Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.