Vähän hiljaista täällä elokuussa

Loppupuoli elokuusta on mennyt toisen rakkaan harrastuksen, koruilun, merkeissä kursseilla (katso korublogini http://www.bymaya.blogspot.com/) .

Puutarha ei ole unohtunut, mutta elokuu on jotenkin mennyt vanhan toistossa. Toisaalta taas muutama yllärikin on mahtunut mukaan.

Olin jo heittänyt toiveeni, että dahliat kukkisivat. Komeita lehtiä ne ovat kasvattaneet, mutta sitten kukintaa on saanut odottaa. Nämä sipulikasvit eivät todellakaan ole minun heiniä. Paitsi siis taas tietysti mökillä, jossa dahliat puolestaan kasvaa röhnottävät runsain kukin.

Dahlia kaunokaisia:

Sitten toinen sipuli eli gladiolus, ne pitkän aikaa ovat kasvattaneet pelkkiä korkeita lehtiä ja ei ollut mitää tietoa kukista. Yhtäkkiä sitten ilmeistyi kuin tyhjästä kukka-aiheita ja kukkia on silmän iloksi oransseja, keltaisia, punaisia. Minä luulin että ne ovat aina punaisia :-)

Muuten tuntuu, että syksy alkaa hiljalleen hiipiä pihaankin. Kukkia on paljonkin, mutta mikään ei oikein tunnu kasvavan mihinkään, kun alkaa olla jo koleata.

Parin viikon päästä pitäisi meidän takapihalle tulla maansiirtokone, kantoja pois ja hiukan massanvaihtoja. Ensu vuonna siihen joku varasto ja ehkä saan laitettua pysyvämmän paikan mun yrttitarhalle.

Pitä ruveta vetämään kohta yhteen tämän kasvukauden hyviä juttuja ja ruveta kirjaamaan uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Pistänpä aiheen mietintämyssyyn ja kirjaan tänne, kun tavoitteet ja toiveet selkeää.

Ainakin noista sipuleista olisi kiva ymmärtää, miksi ne toisilla kasvaa ja kukkii, mulla vain jotkut lajit? Pitäisikö sitkeästi yrittää esim. narsisseja, kun ne aina tulevat vaan lehtinä ylös, ei koskaan kukkia? Kohta pitää taas aktivoitua syysistutukseenkin.

Mitähän mä teen väärin?

Tuunausta

Otin kuvan syyspenkistäni. Sattumalta kävi niin, että etualan syysleimut ovat haalean vaaleanpunaisia tummemmin reunoin, kun taas taakse laittamani ovatkin syvän violetinpunaisia. Tämä penkki on ollut kasvutavaltaan silmää miellyttävä: on erilaista lehtimuotoa, kasvit ovat pysyneet kurissa suhteessa toisiinsa ja väritkin harmoniassa eli keltaista ja vastaväriä violettia, hiukan vaaleanpunaista aksenttia.

Kiven luona on epätoivoinen yritys taas noita kärhöjä, jospa menisi jopa talven ylikin :-). Ainakin maassa olevalle osalle on suojaisa kulma muiden kasvien takana. Kärhöt tahtovat kärähtää alkukeväästä ja -kesästä hentoisine varsineen, ennenkuin kasvu lähtee kunnolla alkuun. Niiden istutuspaikkaa ja olotilaa joutuu miettimään kunnolla, jos haluaa niistä monivuotisia kavereita.

Sitten se tuunaus: investoin kunnon puutarhasaksiin, kun tähän asti olen nipsaillut kasveja vanhoilla yleissaksilla. Ensimmäisenä rouhaisin pois etualalla olleet jo-kukkineet en-edelleenkään-tiedä-mitä-ne-valkoiset-ovat. Penkki siistiytyi huomattavasti.

Istutin muutaman syyskukan, 3 kpl violetteja syysastereita ja yhden koristekaalin. Aiemminhan revin ylenmääräisen mirrinmintun kuosiin.

Nyt penkki on taas kuosissa ja kehtaan kulkea pihalla eikä tarvi sulkea silmiään :-)

Se yksi tuntematon, tietääkö kukaan mikä tässä kuvassa on?

Kukkivana noin puoleen reiteen eli 70 cm, pysty kasvutapa, kukkimisen jälkeen rento, yhdessä varressa monta kukkaryvästä.

Mun kirjoissa ei ole kattavasti kuvia ja mikään taulukkonimi ei kilistä kelloa.

