Puutarhafysiikkaa: Omenan kolme muotoa

Rauhaiset kesälomaviikot saivat uutta sisältöä Lahjan muodossa eli toissaviikoinen ukkosmyrsky (ns. syöksyvirtaus) meni juuri tästä meidän niemestä yli jättäen jälkeen kaatuneita puita ja roskaa ympäriinsä. Jälkeenpäin kävimme katselemassa naapureiden tilannetta ja kauempana veneväylälläkin. Selvisimme itse puunkaadoilla, ei aineellista muuta vahinkoa,. Naapureilla kaatui yhdellä puu auton päälle, useammalla mökkien ja varastojen päälle.

Ihmeen vähän kuitenkin sitten vakavia seuraamuksia tuli eli pääosin räystäitä tms., toki muutama puhkottu kattokin.

Enpä ole elämässäni koskaan pelännyt enempää kuin tuon noin 3 minuuttisen aikana, kun pahin tuulenpuuska riehui tontilla. Mies meni peittämään venettä ja itse olin vaihtamassa uimapukua mökissä, kun pahin puhuri tuli kohdalle. Ei siinä aluksi mitään, kun ensiksi lensi satoja käpyjä ja muuta pikkuoksaa ja roskaa suoraan päin ikkunoita, mutta kun ilmassa alkoi vaakasuoraan lentää ranteenpaksuisia ja isompaa parimetristä männynoksaa, niin siinä vaiheessa nappasin puolipukeisena shortsini käsiin ja lähdin mökin takaosaan. Pelkäsin roskien tulevan ikkunoista läpi.

Näkymät olivat vieläkin pahemmat takana. Kaikki metsän puut olivat 45 asteen kulmassa ja muutama suurin puu, mm. allaolevan saunan takainen koivu antaneet jo periksi.

Olo oli kuin Hollywoodin katastrofielokuvassa, paitsi että itse oli pääosassa. Ehdin jo lähettää rukouksen jonnekin, kun myrsky meni eteenpäin saatuaan muutaman suurimman puun nurin.

Tänään roudatessamme katkottuja pöllejä alarinteestä, laskin, että ylläoleva mänty oli 100 vuotias, eli jonkin verran maailmaa nähnyt.

Mies oli pitänyt sitä pahinta tuulta saunan takana ja koivu kaatuikin siitä parin metrin päässä, mutta onneksi toiseen suuntaan.

Kaatuneiden puolen tusinan lisäksi jouduttiin kaatamaan muutama vinoon mennyt ja vahingoittunut puu. Kunhan nämä saadaan klapeiksi, niin on mistä poltella takassa ja saunassa seuraavina vuosina. Tuli puuta muutama kuutio. Etualan pöllit ovat noin 60 cm halkaisijaltaan.

Jälleen kerran totesimme, että "puutarhuri" mökillä ei tartte kk-korttia kuntosalille, vaan kunnon moottorisahan, vesurin, kottikärryt, kirveen, haravan ja lapion. Mikään pienempi työkalu on hienostelua!

Kotona välillä käyminen ja kastelu tms, tuntuu lapsen leikiltä tähän rehkimiseen...

No, syksyä kohden on myös antoisaakin aikaa. Keräsin Valkean Kuulaani tyhjäksi labbikseni suosiollisella avustuksella. Se nimittäin kovin mielellään söi kaikki pudonneet omenat, ainakin 6 kpl ja oli tosi onnellinen. Sillä onkin hyvä maku, sillä ainoataan Valkeat Kuulaat kelpasivat, Syyskaneli ei ole vielä kypsä ja on muutenkin kirpeämpi kuin Kuulas.

Hurja omenasatoni oli noin 1 ämpäri eli ei kovin suuri vaiva hävittää omenapiirakkana tai soseena. Teinkin suurimmasta osasta sosetta siskon reseptin mukaan. Jaan tässä vinkin:

Eli tee perussose suhteella 2kg omenanpaloja, 1 kg sokeria. Itse laitoin tähän kuumana vielä 1tl atamonia säilytysaineeksi, ja kuumaan soseeseen mausteeksi 4 rkl vaniljasokeria ja 3 rkl konjakkia.

On sitten oikeasti aika namihillo, ei ehkä kuitenkaan lapsille? Tosin alkoholihan haihtuu kuumasta pois. Sopii kaikkeen: leivälle, jogurttiin, pullan päälle jne.

Piirakoitakin olen jo väsännyt 2 kpl muutaman päivän sisään ja jäljellä on rippeet. Laitoin tosi runsaan määrän omenaviipaleita peruspiirastaikinan päälle. Paistettuna herkku on hyvää sellaisenaan tai vaikka jäätelön kanssa.

Ei ihme, että hellekauden jälkeen farkut ovat pienentyneet kaapissa?