Vetelee elokuukin viimeisiään

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.