Siitä tulee kansa mieleen, tietääkö joku sopivaa perennakuvastoa/kirjaa? Monesti löytyy listauksia jne, mutta kuvamateriaalia on niukasti.

Syksyn näköinen päivä rokulissa

Tänä kesänä ilmat ovat olleet sellaisia, ettei kalenteriaika ja säätila ole oikein synkassa. Tänäänkin on kovin syksyisen näköinen ilma ja tuulee, jopa lehdet lentelee. Vieläköhän tästä leppoisaa kesää tulee? Tässä vietän rokulipäivää sairaslomalla ja olen yrittänyt lepäillä, mutta kyllä pitää ainakin lannoitekastelut pihalla suorittaa ja ihailla sitä, mitä on kukassa.

No säästä viis, kuitenkin kasvit kasvaa puksuttavat, osa jopa liian villisti. Mä taas opin uutta kantapään kautta. Jotenkin on selvä, että istutat ja hoidat kasveja, mutta tuo harventaminen on sitten ihan kuin syntiä tai muuten ei-ei homma, ikäänkuin nollaa jo tehdyt asiat. Kuitenkin ilmeisesti puutarhurin hoitoväline numero kaksi (ykkönen on omat kädet) ovat sakset.

Eli kun tuossa etupihan penkissä vallitsi hirveä kaaos, niin yksi päivä otin roskapussin ja revin nirvanassa mirrinminttua pois ja kas kummaa, penkki kummasti siistiytyi. Nyt katselen jo kukkinutta (jaa, kun en tiedä lajia) isoa kukkapuskaa sillä silmällä, että milloinkanhan sen elämänkaari tältä kesää olisi roskapussiin päättyvä? Sitten päässä muhii toisenlainen kasvojen kohotus, mutta siitä sitten toteututtuaan.

Harventaminen on aika lailla selvää varmaankin, mutta taas piti ikäänkuin itse hoksata homma!

Ruusut ovat ilahduttaneet minua. Se Blue parfum ei todellakaan ole mikään blue vaan pink:

Mutta toisaalta se kukkii jo toista kertaa tälle kasvukaudelle ja laskin, että yhdessä varressa oli jopa 10 kpl isoja nuppuja, joten silleen ainakin kaunis. Luin myös Puutarha-lehdestä, että tuo sininen väri on vaikea ruusulle. Aprikoivat, että ehkä geenimanipuloinnilla (ottamalla esim. iriksen sinistä) saataisiin oikeasti sininen ruusu, kuten on saatu mm. neilikka.

Sitten tutkailin La Palomaa, siis sitä valkoista ruusua ja ei tämäkään tässä kukinnan lopussa ole enää mikään valkoinen, vaan nyt siinä selkeästi havaittavaa punaisuutta lehdissä, luonnossa vielä selkeämmin:

Sitten puutarhanörtteily on vienyt aikaa tässä parina päivänä. Oikein urakalla olen käynyt läpi noita sivustoja, kun sataa ja tuuli viuhuu nurkissa. Onhan tämäkin puutarhailua? Tai ehkä työaikaseurannassa menisi kohtaan "suunnittelu ja tuotekehitys", haha.

Blogin lukijoille jaan linkit tuolla oikeassa paneelissa alhaalla. Suosittelen tsekkaamista, erityisesti nuo taimi-, taimisto- ja siemenlinkit ovat kivoja. Sain itse ainakin inspistä, jospa kokeilisi jotain erikoista (esim. Exotic Garden, puu ja pensassiemenet) ja Nelsonin kuvastossa oli paljon myös opastusta missä mikäkin kasvaa. Mulle oli uutta, että löytyy paljon vihanneksia, jotka kasvaa ihan avomaallakin, siis tarkoitan tomaattilajikkeita, kurkkuja jne. Olen aina luullut, että tarvit kasvihuoneen. Kasvihuonelinkkejäkin ja kuvastoja olen ehtinyt ihailla.

Loppujen lopuksi liityin Hyötykasviyhdistykseenkin. Niillä näyttää olevan toimintaakin, joten ainakin sieltä saa tietoa ja ehkä pääsen joskus mukaan tuohon taimivaihtoon. Toimintaa oli tietysti pääkaupunkiseudulla, mutta löytyi muutama maakuntakin aktiivisena. Ja mikä estää osallistumasta johonkin puutarhaviikonloppureissuun kauempaakin?

Betonia ja kukkia

Tälle viikolle unikko taas yllättää. Jälleen uusi väri, olisiko tuo lohenpunainen? Kaikin puolin tämä on kiva tuttavuus ja on runsastunut kovasti. Luulenpa, että ensi vuonna siirrän sen omaan penkkiin, jossa sillä on tilaa levittyä. Paikalle laitan vaikka lisää ruusuja.

