Aina pihalla

Kuukausipäivitys -heinäkuu??

2011-07-27T19:50:00.005+03:00

Tähän päivitykseen meni taas viikko että hurahti. Tämä kesä on mennyt koiran hoitamisessa ihan täysin. Se sai kauhean bakteeritulehduksen, joka levisi ja levis sekä oli sellaista visvaista märkää. Puoli koiraa on nyt karvaton, mutta ei enää verinen ja visvainen.

Eli puutarha on saanut tulla toimeen omillaan, kun arki-iltoina koiranhoito on ollut ykkäsprioriteetilla.

Senpä vuoksi onkin ihan yllättävää että se on kukkinut ja ollut aika kivan näköinen pitkin aikoja. Tänä vuonna on oikeastaan ekaa kertaa nähnyt, että värit vaihtuu eri kukinta-aikana, näinhän jotenkin yritin hiukan miettiä (siis joskus, sittemmin istutukset ovat ryöstäytyneet hallinnasta).

Kaikki jakamani kuunliljat ovat kasvaneet hyvin ja nyt ovat kukassakin.

Tämän kuvan otin oikeastaan tuon liljan takia :-)

Jotkut kesäkukat pitävät vielä pintansa, esim tämä kaunisvärinen orvokki. Petunia erityisesti miljoonakellot näyttävät olevan tosi sitkeitä. Niitä siis lisää ensi vuonna!

Kalla kukkii jo toistamiseen tai kolmatta kertaa, kanssa mun kestosuosikki kesäkukissa.

Olihan se tässä setissä. Liljoihin olen nyt hurahtanut, taidan laittaa näitäkin lisää, kun hyvin vähäisesti näitä istutin (ja tietysti väärin paikkoihin, osa jäi muiden jalkoihin.).

Mun pensaskrassi, omat kasvantukset ovat kukassa vihannelaatikoiden reunalla.

Dahliat ovat kyllä kanssa hienoja. Pitää yrittää talvehdittaa nuo juurakot, kun niihin menee ihan huomattava summa, jos aina ostaa uusiksi laiskuuttaan.

Tämä äitienpäviruusun kokoinen ja tyyppinen pikkuruusu on kukkinut kanssa ainakin tuplakerran ja edelleen punaisena antaa pirteyttä puutarhaan. Pääävärejä nyt onkin punainen ja valkoinen (kuutamohortensiat ja joku toinen hortensia, jota en taaskaan muista ilman tarkastusta).

Kukkakoko jotain vajaa 20 cm :-)

Kaktusdahlia, nämä oli hiukan vaatimattomampia, mutta ihan mielenkiintoisia.

Ja jotkut mun kärhöistä viihtyvät. Tämä kiertää yhtä pihlajaa, itse asiassa kahta eri lajia. Tarpeeksi suojainen paikka ja juuret ovat varjossa, ei kuivu. Pihlaja näyttää erikoiselta kun runko on täynnä kukkia, hiukan eksoottiseltakin.

Alppikärhö on ihan hurjistunut kasvamaan, sääli että kukat ovat tällaisia minikokoisia ja vaatimattomia, eivät näy kauempaa.

Tässä koko komistus, mittaa ehkä korkeutta vajaa 2 m ja leveyttä 1 m.

Vastaavasti toisella puolella penkkiä on sitten tällainen yksivartinen, mutta siis hienot kukat.

Kokeilin yhden perennaistutuksen piristyksenä miljoonakelloja. Se onkin hyvä paikka, kun riittä kosteus ja kukat ovat aina kukassa. Tätä ei tarvi edes nyppiä, oikea laiskan puutarhurin ilo!

Jaa, hortensiat pitää kuvata, jahka sade lakkaa ja on päivä (kirjoitan tätä lauantai-iltana saunan jälkeen satessa...).

Piha kaipaisi siivousta eli kuolleita pois ja harventamista, mutta elokuu alkaa jo vähän laiskuttaa. Tänäkin vuonna taas voin todeta, että vihanneslaatikoistani hyödynnän parhaiten persijan, ruohosipulin, kiinansipulin, salaatit. Mutta moni muu yrtti saa kyllä kasvaa ihan koristeena. Tänään tosin keräsin setin erilaisia yrttejä pastakastikkeeseen ja olipa se hyvää ! Tässä suhtessa olisi kurinpalautuksen paikka.

Trädgårdsarbeten på svenska....

2011-06-16T16:01:00.004+03:00

Uusi määritelmä pakkoruotsille on, kun tänään halusin kuunnella puutarhatöiden ohessa jotain viihdykettä radiosta. Seitsemän euron piharadion ainoa häiriötön kanava oli Vega tai joku Xtreme, eli ruåttinkielinen, niin pakko oli sitten tyytyä siihen. Hyvää asiaohjelmaa sieltä tulikin!

Tämän päivän päätehtävänä oli istuttaa kaikki, mitä en ole ehtinyt istuttaa:

- uudet taimet (selitys alla)

- saadut yrtit (kiitos Mervin!)

- omakasvatusbasilikat (kas vaan ne ovat edelleen hengissä, nyt jopa kaksi sirkkalehteä plus kaksi muuta alkua...)

Selitysosasto tässä: eilen koiran ulkoilutuksesta tullessani pihalla hääri Mies. Eli aiemmassa postauksessa mainitsemani toukkalumipakkoheisi ja etupihan kohta-kirvasyöty-kirsikka olivat saaneet huutia. Mainitsin nimittäin viikon alussa, että "nuo ovat kauheita ja ne pitäisi hävittää, kun en jaksa ja osaa niitä hoitaa. Miksi kotona pitäisi olla rumaa, kun voi olla kauinistakin?"

Ja kas, puutarhatonttuni oli jo sopinut naapuri-Joren kanssa niiden jatkohyödyntämistä jossain hehtaariplantaasilla (naapurin vanhempien joku maatilkku, jossa kasvatellaan milloin mitäkin...) eli mun poisheitetyt menivät nyt sitten vielä armokuurille uuteen paikkaan ja minulla oli siis kaksi hyvää Puupaikkaa tarjolla pihalla.

Pyrähdin siis puutarhoille vain todetakseni, että tarjolla oli ziljoona erilaista isoa ja pienempää tuijaa ja hedelmäpuita, mutta muuten ei ollut juuri mitään. Kun tässä puutarhahoidossani on se filosofia, etten osta mitään superkallista (kun jänikset syö, talvi raiskaa tai sitten jotain muuta kauheaa tapahtuu), niin valinta osui syreenin taimeen (halpa, valkoinen, tuoksuu) ja uutena tulokkaana vartettuun ruusuorapihlajaan (puunmallinen, yksirunkoinen, ei retkahda, uusi laji minulle).

Istutusapuna ja työnjohtajana toimi uskollinen puutarhakoirani Marski (...terveisiä Eevalle...).

"Mitä? Taasko sitä tehdään vain töitä eikä leikitä mun kanssa?"

Hain aamulla muutaman multapussin (plus mehikasveja/kivikkokasveja ja basilikan taimia). Kirsikan paikalle tuli siis ruusuorapihlaja ( Crataegus 'Paul's Scarlet'). Löysin sopivan 150 cm korkean, jonka sain roudattua tavallisella henkilöautolla vahingoittumatta kotiin.

Tässä pitäisi olla punaiset kukat kesäkuun loppupuolella. Sen pitäisi kasvaa noin 3-6 metriä korkeaksi ja 3-4 metriä leveäksi eli samaa kokoluokkaa kuin lähellä oleva rusotuomipihlaja (vai oliko se isotuomipihlaja...). Mehikasveja istutin tähän juurelle, että multa pysyisi kosteana. Tykkään noista, jotka tekevät noita ruusukkeita!

Yrttilaatikollani on tällainen elo tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että paras tulos tulee valmistaimilla. Taimitarhalla oli jättisuuret basilikat 5 kpl yhden hinnalla, niin ostin yhden satsin ja omani istutin väleihin. Tästä kuvasta on vaikea erottaa mun esikasvatettuja...

Ihan tarpeeksi haastetta saada nämä pysymään elossa, jos sattuu kunnon helteet (tai sitten jos on hallaa...hahahaa).

Tein jo kuitenkin kesän ekan PUUTARHURIN PESTOni tällä viikolla ja olipa se hyvää tuorepastan kanssa (ihan Rainbow Kana- ricottajuusto versio keitettynä kasvisliemessä):

Mitoilla ei ole kauheasti väliä, mutta aloita näillä:

- yrttejä pari kourallista (rucolaa, basilikaa, persiljaa...)

- pinjan siemeniä (mantelikin käy pari rkl )

- parmesan raastetta puoli pussia (jotain 50 g)

- suolaa, pippuria

- öljyä ainakin 1 dl (luomuoliivi- tai auringonkukka)

- (valkosipulin kynsi tai pari ympäristöstä riippuen)

Tehosekoittimeen kaikki tai sauvasekoittimella paksuksi tahnaksi. Öljyllä voi ohentaa.

Siitä tulee sen verran, että kantsii laittaa pieneen hillopurkkiin, säilyy jääkaapissa kunnes syöty (no ainakin viikon). Ja on nam, omista yrteistä....

Tästä tarkkasilmäinen voi bongata mun minibasilikat (takarivistä), saas nähdä säilyykö ne hengissä tai kasvaako niistä satokelpoista tavaraa ollenkaan?

Ihmeheinät tuossa etualalla on mun esikasvatettuja kiinansipuleita. Sama juttu: olen esikasvattanut osan ja suorakylvänyt osan ja kaikki ovat tuollaisia riukuja. Tuleekohan niistäkään muuta kuin kuriositeetteja?

Heiden (heisin?) paikalle istutin siis valkokukkaisen puistosyreenin Tammelan Kaunottaren (syringa x henryi). Tämä on noin 70 cm korkea, joten saa kasvaa rauhassa.

Jaaha, pitää lähteä puutarhurin apulaisen kanssa lenkille!

Tehdyt työt:

- uusistutusta

Pitäisi tehdä seuraavaksi:

- lannoitekastelua

- jotakin muutakin oli mielessä, mutta heti katosi, kun en tehnyt keltaista lappua.... työ tekijäänsä neuvoo

Harvennustöitä riittää!

2011-06-16T15:28:00.005+03:00

Viimeinen lomaviikkoni pyörähti käyntiin tällä viikolla ja se oli minulle itselleni paluu tänne peruspaikoille ja puutarhaan. Yllätyin iloisesti, että mies oli saanut pidettyä kasvit hengissä ja osa jopa oli kasvannutkin, vaikka hänellä oli edellinen superhelteinen viikko kastelutyövuoro, kun itse olin sukuloimassa. Mietin jo, että selkeästi hän oli taas miehisellä superpieteetillä kastellut kaikkea ja kaikkia säntillisesti ja paljon, niin että puutarha tuli paremmin hoidettua kuin mitä itse olisin viitsinyt/jaksanut. Mitenkähän saisi sen paremmin tähän mukaan?? Noh, hän on leikannut ruohot kyllä ihan mukisematta ja jos pitää jotain myrkyttää, ehkä ne ovat hänelle luontaiset hommat, kukat jäävät sitten minulle.

Jos jollekin on syntynyt mielikuva, että mun puutarhurointini olisi pelkkää onnistumista, niin voin lohduttaa, että ei ole! Kotona oleva lumipalloheisi on ollut kahtena aiempana vuonna selkeästi muurahaisten ja kirvojen herkkua, vaikka olen sitä suihkutellut mäntysuovalla ja jollain koristekasvimyrkylläkin. Tänä vuonna sen kimppuun sitten kävi joku toukka juttu. Eli klassisesti aika kuollut tapaus.

Eilinen suururakkani oli kitkeä kaikki kukkapenkit. Lähinnä se lähti liikkeelle siitä, että oli jo tarve siistiä tulppaaniraadot pois, joten samalla nyvin jotkut rikkakasvit sekä muutaman ylenkasvaneeen mm. malvaa pois. Roskaa tulikin kolme kukkurallista kottikärryllistä ja työaikaakin sain taas menemään jonkun kolme tuntia plus roskien vienti kaatikselle saman tien.

Nyt penkit ovat taas ojennuksessa ja kasvaneet ja kukkivat kasvit tulevat oikeuksiinsa.

Pionit ovat kovin kranttuja kasveja. Tähän penkkiin istutin eka vuonna (v. 2006) ainakin 2 kpl pioneja, kumpikin ovat kadonneet sen sileän tien, eli eivät ole nousseet uudestaan. V. 2007 istutin jälleen yhden pionin.

Ja nyt 2011 sitten mulla on hyvässä kasvussa versio jossa on oikein komean punaista enteilevät nuput.

Vasta muutaman kesän harjoittelun jälkeen olen alkanut ymmärtämään sen, että kukkapenkissä pitää olla a) joko vain sitkeitä ja vaatimattomia lajeja tai sitten b) kerroksellisuutta siten, että ne herkät pääsevät kasvussa vauhtiin aina uudella kasvukaudella.

Ja nuo tulppaanithan luovat sen sopivan varjon ja suojan näille herkille. Ehkä tuo pioni nyt mut palkitsee tästä opista?

Tähän penkkiin aurinko alkaa paistamaan vasta alkuiltapäivästä kunnolla ja se tarkoittaa sitä, että esim. irikset jo kukkivat etupihalla, mutta tässä nämä ovat nyt oikein hyväsä vedossa.

Saman penkin toinen laita: iloiset päivän liljat sekä kevätpikkusydämiä.

Parin viime viikon aikana kasvit ovat todella kasvaneet ja joissakin mun penkeissä alkaa olla aika runsasta. itseäni miellyttää yhdistää punalehtistä kasvillisuutta osaksi muuta. Tässä takana on (mainitsin tästä jo aiemmin tänäkin kesänä) purppurahappomarjaa, saniasta, jättipoimulehteä ja joku syreenilajike, anopilta saatua kantaa.

Viime vuonna jaettuja kuunliljojani, ne ovat päässeet hyvää kasvuun. Ja grandiflora rohodokin kukkii.

Tiny timiä kokeilen tänä vuonna omissa ruukuissa (siis minitomaattilajike), josko paikka olisi lämpöisempi ja valoisampi (vai pitääkö jotenkin vielä suojata?).

Sama penkki toiselta kulmalta: tällä hetkellä mulla on sininen ja violetti valtaväreinä, jonkun verran keltaista ja valkoista, eli taas ihan erit värit kuin pari viikkoa sitten tulppaanikaudella.

Tämä calla on mun suosikki kesäkukka, sen lehdet ovat hienot, isto ja vihreät, kukat salaperäiset ja monimuotoiset.

Tämä kävisi jo screensaveriksikin!

Tehtyjä töitä:

- penkkien siistiminen ja tulppaaniroskien poisottaminen

- pientä yleisharvennusta penkeissä niiden kasvien osalta, jotka röhöttävät minne sattuu

Sutinaa puutarhassa

2011-05-25T19:20:00.005+03:00

Huolimatta siitä, että ilmat ovat vaihdelleet ollen välillä tosi lämmintä (kuten viikonloppu) tai viileää (kuten tänään, sain tehdä puutarhahommia takki ja svetari päällä), kasvukausi on selkeästi käynnissä. Muutkin kuin tulppaanit alkavat osoittaa elonmerkkiä. Yksi ilahduttava kokonaisuus on mun irikset. Niitä on parissa istutuksessa ja ne näyttävät kasvattavan joka vuosi enemmän kukkia muodostaen sellaisen vinkeän ympyrän. Ensimmäiset aukovat kukkiaan.

Tämän kevään väri mulla tuntuu olevan kestosuosikki keltainen (energiaa!!!, optimismin väri), fuksiaa (universaali rakkaus ), violetteja (luovuus, herkkyys ) ja valkoista (viisaus ja puhtaus ). Tulppaanipuoli olikin sitten punaista (energiaa, iloisuutta ), vaaleanpunaista (lempeyttå ja empatiaa ) ja keltaista.

Yllättäen profeetankukan kanssa nämä muodostavatkin sopivan vastaväriparin :-)

Miehellä oli taas joku hyvä hetki. Makasin maanantaina ihan ryytyneenä sohvanpohjalla (piti valvoa edellinen ilta Varg Veumin kanssa) ja se oli sillä aikaa pusannut kasaan mulle reunat yhteen istutukseen, jonka laitoin viime vuonna. Mä sieltä sohvanpohjalta kun tokenin koiran iltapisutukseen, rupesin sille sanomaan, että se laatikkokin varmaan pitäisi laittaa jos multaa meinaan ostaa. Ja se olikin sen siinä jo tehnyt jo alkuillasta!

Roudasin sitten puoli kuutiota uutta multaa (laatikko on 2.5 x 1.5 m) eilen ja tänään sekä tänään istutin siihen kulmiin mansikoita, yhden maksaruohon ja koristeeksi nuo pari petuniaa. Muut jututhan olivat jo valmiiksi.

Ihailin tovin aikaansaannoksiani (-mme) ja kuuntelin rakkautta ja romantiikka eli Danielle Steelin Uutta aamua (audiokirjat sopivat hyvin puutarhanlaiton kanssa yhteen) varaston portailla istuen.

Yrttitaimien metsästyksessä olenkin jo sitten myöhässä. Ne perussuosikit ovat jo ilmeisesti mennet, jäljellä on vaan ihmejuttuja. Tarvisin muutaman persiljan taimen (omatekoista pestoa varten).

Omasta takaa pitäisi tulla basilikaa (edelleen hengissä!) ja sitruunamelissaa (samoin). Istutin yksittäisiä juttuja tuohon, ettei ole niin tyhjää: timjamin, oreganoa, lipstikkaa.

Saniaiset ovat terhakkaasti runsastuneet. Viime vuonna jäniksien raatelema ja kokonaan alasleikkaamat punertavat pensaat voivat hyvin.

Kerrotut tulppaanit ovat tänä vuonna olleet erityinen ilon aihe.

Ansikka ja kevätpikkusydän täydentävät tulppaanien loistoa.

Ei ihme että joskus 1600-luvulla tulppaaneista maksettiin isoja rahoja, ne olivat melkein kuin pankin vakuus.

Ensi vuodeksi pitää satsata näihin kerrottuihinkin.

Ja kirsikat kukkii! Joskohan eka kerran saisin sen verran, että voisin kokeilla purkillista omaa hilloa. Nyt olisi se kirschsteinentferner, siis virallisesti, kirschentsteiner (saksaa lukeneille sanaleikki, eka oli insinöörin oma sana, jälkimmäinen se virallinen, Hyvin sisko sai tuotua mulle sen Saksasta).

Alppikärhö on ainoa mun kärhöistutuksesta, joka on talvehtinut ja se onkin sitten ihan vallaton. Ainakin kymmenen jollei kaksikymmentä uutta alkua, mutta en tiedä miten tämän nyt tukisin, yksi keppi on liian vähän.
Enkä tällä kertaa ole tappanut vuokkoakaan, sitä ainuttani.

Tuoreet tulppaanit

2011-05-16T22:01:00.006+03:00

Olihan se pakko iltatoimien yhteydessä käydä ottamassa ne tämän päiväiset kuvat! Koirakin alkaa taas jo tottua förmannin rooliinsa (etenkin kun palkkiona on keksejä) ja alun haparoinnin jälkeen taas muistuu mieleen tontin rajat.

Istutin viime syksynä darwinpenkkiin vaalean punaisia, keltaiset ja punaiset ovat aiemmalta vuodelta.

Uskollinen kevätvuohenjuuri ja yksi amppelipetuniani.

Todella utuisen vaaleanpunaisia, valkoisin reunoin.

Puutarhan yllätys eli helmililjat ovat edellisvuotisia, valkoiset ja punaiset tulppaanit viime syksyltä. Viime vuonna muistaakseni ei juuri nousseet nuo helmililjat ollenkaan!

Joko saan sen keksin???

Joo, ihan kivoja tulppaaneja, mutta voisit jo tulla harjaamaan. Koiran harjauskivi on tärkeä puutarhan elementti :-)

Muutama erikoisempi värimuunnelma, tosi hienoja. Vahinko, että nämä oli yksikkötavaraa, joten ei raskinut ostaa ziljoonaa....

Ehkä tämä kuvakavalkaadi hiukan kertoo alkaneesta väriloistosta!

Kauden eka kuukausi vierähtänyt!

2011-05-16T18:59:00.006+03:00

Kevät on täynnä pientä puuhaa pihalla. Vaikka teenkin tätä hommaa jo nyt viidettä vuotta, niin kyllä tuolla saisi kulumaan aikansa, jollei muuten niin vaikka kasvun ihmettä odotellen. Ihan aluksi aina tuntuu, ettei mikään kasva ja sitten saakin jo olla nyppimässä rikkaruohoja ja iänikuisia voikukkia!

Pitää ihan kaivella näitä lappusia ja lippusia muistaakseni, mitä kaikkea on jo tehnyt. Tietysti kaikki peruskevättyöt: siistinyt paikat, kerännyt roskat, kevät lannoitukset.

Esikasvatusosastolla olen jo saanut ulos istutettua pensaskrassin (ne näyttävät kyllä erehdyttävästi vielä köynnöstäviltä, eli pitkiä juttuja), osan liljoista laitoin jo penkkiin ja kunhan joudan, istutan esikasvatetut dahliat paikoilleen.

Kesäkukat olen pitkälti laittanut, peruspetuniaa suoraan amppeleihin, muutaman orvokin, pelagoniaa, vihreitä havukasveja, murattia. Siis perinteistä varmaa linjaa. Loppuruukkuosaston aion laittaa noita dahlioita. Liljojakin olisi vielä istuttaa. Eli ei tarvi hankkia mitään ihmeitä kesäkukiksi.

Dahlialajit: Garden wonder, stars lady

Liljat: fire king (oranssi, pilkullinen), monalisa (valkoinen vaalean punainen), reinesse (valkoinen)

Yrttilaatikot kylvin: tänään tsekkasin ja jo ensimmäiset siement ovat itäneet, eli noin viikko -10 pv näyttäisi olevan itämisaika. Lajeja meni ainakin:

- rucolaa

- lehtimangoldia

- baby pinaattia

- useamman erilaista salaattia ja salaattisekoitusta

- vuonankaalia

- kevätsipulia

. jokohan tuossa olisi jo rimpsu

- lisäksi hengissä ovat sitruunamelissa ja basilika, ehkä ne pitäisi vielä yrittää koulia pikkutaimiruukkuihin?

Jotain uusistutustakin olen (tietty) tehnyt, eihän sitä malta:

- kukkapenkkiin meni perinteinen pensashanhikki Goldefinger, eli se keltainen versio

- heitin kultasateen huitsin kuuseen (jo toinen versio ekan jälkeen) eli ei tunnu talvetivan meillä, paikalloe istutin ruusuherukan, eli joku koristeversio, jossa punaiset kukat (tai ainakin nyt nuppuja), King Edward VII lajike

- pari uutta (lisätainta) jaloangervoa (Fana- -lajike, peruspaloauton punainen)

- pari jaloratarinkannusta, vaaleanpunainen, Astolat -lajike

- villiviini (yhden kadonneen kärhön paikalle), Engelmannii

- köynnöshortensia, puuruukkuun, ei talvelhdi tässä, mutta oli sen verran edullinen, että pärjäisi edes kesän

- säleikkövilliviinin, jälleen yhden kärhön tilalle

Mun viime vuotisista kärhöjutuista yksi näyttää jatkavan eli alppikärhö, se oikein pukkaa uusiakin lähtöjä. Pari muuta ei ole ollenkaan talvehtineet tai sitten olen nekin osannut nykkiä rikkoina pois...

Otin viime viikolla oikein kuviakin, mutta tulppaanit ovat jo niin kasvaneet eli nämä kuvat eivät ollenkaan kuvasta tämän hetkistä tilannetta, mutta laitoin ne kuitenkin tähän ja teen vaikka toisen postauksen uusien kuvien kera.

2011 Avaus, kevät tulee aina :-)

2011-04-17T20:37:00.005+03:00

KEVÄT saapui tänne Tuusulan perukoillekin! On sitä taas jo odoteltu. Kuten monena aiempanakin vuonna pääsin eka kerran haravoimaan 10.04. eli viikko sitten. Tosin tänä vuonna haravoitava alue oli tuolloin kovin niukka :-) Tänään korjasin tilannetta, koska erityislämmin viikonloppu ja ok viikko ovat sulattaneet melkein kaiken lumen täällä ja yhtä kukkapenkkiä lukuunottamatta olen saanut kaikki haravoitua ja katsastettua läpi.

Viime vuoden puolella Insinööri oli kommentoinut ja ihmetellyt miksi hänellä ei tulppaanit ja krookukset kasva. Mietti, josko maan happamuudella jne olisi vaikutusta. Mä edelleen uskon luonneteoriaani. Vaikka olen samaa koulukuntaa, niin puutarhapuolella mennään fiiliksellä. Se mikä kullakin menestyy puutarhassa heijastaa omaa luonnetta. En tosin ole perehtynyt (vielä...) kukkien symboliikkaan, vaikka joskus tulkitsinkin puutarhamielessä jossain kirjoituksessani.

Niinpä tänäkin vuonna minulla nousee taas runsaasti (siis "sikana") tulppaaneja, tosin istutin niitä syksyllä pariin uuteenkin paikkaan ja krookuksiakin on tulossa. Edellisen vuoden helmililjojakin nousee, vaikka viime vuonna niistä en nähnyt häivääkään, tai ehkä yhden kappaleen. Mutta narsisseja en edes yrittänyt laittaa.

Tein etukäteen (rikottavan) päätöksen, että en tänä vuonna vaivaudu esikasvattamaan, koska viime vuonna niistä tuli vaivaiset muutaman ruusupapu, basilikat eivät suostuneet kasvamaan kahden sirkkalehden vaiheesta mihinkään (ja kaupan taimet paleltuivat alta aikayksikön) jnejne.

Mutta jälleen on autotallissa ja yhdellä hyvällä valoisalla ikkunalla rivi turveruukkuja:

Dahliat: Garden wonder, punainen lummedahlia, peruspallero

Star lady, kaktusdahlia, sellainen "piikikäs" vaaleanpunainen

Liljoja: Mona Lisa, nätti vaaleanpunainen ja valkoinen

Tänään laitoin tiikerililjoja, oranssi

Sekä Reinesse, valkoinen

Sitten yrttiosastoa:

- kiinalaista ruohosipulia, purkkiin kasvatettavaksi

- basilikaa (hahahaha, yrittänyttä ei laiteta)

- sitruunamelissaa

- paksoita

Kukkia:

- pensaskrassia (siis oikeasti näiden pitäisi olla Hardy annual, eli yksivuotinen, pensas)

- valkoista ruusupapua, vanhaa varastoa

Onpahan jotakin mitä seurata ennen kuin se oikea kesä tulee.

Tämän vuoden teemana on NIUKKUUS ihan työmarkkinapoliitisista syistä eli tämän vuoden puutarhaan ei ole varaa sijoittaa kauheita määriä rahaa. Budjetoin nyt henkisesti 300-500 euroa koko kaudelle, sillä pitäisi pärjätä. Tosin olen jo käyttänyt 150 euroa, kaikki lannoitteet, turveruukut, sipulit ja siemenet. Mutta aion kyllä pysyä budjetissa!

Puutarhani on ollut minun hoidossa jo 4 vuotta, nyt alkaa viides kasvukausi, joten uskon tämän kesän olevan hoitovuosi ja voin ehkä enemmän nauttia (ilman raatamista). Viime vuonnahan jaoin esim. päivänliljoja ja kuutamoliljoja, joten uusia penkkejä on paljon.

Tänä vuonna ajattelin panostaa taas noihin yrtteihin ja pikkusalaatteihin. Niiden siemeniä tilasin jo Korpikankaalta. Viime vuonna harjoittelin ja aion nyt jatkaa hiukan uusillakin lajeilla.

Kevätmatka suuntautui Budapestiin, jossa oli jo kukassa tällainen keltainen pensas. Oksat olivat lehdettämiä. Tunnistaisikohan kukaan (voisin laittaa tällaisen kevättä koristamaan tännekin).

TERVETULOA vanhat ja uudet lukijat! Kevät on täällä!

Nyt vaalivalvomaan.....

Kesänajan loppu

2010-10-31T11:04:00.002+02:00

Pari kuukautta vierähtänyt puutarhan mielessä hiljaisuudessa. Tämän ikäinen piha alkaa olla siinä kunnossa istutusten osalta, että ei ole tarvinnut paljoa muuta tehdä kuin niitä ajankohtaisia asioita.

Heti kun terassikatos purettiin, niin eipä tuolla ole tullut oltua ulkona liikaa. Lisäksi syksyllä alkaa kaikki arkasteluharrastukset vetää puoleensa ja vapaa-ajasta kilpailee sitten kädentaidot.

Puutarhaan laitoin perinteiset tulppaanit. Tässä kävikin sellainen kömmähdys, että kun Korpikangas ei tuntunut toimittavan mitään, niin kävin ostamassa satsin. Tietysti viimein sitten tuli se Korpikangas satsikin, joten ensi vuonna on mielenkiintoista nähdä mitä nousee. Tuli vähän tunkua istutusten osalta. Keskityin erilaisiin tulppaaneihin. Narsissithan ei mulla yksinkertaisesti nouse. Krookukset tahtoo mennä rusakoiden suuhun (jaa, no, laitoin niitäkin kuitenkin muutaman).

Näin kesäajan loputtua on hyvä laittaa tämäkin blogi talvitauolle ja keskittää voimavarat askarteluihin. Tervetuloa lukemaan toista blogiani (löytyy tuon profiilin kautta, jollei ole tuttu).

Keväällä tapaamme kauden alettua!

Vetelee elokuukin viimeisiään

2010-08-31T08:33:00.004+03:00

Viikon vitsinä luin Keskarista (Keski-Uusimaa), että Keravan (kansalais)opisto oli perunut Sienien Tunteminen- kurssin sienien vähyyden takia. Viikonlopun puikahdus pariin metsäkohteeseen runsaan tunnin kierroksena tuotti jälleen mukavan sadon pakastimeen. Eka kerran elämässäni löysin terveitä mustatorvisieniä, mutta totesimme, että sienet todellakin ovat ihan metsäkohtaisia ja emme ole osuneet meidän "suppilovahvero"metsään kuin vasta suppilovahveroaikaan, eli nyt sitten kävimme kurkkaamassa mitä siellä oli ja nämä herkut löytyivät sieltä muutamana runsaana esiintymänä.

Ja tattipaikkamme tuotti jälleen runsaasti priimaherkkutattia. Nyt kursailimme koko rahan edestä ja muut eivät enää kelvanneet. Tunnin reissusta poiki kolmen tunnin leikkuu-, pannulla pyöräyttäminen- ja pakkaustyö, joten kannattaa pysyä nahoissaan, jos sattuu apajille. Kuvassa valmiiksi puhdistettuna satomme.

Näinhän se on, että nämä ovat kovin paikallista, mutta siis Keski-Suomessa/Järvi-Suomessa, pikaisesti metsään siitä! Sisko sanoi, että myös akselilla Raahe-Kajaani on hyvä tattitilanne, joten teillä onkin tilanne juuri päällä. Mars metsään! Tattia osaa kerätä jokainen, joka on satuja lukenut. Ne kiltit tontut asuvat aina tateissa, kun taas velhot asuvat punaisisssa kärpässienissä. (Jos on ihan uuno, ehkä kannattaa referoida myös asiallista sienikirjaakin :-) ).

Kotipuutarha alkaa kallistua syksyyn, mutta jotkut sitkeästi kukkivat. Vaalean punaiset dahliat tuottivat iloisen yllätyksen, ne oikeastaan kukkivat kunnolla vasta nyt. Yhdessä tarhapiiskun kanssa on jälleen yksi kulma pihalla kukassa.

Toisaalla kuitenkin huomaa, että syysvärit alkavat jo hiipiä pihaan. Ei liene ihme, sillä lämpötila aamuisin on ollut lähellä nollaa jopaa täällä Tuusulan pohjoisosassa. Mulla olisi kovasti tomaatteja, mutta ne ovat avomaalla yrttilaatikossa. En taida saada niitä kypsymään punaisiksi, vaikka laitoin niihin harson päälle jo viime viikolla. Sain maistella Tiny Timia muutaman tomaatin verran ja oli kyllä hyvän makuista. Uskaltaisikohan ne poimia kypsymään sisällä? Tuleeko siitä mitään? Eikö niitä ole jotain vihreätomaattisäilykkeitäkin? Ensi vuodeksi hankin kyllä vaikka kuinka kälysen kasvihuoneen (sellainen parin taimen juttu vaikka).

Kaima-Maija on saanut ukonhatusta syysseuraa. Kärhöt tässä ovat hyvässä kasvussa. Alppikärhö on runsastunut niin, että pitää miettä sen parempaa kiinnitystä, pitkät huiskaleet tuntuvat kasvavan vaikka mihin.

Jossain välissä ehdin valaa puutarhapenkkiinkin betonikannen. Eli kyseessä olisi tätä mun puutarhataidetta, kierrätyskamaa. Varaston rakentamisesta jäi muutama harkko, joita voin tässä hyödyntää. Alkuperäinen ideani oli vetää jotain mosaiikkia tuohon, mutta laudoista jäi mielenkiintoinen kuvio pintaan, jota en hennokaan peittää. Penkin viimeistely vaatii vielä betonikuran laiton harkkojen väliin ja kannen kiinnityksen, mutta tähän tarvin miehen apua, sillä kansi painaa kevyet 50 kiloa! Ajattelin somistaa nuo harkkojalat jollain, mutta saa nähdä ehdinkö ennen liian kylmää.

Valoin samalla jälleen pari laattaa. Näihin hurahtaa ihan täysin. Kun en kehdannut naapurista ruinata raparperinlehtiä, kokeilin tällä kertaa pienempää eli nauhuksen paria lehteä. Näistä tuli kivat, en vielä tiedä mihin nämä laitan. Kuva tarvisi olla näkyvissä, joten purkin alusiksi ei näitä kannata laittaa.

Odottelen tulppaanisipulitilaustani, toivottavasti tulee pian. Päätin naisellisesti olla kiusaamatta itseäni sillä, että kokeilisin niitä narsisseja, kun ei mulla ole koskaan onnistunut. Nyt satsasin sitten vaan tulppaaneihin ja laukkoihin. Krookuksiakaan en viitsi syöttä rusakoille. Tuskissani istutin ekat 24 sipulia yhteen penkkiin: Triumph sekoituksen, näyttäisi olevan perus- Darwin-lajikkeita eri väreissä.

