Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.
Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.
Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.
Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.
Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.
Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).
Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...
Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....