Tämä on sitä parasta aikaa puutarhassa, kun kaikki on niin runsasta. Ruukkuistutukset ovat mitä parhaimman näköisiä. Olen vasta vaihtanut yhden orvokin pois, kun se kuihtui ja rupistui. Alla yksi silmänilo eli Karjalan neito terassin katteessa kiinni.

Kärhöt olisi niin hienoja, jos vain onnistuvat. Mun eka ehti kukkaan tässä erillisessä laatikossa, le President tai joku sinne päin. Yleisesti tontti on niin aurinkoinen, että nämä tahtoo kuivua, vaikka kuinka huolehtisi. Pitää yrittää rakentaa sopivia varjoja tulevaisuudessa esim. paviljongein tms. Kärhöt ovat niin kauniita, että sen vaivan voi nähdä!

Sitten taas kukkii se toinenkin lajike ruusua, jonka jo luulin laittavan syysvärin päälleen. Niin vaan lämpöisessä nekin piristyivät ja nyt on mitä kauneimmat valkoisen heleät ruusut silmänilona projektipenkissä. Taustalla häämöttää mun hiukan epäonnistunut askarteluprojekti.

Tässä alla siitä hiukan parempi kuva. Oli siis tarkoitus tehdä muutama askelmakivi betonista siten, että siinä olisi mosaiikkipalasia kivasti kuviona. Mutta sitten jotenkin mulla meni aivot nurin ja yritin olla viisaampi kuin olenkaan ja laitoin ne kuvapalat muotissa pohjalle peilikuvana. Lopputulos oli hiukan hassu. A) se muotin yläpuolipinta olisi ollut selkeästi parempi puoli, b) se betoni nosti ne palat ja osa on hiukan piilossa, vaikka sitten teräsharjalla harjailin ylimäärä betonia pois. Sisko ehti jo sanomaan, että hän vähän ihmetteli mun tekotapaa ja Mies tuumasi, että tietysti se olisi pitänyt tehdä toisin. Kiitti vaan, kun nyt kerroitte :-)

No, kukille kitkemisaskelmina nämä menevät tällaisinaan ihan hyvin.

Uusia istutuksia on kärhö, valkoinen, Miss Bateman lajike, jonka sijoitin taustalle syyspenkkiin. Toivottavasti paikka on sen verran suojaisa, että se jaksaa talvenkin jälkeen lähteä alkuun.

Ensi kesänä pitää siivota ja rauhoittaa etupihan kukkapenkki eli selventää lajivalikoima. Minua ei nyt miellytä kokonaisuus, vaikka yksittäiset kasvit ovat ok.



No, edes yksi juttu onnistui siitä betoni valusta eli raparperin lehteen valettu raparperinlehti, siis betonista tilataidetta pihalle. Laitoin sen toistaiseksi nojalleen kiveä vasten, tämän ikiraparperin.

Istutuksia ja kukkapenkkien kohennusta

Pikakirjaus myöhempien aikojen muistamista varten.

Kohentelin istutuksia, erityisesti etupihan ensimmäistä kukkapenkkiä, jonka istutin, kun tulimme tähän taloon pari vuotta sitten.

Ensi vuoden 2009 muutostarpeiksi kirjaan:

- siirrä hennoimmat kasvit pois voimakaskasvuisten alta omaan penkkiin (akileijat 2kpl, ruohovartiset tod näk tarhaliljat)
- tarhalijoista riittää jaettavaksi uuteenkin penkkiin
- harvenna mirrinminttua jo keväällä :-)


Otin käyttöön tavalliset viisipiikkiset eli revin ylenmääräiset mirrinmintut pois, koska muutama hennompi kasvaja ei saa kasvutilaa.

Lisäsin pari kasvia penkkiin:

- kaipasin siihen keltaista, joten istutin 2 kpl kallionauhusta, 'Desdemona' korkeiden ritarinkannusten eteen
- lisäsin jaloangervojen määrää, lajike tuskin sama kuin aiemman yksilöt, vaikka väreiltään lähellä, 2 kpl,jaloangervo 'Montgomery', väri fuksianpunainen

Revin pois ihmeruohot, jotka olivat varmaan jonkun sipulikasvin varsia, joka ei koskaan kukkinut.

Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella puutarhurilla on kasveja, jotka eivät hänen hoidossaan kasva ja menesty, vaikka ne kuuluisivat niihin yleisiin ja helppoihin kasveihin. Minulle haasteellisia ovat mm. kesäkukista lobelia, liljat, keskimäärin siemenet eivät idä ja -mitähän vielä onnistun näivettämään- niin, pionit kituu vuodesta toiseen.

Että haasteita ja oppimista riittää.

Inspiraatiota vanhan rintamamiestalon perennapihasta

Kotipuutarha-lehti (www.puutarhaliitto.fi) oli järjestänyt mahdollisuuden käydä vierailemassa yksityisillä puutarhoilla tänä kesänä. Päätin kokeilla itsekin tällaista ja kohteena oli tänään vanhan rintamamiestalon perennapuutarha Vantaan Jokivarressa. Olin hiukan aikaisessa ja ajattelin, että olisin ensimmäisiä, mutta tie olikin jo täynnä autoja. Eri-ikäisiä puutarhafanaatikkoja käveli pihalle, jossa emäntä olikin esittelemässä pihaansa. Arvioisin, että 40-50 henkeä kaiken kaikkiaan vieraili siinä runsaan puolen toista tunnin aikana, jona olin itse paikalla eli meitä oli joka lähtöön.

Tässä hiukan kuvakavalkaadia, en millään pysty muistamaan lajeja. Jotkut vierailijoista tuntuivat olevan metsästämässä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, mutta omalta osaltani tyydyin ihailemaan kukkien runsautta ja tekemään henkisiä muistiinpanoja ideoista, joita voin soveltaa ajansaatossa omallakin pihalla.

Yksi selkeä aihe-alue oli erilaiset portit, joita koristivat erityisesti kärhöt ja muut köynnöstävät kasvit. Itse olen paininut aiheen kanssa, että mihin se portti pitäisi sijoittaa (kun siis tontti on vielä puolityhjä tai puolitäynnä metsää). Täältä löysin vastauksen eli portin voit sijoittaa ihan mihin haluat ja hyvältä tuntuu.

Selkeästi yksi viesti tällä puutarhurilla oli, että puutarha on jatkuvaa muutosta. Penkit elävät, kasvilajit vaihtuvat, valtaavat alaa ja välillä pitää pelastaa joku laji runsaamman alta. Välillä iskee inspiraatio tehdä kokonaan uutta pihalle, mikä sekin muuttaa maisemaa. Näin ollen tälläkin pihalla oli varmaan puolenkymmentä erilaista porttia ja käyntiä esim. hämyiseen ja varjoiseen nurkkaukseen, polun varrella tai erottamaan kaksi eri pihan osioita. Ja taisipa yksi portti olla ihan vaan. Tuli mieleen Viulunsoittaja katolla -näytelmä, jossa päähenkilö Tevje lauloi "Rikas mies jos oisin" -laulussa haavelemistaan portaista, joista yksi meni ylös ja toinen alas, ja kolmas minne vaan (siinäpä rikkauden mitta).

Eli kärhöjä ja portteja:




Kärhöjä oli myös ruukuissa, tässä joku harvinaisuus, tätä moni ihaili:







Koska kyseessä oli jo pidemmän ajan kasvatusharrastus, niin se näkyi myös kukkapenkkien runsautena. Tosin emäntä vaatimattimasti sanoi, että runsastuminen vie aikaa, kun hän itse kasvattaa siemenistä, jakaa vanhoja, ja vaihtaa sitten taimia ja pistokkaita jne. Mutta kyllä tässä on esimerkkiä ja haastetta kelle tahansa. Lisäksi tämä olisi se juttu, jossa sitä "perinnetietoa" tarvisi, ainakin itselleni on haastellista onnistua siemenkasvatuksissa vaativimpien lajien osalta ja joskus pelkkä itäminen vie niin kauan, että valmista ei tule kasvukaudella :-)

Lisäksi kiinnitin huomiota kasvien ja penkkien vapaaseen sijoitteluun sekä erilaisiin tapoihin rajata istutukset kierrättämällä esim. rakennusmateriaalia puutarhaan. Talo oli selkeästi saanut uuden katon ja tiilit puolestaan uuden elämän kukkapenkissä.

Kukkarunsautta ja omintakeisia reunuksia:

Itselleni erikoisuuksia oli paljon. Esimerkiksi kuvassa oleva tumma "seinä"ruusu. Tämä on siis nimeltään joku -"ruusu", vaikka ei ole ruusu ollenkaan.