Luonnon puutarhan antimia

2010-08-22T09:32:00.004+03:00

Yksi mökin naapurissa asuva alkuasukas harrasti suoramarkkinointia eli tuli rantaan veneellänsä kyselemään, josko Kari asuisi tässä, kun oli soittanut klapikonetarpeistaan. No, sitä Karia ei tästä löytynyt, mutta toinen klapikonetarve kylläkin. Kun myrskyn kaatamat puut saatiin pölleiksi, niin mies vietti yhden päivän kaverin kanssa viime viikolla ja nyt meillä on 10 mottia valmiiksi pilkottua takka- ja uunipuuta.

Sillävälin itse kävin etelänkierroksen kotosalla ja hoitelin perustoimia puutarhassa, joka selkeästi alkaa kääntyä syksyn suuntaan. Kirjaan muistiin edelleen, että puutarha kaipaa syyskukkijoita. Olen varmaan joka vuosi istuttanut mm. syysleimua, mutta joko ne taimet ovat huonoja tai jotain, koska vain yksi kpl selviää. Mökillä puolestaan syysleimut ovat nyt toista vuotta ja ovat kauniisti kukkineet.

Jotenkin aina käy näin, että elokuun puutarha jo vetelee omillaan, alkukesän rikkaruohoshow on pitänyt pahimmat kurissa ja muu uusistutus ja penkinrakennus on aktiivisinta alkukesästä.

Suosittelen sitten lähiruoan hakua metsästä!

10 vuotta ollaan metsästetty herkkutatteja, tähän mennessä olen löytänyt ehkä yhden kappaleen, mutta eilinen reissu tuotti meille jättipotin. Runsaan tunnin keikalta lopputulema oli 15 litran kori plus muutama jätti sen lisäksi, kaikki siis priimatavaraa. En kyllä saanut juuri siinä liikuntaa, kun mies ja koira pinkovat pitkin metsää ja minä siivosin eka vaiheet siinä korin vieressä, mutta kivaa oli.

Meni 3 tuntia siivotessa, pilkotessa, pannulla pyöräyttäessä ja pussittaessa. Nyt on pienen perheen tattikiintiö pakastettu. Vielä voi keräillä lähiajan syöntiin. Ja sitten tietysti suppilovahveroita, jahka tulevat.

En ollenkaan ihmettele herkkutattitouhotusta, sen verran maukasta oli aamuinen tattimunakas.

Puutarhafysiikkaa: Omenan kolme muotoa

2010-08-16T16:34:00.005+03:00

Rauhaiset kesälomaviikot saivat uutta sisältöä Lahjan muodossa eli toissaviikoinen ukkosmyrsky (ns. syöksyvirtaus) meni juuri tästä meidän niemestä yli jättäen jälkeen kaatuneita puita ja roskaa ympäriinsä. Jälkeenpäin kävimme katselemassa naapureiden tilannetta ja kauempana veneväylälläkin. Selvisimme itse puunkaadoilla, ei aineellista muuta vahinkoa,. Naapureilla kaatui yhdellä puu auton päälle, useammalla mökkien ja varastojen päälle.

Ihmeen vähän kuitenkin sitten vakavia seuraamuksia tuli eli pääosin räystäitä tms., toki muutama puhkottu kattokin.

Enpä ole elämässäni koskaan pelännyt enempää kuin tuon noin 3 minuuttisen aikana, kun pahin tuulenpuuska riehui tontilla. Mies meni peittämään venettä ja itse olin vaihtamassa uimapukua mökissä, kun pahin puhuri tuli kohdalle. Ei siinä aluksi mitään, kun ensiksi lensi satoja käpyjä ja muuta pikkuoksaa ja roskaa suoraan päin ikkunoita, mutta kun ilmassa alkoi vaakasuoraan lentää ranteenpaksuisia ja isompaa parimetristä männynoksaa, niin siinä vaiheessa nappasin puolipukeisena shortsini käsiin ja lähdin mökin takaosaan. Pelkäsin roskien tulevan ikkunoista läpi.

Näkymät olivat vieläkin pahemmat takana. Kaikki metsän puut olivat 45 asteen kulmassa ja muutama suurin puu, mm. allaolevan saunan takainen koivu antaneet jo periksi.

Olo oli kuin Hollywoodin katastrofielokuvassa, paitsi että itse oli pääosassa. Ehdin jo lähettää rukouksen jonnekin, kun myrsky meni eteenpäin saatuaan muutaman suurimman puun nurin.

Tänään roudatessamme katkottuja pöllejä alarinteestä, laskin, että ylläoleva mänty oli 100 vuotias, eli jonkin verran maailmaa nähnyt.

Mies oli pitänyt sitä pahinta tuulta saunan takana ja koivu kaatuikin siitä parin metrin päässä, mutta onneksi toiseen suuntaan.

Kaatuneiden puolen tusinan lisäksi jouduttiin kaatamaan muutama vinoon mennyt ja vahingoittunut puu. Kunhan nämä saadaan klapeiksi, niin on mistä poltella takassa ja saunassa seuraavina vuosina. Tuli puuta muutama kuutio. Etualan pöllit ovat noin 60 cm halkaisijaltaan.

Jälleen kerran totesimme, että "puutarhuri" mökillä ei tartte kk-korttia kuntosalille, vaan kunnon moottorisahan, vesurin, kottikärryt, kirveen, haravan ja lapion. Mikään pienempi työkalu on hienostelua!

Kotona välillä käyminen ja kastelu tms, tuntuu lapsen leikiltä tähän rehkimiseen...

No, syksyä kohden on myös antoisaakin aikaa. Keräsin Valkean Kuulaani tyhjäksi labbikseni suosiollisella avustuksella. Se nimittäin kovin mielellään söi kaikki pudonneet omenat, ainakin 6 kpl ja oli tosi onnellinen. Sillä onkin hyvä maku, sillä ainoataan Valkeat Kuulaat kelpasivat, Syyskaneli ei ole vielä kypsä ja on muutenkin kirpeämpi kuin Kuulas.

Hurja omenasatoni oli noin 1 ämpäri eli ei kovin suuri vaiva hävittää omenapiirakkana tai soseena. Teinkin suurimmasta osasta sosetta siskon reseptin mukaan. Jaan tässä vinkin:

Eli tee perussose suhteella 2kg omenanpaloja, 1 kg sokeria. Itse laitoin tähän kuumana vielä 1tl atamonia säilytysaineeksi, ja kuumaan soseeseen mausteeksi 4 rkl vaniljasokeria ja 3 rkl konjakkia.

On sitten oikeasti aika namihillo, ei ehkä kuitenkaan lapsille? Tosin alkoholihan haihtuu kuumasta pois. Sopii kaikkeen: leivälle, jogurttiin, pullan päälle jne.

Piirakoitakin olen jo väsännyt 2 kpl muutaman päivän sisään ja jäljellä on rippeet. Laitoin tosi runsaan määrän omenaviipaleita peruspiirastaikinan päälle. Paistettuna herkku on hyvää sellaisenaan tai vaikka jäätelön kanssa.

Ei ihme, että hellekauden jälkeen farkut ovat pienentyneet kaapissa?

Liljojen aikaa

2010-07-31T13:34:00.003+03:00

Viimeksi taisi jäädä kokonaiskuva gladioluspenkistä pois. Yksi mielenkiintoinen seikka on tänä kesänä ollut, että kun en ole nyt istuttanut niin paljoa uutta, vaan ennemminkin jakanut vanhaa ja siirrellyt joitakin toisiin paikkoihin, niin mun penkeissä on paljon väriskaalaa siten, että ne yhdessä penkissä ovat aika lailla synkassa keskenään. Toki tähän pyrinkin ja ei liene vaikeaa sommitella värejä. Mutta se juju puutarhassa tuleekin siitä, että aina ei etukäteen tiedä miten ne oikein kukkivat ja milloin, minkä kokoisiksi tulevat tai kuinka runsastuvat.

Yksi kantava väri minulla on tänä vuonna ollut keltainen, keltaista kukkii koko ajan jossain. Sen lisäksi selkeästi suosin sinisävyisiä värejä: fuksiaa, viileää vaaeanpunaista, sinisiä, violetteja ja sitten jos en tiedä mitä haluan laitan aina valkoista. Oranssit ja punaiset ovat sitten niitä harvinaisuuksia. Tosin nyt esimerkiksi kiitollinen Charming Cover -ruusuni kukkii punaisin pikkuruusuin ja on siis poikkeus säännöstä.

Uusi sukupolvia liljoja kukkii, nämä ovat kirkkaan valkoisia. Ensi kaudeksi merkkaan muistiin, että liljoja voisi laittaa runsaasti penkkeihin ja ruukkuihin. Nämä näyttävät olevan kivoja lisiä muun kukinnan joukossa.

Tässä on hyvä esimerkki ruukkuistutuksesta, jota en ole tehnyt eli liljan istutin kaksi kesää sitten. Olin laiska ja en tyhjentänyt ruukkua syksyllä, vaan nostin sen kylmään varastoon. Viime keväänä se pukkasi pitkää olmin väristä soiroa ja nostin sen sittemmin ulos. Soirot vahvistuivat ja vihertyivät. Siihen tuli pari kukkaakin, kasvutapa oli lievästi sanoen rento. Näin ollen tänä vuonna nostin koemielessä ruukun patiolle, ja jonkun ajan kuluttua samainen lilja alkoi kasvaa, tosin hitaasti. Tätä odotellessa ruukkuun on kylväytynyt muualta mm. onnenapilaa ja joku koivuntaim tms. Mutta enhän raski noita poista kun kokonaisuus on kovin tasapainoinen.

Se siitä suunnitelmasta :-).

Siirrynpä suunnittelemaan ensikaudelle tulppaaniostoksia.... (ihanaa). En kylllä laita yhtään narsissia, kun en saanut ensimmäistäkään tänä vuonna vaikka istutin 50 kpl. Mikähän kumma tässä on? Miksi joku laji ei vaan menesty/kasva? Annanko narsissien osalta periksi?

Gladioluksia ja dahlioita

2010-07-27T13:42:00.004+03:00

Olipa hyvä, kun kerrankin tajusin esikasvattaa sekä dahlioita, että gladioluksia. Jälleen kerran voin todeta, että määrältään niitä olisi voinut kasvattaa ainakin tuplasti enemmän, mutta näillä muutamilla kymmenillä saa puutarhani taas uutta ilmettä. Yllä kokonaiskuva uusimmasta penkistä, jossa punavalkoiset gladiolukset reunustavat kuutamohortensiaa, joka sekin alkaa olla kohta valkoisessa kukassa.

Nämä ovat oikein ilmeikkäitä veijareita! (Lajike Atom).

Keltaisten nauhusten seuraksi alkaa avautua kauniita violetteja gladioluksia (lajike Purple King). Ainoa huono puoli näissä on, että ne pitäisi osata tukea yksitellen tai ryhmänä siten, että se kestäisi jopa 120 cm kasvin tuulessa huojunnan.

Cite de Villen viereen tai ohelle on avautunut uuttakin kärhöä, lisani mukaan ja guuglettamalla olisi versio Blekitny Aniol. Pihlaja tuntuu olevan hyvä puu, jota vasten voi istuttaa näitä kärhöjä, se suojaa ja toisaalta ei sitten ryövää kaikkea ravinnetta tai vettä. Molemmat kärhöt voivat hyvin ja kukoistavat. Muualla onkin sitten käynyt kato, paitsi alppikärhö on tuuhea, ei kuitenkaan kukassa ja siihen viereen on noussut joku (Miss Bateman, jos on valkoinen), mutta tätä en voi vielä vahvistaa, koska se on vasta nupulla.

Ja dahliat! Ah, nämä joskus tuntuivat niin mummokasveilta, mutta alan arvostaa sitä, ettei niitä tarvitse tukea, ja ne kukoistavat melkein pyhällä hengellä (ainakin minulla). Istutin vaan nämä liian taka-alalle, mutta onneksi voin korjata tilanteen ensi vuonna. Näille kannattaisikin laittaa ihan oma penkki, koska alussa kasvat kovasti hitaasti ja sitten taas tönöttävät pystyssä pitkään. Parhaiten tulisivat esille omana satsinaan, ehkä erilaisia varioiden. Tää oli joku Ingrid Dream niminen lajike. Kukan koko on lähes 20 cm halkaisijaltaan :-)

Evelinet puolestaan kukkivat ruukussa. Oikein kaunis valkoinen ja keskiosa violetti. edellistä hiukan pienempi versio, kukka noin 10 cm.

Huomasinkin lajikenimiä hakiessa, että pitää ruvetaa zuumaamaan syyssipulien kataloogeja, jospa tällä kertaa osaisin istuttaa latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa, eri samanaikaan kuukivat keskenään :-). Oppia ikä kaikki!

Tuokiokuvia puutarhasta

2010-07-16T12:25:00.006+03:00

Tein sitten sitä pestoa takapihan antimista, lähinnä rucolasta. Periaatehan pestolle on helppo eli jotain vihreää (basilikaa, persiljaa, rucolaa) muussataan kaiken muun kanssa esimerkiksi tehosekoittimella. Ne muut ovat öljy, parmesaaniraaste, valkosipulin kynsi, pinjan siemeniä paahdettuna, suolaa, pippuria ja mun yhdessä ohjeessa oli kaprista. No, ei täällä peräkylässä ole mitään pinjansiemenistä kuultukaan, joten toisen pesto-ohjeen mantelit saivat kelvata, enkä vaivautunut ostamaan kapriksia koko purkkia yhden vaivaisen peston takia, joten menin hiukan au naturel tässä kohden. Ainessuhteet olivat hiukan mitä olivat, on tosi vaikeaa arvioida 100 g rucolaa ilman vaakaa ja öljyä laitoin sitten sen mukaan, että sain sekoitettua sen tasaiseksi.Mutta tulipa siitä hyvää! Olenkin sittemmin laitellut tätä vihermössöä vähän jokaiselle leivälle margariinin asemesta ja eilen kokeilen seitipihvin kanssa, nam....

Pitää kokeilla ensi kerralla persiljaa....

Eilen tuli TV:stä jonkun Nigel-kokin ohjelma, jossa se teki takapihan antimista ruokaa simppelisti. Se taisikin olla sen motto: Nigel's simple suppers simply tai jotain. Ohjelmassa tuli mangoldisopan ohje, joten seuraava kokeilu taitaakin kohdistua niihin.

Nyt oli aamulla paremmat valaistusolosuhteet, joten sain kunnon kuvan kärhöstä pihlajan juurelta. Parin päivän sisällä on myöskin nuo liljat avautuneet ja ne ovatkin kivan näköisiä monivärisiä pihan kaunistuksia.

Voiko joku olla tykkäämättä näistä(kin)? :-)

Mun suuri kirsikkasato: takapihan puussa on ehkä 20 kirsikkaa tulossa. Söin niistä tässä kuvaussessiossa ne 10 kypsempää. Etupihan puussa on ehkä 3 kpl kirsikoita. Alan hiukan olla sitä mieltä, että tämä on liian vaivalloinen puu, ainakin tuossa etupihalla. Keväällä saa ruiskuttaa, ettei olisi mitään talven yli munavaiheessa olevia tuholaisia ja sitten kesällä joka tapauksessa joku syö aina noita lehtiä, niin että puu on usein rivon näköinen. Aina pitäisi olla jonkun mäntysuopaliuoksen kanssa heilumassa, Ja mitä varten? Vaivaisten 3 kirsikan tähden? Mulla alkaa olla puupaikkapulaa, joten esitin jo miehelleni, että tuon etupihan kirsikan sai kaataa huis hiiteen, että saisin laittaa siihen koristepuun kriteerit täyttävän pihapuun. No, pitää miettiä...

Ruusujen aika alkaa olla parhaimmillaan. Nukkeruusuni on moninkertaistanut kukinnan tällä viikolla.

Muutama Paloma on vielä hengissä, nämä ryhmäruusut ovat kyllä hankalia. Sama se vaikka kuinka yrittää istuttaa oikeaan korkeuteen, niin ei ole takeita, että jaksavat yli talven. Ehkä se onkin ruusujen salaisuus? Oppia onnistumaan vuosi vuodelta?

Pensasruusut ovat ehkä se aloittelijan laji. Etupihan Louise Odier, uusia nuppuja.

Tontilla keltamaksaruohot kasvavat luonnostaan, mutta näitä muita lajeja kuten lusikkamaksaruohoa ja syysmaksaruohoa saisi runsastua aikalailla. Näissäkin on nyt hienot ja värikkäät kukinnat. Huomaan, että mua miellyttää selkeästi tuollaiset kylmähköt sävyt eli kaikissa on hiukan sinistä ja kylmää, pinkki ei ole hempeää vaan fuksiaan vivahtavaan jne. Alkukesähän meni aikalailla sinisissä ja violeteissa, nyt nousevat punaisetkin ovat fuksiaa tai muuten sinertävää vaaleanpunaista.

Kesäkukkiani: Rautayrtti on yksi kiitollinen purkkikukka, vaikka aina alussa se on aika vaatimattoman näköinen. Pelakuut ovat iki-ihania kaikkine lehtimuotoineen ja väreineen.

