torstai 16. kesäkuuta 2011

Harvennustöitä riittää!

Viimeinen lomaviikkoni pyörähti käyntiin tällä viikolla ja se oli minulle itselleni paluu tänne peruspaikoille ja puutarhaan. Yllätyin iloisesti, että mies oli saanut pidettyä kasvit hengissä ja osa jopa oli kasvannutkin, vaikka hänellä oli edellinen superhelteinen viikko kastelutyövuoro, kun itse olin sukuloimassa. Mietin jo, että selkeästi hän oli taas miehisellä superpieteetillä kastellut kaikkea ja kaikkia säntillisesti ja paljon, niin että puutarha tuli paremmin hoidettua kuin mitä itse olisin viitsinyt/jaksanut. Mitenkähän saisi sen paremmin tähän mukaan?? Noh, hän on leikannut ruohot kyllä ihan mukisematta ja jos pitää jotain myrkyttää, ehkä ne ovat hänelle luontaiset hommat, kukat jäävät sitten minulle.

Jos jollekin on syntynyt mielikuva, että mun puutarhurointini olisi pelkkää onnistumista, niin voin lohduttaa, että ei ole! Kotona oleva lumipalloheisi on ollut kahtena aiempana vuonna selkeästi muurahaisten ja kirvojen herkkua, vaikka olen sitä suihkutellut mäntysuovalla ja jollain koristekasvimyrkylläkin. Tänä vuonna sen kimppuun sitten kävi joku toukka juttu. Eli klassisesti aika kuollut tapaus.

Eilinen suururakkani oli kitkeä kaikki kukkapenkit. Lähinnä se lähti liikkeelle siitä, että oli jo tarve siistiä tulppaaniraadot pois, joten samalla nyvin jotkut rikkakasvit sekä muutaman ylenkasvaneeen mm. malvaa pois. Roskaa tulikin kolme kukkurallista kottikärryllistä ja työaikaakin sain taas menemään jonkun kolme tuntia plus roskien vienti kaatikselle saman tien.

Nyt penkit ovat taas ojennuksessa ja kasvaneet ja kukkivat kasvit tulevat oikeuksiinsa.

Pionit ovat kovin kranttuja kasveja. Tähän penkkiin istutin eka vuonna (v. 2006) ainakin 2 kpl pioneja, kumpikin ovat kadonneet sen sileän tien, eli eivät ole nousseet uudestaan. V. 2007 istutin jälleen yhden pionin.

Ja nyt 2011 sitten mulla on hyvässä kasvussa versio jossa on oikein komean punaista enteilevät nuput.

Vasta muutaman kesän harjoittelun jälkeen olen alkanut ymmärtämään sen, että kukkapenkissä pitää olla a) joko vain sitkeitä ja vaatimattomia lajeja tai sitten b) kerroksellisuutta siten, että ne herkät pääsevät kasvussa vauhtiin aina uudella kasvukaudella.

Ja nuo tulppaanithan luovat sen sopivan varjon ja suojan näille herkille. Ehkä tuo pioni nyt mut palkitsee tästä opista?

Tähän penkkiin aurinko alkaa paistamaan vasta alkuiltapäivästä kunnolla ja se tarkoittaa sitä, että esim. irikset jo kukkivat etupihalla, mutta tässä nämä ovat nyt oikein hyväsä vedossa.

Saman penkin toinen laita: iloiset päivän liljat sekä kevätpikkusydämiä.

Parin viime viikon aikana kasvit ovat todella kasvaneet ja joissakin mun penkeissä alkaa olla aika runsasta. itseäni miellyttää yhdistää punalehtistä kasvillisuutta osaksi muuta. Tässä takana on (mainitsin tästä jo aiemmin tänäkin kesänä) purppurahappomarjaa, saniasta, jättipoimulehteä ja joku syreenilajike, anopilta saatua kantaa.


Viime vuonna jaettuja kuunliljojani, ne ovat päässeet hyvää kasvuun. Ja grandiflora rohodokin kukkii.


Tiny timiä kokeilen tänä vuonna omissa ruukuissa (siis minitomaattilajike), josko paikka olisi lämpöisempi ja valoisampi (vai pitääkö jotenkin vielä suojata?).






Sama penkki toiselta kulmalta: tällä hetkellä mulla on sininen ja violetti valtaväreinä, jonkun verran keltaista ja valkoista, eli taas ihan erit värit kuin pari viikkoa sitten tulppaanikaudella.


Tämä calla on mun suosikki kesäkukka, sen lehdet ovat hienot, isto ja vihreät, kukat salaperäiset ja monimuotoiset.



Tämä kävisi jo screensaveriksikin!

Tehtyjä töitä:
- penkkien siistiminen ja tulppaaniroskien poisottaminen
- pientä yleisharvennusta penkeissä niiden kasvien osalta, jotka röhöttävät minne sattuu

Ei kommentteja: