Tuokiokuvia puutarhasta

Tein sitten sitä pestoa takapihan antimista, lähinnä rucolasta. Periaatehan pestolle on helppo eli jotain vihreää (basilikaa, persiljaa, rucolaa) muussataan kaiken muun kanssa esimerkiksi tehosekoittimella. Ne muut ovat öljy, parmesaaniraaste, valkosipulin kynsi, pinjan siemeniä paahdettuna, suolaa, pippuria ja mun yhdessä ohjeessa oli kaprista. No, ei täällä peräkylässä ole mitään pinjansiemenistä kuultukaan, joten toisen pesto-ohjeen mantelit saivat kelvata, enkä vaivautunut ostamaan kapriksia koko purkkia yhden vaivaisen peston takia, joten menin hiukan au naturel tässä kohden. Ainessuhteet olivat hiukan mitä olivat, on tosi vaikeaa arvioida 100 g rucolaa ilman vaakaa ja öljyä laitoin sitten sen mukaan, että sain sekoitettua sen tasaiseksi.Mutta tulipa siitä hyvää! Olenkin sittemmin laitellut tätä vihermössöä vähän jokaiselle leivälle margariinin asemesta ja eilen kokeilen seitipihvin kanssa, nam....

Pitää kokeilla ensi kerralla persiljaa....

Eilen tuli TV:stä jonkun Nigel-kokin ohjelma, jossa se teki takapihan antimista ruokaa simppelisti. Se taisikin olla sen motto: Nigel's simple suppers simply tai jotain. Ohjelmassa tuli mangoldisopan ohje, joten seuraava kokeilu taitaakin kohdistua niihin.

Nyt oli aamulla paremmat valaistusolosuhteet, joten sain kunnon kuvan kärhöstä pihlajan juurelta. Parin päivän sisällä on myöskin nuo liljat avautuneet ja ne ovatkin kivan näköisiä monivärisiä pihan kaunistuksia.

Voiko joku olla tykkäämättä näistä(kin)? :-)

Mun suuri kirsikkasato: takapihan puussa on ehkä 20 kirsikkaa tulossa. Söin niistä tässä kuvaussessiossa ne 10 kypsempää. Etupihan puussa on ehkä 3 kpl kirsikoita. Alan hiukan olla sitä mieltä, että tämä on liian vaivalloinen puu, ainakin tuossa etupihalla. Keväällä saa ruiskuttaa, ettei olisi mitään talven yli munavaiheessa olevia tuholaisia ja sitten kesällä joka tapauksessa joku syö aina noita lehtiä, niin että puu on usein rivon näköinen. Aina pitäisi olla jonkun mäntysuopaliuoksen kanssa heilumassa, Ja mitä varten? Vaivaisten 3 kirsikan tähden? Mulla alkaa olla puupaikkapulaa, joten esitin jo miehelleni, että tuon etupihan kirsikan sai kaataa huis hiiteen, että saisin laittaa siihen koristepuun kriteerit täyttävän pihapuun. No, pitää miettiä...

Ruusujen aika alkaa olla parhaimmillaan. Nukkeruusuni on moninkertaistanut kukinnan tällä viikolla.

Muutama Paloma on vielä hengissä, nämä ryhmäruusut ovat kyllä hankalia. Sama se vaikka kuinka yrittää istuttaa oikeaan korkeuteen, niin ei ole takeita, että jaksavat yli talven. Ehkä se onkin ruusujen salaisuus? Oppia onnistumaan vuosi vuodelta?

Pensasruusut ovat ehkä se aloittelijan laji. Etupihan Louise Odier, uusia nuppuja.

Tontilla keltamaksaruohot kasvavat luonnostaan, mutta näitä muita lajeja kuten lusikkamaksaruohoa ja syysmaksaruohoa saisi runsastua aikalailla. Näissäkin on nyt hienot ja värikkäät kukinnat. Huomaan, että mua miellyttää selkeästi tuollaiset kylmähköt sävyt eli kaikissa on hiukan sinistä ja kylmää, pinkki ei ole hempeää vaan fuksiaan vivahtavaan jne. Alkukesähän meni aikalailla sinisissä ja violeteissa, nyt nousevat punaisetkin ovat fuksiaa tai muuten sinertävää vaaleanpunaista.