Mun omakasvatus keijunmekot menivät roskiin, en saanut niitä koskaan sirkkalehtivaihetta pitemmälle. Olisi ehkä tarvinnut kosteammat kasvihuoneolosuhteet. Tätä ei aina oikein ole saatavissa kaupoissa, mutta yhden taimen ostin terassilaatikkoon, ja sekin alkaa olla jo hiukan kasvussa, tosi huonosti tänä vuonna runsastunut.

Mutta näin se on, joka vuosi ei ole samanlainen!

Tänään onkin siedettävämpää + 33 (haha, aamulla oli ok), melkein harkitsin auringonottoa, mutta taidankin suunnata puutarhalle. Josko löytäisin jotain jolla korvata kuollut kultasade...?

Huh hellettä!

2010-07-12T13:54:00.003+03:00

En mene kylläkään valittamaan, kun kerrankin on aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, aamullakin ennen kello yhdeksää mittari näytti 32 astetta (varjossa?!) Tuusulan korkeudella. Kyllä tässä kelpaa luita lämmitellä ja kastella puutarhaansa taroeen mukaan.

Kasvu on parhainta ja ei ole oikeasti mitään ihmeprojekteja, että tarvisi paljon muuta kuin kitkeä rikkakasveja, jos niitä haitaksi asti on tai nauttia kukkien ja kasvien monimuotoisuudesta. Kasteleminen onkin paras tapa päästä ihailemaan penkkejä tosi läheltä. Toki kastelen käyttäen laitteita, mutta paras tapa olla omissa ajatuksissa ja vain ihailla kukintoja, on töröttää penkin vieressä letkun päässä.

Erityisen tyytyväinen olen tähän nurkkaosuuteen puutarhassani. Penkit ovat moniväriset, lehdet moninaiset ja yksi kärhoistäni kasvaa runsaana pihlajan alla ja ympärillä. Se on ulottanut vartensa hyvinkin jo oksille ja nyt violetit kukat piristävät muuten tavanomaista pihapihlajaa.

Mä olen ihan koukussa. Toiseen näistä yrttilaatikoistani kylvin epämääräisen lajitelman salaattivihanneksia, jotka ovatkin runsastuneet alun jälkeen kovasti. Olen kasvatellut näitä harson alla, koska etenkin keskipäivällä tähän kohdistuu voimakas päivänpaiste ja ajattelin niiden kuihtuvan veden puutteeseen. Harsojuttu onkin osoittautunut hyväksi. Kirvat eivät vaivaa rucolaa ja muutkin kasvavat iloisesti suojassa. Viritin muutaman perennatuen siten, että sain pingotettua harson hiukan yläpuolelle, ettei se litistä noita kasvustoja.

Kiitos blogin lukijoiden, sain vinkkejä lehtimangoldin käyttöön. Niinpä olen jo muutaman kerran wokannut sitä sekä itämaisia salaattivihanneksia penkistäni. Kun ei ollut valmiswokkikastikkeita juuri tässä tarjolla, niin laitoin mukaan soijaa, makeaa chilisoossia, ananasmehua ja mausteeksi mm. paprikaa, suolaa, pippuria ja jotain sekamaustetta itämaiseen tyyliin. Lisäksi wokkasin mukana sipulia,kerran keltaista tai toisen kerran sitten kesäsipulia ja pienen määrän esimerkiksi vihreitä papuja. Ja tuloksena oli mitä maukkain vihanneswokki. Kerran lisäsin viikonlopusta ylijääneitä grillimakkaroita palasina. Ja a vot, että kelpaa maistella! Noissa itämaisissa vihanneksissa on sellainen kirpeä pirteä maku, että sopivat tähän ja yleisemmin suoraan leivänkin päälle leikkeleitä ryydittämään.

Pitääkin surfata joku pestokastikeohje, että saan kiertoa mun rucolalle. Tai sitten saan muuttua jänikseksi...

Yrtitkin menestyvät, paitsi se basilika, jonka rajasinkin pois tästä kuvasta.

Eka chili näyttäisi pukkaavan jotain hedelmän näköistä. Tämä on siis ihan avomaalla näissä mun laatikoissa.

Digitalis eli sormustinkukka kukkii. Mun mielestäni mulla on ollut vain tätä vaaleanpunaista versiota, mutta niinpä vaan pukkaa sekä valkoista että vaaleanpunaista, toivottavasti siementää itseään runsaasti. On tosi tanakka ja komea kukkija.

Sitten kohta alkaa ruusujen aika. Poimulehden suojista ponnistavat mun nukkeruusut. Nämä ovat hiukan äitienpäiväruusua suurempia, tosi herttaisia, ihan tässä heltyy tällaisen miniatyyrikasvajan edessä. Värikin on mitä passelein, heleä punainen.

Tämäkin saisi siementää, eli yksi punainen lajike akileijaa. Kyllä luonto on todellinen taiteilija, kun katselee tuota kukinnon väritystä ja muotoa. Pitää ideoida jotain koruaihiota aiheesta.

Jaaha, kameran macro on hiukan heikko, mutta halusin ikuistaa nukkajäkkärän kukinnon (noin 4 cm), kun se ei ole vaivautunut kahteen vuoteen tekemään kuin muutaman lehden. Tänä vuonna sitten se päättikin aikuistua ja on kasvattanut kunnon varret ja kukkiakin on. Sain tämän yhdellä puutarhavisiitillä. Taisi itse asiassa olla kaksivuotinen kasvi? Eli vasta kukkii toisena vuonna??

Muutenkin ylenmääräinen kelta-violetti väriskaala alkaa väistyä ja erilaiset punaiset näyttävät astuvan peliin. Tässä yksi mun maksaruohoja kukinnassa.

Tästä taisin jo kertoillakin aiemmin. Orvokit saivat kyytiä jo jonkin aikaa sitten ja petuniat tuntuvatkin tänä kesänä olevan minulle kovin mieleisiä: muutamalla hassulla ja halvalla taimella saa tosi näyttäviä istutuksia, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja nämä tuntuvat kestävän kuivuutta ja paahdettakin kiitettävästi.

Isotuomipihlaja on yksi esimerkki täydellisestä puutarhakasvista/pensaasta: keväällä siinä on hennot sievät valkoiset kukat, lehden värit vaihtelevat kauden kuluessa aluksi ollen hiukan punertavat, vihertyen kohti kesää ja syysväri on taas erilainen punainen ja upea. Lisäksi se pukkaa näitä marjoja, jotka nekin onnistuvat vaihtelemaan väriä, valkoisesta punaisen kautta mustikan näköisiksi.

Varoituksen sana toki: muistaakseni tämä on myrkyllinen, joten lapsille kantsii sanoa, etteivät pistä suuhun marjoja. Mutta sitten, melkein kaikki kunnon kasvit taitavat olla syötynä myrkyllisiä? Monet aitakasvit, kukkivat pensaat jne.?

Tää taisi olla syysasteri, joten olemmeko jo siirtyneet syksyn puolelle kesää?

Etupihan Louise Odier, kukan koko yli 10 cm (mutta onkin vasta ainoa....), pensasruusu.

Istutin tämän pikkutaimen yhden penkin nurkalle, kun vaikutti olevan jonkinlainen ruusu. Tunnistaako kukaan? Tämä oli ihan linnunkakkasiementämä tai siis jostain tullut juttu keskellä pihaa. Lehdet ovat hentoiset, hyvin paljon ruusun lehden oloiset, vähän sinertävät keskeltä ja reunat punertavat, kuvasta ei tämä käy ilmi.

Rucolapeston ohjetta metsästämään ja jokohan uskaltaisi mennä makoilemaan auringonottoon, kun on jo reilusti iltapäivänpuoli. Taidan läträtä kunno suojta kylkeen ja nauttia kesästä, kun sellainen on.

Rikkaruohoja vai ei?

2010-07-02T13:50:00.007+03:00

Tällä viikolla oikeastaan eka kertaa tein kunnon rikkaruohotarkastelun kukkapenkeissäni tälle kaudelle. Tähän mennessä en ole oikein ehtinyt kaikelta rakentamiselta, mutta nyt ei sitten ollut mitään muutakaan puuhastelua, niin tartuin säkkiin ja tongin ja tutkin penkkini läpikotaisin.

Se onkin aika lailla totta, että jos penkissä on paljon kasveja, niin ei sinne niitä varsinaisia rikkaruohoja sitten kauheasti mahdu. Mutta on toki joitain lajikkeita, jotka ovat harmillisia. Ekaksi voisi tietysti filosofioida, että mikä on rikkaruoho, kun jotkut lajit kylväävät itseään ihan minne haluavat, ja eivät aina edes pysy kukkanpenkissä, vaan valitsevat ihan toisen paikan. Kuitenkin itse ainakin poistan hiirenvirnat, vesiheinän ja muut tällaiset tavanomaiset. Mutta on edelleen oppimista siinä, että kannattaa karsia myös ylikasvaneita tai liikaa alueita vallaneita kasveja.

Nyt kun olen jo neljä vuotta samaa pihaa tonkinut, niin huomaan, että kasvit eivät joka vuosi kasvakaan samalla lailla. Esimerkiksi malva tänä vuonna on vasta babyasteella, kun viime vuonna se oli ihan rasite, eli säästynen sitten sen karsimiselta.

Katsaus heinäkuun alun pihan ilmeeseen:

3 vuotta vanha penkkini on runsastunut ihan kivasti. Pikkusydän on ahkera alkukesän kukkija ja tarhapäivänliljat huitelevat metrisinä korkeuksiin. Töyhtoangervojen punertavat lehdet luovat kivaa taustaa ja ne taitavat olla seuraavaksi kukintavuorossa.

Viime vuonna istutettu penkki, johon pelastin akileijoja, jotka eivät koskaan kukkineet muiden kasvien seassa. Nyt nekin ovat valtavan suuria, mukana on myös puna-vakoinen ja valkoine versio, joiden toivon siementävän ja runsastuvan sinisen ohella.

Varaston viereltä pelastin muiden alta tämän kesän liljat omaan penkkiin, kun isopoimulehti valtasi voimallaan koko penkin. Joutunen myös siirtämään ruusut pois niiden alta, kun nämä poimulehdet ovat isokasvuisia ja muut jäävät sitten varjoon ja eivät kukoista.

Toinen näkökulma samaan penkkiin. Mielestäni nämä kierrätyskivet ovat kivoja tälleen vapaastikin aseteltuina. Ainakin niillä sain rajattua polun ja penkin. Laitoin alle sanomalehteä ja sitten vasta mullat. Kivien molemmin puolin on hiukan soraa tukemassa rakennetta. Komeaonnenpensaan ympärys on hiukan hautamaisen näköinen, kun laitoin vaihteeksi kevyen sorapedin päällimmäiseksi kerrokseksi. Oletan pensaan kuitenkin runsastuvan kasvaessaan.

Erityisen iloinen olen muutaman vuoden vanhoista kuunliljoista ja päivänliljoista. Jakamalla näistä on nyt riittänyt moneen paikkaan uutta kasvustoa. Olen myös yrittänyt hankkia vastaavia mutta eri lajikkeita esim. lehtien värien tai kukinnan suhteen. Jakaminen meni ajallisesti hiukan myöhään, mutta ajattelin, että kyllä ne kestävät ja selviävät.

Rikkaruohoista puheenollen tässä hyvä esimerkki siitä kuinka puutarha kasvaa myös ihan oman mielen mukaan. En raski poistaa pikkukuusta, joka on kylväytynyt penkin kivien väliin ja lupiinikin on kyseenalainen juttu. Mä vaan satun tykkäämään lupiineistakin.
Ihastelin myös täpl'äpeippiä. Se on kasvanut kovasti kesänalusta ja yllätysyllätys siihen tulee tällaisia pieniä söpöjä vaaöeanpunaisia kukkia, mä luulin tämän olevan ihan lehtiensä takia maanpeitekasvi, ihan bonusta tämmöinen kukinta.

Tontilla on paljon keltamaksaruohoa, jota olen nostellut kukkapenkkien reunaan ja tänä vuonna aiemmat ovat sitten todella kauniisti palkinneet auringonkeltaisella kukinnalla. On tosi energisoivaa, kun joka penkissä helottaa omasta takaa aurinko!

Luulin jo kadottaneeni Mooseksen palavan pensaan, mutta niinpä' se kahden vuoden oikuttelun jälkeen on kasvanut ihan kivasti kukkijaksi, eli hengissä on.

Kokonaiskuvaa. Etualan penkki on mun murheenkryyni. Istutin sen ihan ekana ja kun ei ollut oikein käsitystä mitä tehdä, niin se onkin koko ajan sellainen hiukan villi ja vapaa. Mutta ehkä tämä on sitten sitä english country garden osiota mun puutarhassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Edellisen penkin yllättäjä on tämä pioni, joka kohta on kukassa kunnolla. Luulin tämänkin menneen, sillä sitä ei ole näkynyt kolmeen vuoteen ekan istutuskesän jälkeen, mutta tänä vuonna sipulikasvit suojasivat hentoa alkukasvua ja se selvisi alkukevään armottomalta paahteelta ja pääsi kasvun alkuun.
Kesäkukkapuolella kokeilen tällaista, oliko tämä nyt joku vehka vai kalla, pätkii pahasti, hienot lehdet. Mun havut veteli viimeisiään etupihan ruukuissa ja en kehdannut katsella niitä pitkään, joten pyörähdin ihanassa bonuspaikassa ja ostin ruukkuihin alekasveja mitä oli.

Taidan jatkossa pitää tuijat ja muut havut penkki-istutuksissa. Niille tulee selkeästi kasvun rajat vastaan ruukuissa jossain vaiheessa.

NIIN ja hyvää Maijan päivää muillekin Maijoille!

Kesän kasvutohinaa

2010-06-29T21:45:00.013+03:00

Blogi on ollut hiljaa, mutta sitäkin enemmän olen puuhastellut pihalla ja jopa saanut välillä apua tuolta miehenpuolikkaalta, erityisesti rakentamis- ja ylläpitohommiin.

Kuvassa terassi on melkein jo valmis, miehellä hyttysten takia pipo päässä ja tuulipuvun takki, kun jopa Tuusulan korkeudella on tänä kesänä todella ollut hyttysiä (en muista, että oikeastaan koskaan asutuksessa täällä juuri olisi, vaikka vasta 22 v asunut "etelässä").

Terassista tuli hieno. Mun osuutena olikin sitten kärrätä noita murskeita ja kenttäsepeliä, ja kun sitä kärräsin 7 kuutiota, niin oli aika murea olo. Nyt on varaston ympärystä siistitty ja on hienoja polkujakin hiukan tehty.

Varaston vasemmalle puolelle on rakentunut koko sivun mittainen kukkapenkki, eli yksi näitä kärräyksen kohteita. Istutin sinne uutena mm. komeanonnenpensaan, jakamiani kuunliljoja ja päivänliljoja, Korpikankaalta hankkimiani töyhtöangervon juurakoita, muiden jo siinä alueella olevien kasvien lisäksi.

Tästä penkistä oli aiemminkin jo kuvaa, mutta tässä se on "valmiina", ympäröin sen kierrätyskivillä, jopa asettelin niitä vatupassilla vaakaan, mutta kyllä nämä mun rajaukset ovat aika lailla vapaalla kädellä tehtyjä. Tähän istutin uutena mm. alppiruusuja punaista ja valkoista, täpläpeippiä ja viimeinkin taponlehteä.

Taponlehdestä melkein kiukustun, kun mulla on nyt ollut samasta taimitarhasta huonoja kokemuksia. Mun viimevuotinen kultasade on ilmeisesti kuollut (huonot juuret) ja vain yksi näistä taponlehdistä kasvaa, muut kuihtuivat hetimiten pois (huonot juuret taimella). Ei ihme, jos luvataan kasvuunlähtötakuita ja muita, kun ei alunperinkään ole hyvät juuret taimissa. Mä en ainakaan enää laita rahaa tämän tarhan tuotteisiin, varsinkin kun ovat pk-seudulla ylihintaisina myynnissä muihin verrattuina.

Istutin myös vaaleanpunaista päivänliljaa, jos vaikka pääsisin jakamaan joku vuosi...

Lisää ns. kierrätyslinjaa: mies väsäsi mulle kaksi kpl reilun kokoisia yrttilaatikoita varastosta ylijääneistä paneeleista ( noin 120 x 170 cm). Yritin tietysti istuttaa tänne ne mun kurpitsan taimet, mutta ne kärväsi alta aikayksikön. Tänä vuonna myöskään basilikat ei onnistu oikein millään. Mutta olen jo hyväsä vauhdissa harson alla kasvatellut rucolaa, itämaisia salaattivihanneksia ilman kirvoja.

Etualan laatikossa on ostotaimina persiljaa, opeganoa, minttua, salviaa, tilliä, chiliä. Naapuri toi muutaman taimen, mm. lipstikkaa.

Kukintamielessä puutarhani on tällä hetkellä yllättävän samoilla värilinjoilla: keltaista, violettia, erilaisia sinisiä, fuksiaa, valkoista.

Tulppaanien aika on jo ohi. Olen nykkinyt viimeisetkin roikaleet pois. Ensi vuonna pitää tajuta istutella latet latejen kanssa ja earlyt earlien kanssa , siis aikaiset aikaisten kanssa ja myöhään kukkivat myöhäänkukkivien kanssa. Järkikin sen olisi sanonut, jos olisin edes hiukan miettinyt, haha. Kuvassa yksi näitä papukaijalajeja, ihana violetti.

