Vetelee elokuukin viimeisiään

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.

Luonnon puutarhan antimia

Yksi mökin naapurissa asuva alkuasukas harrasti suoramarkkinointia eli tuli rantaan veneellänsä kyselemään, josko Kari asuisi tässä, kun oli soittanut klapikonetarpeistaan. No, sitä Karia ei tästä löytynyt, mutta toinen klapikonetarve kylläkin. Kun myrskyn kaatamat puut saatiin pölleiksi, niin mies vietti yhden päivän kaverin kanssa viime viikolla ja nyt meillä on 10 mottia valmiiksi pilkottua takka- ja uunipuuta.

Sillävälin itse kävin etelänkierroksen kotosalla ja hoitelin perustoimia puutarhassa, joka selkeästi alkaa kääntyä syksyn suuntaan. Kirjaan muistiin edelleen, että puutarha kaipaa syyskukkijoita. Olen varmaan joka vuosi istuttanut mm. syysleimua, mutta joko ne taimet ovat huonoja tai jotain, koska vain yksi kpl selviää. Mökillä puolestaan syysleimut ovat nyt toista vuotta ja ovat kauniisti kukkineet.

Jotenkin aina käy näin, että elokuun puutarha jo vetelee omillaan, alkukesän rikkaruohoshow on pitänyt pahimmat kurissa ja muu uusistutus ja penkinrakennus on aktiivisinta alkukesästä.

Suosittelen sitten lähiruoan hakua metsästä!

10 vuotta ollaan metsästetty herkkutatteja, tähän mennessä olen löytänyt ehkä yhden kappaleen, mutta eilinen reissu tuotti meille jättipotin. Runsaan tunnin keikalta lopputulema oli 15 litran kori plus muutama jätti sen lisäksi, kaikki siis priimatavaraa. En kyllä saanut juuri siinä liikuntaa, kun mies ja koira pinkovat pitkin metsää ja minä siivosin eka vaiheet siinä korin vieressä, mutta kivaa oli.

Meni 3 tuntia siivotessa, pilkotessa, pannulla pyöräyttäessä ja pussittaessa. Nyt on pienen perheen tattikiintiö pakastettu. Vielä voi keräillä lähiajan syöntiin. Ja sitten tietysti suppilovahveroita, jahka tulevat.

En ollenkaan ihmettele herkkutattitouhotusta, sen verran maukasta oli aamuinen tattimunakas.

Puutarhafysiikkaa: Omenan kolme muotoa

Rauhaiset kesälomaviikot saivat uutta sisältöä Lahjan muodossa eli toissaviikoinen ukkosmyrsky (ns. syöksyvirtaus) meni juuri tästä meidän niemestä yli jättäen jälkeen kaatuneita puita ja roskaa ympäriinsä. Jälkeenpäin kävimme katselemassa naapureiden tilannetta ja kauempana veneväylälläkin. Selvisimme itse puunkaadoilla, ei aineellista muuta vahinkoa,. Naapureilla kaatui yhdellä puu auton päälle, useammalla mökkien ja varastojen päälle.

Ihmeen vähän kuitenkin sitten vakavia seuraamuksia tuli eli pääosin räystäitä tms., toki muutama puhkottu kattokin.

Enpä ole elämässäni koskaan pelännyt enempää kuin tuon noin 3 minuuttisen aikana, kun pahin tuulenpuuska riehui tontilla. Mies meni peittämään venettä ja itse olin vaihtamassa uimapukua mökissä, kun pahin puhuri tuli kohdalle. Ei siinä aluksi mitään, kun ensiksi lensi satoja käpyjä ja muuta pikkuoksaa ja roskaa suoraan päin ikkunoita, mutta kun ilmassa alkoi vaakasuoraan lentää ranteenpaksuisia ja isompaa parimetristä männynoksaa, niin siinä vaiheessa nappasin puolipukeisena shortsini käsiin ja lähdin mökin takaosaan. Pelkäsin roskien tulevan ikkunoista läpi.

Näkymät olivat vieläkin pahemmat takana. Kaikki metsän puut olivat 45 asteen kulmassa ja muutama suurin puu, mm. allaolevan saunan takainen koivu antaneet jo periksi.

Olo oli kuin Hollywoodin katastrofielokuvassa, paitsi että itse oli pääosassa. Ehdin jo lähettää rukouksen jonnekin, kun myrsky meni eteenpäin saatuaan muutaman suurimman puun nurin.

Tänään roudatessamme katkottuja pöllejä alarinteestä, laskin, että ylläoleva mänty oli 100 vuotias, eli jonkin verran maailmaa nähnyt.

Mies oli pitänyt sitä pahinta tuulta saunan takana ja koivu kaatuikin siitä parin metrin päässä, mutta onneksi toiseen suuntaan.

Kaatuneiden puolen tusinan lisäksi jouduttiin kaatamaan muutama vinoon mennyt ja vahingoittunut puu. Kunhan nämä saadaan klapeiksi, niin on mistä poltella takassa ja saunassa seuraavina vuosina. Tuli puuta muutama kuutio. Etualan pöllit ovat noin 60 cm halkaisijaltaan.

Jälleen kerran totesimme, että "puutarhuri" mökillä ei tartte kk-korttia kuntosalille, vaan kunnon moottorisahan, vesurin, kottikärryt, kirveen, haravan ja lapion. Mikään pienempi työkalu on hienostelua!

Kotona välillä käyminen ja kastelu tms, tuntuu lapsen leikiltä tähän rehkimiseen...

No, syksyä kohden on myös antoisaakin aikaa. Keräsin Valkean Kuulaani tyhjäksi labbikseni suosiollisella avustuksella. Se nimittäin kovin mielellään söi kaikki pudonneet omenat, ainakin 6 kpl ja oli tosi onnellinen. Sillä onkin hyvä maku, sillä ainoataan Valkeat Kuulaat kelpasivat, Syyskaneli ei ole vielä kypsä ja on muutenkin kirpeämpi kuin Kuulas.

Hurja omenasatoni oli noin 1 ämpäri eli ei kovin suuri vaiva hävittää omenapiirakkana tai soseena. Teinkin suurimmasta osasta sosetta siskon reseptin mukaan. Jaan tässä vinkin:

Eli tee perussose suhteella 2kg omenanpaloja, 1 kg sokeria. Itse laitoin tähän kuumana vielä 1tl atamonia säilytysaineeksi, ja kuumaan soseeseen mausteeksi 4 rkl vaniljasokeria ja 3 rkl konjakkia.

On sitten oikeasti aika namihillo, ei ehkä kuitenkaan lapsille? Tosin alkoholihan haihtuu kuumasta pois. Sopii kaikkeen: leivälle, jogurttiin, pullan päälle jne.

Piirakoitakin olen jo väsännyt 2 kpl muutaman päivän sisään ja jäljellä on rippeet. Laitoin tosi runsaan määrän omenaviipaleita peruspiirastaikinan päälle. Paistettuna herkku on hyvää sellaisenaan tai vaikka jäätelön kanssa.

Ei ihme, että hellekauden jälkeen farkut ovat pienentyneet kaapissa?