Kesäkukkiani: Rautayrtti on yksi kiitollinen purkkikukka, vaikka aina alussa se on aika vaatimattoman näköinen. Pelakuut ovat iki-ihania kaikkine lehtimuotoineen ja väreineen.

Mun omakasvatus keijunmekot menivät roskiin, en saanut niitä koskaan sirkkalehtivaihetta pitemmälle. Olisi ehkä tarvinnut kosteammat kasvihuoneolosuhteet. Tätä ei aina oikein ole saatavissa kaupoissa, mutta yhden taimen ostin terassilaatikkoon, ja sekin alkaa olla jo hiukan kasvussa, tosi huonosti tänä vuonna runsastunut.

Mutta näin se on, joka vuosi ei ole samanlainen!

Tänään onkin siedettävämpää + 33 (haha, aamulla oli ok), melkein harkitsin auringonottoa, mutta taidankin suunnata puutarhalle. Josko löytäisin jotain jolla korvata kuollut kultasade...?

Huh hellettä!

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.

Rikkaruohoja vai ei?

Tällä viikolla oikeastaan eka kertaa tein kunnon rikkaruohotarkastelun kukkapenkeissäni tälle kaudelle. Tähän mennessä en ole oikein ehtinyt kaikelta rakentamiselta, mutta nyt ei sitten ollut mitään muutakaan puuhastelua, niin tartuin säkkiin ja tongin ja tutkin penkkini läpikotaisin.

Se onkin aika lailla totta, että jos penkissä on paljon kasveja, niin ei sinne niitä varsinaisia rikkaruohoja sitten kauheasti mahdu. Mutta on toki joitain lajikkeita, jotka ovat harmillisia. Ekaksi voisi tietysti filosofioida, että mikä on rikkaruoho, kun jotkut lajit kylväävät itseään ihan minne haluavat, ja eivät aina edes pysy kukkanpenkissä, vaan valitsevat ihan toisen paikan. Kuitenkin itse ainakin poistan hiirenvirnat, vesiheinän ja muut tällaiset tavanomaiset. Mutta on edelleen oppimista siinä, että kannattaa karsia myös ylikasvaneita tai liikaa alueita vallaneita kasveja.

Nyt kun olen jo neljä vuotta samaa pihaa tonkinut, niin huomaan, että kasvit eivät joka vuosi kasvakaan samalla lailla. Esimerkiksi malva tänä vuonna on vasta babyasteella, kun viime vuonna se oli ihan rasite, eli säästynen sitten sen karsimiselta.

Katsaus heinäkuun alun pihan ilmeeseen:


3 vuotta vanha penkkini on runsastunut ihan kivasti. Pikkusydän on ahkera alkukesän kukkija ja tarhapäivänliljat huitelevat metrisinä korkeuksiin. Töyhtoangervojen punertavat lehdet luovat kivaa taustaa ja ne taitavat olla seuraavaksi kukintavuorossa.

Viime vuonna istutettu penkki, johon pelastin akileijoja, jotka eivät koskaan kukkineet muiden kasvien seassa. Nyt nekin ovat valtavan suuria, mukana on myös puna-vakoinen ja valkoine versio, joiden toivon siementävän ja runsastuvan sinisen ohella.

Varaston viereltä pelastin muiden alta tämän kesän liljat omaan penkkiin, kun isopoimulehti valtasi voimallaan koko penkin. Joutunen myös siirtämään ruusut pois niiden alta, kun nämä poimulehdet ovat isokasvuisia ja muut jäävät sitten varjoon ja eivät kukoista.

Toinen näkökulma samaan penkkiin. Mielestäni nämä kierrätyskivet ovat kivoja tälleen vapaastikin aseteltuina. Ainakin niillä sain rajattua polun ja penkin. Laitoin alle sanomalehteä ja sitten vasta mullat. Kivien molemmin puolin on hiukan soraa tukemassa rakennetta. Komeaonnenpensaan ympärys on hiukan hautamaisen näköinen, kun laitoin vaihteeksi kevyen sorapedin päällimmäiseksi kerrokseksi. Oletan pensaan kuitenkin runsastuvan kasvaessaan.


Erityisen iloinen olen muutaman vuoden vanhoista kuunliljoista ja päivänliljoista. Jakamalla näistä on nyt riittänyt moneen paikkaan uutta kasvustoa. Olen myös yrittänyt hankkia vastaavia mutta eri lajikkeita esim. lehtien värien tai kukinnan suhteen. Jakaminen meni ajallisesti hiukan myöhään, mutta ajattelin, että kyllä ne kestävät ja selviävät.