Etupihalla on pari näitä särkynyttä sydäntä valkoisena. Ne ovat aika sööttejä ja kukkivat pitkään. Samoin kuin mökillä se perinteisempi versio eli punavaikoinen.

Kesäkukkana kokeilen useamman ruukun voimin lollipop värityksellä olevaa ahkeraa liisaa, ne(kin) toimivat.

Yksi hauska tuttavuus oli jättilaukka, jota istutin tulppaanien joukkoon. Kokeilen tätä ensi vuonnakin, todella näyttävä ja simppeli kasvi, noin metrin huiskale ja "kukka"pallero noin 20 cm.

Tässä hiukan yleiskuvaa yhdestä penkeistäni.

Irikset kukkivat tänä vuonna runsaasti. Niillä on jännä kasvutapa. Ne valtaavat penkkiä kuroen ympyrää ja tappamalla siinä keskellä olevat vanhat juurakot pois, eli ympyrä ikäänkuin laajenee joka vuosi. Minusta nämä muistuttavat aina pikkunapoleoneja.

Nyt kun puutarhani selkeästi alkaa kääntyä tältä kesältä nautinta- ja hoitomuottiin, niin pitää jatkaa kukintojen ihailua ja inventoida, mitä ei olekaan talven jälkeen noussut. Mutta näistä asioista ensi kertaan. Bonne nuit!

(blogissani on jotain ihmekommentteja, en saa niitä pois, mutta pliis, älkää välittäkö, jollakin on jäänyt aamulääkitys heikolle, ja sen pitää spämmätä satunnaisesti jollain 1942 asioilla, vaikka tämä on mielestäni puutarhablogi...)

Tilapäinen hortensia

2010-05-24T16:30:00.000+03:00

Kävin kyläilemässä pohjoisessa siskon luona. Meillä on aina kaikenlaisia projekteja mielessä, joihin vierailunaika sitten hupeenekin muun seurustelun lomassa. Tällä kertaa visusti vannotimme, että "ei sitten ommella" tai "ei sitten remontoida/maalata".

En tiedä oliko sitten uusi kukkapenkki yhtään pienempitöinen projekti?

Lopputulema on 1 X 2.5 metriä, reilu tuplaus siitä mitä siinä alunperin oli. Seinää ja terassia vasten laitoimme styroksia rakenteiden suojaksi, nurmikko kaiveltiin pois, ja heitettiin pois kaikki vanhat kasvit (pääosin heinää ja jotain koristearvoltaan vähäpäitöistä mukulajuurista kasvia). Säästyi kuitenkin yksi sirolehtinen tunnistamaton kasvi, hiukan akileijan oloinen lehdykkä, mutta ei siis akileija.

Listaan siskoa varten lajit, olihan siinä itsellenikin joku uusi:
- takarivi vasemmalta: vanha kasvi, naapurin tulikellukkaa (oranssi), ostotaimia jaloritarinkannus (valkoinen), niiden edessä yksi tuoksukurjenpolvi (sininen) päivänliljaa naapurista (keltainen), tuija
- eturivi vasemmalta: viiruhelpiä (istutettu pohjattomaan ämpäriin), ampiaisyrtti (sininen), kuunliljaa, kulmassa lisää päivänliljaa

Siinä ihaillessamme aikaansaannosta, saimme kommentin, että nyt katolta valuvat sateet pieksävät tämän. Kommentin antaja joutuikin heti töihin ja kohta oli ränninpätkä ruuvattu kiinni saunamökkiin, siis laipeeseen. Reunatkin laatikolle saatiin omista rakennusjätelaudoista.

Eli hiukan kierrätystä, naapurilta saatua ja hiukan uutta.

Koirakin kävi sitten saunoessamme kaivamassa omalla tassullaan todennäköisesti jonkun luun siihen laitaan, näin tuli sekin penkki sitten vihittyä käyttöön.

Lisäksi laitoimme joitakin kesäkukkia. Kuvassa prinsessaliljaa amppelissa.

Postauksen otsikko viittaa puutarhurille sopivaan sairaslomadiagnoosiin eli "tilapäinen hortensia". Kun olimme lähes valmiina, tuli toinen sisko kylille tyttärineen ja tyttärentyttären kanssa. Yritin vitsinä ehdotella "valelääkäri"vaiheessa olevalle siskontytölle, että kirjoittaisi saikkua sitä varten, että ehtisin enemmän hoidella puutarhoja :-). Kehitimme muutaman uskottavan diagnoosin, joista otsikonmukainen kuullosti eniten sairaudelta :-).

Ilmat olivat mitä mahtavimmat puutarhurin töille. Kotona puolestaan oli tullut 20 mm sadetta, joten piha rehotti kaikessa kukassa (ja myös voikukissa). Runneltu kirsikkanikin on intoutunut kasvuun, joten ei mennyt jäniksille sekään.

Tulppaaneja joka paikassa

2010-05-19T07:15:00.000+03:00

Aurinkoinen viikko on tehnyt tehtävänsä ja tulppaaneja aukeaa kukkaan joka paikassa. Lisäksi löytyi nämä mun sinililjat (vai helmililjat?), kuvassa onkin oikein soma asetelma. Itse asiassa olen bongannut jopa kokonaista kaksi kappaletta niitä kirjopikarililjojakin, eli ei kovin satoisaa mun pihalla, mutta ehkä löydän sille paremman paikan ja onnistun ensi vuonna paremmin.

Takapihan kukkapenkissä on todella paljon tulppaaneja. Mielenkiintoista on, että jälleen kerran joko olen syksyn istutushulinassa laistanut ylöskirjaamisessa tai vaan muistanut väärin jälkeenpäin, mutta penkistä nousee keltaisten, kirkkaanpunaisten ja kelta-punaisten lisäksi jotain selkeästi vaaleanpunaista. Luulenpa, että joku heräteostosjättimegatulppaanisipulipussi (hahahaa, 40 kirjainta...) on tullut istutettua samalla.

Tässä pieni osa etupihan kukkapenkin värikirjoa. Lisäksi pitäisi vielä tulla niitä tummia tulppaaneja (yksi aukeamassa) ja mielestäni jotain valkoistakin. Nämä olisi niitä late (myöhäis)-versioita.

Olen nyt huomannut että on hyvä istuttaa näitä aikaisia sipulikukkia penkkeihin. Aremmat perennat ehtivä niiden välissä hyvin kasvuun ja eivät kärähdä kevätauringossa. Eli kerrostus on pop!

Lisäksi olen jo saanut maistella kevään ekaa ruohosipulia, nam. Yrttipenkkini ei ole vielä alussakaan. Esikasvatuksen osalta voin mainita, että olen istuttanut kaikki dahliat ja gladiolukset ja joitain köynnöksiäni. Heitin pois sekalaisen setin itänyttä tavaraa, tänä vuonna en saanut niitä kasvamaan sirkkalehtivaiheesta eteenpäin tarpeeksi ajoissa, joten menee taimiostoiksi. Kurpitsantaimet kituvat, ne tarttisi jo siirtää penkkiin (jota siis ei ole...).

Olen levittänyt multaa. Jättisäkki (kesän askartelusetti, 2 kuutiota) oli toimitettu eilen, joten katoksen pystytyksen jälkeen (mies sen teki melkein ilman kirosanoja) ja hanslankarina toimimisen jälkeen levitin ehkä 6 kärryllistä ja aloin mallailla varaston viereisen alueen kunnostusta.

Mulla on taas kaikki ihan vaiheessa, mutta palkitsin vielä itseäni ja saavutuksiani istuttamalla Astilbe Milk and Honey, eli jotain valkoista töyhtöangervoa ja yhden uuden pensaan varaston viereen (komeaonnenpensas).

Sen jälkeen maistuikin kylmä mehu, sillä oli melkein 25 astetta vielä myöhäänkin illalla.

Kukassa ovat mm. vuorenkilvet. kevätvuohenjuuri, ja isotuomipihlajassa ekat valkoiset näkyivät tänä aamuna.

Kesä tuli, shortsit jalkaan!

2010-05-14T07:45:00.001+03:00

Hauska huomata miten muutama lämpimämpi päivä todellakin herättää paitsi puutarhurin koomasta, niin kasvit, nekin jotka jo luuli kuolleen. Sisko kylästeli alkuviikosta ja ihmetteli rusoangervon kohdalla, että onko se ollenkaan elossa, kun nämä angervot tyypillisesti ovat kovin kuolleen ja kuivan näköisiä ennen kasvuun lähtöä. Muutama päivä on todellakin tehnyt ihmeitä, kaikki angervot näyttävät hiirenkorvia ja mm. takapihan pahasti pupun jyrsimät, sittemmin rankasti typistetetyt muutkin pensaat osoittavat puskevansa pieniä ihania hiirenkorvia. Joten elossa ollaan!

Eilen aloitin puutarhahommia normipukimissa verkkarit-hupparilinjalla, mutta pian piti käydä nyysimässä isännän vaatekaapilla silkkibokserit, kun en löytänyt yhtään shortsia omista vaatevarannoistani. Kesä siis yllätti, lämpötila huitelikin runsaassa +20 asteessa ja aurinko helotti taivaalla.

Miestä nauratti touhu kovasti ja ilmoitteli oven raosta, että jossei ei tietäisi mitä teen, niin voisi pitää hulluna. Kyykin nimittäin tutkimassa penkkejä, mitä sieltä nousee. Ja koska osa on kokoa 1 cm, niin katsantoa piti kohdistaa muutaman kymmenen sentin päästä. Ja kyllä penkeissä kuhisee!

Niitä hukkuneita sipulikasvejakin tulee. Selkeästi ensi vuonna pitää laittaa noita pieniä juttuja liki toisiaan ja hakea vieläkin paremmat paikat. Nyt on yksittäisiä tulossa. Ehkä ne runsastuu?

Meillä oli peräkärry lainassa ja kun sen aika tuli palauttaa, niin tuli kiirus kaivella halutut uudet kukkapenkkiaihiot esiin. Yksi projektikohteita on yhdistää kaksi aiempaa etupihan penkkiä. Tässä projekti odottaa multatoimitusta. Tilasinkin perinteisen 2 kuutioisen säkin Biolanin tuotetta, on mistä mättää kesän projekteihin, kuitenkin hallittavan kokoinen satsi, ettei tule stressiä.

Tarkoitus on jakaa kuunliljat ja keltaiset tarhapäivänliljat. Uusi istuttaminen tietysti tarkoittaa, että on sopiva vaihe lisätä biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta :-) Odottamassa on mm. keltapunaista ja valkoista tarhapäivänliljaa ja sitten olen jo istuttanut pari tainta vaaleanpunaista ja punaista odottamaan jakotaimia seurakseen. Samoin hankin arviolta yhden erilaisen kuunliljan kuunliljapenkkiin (kun en muista millaisia ne aiemmat täsmälleen ovat). Pari päivää odottelen vielä kasvua, niin voin käydä näiden jakamisten kimppuun.

Varaston seutu kaipailee laittoa ja toissa viikolla tuli sitä varten sekakuorma mursketta ja kenttäsepeliä. Neljä kuutiota murskaa tuli jo lapioitua ja miehen suosiollisella avustuksella levitettyä terassinalustaksi ja polun pohjaksi. Se ei ollutkaan niin kauhea homma käsipelillä kuin luulin, vain kahden illan runsaan tunnin-puolentoista työskentely (oli kyllä hiki...). Lopputulos oli oikein hyvä ja siinä sitten paljastui miehen salattua historiaa, kun se tuumasi, että nuorena tuli oltua rakennuksilla töissä ja siellä tehtiin mm. pihojakin. Joo, eipä ole vahingossakaan sanonut aiemmin. Onhan se näkynyt sen hommissa, että osaa ja kykenee (jos siis saa liikkeelle...). Mutta murskeosasto on ns. "rakenteita- ei kukkia", joten yleensä tähän tällaiseen saa hänetkin mukaan :-)

Sepelistä: sain käydä aika monta toimittajaa läpi ennenkuin päädyin tähän toimittajaan. Hinnoittelut (kuljetus vs. kuutio vs. paino), minimitoimitusmäärät yms ovat sen vertainen viidakko, että kannattaa pienenkin määrän tilaamisessa verrata toimittajia. Lisäksi ko. toimittajan (Ventoniemi) tilauskaveri osasi kertoa tuotteistaan ja löysimme itselleni sopivan ratkaisun sekakuormana, jolloin ei tarvinnut tilata riesoikseen kuorma-autollista tavaraa, jota ei tartte tässä kohden. Laitan linkit tuohon laitaan taas niille, joita kiinnostaa vertailla.

On ollut epäselvyyttä siitä pitääkö kärhöjä leikata tässä keväällä, mutta ainakin alppikärhön suhteen ongelma ratkaistui luonnollisesti. Se nimittäin puskee kymmenkuntaa oksanalkua maanrajasta ja ihan siitä maanpinnan tyngästä, lisäksi viiemvuoden kasvu oli sitten napsahtanut poikki. Kärhöt ovat välillä kovin hitaita nousemaan.

Sitten suoritin ulkoistustoimenpiteitä, eli istuttelin gladiolusalkujani pitkin ja poikin. Tässä on vielä tarvetta viimeistellä uudella mullalla. Samalla laitoin ulos myös veronica longifoliaa, joku tädyke, blue lagoon. Edessä on epätoivoisia sormustinkukkia pelastettuna mökin pihatieltä. Tämä kokonaisuus on osa varaston ympäristöä, eli work in process, keskeneräinen projekti-

Tämäkin penkki odottaa a) multaa, b) reunakiviä. Sain kuitenkin vatupassilla tasattua soran kera reunat ja jo sekin toi ryhtiä tähän. Taustalla on viime vuoden penkki. Joku lukija halusi kokemuksia tuollaisesta puupalikkareunanauhasta. No nyt tässä niitä mielipiteitä on tarjolla: ne reunanauhat ovat syvältä, eli menee vaihtoon. Ei nuo kestä siistinä mitenkään yli talvea. Eli tähänkin laitan jotain kiveä (jahka ehdin).

Mun puutarharakentamisfilosofia on, että en lähde tekemään liian hienoja muurattuja juttuja, ei ole rahaa tai halua. Laitan mieluummin luonnonmukaisesti kivetystä ja kukilla laitan kauneutta. Jos lähtisin ihan tyhjältä pihalta ja rakentamisesta, niin silloin ehkä tekisin kaikki rakenteet talon tyyliin ja alusta alkaen, nyt rakennan kerroksellisesti ja hiukan vapaammin. Kasvit eivät tiedä kumpi strategia on käytössä, ne tietää vain hoidon tai sen puutteen :-)

Niin, ja loppuosa Korpikangas-paketista tuli. Maahan meni liljanmukulat (Ivory Pixie ja Loppypop, eli valkoista ja puna-valkoista n. 60 cm). Jaloangervot ja hopeatäpläpeipit odottavat vielä paikkaansa (eli myös multaa...).

Voihan fritillaria meleagris!

2010-05-06T07:30:00.001+03:00

Tein päivityksiä mun taulukkoon, jossa ylläpidän pihalle istuttamieni kasvien nimiä ja lajikkeita yms. Pohjat tein aikoinaan käyttäen hyväksi jonkun puutarhaliikkeen perenna- yms. luetteloa.

Päivitin tänään siihen eka kertaa viime vuoden sipulikukat ja toden totta: tällä hetkellä pihalla nousee tulppaanit ja ukonlaukka kiitettävästi. Kukkia, värejä tai muotoja ei voi vielä tietää, mutta paikan perusteella tiedän, että suurin osa on hienosti kasvun alussa.

Mutta sitten tää muu osasto? Mikä ihme on narsisseissa? Onko kevät vain ollut niin kylmä vai hylkiikö ne minua? Arvioni mukaan ehkä 1 tai 2 olisi tulossa maanpintaan? Mitä kokemuksia teillä muilla tässä I-II alueella (tai muualla)? Mikä tässä on se juju?

Entäs liljat? Olen laittanut varmaan sata kappaletta minikokoista kurjenmiekkaa, kirjopikarililjaa, kirjokevättähteä sillä lopputulemalla, että 2 kpl kurjenmiekkaa on kukassa ja sitten joku lilja puskee esiin, mutta sitä ei ole edes listalla eli voi olla edellisvuotista.

Krookuksia on valkoisia versioita kukassa, keltaiset menivät ristihuulille. Sinisistä ei ole tietoakaan.

Vihjeitä onnnistuineisiin narsisseihin? (Paitsi että ostaa valmisruukun........sen olenkin jo tehnyt :-) ).

Vai olenko vain sipuleissa tulppaanityyppi? (Mun teoria 4 vuoden puutarhuroinnin perusteella on, että kullakin menestyy sun luonteen mukaiset kasvit.....).

Hidasta kevään etenemistä havaittavissa

2010-05-04T08:00:00.001+03:00

Ei ole ollut juurikaan kuvattavaa tai muistiin merkitsemistä pihalla. Kylmyys ja yöpakkaset verottavat kasvua ja vaikka kuinka päivittäin yritän käydä tsemppaamassa kasvien alkuja ja maanittelemassa niitä kevääseen, niin vähäistä on kasvu. Kuukauden melkein olleet samassa tilassa (tai niin minusta tuntuu).

