinipunaistakin.

Kun ei oikein mitään muuta voi, niin pitää ruveta kaivamaan netistä kiviliikkeitä tai sellaisia joista saisin kesälle mullan, betoninoppakiveä (sitä sellaista halpaa), ja ehkä sepeliäkin. Kivet ajattelin laittaa muutaman istutusalueen reunaksi, samoin tavoitteena on siistiä etupihan parin puun alus (eli suomeksi: laajentaa siten että saa muutaman kukan siihen alle....).

Pihalla edelleen hanget ulottuvat noin kahteen metriin (kasattua lunta), joten kaikki oikea toiminta on vain toiveajattelua. Ensi viikolle lupasivat jo plussakelejä!

Jääkaapin oveen kirjoitin jo viikolla muistiin, että 30 PV HARAVOINTIIN! Voi olla optimistista. Onneksi on puutarhamessut sitä ennen ja puutarhalehdet kuluvat hiirenkorville.

On hanget korkeat nietokset...

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.


Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Mieli kääntyy jo kevääseen!

Talven keskellä, kun sisäkasvit vetelee henkitoreissaan ja pimeässä viimeisiään, onneksi on joulukukat, kuten kuvani amaryllis.

Hanget ovat harvinaisen korkeat täällä Tuusulan korkeudella ja pakkasta on jatkunut jo parin viikon ajan miinus 20 kieppeillä. Sinänsä hyvä juttu, sillä uskon, että pakkaset puhdistavat luontoa ylitalven talvehtivien tuholaisten munista ja muusta jatkuvan kosteuden homeista jne. Lisäksi korkea hanki ainakin estää sen, että mun kukkasipulit eivät menisi jänisten ruoaksi tällä talvikaudella.

Kotipuutarha-lehden sivuilta surfailin tekemisiä ensi kevääksi ja kesäkaudeksi, listaan tähän muistiin:

- leikkaa: ainakin kärhöt (paleltuneet osat), ruusut, harvenna tuomipihlaja
- kunnosta: etuosan istutuspenkki, lajittele kasvit ja siivoa alusta (lähinnä rikkaruohoköynnös)
- selkeytä puiden juuria, aloita vaikka etupihan puiden juurilta, esim. joku reunustus + kate (ja tietysti joitain kasveja,, muitakin kuin kukkasipuleja)

Edellä olevat uusrakentamisen lisäksi (kuten se mun yrttipenkkihaaveeni).

N. 100 päivää haravointikauteen :-)

Kausi 2009 puikoissa? Katse kauteen 2010!

Kyllä se talvi tekee tuloaan! Useampana aamuna on maa jo ollut kuurassa.

Varastoprojekti eteni vaiheeseen, jossa sain ovenkin maalattua kertaalleen, mutta maalausilmat ovat niin tiukilla, että jätän loput ensi kevääseen. Rapsutin eilet teippijämät ikkunasta ja laitoin ristikon paikoilleen.

Levitin pikapikaa syyslannat penkkeihin, liekö siitä enää hyötyä? Mutta koko syyskuu ja alku lokakuusta on mennyt maalausilmojen kyttäyksessä ja valoisan ajan opitimoinnissa, että saisin homman valmiiksi.

Mutta pakko on pakko! Sisäkausi koittaa ja voin ehkä hyvällä omallatunnolla siirtyä sisäurheiluun siis joka mun kohdalla tarkoittaa korujen tekoa, askartelua ja muuta haaveilua, vaikka puutarhakirjojen ja blogien lukua (vihdoinkin). (tervetuloa toisen blogini lukijaksi www.bymaya.blogspot.com)

Asiat ja tavoitteet on kirjattu ensi kautta varten ( ja muutama pikkumukula hivutettu taas penkkeihin), joten ei muuta kuin jänissuojat pensaille. Ja villasukat jalkaan!


Toivotan lukijoilleni hyvää puutarhasuunnittelukautta! Kerätään voimia uuden kauden varalle!

(Niin kuvassa on yksi viikonlopun askartelu eli decoupagella koristeltu pikkukukkaruukku, jonka tosin taidan viedä töihin kynäkaukaloksi...muistuttamaan kesästä).


Nähdään keväällä, kun haravat saa ottaa taas esiin!

Suunnitelmia kesäkäudelle 2010

Tässä sunnuntaiaamun kirjauksessa listaan suunnitelmia ensi kaudelle, kun tämä kausi alkaa jo vedellä viimeisiään. Tosin edelleen syksyn lannoitteet ovat levittämättä (kun en ihan oikeasti ole joutanut), liekö niistä enää kohta iloakaan? Onneksi jotkut ovat sitä mieltä, että syksyllä ei kannata siivota kukkapenkkejä liian tarkkaan, ettei paljaat varret kerää sieniä ja muita tauteja. Eli tältä osin homma hanskassa.


Kaudella 2010:

1) Keskityn yksivuotisiin kasveihin (pitäisi siis vielä ainakin yrittää perustaa joku penkki). Muistikirjaani olen suunnitellut istutusjärjestyksiä seuraamalla tämänkin kesän omia viritelmiä. Luvassa olisi ainakin dahliaa, gladioluksia, joitain siemeniä, ja köynnösviritelmiä (ja sitten tietysti valmistaimia kesäkukkia....). Mutta jos vielä ehtisi, niin joku sipuli voisi aloittaa ko. penkin kauden....