Rikkaruohoista puheenollen tässä hyvä esimerkki siitä kuinka puutarha kasvaa myös ihan oman mielen mukaan. En raski poistaa pikkukuusta, joka on kylväytynyt penkin kivien väliin ja lupiinikin on kyseenalainen juttu. Mä vaan satun tykkäämään lupiineistakin.
Ihastelin myös täpl'äpeippiä. Se on kasvanut kovasti kesänalusta ja yllätysyllätys siihen tulee tällaisia pieniä söpöjä vaaöeanpunaisia kukkia, mä luulin tämän olevan ihan lehtiensä takia maanpeitekasvi, ihan bonusta tämmöinen kukinta.

Tontilla on paljon keltamaksaruohoa, jota olen nostellut kukkapenkkien reunaan ja tänä vuonna aiemmat ovat sitten todella kauniisti palkinneet auringonkeltaisella kukinnalla. On tosi energisoivaa, kun joka penkissä helottaa omasta takaa aurinko!


Luulin jo kadottaneeni Mooseksen palavan pensaan, mutta niinpä' se kahden vuoden oikuttelun jälkeen on kasvanut ihan kivasti kukkijaksi, eli hengissä on.



Kokonaiskuvaa. Etualan penkki on mun murheenkryyni. Istutin sen ihan ekana ja kun ei ollut oikein käsitystä mitä tehdä, niin se onkin koko ajan sellainen hiukan villi ja vapaa. Mutta ehkä tämä on sitten sitä english country garden osiota mun puutarhassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.



Edellisen penkin yllättäjä on tämä pioni, joka kohta on kukassa kunnolla. Luulin tämänkin menneen, sillä sitä ei ole näkynyt kolmeen vuoteen ekan istutuskesän jälkeen, mutta tänä vuonna sipulikasvit suojasivat hentoa alkukasvua ja se selvisi alkukevään armottomalta paahteelta ja pääsi kasvun alkuun.
Kesäkukkapuolella kokeilen tällaista, oliko tämä nyt joku vehka vai kalla, pätkii pahasti, hienot lehdet. Mun havut veteli viimeisiään etupihan ruukuissa ja en kehdannut katsella niitä pitkään, joten pyörähdin ihanassa bonuspaikassa ja ostin ruukkuihin alekasveja mitä oli.

Taidan jatkossa pitää tuijat ja muut havut penkki-istutuksissa. Niille tulee selkeästi kasvun rajat vastaan ruukuissa jossain vaiheessa.

NIIN ja hyvää Maijan päivää muillekin Maijoille!

Kesän kasvutohinaa

Blogi on ollut hiljaa, mutta sitäkin enemmän olen puuhastellut pihalla ja jopa saanut välillä apua tuolta miehenpuolikkaalta, erityisesti rakentamis- ja ylläpitohommiin.

Kuvassa terassi on melkein jo valmis, miehellä hyttysten takia pipo päässä ja tuulipuvun takki, kun jopa Tuusulan korkeudella on tänä kesänä todella ollut hyttysiä (en muista, että oikeastaan koskaan asutuksessa täällä juuri olisi, vaikka vasta 22 v asunut "etelässä").

Terassista tuli hieno. Mun osuutena olikin sitten kärrätä noita murskeita ja kenttäsepeliä, ja kun sitä kärräsin 7 kuutiota, niin oli aika murea olo. Nyt on varaston ympärystä siistitty ja on hienoja polkujakin hiukan tehty.

Varaston vasemmalle puolelle on rakentunut koko sivun mittainen kukkapenkki, eli yksi näitä kärräyksen kohteita. Istutin sinne uutena mm. komeanonnenpensaan, jakamiani kuunliljoja ja päivänliljoja, Korpikankaalta hankkimiani töyhtöangervon juurakoita, muiden jo siinä alueella olevien kasvien lisäksi.

Tästä penkistä oli aiemminkin jo kuvaa, mutta tässä se on "valmiina", ympäröin sen kierrätyskivillä, jopa asettelin niitä vatupassilla vaakaan, mutta kyllä nämä mun rajaukset ovat aika lailla vapaalla kädellä tehtyjä. Tähän istutin uutena mm. alppiruusuja punaista ja valkoista, täpläpeippiä ja viimeinkin taponlehteä.