Kuitenkin sinnikkäästi perustyöt on tehty: kevätsiivous penkeissä ja nurmikolla, kevätlannat laitettu, otin puiden ympäriltä jänissuojat . Otin myös tukikepit pois melkein kaikista itseistuttamistani puista, kun ovat olleet 2-3 vuotta kasvunalkuun tukemassa. Niistä tulikin paljon selkeämmän näköisiä ja ihan pienten puiden näköisiä, kun seisovat ihan itse.

Syksyllä istutetuista sipulikukista voin todeta, että kaikki tulppaanit nousevat (tyypillistä), mutta juurikaan mikään muu ei näytä mulla yksinkertaisesti lähtevän kasvuun. Yritin toki katsoa, etten laita väärinpäin tai liian syvälle, mutta epäilen, että en yksinkertaisesti ole narsissi-, pikarililja- jne tyyppiä. Ne ei vaan nouse mun puutarhassa! Ihan mikroskooppisen pieniä valkoisia liljoja on tullut joitain ja sitten kokonaista kaksi jotain muistaakseni "kevätmiekkaliljaa", koko about 5 senttiä.

Ja tietty, rusakot söivät kaikki mun keltaiset krookukset, yksi ehti kukkaan asti. Valkoiset ovat nyt vasta nousseet ja niitä on sitten yksittäin. Yleensähän mun krookukset kasvattavat vaan vartta, niin tänäkin vuonna.

Mutta tulppaneja siis tulee, ja tulee vielä niitä edellisvuotisiakin, joten jotain on odotettavissa, jahka saadaan hiukan suopeampaa lämpöä! Lisäksi jättisipulia näyttäisi nousevan, kuvassa isoimmat lehdet.

Tämän kesän projektina (muun muassa...) olisi saada varaston ympärystä siistittyä. Se vaatii sen oikullisemman puutarhurin läsnäoloa, eli kun mies saa itsestään irti niin tehdään. Hän on hyvä rakentamaan ja silleen, mutta ei sitten kyllä huomaa/piittaa mistään kukista tai kasveista. Tästä johtuen tällaiset ulkoyhteisprojektit ovat kyllä parisuhdehaasteita erityisesti projektinkulun ja vaiheiden suhteen. Itse haluaisin tietty väsätä ne kasvupaikat ja kukkapenkit ekaksi, kun taas mies haluaa tehdä rakenteet valmiiksi. Mutta siis kuitenkin, eilen saatiin aikaan leikkaus vanhan varaston vierestä uudelle polulle.

Projektin lopputulemana pitäisi olla jonkinlaiset portaat, terassia, polkua (ja tietysti sujautan muutaman kasvuston, kukkapenkin ja köynnosjuttukin varstoa vasten on varauksessa), lopuksi katteena kiviä ja kuorikatetta jne. Eli ihan isohko projekti maan korkojen viimeistelyssä, rakentamisessa ja istutuksissa jne. Soraa kuorman verran ja kiviä, kiviä, kiviä (multaaaa... :-) ).

Paras juttu on tontin kannalta, että tämä kulmaus on rauhaisa ja ilta-auringon paikka, eli kun me ollaan tavallisia päivätyölaisiä, niin on joskus sitten paikka josta ihailla pihaa .

Vappuna jo kyllä ihailin alustavasti varaston terassilla, sillä se ainokainen aurinkopäivä/ilta oli vapunaatto. Eli suunnitelmia on kyllä jo olemassa...

Kylmyysturhaumassani kaivelin ihan ite taas 2 x 2 m alueen vapaaksi nurmikosta. Poistin tästä yhden rotjakepensaan, kun sen kasvutapa oli liian yksioikoinen ja ruma, se peitti näkymät. Samalla sitten pari päivää huhkittuani pala kerrallaan sain alueen aikaan. Tässä on hyvä esimerkki mun käänteisestä puutarharakennuslogiikasta. Ne aina puutarhaohjelmissa ekaksi rakentavat hienot pohjat, istutuspenkkireunat ja sitten täyttävät mullalla ja jatkavat tästä.

Minä kaivelin kuopat pensaille, täytin ne rodomullalla ja istutin rodot (Nova Zemblja, Cunningham White) sekä mukaan tarttuneet heräteostokset: sinikatajat (Blue Star) ja sammalleimun (violettia..lajike on vielä siinä lapussa), vaikka penkin laidoista ei ole tietoakaan.

Lisäksi on tarkoitus laittaa tähän omia kuunliljoja ja päivänliljoja, mutta ne ei ole vielä edes nousseet niin, että voisin jakaa, joten saan odottaa.

Ensiapuorvokitkin olen laittanut ja muutaman ulkomuratin. Pitäydyn tänä vuonna ja en osta orvokkoja kukkainnostuksessani kaikkia purkkeja täyteen. Aina käy nimittäin niin, että nämähän kestävät minulla melkein syyspakkasille ja ei ole sitten tilaa muille kukille. Joten nyt herkuttelen ja odottelen uusia lajeja ja panttaan purkkieni kanssa ja laitan vaikka yksi purkki kerrallaan erilaisia asetelmia mielialan mukaan.

Tänä vuonna talvehti mun havut purkeissa hyvin, mutta laitoinkin kerrankin säkkikangassuojat maaliskuussa, niin ne ei kärtsänneet. Lisäksi rupesin kastelemaan sinne säkin alle havulantaveden kanssa heti, kun alkoi olla jo plussan puolella. Katajan meinasin heittää veks, kun oli niin ryyde, mutta se p--hana alkoikin taas näyttää elinvoimaisemmalta, joten ei se mihinkään jouda.

Ja tänä aamuna II-vuohykkeellä oli kivat syksyiset 3 astetta ja aamulenkiltä alkoi oikein kylmä sade. No, puutarha tarvii vettä ja töissä on lämmitys.

Koirakin on jo alkanut viihtyä apurina ulkotöissä, kunhan muistan heitellä lelua silloin tällöin ja antaa puutarhakeksipurkista kannustetta :-).

Rapsutusterapiaa

2010-04-09T16:00:00.000+03:00

Parina iltana standardirutiini koiran ulkoilutus on saanut lisää ulkona olemista eli olen jo harava ojossa häärinyt lumen vapauttamalla maa-alueella. Naapurit jo nauravat, kun pipo huurussa kyykin kurkkimassa mitä maasta nousee ja hellästi rapsuttelen penkkiä ja siistin ympäristöä. Varsinkin kun se parhaiten sulanut penkki on oikein tien vieressä ja seison siellä kuin mikäkin kukkulan kunigas (siis, käytännössä kuningatar). Heitinpä jo ekan satsin kevät lannoitettakin ryytimään mun penkkiä.

Niitä iloja: kussakin tulppaanipenkissä on runsaasti elämää. Edellisvuotiset darwinitkin tuntuisi olevan nousussa, joten odotan innolla, josko penkissä sitten olisi punaisia, keltaisia ja puna-keltaisia darvineja. On vaan kohtalonivaa, että kaikki minulle uudet (syysmukula)lajikkeet ovat vielä tasainen 50 senttisen hangen alla eli en tiedä mitä sieltä tulee.

Mies hääri eilen ihan innolla uuden lapionsa kanssa ja levitti apinan raivolla lunta. Eli tällä hetkellä sitten puolet tontista on jälleen lumen peitossa, hankisyvyys 50 cm, kun aiemmin oli jo paljasta ja osittain hankin lähes metrissä. Hyvä näin...

Lisäksi heilutin saksia: rusokirsikka taitaa olla förbii, sillä se on niin syöty tikku, että jos se tästä tokenee, niin ihme. Talvi vienyt muistin, mutta käsittämätöntä on se, että rusakoille on kelvannut sellainenkin pensas, jossa on 2 cm piikkejä joka oksassa? Leikkasin senkin alas, samoin kuin kaikki (noin 5 ) ruusuani.

Iltalehdestä tutun kyläkauppiaan puodista tarttui mukaan oheiset mukulat pääsiäisenä (pihakauppa ei ollut vielä auki) ja ne pääsivät multiin viikonloppuna. Pioni jo kovasti oli kevään kourissa ja terhakka taimenalku tojotti istutusta odottaen. Muuten autotallin ruukuissa on hiljaista, muutama orastus ainoastaan. Mutta kesään on aikaa.

Mä olen kohta ku(u)sessa mun eka satsin siemeniä kanssa. Kaikki vihannesjutut ovat hienosti itäneet. Eilen kesäkurpitsat tulivat jo melkein katosta läpi (siis taimikasvatussysteemin), joten oli pakko purkittaa ne omaan hoteisiin, että homma toimii. Istutin uuteen tilaan elämänlankaa. Saa nähdä onko kissa vetänyt herkut suuhunsa tänään?

2010-04-07T08:18:00.000+03:00

Kuva on vaan tiiseri, mutta näitä olisi nousemassa ainakin mun takapihan penkissä. Pääsin eilen nimittäin rapsuttamaan ekaa kukkapenkkiä ja olihan se autuutta :-). Pipo päässä ja fleecet yms. takin alla leikkasin ruusut ja revin/leikkasin viimevuotiset perennajätökset pois, vaikka yksi kulma oli vielä lumen alla. Viime syksyllä istuttamani apeldoorn red darwinit (siis kuvassa) ovat jo kovasti nostamassa naamaan eli ainakin jotain elämää on tiedossa. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, josko ne sisartulppaanit eli keltaiset darwinit edelliseltä vuodelta ovat kasvussa, mutta ne olivat vielä sen lumen alla.

Olin sitten oikeassa eka haravoinnin suhteen, eli 06.04.2010 kirjataan pihan haravoimisen korkkamispäiväksi. Pitää muutenkin kirjata muistiin, että meillä selkeästi sulaa ekaksi se takapiha (korkeinta/koholla) ja erityisesti puiden juurilta. Luin jostain vinkin, että pikkumukulakasvit viihtyisivät jopa huonossa "metsä"maassakin ja niillä voisi laittaa kevään sulostusta pihalleen, kun vaan valitsee oikeita lajeja. Tässä taas puuhapiste syksylle :-), olen luullut että sipulit vaatisivat hyvääkin multaa...

Sen varsinaisen haravoimisen ennustin alkavan 100 päivää ekasta tämän vuoden blogikirjoituksesta ja tarkistuslaskelman mukaan se olisi 20.04.2010 eli aika lailla tässä saa odotella. Etupihan kinokset ovat vajaassa metrissä, 80-90 senttiä. Toki alkaa jo olla jonkinlaisia matalampia osia kasvustojen luona, mutta en pääse esim. leikkaamaan lumenkatko-oksia (uusi termi?).

Rusakot pannaan! Viime vuonna istuttamani pikkupensaat ja rusokirsikka taitavat olla aikalailla mennyttä kalua. Pensaat voinen leikata alas ja toivoa parempaa. Sinänsä rahallisesti ei ole suuri vahinko, mutta henkisesti kyllä. Aion sietää niitä sen verran, että näen lähtevätkö ollenkaan kasvuun. Mutta muuten toistaiseksi olisin optimistinen, että aika hyvin on talvi kuitenkin kohdellut, paksu lumipeite suojannut. Kultatuijakin on jo suoristanut itseään, vaikka oli ihan litussa.

Optimistisesti kurvasin puutarhamyymälän kautta töihin: kevätlannoitetta, uusia turveruukkuja... Kohta olisi ekat koulutushommat käsissä, ns. hyötypuolen siemenet itäneet (basilika, kesäkurpitsa, paksoi). Voi tulla käsiin nämä, sen verran honteloita ovat ja itivät kovin nopeasti. Latvoin myös karjalanneidot, koska oletan niiden runsastuvan siitä. Autotallissa mukuloissa hiukan elämää, mutta näistä odotan vasta parin viikon sisään jotain, ovathan ne sen verran viileässä ja sellaisia kuivakan näköisiä, että pitää ekaksi hoksata olevansa mullassa.

Tarttis kyllä sen mummon tai äidin, joka neuvoisi, mutta omani ovat jo poissa. Pitäisikö liittyä johonkin marttoihin? Ei nää lukemalla selviä, vaan pitää tehdä ihan itse. Tai sitten voisi olla joku AG-ryhmä (anonymous gardeners...), vertaistuellahan nää hoituu.

Optimistisesti esikasvattamaan

2010-03-31T08:00:00.001+03:00

Virallinen hankimittaus pihalla eilen osoitti, että etupihan keskihankikorkeus huitelee 120 sentissä. Puiden kohdilla paksuus on pienempi ja koivun kohdalla pilkistää mun sammalnallen otsa. Takapihalla yhden kuusen juurella pilkistää maa, mutta hankea on lähes puoleen reiteen. Kuitenkin vajentuma kohdittain on lähes metrin, sillä kukkapenkin viereinen Maija-patsas jo jököttää paljaana auringossa (jos sellainen näkyy) ja se oli reilusti lumen peitossa joku aika takaperin. Sade tietysti tiivistyttää hänget, joten tervetuloa sade.

Nevertheless, viikonlopun tulkitsin sitten jo huhtikuuksi ja istutin suurimman osan dahlioista ja gladioluksista turveruukkuihin tai ruukkuihin. Vetäisin maitopurkkietiketteihin nimet ja merkit että tunnistaisin ainakin edes lajin/värin jatkoistutuksia varten. Eli esikasvatuspäiväkirjassa:

* 7/3 karjalanneidot

* 28/3 dahliat ja gladiolukset:

- Glad. Purple King , loppukoko 120

- Glad. Primulinus Atom, punainen

- Sekoitukset mignondahliaa ruukuissa

- eilen 30/3 isot dahliat erikseen turveruukkuihin, Collarette Queen, punainen, keltainen ja Evelinen, valkoinen, violetti keskiö

Ja sitten se haaste, miten ihmeen päin noi dahliat pitää istuttaa, onko ne pullerot juuria vai jotain, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää? keskikohta ylöspäin? alaspäin?

Eilen tartuin siemenosastoon eli 30/3 purkitin:

- muutaman basilikan siemenen, loput ajattelin suorakylvää riviin (tuleviin yrttineliöihin/laatikoihin)

- paksoita, nämä saan varmaan harventaa/koulia

- muutaman kesäkurpitsan siemenen, nämä alkukasvatus taimina harson alla, aina kukintaan asti

- minitomaatti Tiny Tim, pitäisi olla ruukkutomaatteja, näitä joutuu sitten sutiin pölytyksen varmistamiseksi

- keijunmekkoa, tää on ollut mun suosikki amppelissa pari kesää, mutta eka kertaa koetan siemenestä asti

- kelloköynnöstä

- tuikkasin pari ruusunsiementä (kasvaako nää edes siemenistä?)

Eli yhteensä puolitoista pikkutaimitarhaa.

Seuraavan satsin aion laittaa noin parin viikon päästä. Sitä ennen jänskään näiden kanssa. Mieskin oli ihan hiljaa....

Kukkia ja mehiläisiä odotellessa!

2010-03-23T18:37:00.003+02:00

Terveisiä vaan Lissabonista! Edes jossakin on jo selkeästi kevään tuloa havaittavissa ja aurinkoa oli koko viikon lämpötilan ollessa 17-19 astetta eli sellainen kevyt Suomen kesä.

Posti olikin tuonut sillä aikaa (yllätyksekseni) Korpikangas -siemenen tilaukseni, jota puutarhatuskissani klikkailin joku aika sitten. Yllätys tuli siitä, että jotenkin jäin käsitykseen, että ne toimittaisi kaiken vasta toukokuussa, mutta alla oleva keskikokoinen loota sitten ilmaantuikin ihanan sisältönsä kanssa paikalliseen postiin (dahliat, vuokot, gladiolukset).

Tää sitten tulee vaatimaan jo kohta toimeen tarttumista, sillä minulla alkaa tämä työhuone/buduaari/sotkuläjä täyttyä paitsi kaikista askarteluvälineistä ja tarveikkeista, niin kaikesta puutarhajutusta tyyliin siemeniä, juurakoita jne, vaatekaapissa on hätävarasetti turveruukkuja yms.

Mutta nyt sitten se kysymys: missähän järjestyksessä näitä pitäisi ruveta esikasvatteleen? Etenkin kun ulkona on edelleen puolentoista metrin hanget ja radio kertoi sulamisvauhdin olevan tätä nykyä 5 cm/ vrk??? Mihin tässä uskoa? Mies pilaillessaan uudelleen kirjoitti jääkaapin tarrablokkiin, että 60 pv haravointiin, kun mun arvioi oli ollut 30 pv. Tällä se olisi ollut eka viikko huhtikuussa. Mutta ei tällä menolla pääse pihalle kuin vasta kesäkuussa? Täh? Apua? Eikö kukaan muu koe samaa tuskaa, vai onko tämä mun oma ihmetys?

Sitten siitä esikasvatuksesta: tein jopa jotain merkintojä kalenteriinkin aiheesta ja nyt alkaisi olla käsillä ekat jutut, taisi olla sipulit, mutta koskeeko se myös noita ruohovartisia juttuja vai vaan maanalaisia. Basilikaa laittaisin vasta aika myöhään. Kaikki paputyyppiset kukat (köynnökset) tahtovat venyä hirveästi jos ne laittaa liian aikaisin. Voi tiedottomuutta? Sitten mietin voiko laittaa alkuun kasvatuksen viileässä autotallissa (n. 13 astetta), olisiko siinä itua? Jos eivät idä niin nostelee sitten sisälle.