2) Johonkin takapihalle voisi perustaa happaman penkin, kun vihdoinkin takapihan ehkä saa ottaa puutarhakäyttöön: sembrapensasta, kääpiövuorimäntyä, rhodoa, aluskasveja??

3) Yrttitarhaa voisi rakentaa hiukan pysyvämmällä konseptilla. Tänä vuonna kaikki kasvoi ihan hyvin, mutta haluaisin lisää salaatteja ja jotain seurattavaa joka on enemmän kolmiulotteista. Japanilaisia salaattikasveja?? Niin ja kasvuston hyödyntäminen säännöllisemmin voisi olla järkevää, nyt olen riipinyt sieltä vihreää muistaessa.

4) Sitten voisi alkaa selkeyttämään olevia perennapenkkejä ja mahdollisesti valtaamaan lisätilaa. Ainakin päivänliljat voisi ryhmitellä ja jakaa, sekä kuunliljat. Ja syysleimuja voisi lisätä ihan simona...Muutama ruusu...

Luulenpa, että näillä saisi ensi kesän taas kulumaan hyvin? Jos lisää luetteloon kaikki lannoittamiset, tautien torjunnat ja muut rusakkojen kiroamiset, niin kesä menee hyvin puuhaillessa.

(Listassa ei tietystikään ole niitä oheisjuttuja eli

5) Varaston viimeistely
6) Mutterivaraston siivous ja järjestely ja mutteripään sisustaminen (=maalaus, kalustus) )




Melkein alan odottamaan uutta kautta!

Syyskuun päivitys -ei ole oltu laiskana!

Ihan ekaksi täytyy kertoa kiva juttu: yksi blogin lukija kaipaili siemeniä ja niinpä erikseen ohjeistettuna poimin hänelle toivottuja siemeniä. Vastalahjaksi sain sitten ylläolevia salkoruusuja. Olen samalla innostunut keräämään muitakin siemeniä, jospa saisin ne vielä jossain vaiheessa kasvatettuakin.

Kuukausi mennyt hujahtamalla!


Vaikka varsinaisia puutarhatöitä ei liieammalti ole ollut, niin kiireisenä on pitänyt maalaustyö. Eli se varasto valmistui; rakentamiseen meni ammattilaisilla runsas viikko, mutta maalaamista olen sitten tehnyt parina viikonloppuna ja työn jälkeen arki-iltaisin taistellen pimeää vastaan, parhaimmillaan otsalampun valossa sutinut viimeisiä vetoja. Tunteja on mennyt ihan sikana: olen kuunnellut Sinuhe Egyptilaisen (ainakin 20 CD:tä), Antti Tuurin Kylmien Kyytimiehen, Eppu Nuotion Mustan ja Eeva Litmasen Sitä Saa Olla Monena, ainakin nämä maalaillessani.


Alunperin väritys piti olla samanlainen punainen kuin kuvassa oleva punainen varasto. Mutta kun sitä katselin pohjamaalattuna vaaleana, niin mietin, että se olisikin kiva vaaleana ja komeana. Näin ollen väritys vaihtui vastakohtaiseksi, pääväri tuo harmaa, korosteosat valkoiset ja loppusilaus tulisi vielä ovi punaiseksi ja pienet koristesalmiakit punaiseksi. Vetelin viimeisiä seinämaaleja tässä yhtenä päivänä pimeässä. Vuorilaudat ja ovi on siis vielä maalaamatta, pelkällä pohjamaalilla, mutta se pahin hönkä on tehty ja ei ole niin väliä vaikka talvi alkaisikin tulla, eikä voi enää maalata.

Tässä sitten lopputulema:
Etupuoli talolta katsottuna.

Sivu etelään ja kadulta näkymä.


Erityisesti silmääni viehättää nuo ritilät -ratkaisu, joka syntyi siinä rakentaessa. Noita oli erkkihomma maalata.

Sitten puutarhan syysloistetta: on ollut hämmästys, että vaikka luonto alkaa kuolla ja vaihtaa väriä, niin jotkut sitkeät jaksavat pukata kukkaa ja sulostuttaa väreillään.



Tää ruby red pensas (nyt en muista, joku kuusama) kukkii toiseen kertaan.


Oma istuttamat studentenblumen eli kehäkukat kukkivat pieninä aurinkoinan purkissa, vaikka en näin syksyllä ole edes muistanut kastella. Onhan jo aika kylmää ja kosteaa, joten purkkikasvitkin osa kasvaa ja osa lakastuu.


Syysasteri on nimensä veroinen, pitäisi olla monivuotinen.


Ja ryhmäruusu La Paloma kukkii, olisikohan jo jopa neljäs kukinta tälle kaudelle (näitä mulla on muutama kappale).

Ja etupihan pikkuruusu kukkii jo toiseen kertaan.

Jos vielä jaksaisi tälle kaudelle alustaa ensi vuodeksi sitä yksivuotispenkkiä eli laittaa multaa ja ehkä jopa jonkun sipulin tms., niin luulen että kausi alkaisi olla perussiivouksen kera hanskassa ja voin siirtyä sisäurheiluun (eli korublogin puolelle... ja askartelemaan täysin rinnoin).

Mutta en siis vielä ripusta hanskoja naulaan...