Taponlehdestä melkein kiukustun, kun mulla on nyt ollut samasta taimitarhasta huonoja kokemuksia. Mun viimevuotinen kultasade on ilmeisesti kuollut (huonot juuret) ja vain yksi näistä taponlehdistä kasvaa, muut kuihtuivat hetimiten pois (huonot juuret taimella). Ei ihme, jos luvataan kasvuunlähtötakuita ja muita, kun ei alunperinkään ole hyvät juuret taimissa. Mä en ainakaan enää laita rahaa tämän tarhan tuotteisiin, varsinkin kun ovat pk-seudulla ylihintaisina myynnissä muihin verrattuina.

Istutin myös vaaleanpunaista päivänliljaa, jos vaikka pääsisin jakamaan joku vuosi...

Lisää ns. kierrätyslinjaa: mies väsäsi mulle kaksi kpl reilun kokoisia yrttilaatikoita varastosta ylijääneistä paneeleista ( noin 120 x 170 cm). Yritin tietysti istuttaa tänne ne mun kurpitsan taimet, mutta ne kärväsi alta aikayksikön. Tänä vuonna myöskään basilikat ei onnistu oikein millään. Mutta olen jo hyväsä vauhdissa harson alla kasvatellut rucolaa, itämaisia salaattivihanneksia ilman kirvoja.

Etualan laatikossa on ostotaimina persiljaa, opeganoa, minttua, salviaa, tilliä, chiliä. Naapuri toi muutaman taimen, mm. lipstikkaa.

Kukintamielessä puutarhani on tällä hetkellä yllättävän samoilla värilinjoilla: keltaista, violettia, erilaisia sinisiä, fuksiaa, valkoista.

Tulppaanien aika on jo ohi. Olen nykkinyt viimeisetkin roikaleet pois. Ensi vuonna pitää tajuta istutella latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa , siis aikaiset aikaisten kanssa ja myöhään kukkivat myöhäänkukkivien kanssa. Järkikin sen olisi sanonut, jos olisin edes hiukan miettinyt, haha. Kuvassa yksi näitä papukaijalajeja, ihana violetti.

Etupihalla on pari näitä särkynyttä sydäntä valkoisena. Ne ovat aika sööttejä ja kukkivat pitkään. Samoin kuin mökillä se perinteisempi versio eli punavaikoinen.

Kesäkukkana kokeilen useamman ruukun voimin lollipop värityksellä olevaa ahkeraa liisaa, ne(kin) toimivat.

Yksi hauska tuttavuus oli jättilaukka, jota istutin tulppaanien joukkoon. Kokeilen tätä ensi vuonnakin, todella näyttävä ja simppeli kasvi, noin metrin huiskale ja "kukka"pallero noin 20 cm.

Tässä hiukan yleiskuvaa yhdestä penkeistäni.

Irikset kukkivat tänä vuonna runsaasti. Niillä on jännä kasvutapa. Ne valtaavat penkkiä kuroen ympyrää ja tappamalla siinä keskellä olevat vanhat juurakot pois, eli ympyrä ikäänkuin laajenee joka vuosi. Minusta nämä muistuttavat aina pikkunapoleoneja.

Nyt kun puutarhani selkeästi alkaa kääntyä tältä kesältä nautinta- ja hoitomuottiin, niin pitää jatkaa kukintojen ihailua ja inventoida, mitä ei olekaan talven jälkeen noussut. Mutta näistä asioista ensi kertaan. Bonne nuit!

(blogissani on jotain ihmekommentteja, en saa niitä pois, mutta pliis, älkää välittäkö, jollakin on jäänyt aamulääkitys heikolle, ja sen pitää spämmätä satunnaisesti jollain 1942 asioilla, vaikka tämä on mielestäni puutarhablogi...)

Tilapäinen hortensia

Kävin kyläilemässä pohjoisessa siskon luona. Meillä on aina kaikenlaisia projekteja mielessä, joihin vierailunaika sitten hupeenekin muun seurustelun lomassa. Tällä kertaa visusti vannotimme, että "ei sitten ommella" tai "ei sitten remontoida/maalata".

En tiedä oliko sitten uusi kukkapenkki yhtään pienempitöinen projekti?