Ai mikäkö on ongelma? No, näen, että jos kasaan tänne asumukseen kaikki esikasvatettavat, niin parempi/se toinen puolisko saa slaagin, sillä näitä on nyt siunaantunut ihan kotitarpeiksi :-) (omakasvatuksensa piti olla tämän vuoden teemani ja kokeiluni kohde, hehe).

Jokamiehen helppoja ohjeita ja vinkkejä ottaisin vastaan, mulla on siis varastoissa kesäkukkasiemeniä (ihan perusjuttuja, lähinnä köynnäkset ovat esikasvatettavia keijunmekko, ruusupavut, sitten tuli Viherpihan tilaajalahjana kehäkukkaa), yrttejä (lähinnä basilika, ja joku kiinansipuli esikasvatettava). Joko pitäisi kovasti laittaa, vaiko malttaa mieli viikko-pari??

Joo, ja kevät kurkkii ekasta laatikosta, eli pari viikkoa sitten laittamani karjalanneidot miettivät syntyjä syviä, 6:sta viisi on jo elonmerkeissä :-) ja hienosti leikkelin maitopurkista näille nimikyltit, koska se kestää kosteutta, että saan samat värit samaan purkkiin.

Kevätoptimismia

2010-03-07T20:05:00.002+02:00

Ei voi mitään! Tuska alkaa olla jo arveluttavalla tasolla, joten oli ihan pakko tarttua toimeen. Kävin kierroksella viime viikolla hakemassa kerrankin juuttisäkkikevätsuojausta havuille, joita on purkeissa, etteivät ihan kärähdä näin kevätaurinkoisilla ilmoilla. Mukaan tarttui tietysti jotain istutettavaa eli nuo Karjalanneidot. Niissähän luki sitten selkeästi, että voi istuttaa aina tammikuusta alkaen eli ne meni tänään multiin. Väsäsin oikein maitopurkin pahvista niille kyltit. Kyllähän ne itse tietävät mitä ovat, mutta jos sattuisi istutusvaiheessa samanväriset samaan amppeliin, niin olisi hyvä.

Hiukan helpotti!

Olen muutenkin muutamana iltana hifistellyt siemenpussien kanssa keittiönpöydän ääressä ja oikein merkannut kalenteriin viikkotarkkuudella, milloin mitäkin pitäisi aloitella esikasvattamaan. Kylmä totuus on, että vielä saa odotella joitakin viikkoja, varsinkin jos tähtää vasta kesäkuulle istuttamaan ulos. Mutta käyhän se kuivaharjoittelukin puutarhaterapiasta?

Sitten annoin houkutukselle periksi siinäkin, että menin tilaamaan netistä ison ostoskorillisen kukkasipuleita, ja jopa perennanjuurakoita/taimia. Nämä pitäisi tulla toukokuussa toimitukseen. Eli listalla oli muutamaa sorttia dahlioita, mignonkokoista ja isompaa, samoin gladiolusta ja kokeilen myös tällä kertaa maahan liljoja. Perennapuolelle tilasin astilbeä, siis töyhtöangervoa, arovuokkoa ja täpläpeippiä. Väriskaala tuntui tällä kertaa olevan valkoista, vaaleanpunaista ja punaista, taisipa joku olla mun sinipunaistakin.

Kun ei oikein mitään muuta voi, niin pitää ruveta kaivamaan netistä kiviliikkeitä tai sellaisia joista saisin kesälle mullan, betoninoppakiveä (sitä sellaista halpaa), ja ehkä sepeliäkin. Kivet ajattelin laittaa muutaman istutusalueen reunaksi, samoin tavoitteena on siistiä etupihan parin puun alus (eli suomeksi: laajentaa siten että saa muutaman kukan siihen alle....).

Pihalla edelleen hanget ulottuvat noin kahteen metriin (kasattua lunta), joten kaikki oikea toiminta on vain toiveajattelua. Ensi viikolle lupasivat jo plussakelejä!

Jääkaapin oveen kirjoitin jo viikolla muistiin, että 30 PV HARAVOINTIIN! Voi olla optimistista. Onneksi on puutarhamessut sitä ennen ja puutarhalehdet kuluvat hiirenkorville.

On hanget korkeat nietokset...

2010-02-03T20:11:00.003+02:00

Kevättä kohden alkaa mieli väkisinkin kääntyä, ei voi mitään. Hanget ovat niin korkeat, että kaikenlainen puutarha-ajattelu on melkein hulluutta, vaan minkä tälle voi? 6-7 viikkoa on repinyt niin kovia pakkasia, että suosikkiasuna on ollut toppatakki ja -housut, sekä kutomani piiitkä kaulahuivi (jolle en koskaan kaavailut käyttöä näillä leveysasteilla). Nyt kun on vaan ollut tänään 5 astetta ja aurinkokin paistoi, niin kylläpä vaan puutarha-asiat tulivat taas mieleen.

Kuvasta ei ehkä saa korkeutta esiin, mutta paikoitellen on jo hangen korkeus 1.5-2.0 metriä, kun on pitänyt kasata lunta. Mietin välillä ihmeissäni, että miten kaikki pensaat yms selviävät, mutta ehkä lumen kerääntyminen on tapahtunut niin hitaasti, että alempi lumi tukee ylempää ja ne eivät sitten olekaan niin litussa. Mies, ihme kyllä, oikein erikseen käytti lumityöaikaansa siihen, että kopisteli pensasaidan tykkylumen varoivaisesti ja taipuneet oksat ovat taas jokseenkin taivasta kohden. Toisaalta, ehkä monta vuotta alhaalla olleet pohjavedet ovat tämän talven jälkeen ns. normaalit, sekin hyvä asia puutarhurille.

Optimistin uusi määritelmä kuuluu, optimisti = kotipuutarhuri. Sillä tänään oli ihan pakko jo mennä katselemaan mitä kivaa löytyisi alan liikkeestä eli siis Terraan Tuusulaan. Ja hahah, enpä ollutkaan ensimmäinen ihastelemassa siemenhyllyjä, joita olikin ihan runsaasti. Vanhempi pariskunta haki porkkanansiemeniä. Ne jätin suosiolla rauhaan, mutta mukaan tuli alla olevan kuvan mukaisesti mukava kasa haasteita kevääksi. Perinteisestihän mulla ei a) siemenet idä, b) jos itävät, niin sitten kuivuvat, c) jos itävät, eivät kuivu, niin ainakin kasvavat honteloiksi, eli en ole kyllä mitenkään kaseva näiden kanssa.

Viime vuonna kuitenkin basilikani onnistuivat yli odotusten ja toisaalta edellisvuonna mm. mangoldi kasvoi ihan jättikokoon (en kylläkään osannut sitä ollenkaan hyödyntää). Lisäksi viime vuoden ostoyrtit pärjäsi ihan kivasti. Joku kukkanenkin selviytyi kukkivaksi asti.

Eli tälle vuodelle ajattelin kokeilla tätä hommaa isossa skaalassa (=uusia lajeja ja enemmän): itse kasvattaa joitain taimia. Jossei onnistu, niin saanhan sitten hankkia niitä valmiina, kun on aika laittaa maahan.

Mukaan tuli siis kasvualustoja, turveruukkuja ja iso kasa siemenpusseja. Valikoimat olivatkin runsaat, mutta yritin valita sellaisia kukkia, joissa oli avainsanana "helppo", "vaatimaton" tai jotain joka sanoo, että tollokin onnistuu.

Hyötypuolella keskityin pikkusalaatteihin ja yrtteihin, joita tiedän käyttäväni. Ostin sitä mangoldiakin, jospa ennen satokautta keksin, miten sitä syödään :-) Eli tyyliin rucolaa, itämaisia salaattikasviksia, paksoita, mangoldia, viinisuolaheinää, korianteria, basilikaa, sitruunamelissaa, nää muistan ilman katsomista.

Ja onhan mulla niitä kerättyjäkin siemeniä, eli salkoruusua, pioniunikkoa, ja saatua salkoruusua, toisissa väreissä.

Eli nyt vaan merkkaamaan kalenteriin eri istutuspäiviä. Ja pohtimaan millaiset raamit sille yrttitarhalle laitan (sitähän paikkaa ei ole vielä takapihalla olemassa ...).

Noin 70 päivää pihatöihin? Tule kevät, tule kevät, jo odotan...

Siihen asti, puutarhakirjat ja lehdet lohduttavat....

Mieli kääntyy jo kevääseen!

2010-01-11T17:00:00.000+02:00

Talven keskellä, kun sisäkasvit vetelee henkitoreissaan ja pimeässä viimeisiään, onneksi on joulukukat, kuten kuvani amaryllis.

Hanget ovat harvinaisen korkeat täällä Tuusulan korkeudella ja pakkasta on jatkunut jo parin viikon ajan miinus 20 kieppeillä. Sinänsä hyvä juttu, sillä uskon, että pakkaset puhdistavat luontoa ylitalven talvehtivien tuholaisten munista ja muusta jatkuvan kosteuden homeista jne. Lisäksi korkea hanki ainakin estää sen, että mun kukkasipulit eivät menisi jänisten ruoaksi tällä talvikaudella.

Kotipuutarha-lehden sivuilta surfailin tekemisiä ensi kevääksi ja kesäkaudeksi, listaan tähän muistiin:

- leikkaa: ainakin kärhöt (paleltuneet osat), ruusut, harvenna tuomipihlaja
- kunnosta: etuosan istutuspenkki, lajittele kasvit ja siivoa alusta (lähinnä rikkaruohoköynnös)
- selkeytä puiden juuria, aloita vaikka etupihan puiden juurilta, esim. joku reunustus + kate (ja tietysti joitain kasveja,, muitakin kuin kukkasipuleja)

Edellä olevat uusrakentamisen lisäksi (kuten se mun yrttipenkkihaaveeni).

N. 100 päivää haravointikauteen :-)

Kausi 2009 puikoissa? Katse kauteen 2010!

2009-10-19T19:05:00.003+03:00

Kyllä se talvi tekee tuloaan! Useampana aamuna on maa jo ollut kuurassa.

Varastoprojekti eteni vaiheeseen, jossa sain ovenkin maalattua kertaalleen, mutta maalausilmat ovat niin tiukilla, että jätän loput ensi kevääseen. Rapsutin eilet teippijämät ikkunasta ja laitoin ristikon paikoilleen.

Levitin pikapikaa syyslannat penkkeihin, liekö siitä enää hyötyä? Mutta koko syyskuu ja alku lokakuusta on mennyt maalausilmojen kyttäyksessä ja valoisan ajan opitimoinnissa, että saisin homman valmiiksi.

Mutta pakko on pakko! Sisäkausi koittaa ja voin ehkä hyvällä omallatunnolla siirtyä sisäurheiluun siis joka mun kohdalla tarkoittaa korujen tekoa, askartelua ja muuta haaveilua, vaikka puutarhakirjojen ja blogien lukua (vihdoinkin). (tervetuloa toisen blogini lukijaksi www.bymaya.blogspot.com)

Asiat ja tavoitteet on kirjattu ensi kautta varten ( ja muutama pikkumukula hivutettu taas penkkeihin), joten ei muuta kuin jänissuojat pensaille. Ja villasukat jalkaan!

Toivotan lukijoilleni hyvää puutarhasuunnittelukautta! Kerätään voimia uuden kauden varalle!

(Niin kuvassa on yksi viikonlopun askartelu eli decoupagella koristeltu pikkukukkaruukku, jonka tosin taidan viedä töihin kynäkaukaloksi...muistuttamaan kesästä).

Nähdään keväällä, kun haravat saa ottaa taas esiin!

Suunnitelmia kesäkäudelle 2010

2009-10-04T09:38:00.003+03:00

Tässä sunnuntaiaamun kirjauksessa listaan suunnitelmia ensi kaudelle, kun tämä kausi alkaa jo vedellä viimeisiään. Tosin edelleen syksyn lannoitteet ovat levittämättä (kun en ihan oikeasti ole joutanut), liekö niistä enää kohta iloakaan? Onneksi jotkut ovat sitä mieltä, että syksyllä ei kannata siivota kukkapenkkejä liian tarkkaan, ettei paljaat varret kerää sieniä ja muita tauteja. Eli tältä osin homma hanskassa.

Kaudella 2010:

1) Keskityn yksivuotisiin kasveihin (pitäisi siis vielä ainakin yrittää perustaa joku penkki). Muistikirjaani olen suunnitellut istutusjärjestyksiä seuraamalla tämänkin kesän omia viritelmiä. Luvassa olisi ainakin dahliaa, gladioluksia, joitain siemeniä, ja köynnösviritelmiä (ja sitten tietysti valmistaimia kesäkukkia....). Mutta jos vielä ehtisi, niin joku sipuli voisi aloittaa ko. penkin kauden....

2) Johonkin takapihalle voisi perustaa happaman penkin, kun vihdoinkin takapihan ehkä saa ottaa puutarhakäyttöön: sembrapensasta, kääpiövuorimäntyä, rhodoa, aluskasveja??

3) Yrttitarhaa voisi rakentaa hiukan pysyvämmällä konseptilla. Tänä vuonna kaikki kasvoi ihan hyvin, mutta haluaisin lisää salaatteja ja jotain seurattavaa joka on enemmän kolmiulotteista. Japanilaisia salaattikasveja?? Niin ja kasvuston hyödyntäminen säännöllisemmin voisi olla järkevää, nyt olen riipinyt sieltä vihreää muistaessa.

4) Sitten voisi alkaa selkeyttämään olevia perennapenkkejä ja mahdollisesti valtaamaan lisätilaa. Ainakin päivänliljat voisi ryhmitellä ja jakaa, sekä kuunliljat. Ja syysleimuja voisi lisätä ihan simona...Muutama ruusu...

Luulenpa, että näillä saisi ensi kesän taas kulumaan hyvin? Jos lisää luetteloon kaikki lannoittamiset, tautien torjunnat ja muut rusakkojen kiroamiset, niin kesä menee hyvin puuhaillessa.

(Listassa ei tietystikään ole niitä oheisjuttuja eli

5) Varaston viimeistely
6) Mutterivaraston siivous ja järjestely ja mutteripään sisustaminen (=maalaus, kalustus) )

Melkein alan odottamaan uutta kautta!

Syyskuun päivitys -ei ole oltu laiskana!

2009-10-01T09:51:00.012+03:00

Ihan ekaksi täytyy kertoa kiva juttu: yksi blogin lukija kaipaili siemeniä ja niinpä erikseen ohjeistettuna poimin hänelle toivottuja siemeniä. Vastalahjaksi sain sitten ylläolevia salkoruusuja. Olen samalla innostunut keräämään muitakin siemeniä, jospa saisin ne vielä jossain vaiheessa kasvatettuakin.

Kuukausi mennyt hujahtamalla!

Vaikka varsinaisia puutarhatöitä ei liieammalti ole ollut, niin kiireisenä on pitänyt maalaustyö. Eli se varasto valmistui; rakentamiseen meni ammattilaisilla runsas viikko, mutta maalaamista olen sitten tehnyt parina viikonloppuna ja työn jälkeen arki-iltaisin taistellen pimeää vastaan, parhaimmillaan otsalampun valossa sutinut viimeisiä vetoja. Tunteja on mennyt ihan sikana: olen kuunnellut Sinuhe Egyptilaisen (ainakin 20 CD:tä), Antti Tuurin Kylmien Kyytimiehen, Eppu Nuotion Mustan ja Eeva Litmasen Sitä Saa Olla Monena, ainakin nämä maalaillessani.

Alunperin väritys piti olla samanlainen punainen kuin kuvassa oleva punainen varasto. Mutta kun sitä katselin pohjamaalattuna vaaleana, niin mietin, että se olisikin kiva vaaleana ja komeana. Näin ollen väritys vaihtui vastakohtaiseksi, pääväri tuo harmaa, korosteosat valkoiset ja loppusilaus tulisi vielä ovi punaiseksi ja pienet koristesalmiakit punaiseksi. Vetelin viimeisiä seinämaaleja tässä yhtenä päivänä pimeässä. Vuorilaudat ja ovi on siis vielä maalaamatta, pelkällä pohjamaalilla, mutta se pahin hönkä on tehty ja ei ole niin väliä vaikka talvi alkaisikin tulla, eikä voi enää maalata.

Tässä sitten lopputulema:
Etupuoli talolta katsottuna.

Sivu etelään ja kadulta näkymä.

Erityisesti silmääni viehättää nuo ritilät -ratkaisu, joka syntyi siinä rakentaessa. Noita oli erkkihomma maalata.

Sitten puutarhan syysloistetta: on ollut hämmästys, että vaikka luonto alkaa kuolla ja vaihtaa väriä, niin jotkut sitkeät jaksavat pukata kukkaa ja sulostuttaa väreillään.

Tää ruby red pensas (nyt en muista, joku kuusama) kukkii toiseen kertaan.

Oma istuttamat studentenblumen eli kehäkukat kukkivat pieninä aurinkoinan purkissa, vaikka en näin syksyllä ole edes muistanut kastella. Onhan jo aika kylmää ja kosteaa, joten purkkikasvitkin osa kasvaa ja osa lakastuu.

Syysasteri on nimensä veroinen, pitäisi olla monivuotinen.