Ja tässä taas todella piikkinen ja ihan aavikkokasvin oloinen, olisiko ruohovartinen kasvi? Piikkinen, karvainen, melkein ruma, mutta sinänsä sitten aivan viehättävä olemukseltaan. Korkeus ehkä 2 metriä.

Ihailin myös kukkien muotojen runsautta - lehtien, kukintojen ja siemenvaiheessa olevien siemenkotien muodoja. Moni ihaili erikoista hentoista lanttikukkaa, jonka siemenkodat muistuttuvat lituskaisina ja säännöllisen pyöreinä rahalanttia.

Toki puutarhasta löytyivät vesiaiheet, lammikko ja purokin sekä ulkoterassi (toki jälleen kukkien keskellä), eli veikkaisin, että isäntäkin saa osallistua puutarhan laittoon.

Niin, mitä jäi vierailusta "kotiin" otettavaksi? No, ehkä että:

- puutarhan hoitoa ei tarvitse tehdä mittanauhalla ja vatupassilla
- vaikka on sommittelusääntöjä ja muita ohjeita, niin pihalla voit toteuttaa itseäsi ja jos teet "väärin", niin sakset auttaa tai siirtäminen auttaa. Ja ensi vuonna voi asiat mennä sitten "oikein".
- pitää antaa myös aikaa kasvulle. Jos perustat uutta tänään, niin näet ehkä tuloksesi vasta muutaman vuoden päästä. Erityisesti vanhoissa kasveissa tuntui olevan näitä kaksivuotisia, eli istuta tänä vuonna ja ihaile lehtiä, kukkii sitten ensi kesänä. Sitten keräät vaikka siemenet talteen ja rumba alkaa uudestaan.
- ja toki oli kiva rupatella muutaman kanssa kukkajuttuja
- kiitoksia myös kotkansiivistä, menevät maahan huomenna!

Jos kohdallesi sattuu tällainen mahdollisuus vierailla toisen innostuneen pihalla, niin suosittelen visiittiä! Kyllähän näitä Suvi-Suomessa riittää (jos vaan aina tietäisi missä ja milloin ).

Paluu arkeen ja viikkoinventaariota

Surkeita kelejä piteli koko loman ajan, mutta tänään kotiin tullessa töistä silmiäni sulostutti uusi väri ja kukka. Vähästä sitä tänä kesänä ilostuu eli idän unikolla on keltaisia kavereita tämän kesän uudessa penkissä:





Muutenkin tuossa penkissä jotkut lajit ovat kiitettävästi runsastuneet, esim. kuvassakin näkyvä malva. Blue parfum ruusukin näyttäisi toipuneen, kun se yhdessä vaiheessa vaikutti pukeutuvansa jo syysväreihin, ehkä se vielä kukkiikin.

Syyspenkissä alkaa olla elämää, tarhapäivänliljat alkavat kukkia:



Lisäksi ensioireet sammalleimulle, istutin siihen eteen pari rantakukkaa viime viikolla:





Erilaiset kivikkokasvit kukkivat, ilmeisesti maksaruohoja kanssa, kuvat hiukan suttuisia vaikka otin makrolla, mutta ovat pieniä pihan väripilkkuja:

Ja todistettavasti kirsikassa on ennätyssato aiempien vuosien kolmen kirsikan huippusatoon verrattuna, ehkä 100 kpl. Olen jo maistellut näitä, mutta ainakin mun suussa tosi kirpeitä, vaan enpä tietysti muista lajiakaan, haha.

Sitten olen yrittänyt ajaa pois niitä etanoita jos ne sitten mun salaatteja söivät rei'ille. En ole nähnyt uusia ja on saatu syödä takapihan antia jo parin viikon ajan.

Mun herneillä voinen heittää vesilintua. Nämä ovat ihan kädettömiä versioita, kun eivät osaa kiivetä tikkuja pitkin, vaan lököttävät kuin peruskoululaiset pulpetissaan. Ei tämä vihannesviljely ihan jokamiehentaito ole, tähän tarvisi jonkun mummon tai muun 4H-tyypin avuksi, kun ei ole mitään perimätietoa. Ja sitten se TV:n Carol jotain hehkuttaa siinä Grow you own Veg'ssä niin (Vihannestarha kuntoon), että ihan ottaa päähän (jupinaaaa...........). No ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja onhan mulla siinä vielä pari alkua, joita voin yrittään tukea toisia paremmin.

Siispä plussaa ja miinusta eli normaalia puutarhaelämää näin heinäkuisena loppupuolen viikkona. Seuraavaan kertaan....moikka!