Lopputulema on 1 X 2.5 metriä, reilu tuplaus siitä mitä siinä alunperin oli. Seinää ja terassia vasten laitoimme styroksia rakenteiden suojaksi, nurmikko kaiveltiin pois, ja heitettiin pois kaikki vanhat kasvit (pääosin heinää ja jotain koristearvoltaan vähäpäitöistä mukulajuurista kasvia). Säästyi kuitenkin yksi sirolehtinen tunnistamaton kasvi, hiukan akileijan oloinen lehdykkä, mutta ei siis akileija.


Listaan siskoa varten lajit, olihan siinä itsellenikin joku uusi:
- takarivi vasemmalta: vanha kasvi, naapurin tulikellukkaa (oranssi), ostotaimia jaloritarinkannus (valkoinen), niiden edessä yksi tuoksukurjenpolvi (sininen) päivänliljaa naapurista (keltainen), tuija
- eturivi vasemmalta: viiruhelpiä (istutettu pohjattomaan ämpäriin), ampiaisyrtti (sininen), kuunliljaa, kulmassa lisää päivänliljaa

Siinä ihaillessamme aikaansaannosta, saimme kommentin, että nyt katolta valuvat sateet pieksävät tämän. Kommentin antaja joutuikin heti töihin ja kohta oli ränninpätkä ruuvattu kiinni saunamökkiin, siis laipeeseen. Reunatkin laatikolle saatiin omista rakennusjätelaudoista.

Eli hiukan kierrätystä, naapurilta saatua ja hiukan uutta.

Koirakin kävi sitten saunoessamme kaivamassa omalla tassullaan todennäköisesti jonkun luun siihen laitaan, näin tuli sekin penkki sitten vihittyä käyttöön.

Lisäksi laitoimme joitakin kesäkukkia. Kuvassa prinsessaliljaa amppelissa.

Postauksen otsikko viittaa puutarhurille sopivaan sairaslomadiagnoosiin eli "tilapäinen hortensia". Kun olimme lähes valmiina, tuli toinen sisko kylille tyttärineen ja tyttärentyttären kanssa. Yritin vitsinä ehdotella "valelääkäri"vaiheessa olevalle siskontytölle, että kirjoittaisi saikkua sitä varten, että ehtisin enemmän hoidella puutarhoja :-). Kehitimme muutaman uskottavan diagnoosin, joista otsikonmukainen kuullosti eniten sairaudelta :-).

Ilmat olivat mitä mahtavimmat puutarhurin töille. Kotona puolestaan oli tullut 20 mm sadetta, joten piha rehotti kaikessa kukassa (ja myös voikukissa). Runneltu kirsikkanikin on intoutunut kasvuun, joten ei mennyt jäniksille sekään.

Tulppaaneja joka paikassa

Aurinkoinen viikko on tehnyt tehtävänsä ja tulppaaneja aukeaa kukkaan joka paikassa. Lisäksi löytyi nämä mun sinililjat (vai helmililjat?), kuvassa onkin oikein soma asetelma. Itse asiassa olen bongannut jopa kokonaista kaksi kappaletta niitä kirjopikarililjojakin, eli ei kovin satoisaa mun pihalla, mutta ehkä löydän sille paremman paikan ja onnistun ensi vuonna paremmin.

Takapihan kukkapenkissä on todella paljon tulppaaneja. Mielenkiintoista on, että jälleen kerran joko olen syksyn istutushulinassa laistanut ylöskirjaamisessa tai vaan muistanut väärin jälkeenpäin, mutta penkistä nousee keltaisten, kirkkaanpunaisten ja kelta-punaisten lisäksi jotain selkeästi vaaleanpunaista. Luulenpa, että joku heräteostosjättimegatulppaanisipulipussi (hahahaa, 40 kirjainta...) on tullut istutettua samalla.

Tässä pieni osa etupihan kukkapenkin värikirjoa. Lisäksi pitäisi vielä tulla niitä tummia tulppaaneja (yksi aukeamassa) ja mielestäni jotain valkoistakin. Nämä olisi niitä late (myöhäis)-versioita.

Olen nyt huomannut että on hyvä istuttaa näitä aikaisia sipulikukkia penkkeihin. Aremmat perennat ehtivä niiden välissä hyvin kasvuun ja eivät kärähdä kevätauringossa. Eli kerrostus on pop!

