Sutinaa puutarhassa

Huolimatta siitä, että ilmat ovat vaihdelleet ollen välillä tosi lämmintä (kuten viikonloppu) tai viileää (kuten tänään, sain tehdä puutarhahommia takki ja svetari päällä), kasvukausi on selkeästi käynnissä. Muutkin kuin tulppaanit alkavat osoittaa elonmerkkiä. Yksi ilahduttava kokonaisuus on mun irikset. Niitä on parissa istutuksessa ja ne näyttävät kasvattavan joka vuosi enemmän kukkia muodostaen sellaisen vinkeän ympyrän. Ensimmäiset aukovat kukkiaan.

Tämän kevään väri mulla tuntuu olevan kestosuosikki keltainen (energiaa!!!, optimismin väri), fuksiaa (universaali rakkaus ), violetteja (luovuus, herkkyys ) ja valkoista (viisaus ja puhtaus ). Tulppaanipuoli olikin sitten punaista (energiaa, iloisuutta ), vaaleanpunaista (lempeyttå ja empatiaa ) ja keltaista.

Yllättäen profeetankukan kanssa nämä muodostavatkin sopivan vastaväriparin :-)

Miehellä oli taas joku hyvä hetki. Makasin maanantaina ihan ryytyneenä sohvanpohjalla (piti valvoa edellinen ilta Varg Veumin kanssa) ja se oli sillä aikaa pusannut kasaan mulle reunat yhteen istutukseen, jonka laitoin viime vuonna. Mä sieltä sohvanpohjalta kun tokenin koiran iltapisutukseen, rupesin sille sanomaan, että se laatikkokin varmaan pitäisi laittaa jos multaa meinaan ostaa. Ja se olikin sen siinä jo tehnyt jo alkuillasta!

Roudasin sitten puoli kuutiota uutta multaa (laatikko on 2.5 x 1.5 m) eilen ja tänään sekä tänään istutin siihen kulmiin mansikoita, yhden maksaruohon ja koristeeksi nuo pari petuniaa. Muut jututhan olivat jo valmiiksi.

Ihailin tovin aikaansaannoksiani (-mme) ja kuuntelin rakkautta ja romantiikka eli Danielle Steelin Uutta aamua (audiokirjat sopivat hyvin puutarhanlaiton kanssa yhteen) varaston portailla istuen.

Yrttitaimien metsästyksessä olenkin jo sitten myöhässä. Ne perussuosikit ovat jo ilmeisesti mennet, jäljellä on vaan ihmejuttuja. Tarvisin muutaman persiljan taimen (omatekoista pestoa varten).

Omasta takaa pitäisi tulla basilikaa (edelleen hengissä!) ja sitruunamelissaa (samoin). Istutin yksittäisiä juttuja tuohon, ettei ole niin tyhjää: timjamin, oreganoa, lipstikkaa.

Saniaiset ovat terhakkaasti runsastuneet. Viime vuonna jäniksien raatelema ja kokonaan alasleikkaamat punertavat pensaat voivat hyvin.

Kerrotut tulppaanit ovat tänä vuonna olleet erityinen ilon aihe.

Ansikka ja kevätpikkusydän täydentävät tulppaanien loistoa.

Ei ihme että joskus 1600-luvulla tulppaaneista maksettiin isoja rahoja, ne olivat melkein kuin pankin vakuus.

Ensi vuodeksi pitää satsata näihin kerrottuihinkin.

Ja kirsikat kukkii! Joskohan eka kerran saisin sen verran, että voisin kokeilla purkillista omaa hilloa. Nyt olisi se kirschsteinentferner, siis virallisesti, kirschentsteiner (saksaa lukeneille sanaleikki, eka oli insinöörin oma sana, jälkimmäinen se virallinen, Hyvin sisko sai tuotua mulle sen Saksasta).

Alppikärhö on ainoa mun kärhöistutuksesta, joka on talvehtinut ja se onkin sitten ihan vallaton. Ainakin kymmenen jollei kaksikymmentä uutta alkua, mutta en tiedä miten tämän nyt tukisin, yksi keppi on liian vähän.
Enkä tällä kertaa ole tappanut vuokkoakaan, sitä ainuttani.