torstai 16. kesäkuuta 2011

Trädgårdsarbeten på svenska....


Uusi määritelmä pakkoruotsille on, kun tänään halusin kuunnella puutarhatöiden ohessa jotain viihdykettä radiosta. Seitsemän euron piharadion ainoa häiriötön kanava oli Vega tai joku Xtreme, eli ruåttinkielinen, niin pakko oli sitten tyytyä siihen. Hyvää asiaohjelmaa sieltä tulikin!

Tämän päivän päätehtävänä oli istuttaa kaikki, mitä en ole ehtinyt istuttaa:
- uudet taimet (selitys alla)
- saadut yrtit (kiitos Mervin!)
- omakasvatusbasilikat (kas vaan ne ovat edelleen hengissä, nyt jopa kaksi sirkkalehteä plus kaksi muuta alkua...)

Selitysosasto tässä: eilen koiran ulkoilutuksesta tullessani pihalla hääri Mies. Eli aiemmassa postauksessa mainitsemani toukkalumipakkoheisi ja etupihan kohta-kirvasyöty-kirsikka olivat saaneet huutia. Mainitsin nimittäin viikon alussa, että "nuo ovat kauheita ja ne pitäisi hävittää, kun en jaksa ja osaa niitä hoitaa. Miksi kotona pitäisi olla rumaa, kun voi olla kauinistakin?"

Ja kas, puutarhatonttuni oli jo sopinut naapuri-Joren kanssa niiden jatkohyödyntämistä jossain hehtaariplantaasilla (naapurin vanhempien joku maatilkku, jossa kasvatellaan milloin mitäkin...) eli mun poisheitetyt menivät nyt sitten vielä armokuurille uuteen paikkaan ja minulla oli siis kaksi hyvää Puupaikkaa tarjolla pihalla.

Pyrähdin siis puutarhoille vain todetakseni, että tarjolla oli ziljoona erilaista isoa ja pienempää tuijaa ja hedelmäpuita, mutta muuten ei ollut juuri mitään. Kun tässä puutarhahoidossani on se filosofia, etten osta mitään superkallista (kun jänikset syö, talvi raiskaa tai sitten jotain muuta kauheaa tapahtuu), niin valinta osui syreenin taimeen (halpa, valkoinen, tuoksuu) ja uutena tulokkaana vartettuun ruusuorapihlajaan (puunmallinen, yksirunkoinen, ei retkahda, uusi laji minulle).


Istutusapuna ja työnjohtajana toimi uskollinen puutarhakoirani Marski (...terveisiä Eevalle...).

"Mitä? Taasko sitä tehdään vain töitä eikä leikitä mun kanssa?"


Hain aamulla muutaman multapussin (plus mehikasveja/kivikkokasveja ja basilikan taimia). Kirsikan paikalle tuli siis ruusuorapihlaja ( Crataegus 'Paul's Scarlet'). Löysin sopivan 150 cm korkean, jonka sain roudattua tavallisella henkilöautolla vahingoittumatta kotiin.

Tässä pitäisi olla punaiset kukat kesäkuun loppupuolella. Sen pitäisi kasvaa noin 3-6 metriä korkeaksi ja 3-4 metriä leveäksi eli samaa kokoluokkaa kuin lähellä oleva rusotuomipihlaja (vai oliko se isotuomipihlaja...). Mehikasveja istutin tähän juurelle, että multa pysyisi kosteana. Tykkään noista, jotka tekevät noita ruusukkeita!



Yrttilaatikollani on tällainen elo tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että paras tulos tulee valmistaimilla. Taimitarhalla oli jättisuuret basilikat 5 kpl yhden hinnalla, niin ostin yhden satsin ja omani istutin väleihin. Tästä kuvasta on vaikea erottaa mun esikasvatettuja...

Ihan tarpeeksi haastetta saada nämä pysymään elossa, jos sattuu kunnon helteet (tai sitten jos on hallaa...hahahaa).

Tein jo kuitenkin kesän ekan PUUTARHURIN PESTOni tällä viikolla ja olipa se hyvää tuorepastan kanssa (ihan Rainbow Kana- ricottajuusto versio keitettynä kasvisliemessä):

Mitoilla ei ole kauheasti väliä, mutta aloita näillä:
- yrttejä pari kourallista (rucolaa, basilikaa, persiljaa...)
- pinjan siemeniä (mantelikin käy pari rkl )
- parmesan raastetta puoli pussia (jotain 50 g)
- suolaa, pippuria
- öljyä ainakin 1 dl (luomuoliivi- tai auringonkukka)
- (valkosipulin kynsi tai pari ympäristöstä riippuen)

Tehosekoittimeen kaikki tai sauvasekoittimella paksuksi tahnaksi. Öljyllä voi ohentaa.

Siitä tulee sen verran, että kantsii laittaa pieneen hillopurkkiin, säilyy jääkaapissa kunnes syöty (no ainakin viikon). Ja on nam, omista yrteistä....

Tästä tarkkasilmäinen voi bongata mun minibasilikat (takarivistä), saas nähdä säilyykö ne hengissä tai kasvaako niistä satokelpoista tavaraa ollenkaan?

Ihmeheinät tuossa etualalla on mun esikasvatettuja kiinansipuleita. Sama juttu: olen esikasvattanut osan ja suorakylvänyt osan ja kaikki ovat tuollaisia riukuja. Tuleekohan niistäkään muuta kuin kuriositeetteja?


Heiden (heisin?) paikalle istutin siis valkokukkaisen puistosyreenin Tammelan Kaunottaren (syringa x henryi). Tämä on noin 70 cm korkea, joten saa kasvaa rauhassa.

Jaaha, pitää lähteä puutarhurin apulaisen kanssa lenkille!

Tehdyt työt:
- uusistutusta

Pitäisi tehdä seuraavaksi:
- lannoitekastelua
- jotakin muutakin oli mielessä, mutta heti katosi, kun en tehnyt keltaista lappua.... työ tekijäänsä neuvoo

3 kommenttia:

Erja Metsälä kirjoitti...

Malttaako sun puutarhakoira olla kaivamatta kuoppia?

Meidän ei malta, ja sitten se höppänä vielä rakastaa syödä kukkia! Mitä kauniimpi tulppaani tai unikko, sitä varmemmin Hulda käy haukkaamassa kukinnon parempiin suihin;-)

Lumikide kirjoitti...

Hieno raparperilaatta siellä taustalla! Minäkin istutin tänä vuonna Paul Scarletin, kun olen niitä nähnyt täällä lähistöllä muillakin kukkimassa, toivottavasti selviytyisi, niin kaunis puu se on! Kokemukset ovat toistaiseksi huonot, ensin tuli jotain elämää jokaiseen oksankärkeeen uusiin kasvustoihin. Kyllästyin niihin ja laitoin Baitionia... ja nyt oksankärjet on ruskeat, mutta eipä ole enää ötököitäkään.

bymaya kirjoitti...

On se jännä että kotipuutarhassa "kaupungissa" vaivaavat kaikenlaiset ötäkät. Mökillä lumipalloheidet ovat kasvaneet ja menestyneet hienosti jo muutaman vuoden, ei mitään tyholaisongelmia. Toivottavasti ruusuorapihlajani on sitkeää lajia.

Marski-koira syö mm. pupunpapanoita, ainakin sillä suu koko ajan käy. Kuoppien kaivuu ei ole koskaan kiinnostanut, luut, jos se niitä saa, pitää hotkaista heti :-) (epäilen sen maistaneen kanankakkarakeita, sen vuoksi laitan ne mullan alle).