Lisäksi olen jo saanut maistella kevään ekaa ruohosipulia, nam. Yrttipenkkini ei ole vielä alussakaan. Esikasvatuksen osalta voin mainita, että olen istuttanut kaikki dahliat ja gladiolukset ja joitain köynnöksiäni. Heitin pois sekalaisen setin itänyttä tavaraa, tänä vuonna en saanut niitä kasvamaan sirkkalehtivaiheesta eteenpäin tarpeeksi ajoissa, joten menee taimiostoiksi. Kurpitsantaimet kituvat, ne tarttisi jo siirtää penkkiin (jota siis ei ole...).

Olen levittänyt multaa. Jättisäkki (kesän askartelusetti, 2 kuutiota) oli toimitettu eilen, joten katoksen pystytyksen jälkeen (mies sen teki melkein ilman kirosanoja) ja hanslankarina toimimisen jälkeen levitin ehkä 6 kärryllistä ja aloin mallailla varaston viereisen alueen kunnostusta.

Mulla on taas kaikki ihan vaiheessa, mutta palkitsin vielä itseäni ja saavutuksiani istuttamalla Astilbe Milk and Honey, eli jotain valkoista töyhtöangervoa ja yhden uuden pensaan varaston viereen (komeaonnenpensas).

Sen jälkeen maistuikin kylmä mehu, sillä oli melkein 25 astetta vielä myöhäänkin illalla.

Kukassa ovat mm. vuorenkilvet. kevätvuohenjuuri, ja isotuomipihlajassa ekat valkoiset näkyivät tänä aamuna.

Kesä tuli, shortsit jalkaan!

Hauska huomata miten muutama lämpimämpi päivä todellakin herättää paitsi puutarhurin koomasta, niin kasvit, nekin jotka jo luuli kuolleen. Sisko kylästeli alkuviikosta ja ihmetteli rusoangervon kohdalla, että onko se ollenkaan elossa, kun nämä angervot tyypillisesti ovat kovin kuolleen ja kuivan näköisiä ennen kasvuun lähtöä. Muutama päivä on todellakin tehnyt ihmeitä, kaikki angervot näyttävät hiirenkorvia ja mm. takapihan pahasti pupun jyrsimät, sittemmin rankasti typistetetyt muutkin pensaat osoittavat puskevansa pieniä ihania hiirenkorvia. Joten elossa ollaan!


Eilen aloitin puutarhahommia normipukimissa verkkarit-hupparilinjalla, mutta pian piti käydä nyysimässä isännän vaatekaapilla silkkibokserit, kun en löytänyt yhtään shortsia omista vaatevarannoistani. Kesä siis yllätti, lämpötila huitelikin runsaassa +20 asteessa ja aurinko helotti taivaalla.


Miestä nauratti touhu kovasti ja ilmoitteli oven raosta, että jossei ei tietäisi mitä teen, niin voisi pitää hulluna. Kyykin nimittäin tutkimassa penkkejä, mitä sieltä nousee. Ja koska osa on kokoa 1 cm, niin katsantoa piti kohdistaa muutaman kymmenen sentin päästä. Ja kyllä penkeissä kuhisee!


Niitä hukkuneita sipulikasvejakin tulee. Selkeästi ensi vuonna pitää laittaa noita pieniä juttuja liki toisiaan ja hakea vieläkin paremmat paikat. Nyt on yksittäisiä tulossa. Ehkä ne runsastuu?











Meillä oli peräkärry lainassa ja kun sen aika tuli palauttaa, niin tuli kiirus kaivella halutut uudet kukkapenkkiaihiot esiin. Yksi projektikohteita on yhdistää kaksi aiempaa etupihan penkkiä. Tässä projekti odottaa multatoimitusta. Tilasinkin perinteisen 2 kuutioisen säkin Biolanin tuotetta, on mistä mättää kesän projekteihin, kuitenkin hallittavan kokoinen satsi, ettei tule stressiä.

Tarkoitus on jakaa kuunliljat ja keltaiset tarhapäivänliljat. Uusi istuttaminen tietysti tarkoittaa, että on sopiva vaihe lisätä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta :-) Odottamassa on mm. keltapunaista ja valkoista tarhapäivänliljaa ja sitten olen jo istuttanut pari tainta vaaleanpunaista ja punaista odottamaan jakotaimia seurakseen. Samoin hankin arviolta yhden erilaisen kuunliljan kuunliljapenkkiin (kun en muista millaisia ne aiemmat täsmälleen ovat). Pari päivää odottelen vielä kasvua, niin voin käydä näiden jakamisten kimppuun.

Varaston seutu kaipailee laittoa ja toissa viikolla tuli sitä varten sekakuorma mursketta ja kenttäsepeliä. Neljä kuutiota murskaa tuli jo lapioitua ja miehen suosiollisella avustuksella levitettyä terassinalustaksi ja polun pohjaksi. Se ei ollutkaan niin kauhea homma käsipelillä kuin luulin, vain kahden illan runsaan tunnin-puolentoista työskentely (oli kyllä hiki...). Lopputulos oli oikein hyvä ja siinä sitten paljastui miehen salattua historiaa, kun se tuumasi, että nuorena tuli oltua rakennuksilla töissä ja siellä tehtiin mm. pihojakin. Joo, eipä ole vahingossakaan sanonut aiemmin. Onhan se näkynyt sen hommissa, että osaa ja kykenee (jos siis saa liikkeelle...). Mutta murskeosasto on ns. "rakenteita- ei kukkia", joten yleensä tähän tällaiseen saa hänetkin mukaan :-)

Sepelistä: sain käydä aika monta toimittajaa läpi ennenkuin päädyin tähän toimittajaan. Hinnoittelut (kuljetus vs. kuutio vs. paino), minimitoimitusmäärät yms ovat sen vertainen viidakko, että kannattaa pienenkin määrän tilaamisessa verrata toimittajia. Lisäksi ko. toimittajan (Ventoniemi) tilauskaveri osasi kertoa tuotteistaan ja löysimme itselleni sopivan ratkaisun sekakuormana, jolloin ei tarvinnut tilata riesoikseen kuorma-autollista tavaraa, jota ei tartte tässä kohden. Laitan linkit tuohon laitaan taas niille, joita kiinnostaa vertailla.

On ollut epäselvyyttä siitä pitääkö kärhöjä leikata tässä keväällä, mutta ainakin alppikärhön suhteen ongelma ratkaistui luonnollisesti. Se nimittäin puskee kymmenkuntaa oksanalkua maanrajasta ja ihan siitä maanpinnan tyngästä, lisäksi viiemvuoden kasvu oli sitten napsahtanut poikki. Kärhöt ovat välillä kovin hitaita nousemaan.

Sitten suoritin ulkoistustoimenpiteitä, eli istuttelin gladiolusalkujani pitkin ja poikin. Tässä on vielä tarvetta viimeistellä uudella mullalla. Samalla laitoin ulos myös veronica longifoliaa, joku tädyke, blue lagoon. Edessä on epätoivoisia sormustinkukkia pelastettuna mökin pihatieltä. Tämä kokonaisuus on osa varaston ympäristöä, eli work in process, keskeneräinen projekti-

Tämäkin penkki odottaa a) multaa, b) reunakiviä. Sain kuitenkin vatupassilla tasattua soran kera reunat ja jo sekin toi ryhtiä tähän. Taustalla on viime vuoden penkki. Joku lukija halusi kokemuksia tuollaisesta puupalikkareunanauhasta. No nyt tässä niitä mielipiteitä on tarjolla: ne reunanauhat ovat syvältä, eli menee vaihtoon. Ei nuo kestä siistinä mitenkään yli talvea. Eli tähänkin laitan jotain kiveä (jahka ehdin).

Mun puutarharakentamisfilosofia on, että en lähde tekemään liian hienoja muurattuja juttuja, ei ole rahaa tai halua. Laitan mieluummin luonnonmukaisesti kivetystä ja kukilla laitan kauneutta. Jos lähtisin ihan tyhjältä pihalta ja rakentamisesta, niin silloin ehkä tekisin kaikki rakenteet talon tyyliin ja alusta alkaen, nyt rakennan kerroksellisesti ja hiukan vapaammin. Kasvit eivät tiedä kumpi strategia on käytössä, ne tietää vain hoidon tai sen puutteen :-)

Niin, ja loppuosa Korpikangas-paketista tuli. Maahan meni liljanmukulat (Ivory Pixie ja Loppypop, eli valkoista ja puna-valkoista n. 60 cm). Jaloangervot ja hopeatäpläpeipit odottavat vielä paikkaansa (eli myös multaa...).