Ja ryhmäruusu La Paloma kukkii, olisikohan jo jopa neljäs kukinta tälle kaudelle (näitä mulla on muutama kappale).

Ja etupihan pikkuruusu kukkii jo toiseen kertaan.

Jos vielä jaksaisi tälle kaudelle alustaa ensi vuodeksi sitä yksivuotispenkkiä eli laittaa multaa ja ehkä jopa jonkun sipulin tms., niin luulen että kausi alkaisi olla perussiivouksen kera hanskassa ja voin siirtyä sisäurheiluun (eli korublogin puolelle... ja askartelemaan täysin rinnoin).

Mutta en siis vielä ripusta hanskoja naulaan...

Sillä sipuli!

2009-08-30T20:42:00.002+03:00

Tänä vuonna sipuliprojektini alkoi kerrankin ajoissa. Tavallisesti herään siihen vasta siinä vaiheessa, kun saan kädet ruvella kyntää jäistä puutarhaa istutuspuuhissa. Tässä suhteessa bloginpito ja jatkuva puutarhahommien kirjaaminen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuraaminen on aiheellista, sillä se pitää ajantasalla ja voinpa sanoa, että selkeästi lajituntemus on lisääntynyt, sitä myöten kasvuvaatimusten jne ymmärtäminen.

Keväällä iloitsin tulppaaneista, kaikkialla pyörivät rusakot iloitsivat ilmaisesta salaatista (mun krookukset). Silloin totesin, että ainakin tuplaan sipulien määrän ja että pyrin tarkempaan istuttamaan eri puolelle yksittäistä penkkiä eli vähän ikäänkuin layout-suunnitteluakin tulisi harrastaa.

Mutta kaikki hyvät projektit alkavat naisellisesta ostoksilla :-) Yksi viikko meni Eurobulbin sivuilla (www.eurobulb.nl) . Enpä tiennytkään kuinka monenlaista tulppaania on olemassa!

Liljaa, papukaijaa, darwinia, myöhäistä, aikaista, kerrottua, luonnonmukaista (haa, huomaatteko listaa tulee). Muutama ruutupaperi kului, kun laskeskelin ja optimoin lukumääriä, värejä ja muotoja. Tästäkin saa siis oikeasti tiedettä.

Mulla on tähän ylettömään puutarhatuhlailuun oma sietoraja, joka on suhteessa odotettuun tulokseen, jo tälle kaudelle käytettyyn puutarharahamäärään ja riskiin, että istutukset menevät metsäneläjien rehuksi, kotiloille tms muille eläteille. Suunnittelussa hauskinta on etsiä se sisäinen lapsi ja piirrellä kunnon Carandasheilla (värikynillä) sielunsa visioita väreistä ja yhdistelmistä.

Sitten iski laiskuus ja malttamattomuus ja ajattelin, että toimitusaika on liian pitkä. Siirryin suomalaisiin onlinepuutarhakauppoihin (esim. www.siemen,fi, www.exoticgarden.fi ) ja tein vertailevaa tutkimusta, mittasuhteena montako senttiä (siis rahaa)/sipuli. Nythän minulla oli hienot suunnitelmat ja lajit suunnilleen tiedossa, joten tämä vaihe meni joutuisasti.

Kahden viikon zuumausten jälkeen aloin olla jo epätoivoinen, yhtään ainutta sipulia en ollut hankkinut, silmissä vilisi darwin hybridit, upstarit, angelicat jne. Mulle tuli ihan nettiähky! Mutta onneksi tuli bonusliikkeen mainos kotiin ja siinä sanottiin, että sipulit tulevat kauppaan viikolla 35 ja runsaat tarjoukset. Tässä vaiheessa tosin iski sitten pettymys, kun siinä tarjouslajivalikoima oli tosi kapea eli joutuisin heittämään hukkaan haaveet sinisistä papukaijoista jnejne.

Mutta onneksi Vantaa ruotsalainen puutarhatoiveuni avasi sitten uudistuneena ja 3 pussia kahden hinnalla pelasti päiväni! Tukka putkella ryykäsin kauppaan ja kaksin käsin hamusin piirroksieni mukaiset lajikkeet (plus ne heräteostokset eli pikkuliljoja). Jättikassi notkuen porhalsin kotiin.

Istutukset sitten venyivät toisen viikon ja ehdin täydentää ostojani muutamalla pussilla lisää, kun piti käydä tutustumassa bonusliikkeen Terraan Tuusulassa (365 pv puutarhaliikettä....ja kotimatkalla....aijai?).

Eli sitten se rutiini. Kaksi iltaa olen kyykkinyt ja taipunut, mutta muutama sata sipulia on maassa. Kirjaan lajikkeet myöhempää referenssiä varten, kun ehkä taas haluan jatkaa samoilla. Osahan voi nousta hyvinkin muinakin vuosina, näin oletan jo vanhoista.

Puiden alle istuttelin perinteiseen tapaan:
- krookusekoitusta (keltaine, valkoinen, kahta lilaa/violettia)
- kurjenmiekkoja, sekoitus, keltainen, sininen, liila
- kirjokevättähteä, Pink Giant
- lehtolaukkaa, valkea, vaaleanpunainen /kuvan perusteella

- narsisseja takapihan penkkiin, Ice Follies ja Tete a Tete (missähän nuo aksentit olisi..), narsissit ovat mulle ihan uusi laji

- etupihan penkkiin pihlajan juureen: white parrot, blue parrot, upstar (tulipa double, late), ukonlaukkaa/purple sensation/allium aflatunense

Laukat näin jossain Puutarhaunelmissa, joku yksivuotisintoilija istutteli. Jospa mullakin onnistuisi?

- viime vuonna keltaiset darwinit nousivat runsaina, siispä darwinipenkiksi muodostui tyttöpenkki (se jota tyttöpatsas katselee): darwin hybridejä (golden apeldoorn, red apeldoorn) ja kaksiväristä kees nelis triumph

Etupihalle istutin Angelicaa (kerrottua pinkkiä, monta...) ja pihlajanjuurelle kirjopikarililjaa ja heräteostos jättipussin Triumph mixediä, samoin kuin takapihan penkkiin toisen mokoman.

Varastoprojekti etenee, itse asiassa sen pitäisi tulla tänään valmiiksi. Tämä kuva on jo muutaman päivän takainen.

Siitä tulee/tuli hieno! (vaikka itse sanonkin)

Sipulien jälkeen melkein alkaa olla puutarhan syksy. Lannat kehiin, hiukan hoitoa ja pillit pussiin. Loppusyksy menee ihastellessa. Kasvu on runsasta, on kosteaa ja lämmintäkin on piisannut. Jos jaksaa, niin on mahdollista askarrella maisemointia, mutta ehkä pitää hengähtää varastoprojektin jälkeen hiukan. Toisaalta senkin voisi maalata.

Ai, puhuinko jo pillien vetämisestä pussiin? Taisi olla toiveajattelua tai täyttä harhaa :-)

Päivä 2 varastoprojektille

2009-08-25T22:19:00.001+03:00

Pitemmittä puheitta :-)

Lomilta paluuta ja alkavan syksyn hommia

2009-08-24T20:53:00.004+03:00

Puutarha on hienosti hoitanut itseänsä loman aikana. Viimeisen puolitoista viikkoa olen toki päivittänyt uutta tietokonetta, kun tämä vanha ritsa alkaa olla aikalailla förbi. Loman aikana tietysti vakiopuutarha oli minimihoidolla, mutta kun se oli hyvin alkuun lähtenyt tälle kaudelle, niin selvittiin viikon välein tapahtuneella hoitorysäyksellä eli nurmikon leikkuu, rikkaruohot pois ja runsas kastelu. Jopa kesäkukat menivät hienosti tämän kauden yli.

Sitten kompakysymys: Mitä puutarhuri tekee lomalla? No, tietysti puutarhatöitä, mutta mökillä. Lupaan dokumentoida muutamalla kuvalla saavutukseni siellä.

Innostuin nimittäin arjen kuntoiluun eli pyörittelin ja raahasin useita kiviä ja rajasin istutuksia mökillä. Keskisuomalainen rantatontti sammalen alla ei ole muuta kuin kiveä ja kun ne ovat sellaista epäsäännöllistä lohkaretta, niin niistä saa tosi hienoja rakennelmia. Multaakin kului muutama kuutio. Lisäksi pyörittelin omia kasveja uusiin paikkoihin, mutta tietysti muutama uusi tulokas mahtui joukkoon eli rhodoa, ruusua, kuunliljaa jnejne.

Lisäksi oli juuri paras sesonki sellaiselle, joka nauttii marjastamisesta, sienestämisestä, ravustamisesta jnejne. Iloisesti tunnustaudun keski-ikäiseksi harrasteiden puitteissa, sillä innostuin myös keitteleen marmelaadeja ja hilloja: omenasosetta, omenapuolukkamarmelaadia, omenavadelmaa, omenachiliä, kuningatarhilloa, karviaishilloa. Että namnam!

Kotosalla kukkii taas kaikenlaista: kuutamohortensia, noin 2 m korkea pensas, monine valkeine kukkineen.

Viime vuonna istutettu rantakukka on runsastunut kiitettävästi.

Joku lukija halusi kokemuksia tuosta rajausnauhasta. Ne koristekivet ovat edelleen laittamatta, mutta nauha on toiminut oikein hyvin ja oli tosi helppo laittaa. Se on pysynyt kiitettävän napakasti kuosissa, ei voi valittaa. Itse istutus taas on ylitäysi, mutta en osannut tajuta, että tulin valinneeksi tosi isoiksi kasvavia lajeja samaan penkkiin. Eli ensi keväänä on edessä järjestelyä ja muuttoa.

Mun salkoruusu vihdoinkin kukkii ja tosi ahkerasti. Tämän piti olla joku "musta" mutta ehkä se väriaine jäi jonnekin, käytännössä tämä on heleä keltainen. Olen ihastunut salkoruusun kasvutapaan ja varmasti laitan tätä ensi kesänäkin (lisääääää).

Tämä kesä on ollut mehitähtien suhteen hieno kesä, kaikki ovat runsastuneet ja olen pystynyt levittämään näitä eri paikkoihin. Tämä oli sellainen versio, jossa on hienot punavihret värit, toivottavasti selviää talven ylikin.

Aaaah, kärhöjä! Keskelle pihaa laittamani istutusalue on kasvanut ja huolimatta paahteisesta auringosta uudet taimetkin ovat jaksaneet kasvaa. Jouduinhan siirtämään yhden pikku happomarjan pois, kun sen lehdet kärväsivät alta aikayksikön (jo tack, se pikkupensaskin voi hyvin toisen varjossa ja kasvatti uudestaan kauniit pienet punaiset lehdet kärvistyneiden sijaan eli ei kuollut).

Alppikärhö vieressä puolestaan jaksoi pukata kokonaista yhden kukan :-)

Vähän kaukaa tämä kuva, mutta kepeissä kasvavat ne kärhöt. Nämä oli taas velttoja peruskoululaisia, eli olen joutunut sitomaan näitä kasvun aikana. Minä kun luulin, että kärhö on köynnöstävä (siis itse tarttuu??).

Ja paloma kukkii ja kukkii. Näitä lisäääääääää (mä olen muutenkin ihastunut ruusuihin(kin)).

Tässä ensi vuoden arbeettia eli kuunliljat menee jakoon, saan levittää niitä reippaasti. Syysleimut pitää ryhmitellä.

Muutenkin olen jo miettinyt ensi vuoden tekemisiä ja tuntuu, että ensi vuonna ei tänne tule juurikaan uutta perennaa. Järjestelen, jaan ja lisään olevia. Sen sijaan se yrttitarha, sen teen todellakin ja panostan kaikkeen yksivuotiseen. Jättikassi sipuleita odottaa istuttamista (toisen postauksen arvoinen juttu).

Maija on niiiiiiin onnellinen (vähän mukaillen Sigin laulua)... eli meidän varastoprojekti lähti käyntiin.

Homma mutkistui matkalla, eli hakuprosessi muuttuikin rakennuslupakäytännöksi ja homma meinasi kusta heti alkuunsa (aikataulullisesti), mutta onneksi löytyi reippaita kunnan rakentajaviranomaisia ja saimme kuin saimmekin luvat, aloitusjutut jne kuntoon ja nyt alkaa homma konkretisoitua muuallakin kuin paperilla, rautakaupan tilauskannassa ja lainasaldona.

Tämän päivän työt eli rungon hahmotelma kasassa.

Puutarhuri siirtyy unelmoimaan 600 uuden neliön valtaamisesta istutuksille (miinus ne jo aiemmin sodalla ja rauhalla vallatut). Sillä kun tuo saadaan rakennettua, niin takapihaa voi lähteä miettimään siltä kannalta, että siellä ei ole paku/kuorma-auto- tms liikennettä. Se on kuitenkin lähes puolet tontista, joten voitte arvata, että olen jo täpinöissä värikynät ojossa suunnittelemassa kautta 2010 toiveiden vihkoon ja kukkakirjat kuluvat käsissä!

Hahahaa! Hyvää yötä!

Pieniä onnistumisia

2009-07-22T08:24:00.005+03:00

Basilikat ovat edelleen hengissä ja kasvavat! Olen saanut näistä muutamasta taimesta jo paljon iloa salaatteihin ja leivän päälle, tomaatin kanssa namnam. Ensi vuoden suunnitelmiin onkin vihdoinkin tehdä se yrttitarha, ideat jo pyörivät mielessä.

Toinen henkinen onnistuminen on tämä kaunotar (kuva hiukan tärähtänyt), lajia en tietystikään muista, lahopää, mutta mielestäni se oli joku yksivuotinen ruusupioni tai pioniunikko tai jotain. Nämä on niitä suoraan penkkiin kylvettyjä siemeniä, jotka vesi valutti samaan syssyyn. Olenkin saanut harventaa reippaasti kasvustoa. Nämä ovat oikein tanakoita ja useampi alkaa olla jo kukassa. Yksivuotispenkki on kanssa suunnitteilla ensi vuodenksi, tosin hoksasin, että se pitää aloittaa jo syksyllä (eli taas valtaamaan alueita....).

Toinen kuva samasta aiheesta, makea väri???

Maitokello kukkii. Tässä näit hyviä esimerkkejä lötkyistä, tukea tarvitsevista perennoista. Mietintämyssyssä on tukirakenteet, ensi vuoden parannuskohde tämäkin.

Lämpöjakso on tehnyt ihmeitä näille erilaisille mukuloille. Vähäiset dahliakokeiluni alkavat tuottaa tulosta. Nämä ovat selvästi sen yksivuotispenkin asukkeja :-)

Ruusuistahan kerroin jo aiemmin, Paloma pukkaa kukkaa koko rahan edestä, nämä ovat tosi isoja ja painavia kukkia. Mulle on iskenytkin alkava ruusuhimo....

Jota tällä viikolla piti tyydyttää loistoköynnösruusulla, rosa "golden climber" (kun oli halvalla alessa..., joojoo), jospa nousee ensi vuonnakin. Laitoin ison kiven juureen suojaisaan paikkaan.

Olen aika täpinöissä, vaikka hillitsen sen hyvin. Takapihan varastoprojekti ottaa ensi askelia. Aika on sovittu, jolloin sitä pitäisi ruveta rakentamaan, toimenpidelupa on haussa jnejne. Puutarhalle tällä on se merkitys, että saan takapihan sen jälkeen puutarhan kehityskohteeksi (noin puolet tontista). Ja sehän tarkoittaa (jokainen tietää, jos on hiukankaan lukenut tätäkään blogia :-) ), että vaikka kausi alkaa jo kohta kääntyä kasvun seuraamiseksi ja hoitamiseksi, niin pitää jo fokusoida ensi kauden muutoksiin. Ensi vuoden suunnitelmat on jo alustavasti kirjattuina muistivihkoon ja ideat huolellisesti muistiinmerkattuina. This is a neverending story!

Ensi vuodelle kirjaan tähän muutamia ajateltuja teemoija muistiin:

- yrttitarha

- 1 -vuotispenkki

- "tontin rajat" eli kivoja istutuksia tai ryhmiä, jotka tuo oman tilan tuntua, toisaalta etenkin etupiha kaipaa tuulensuojaa, kun välillä tuulee ihan ovimatot rullalle

Eipä tuossa kaikki, mutta en uuvuta itseäni enkä teitä, armaat lukijani!

Aluevaltaamista

2009-07-14T08:43:00.003+03:00

Viikonloppu mökillä oli niin sateinen, että olimme kypsiä lähtemään kotia kohti jo ajoissa sunnuntaina. Koin suurta elämäntuskaa ja tylsistymistä (noin puolisen tuntia) tuossa lauantaina, ennen kuin hoksasin että a) ekat kanttarellit alkavat näyttää naamansa ja b) mustikatkin alkavat kypsyä. Mieliala kummasti koheni!

Lisäksi sain megaidean, että vaikka "tämän vuoden puutarhaistutukset on tehty" (huomaa sitaatit :-) ), niin ainahan voin kohennella entisiä (=sitä ei lasketa...).

Eli suomeksi, kotiin päästyäni porhalsin puutarhakauppaan, sillä kaikki projektithan tuntuvat alkavan mullan ostolla (ja taimia....). Sunnuntai-illan kaivoinkin sitten muutaman pallotuijan ja rohtokatajan pois/ylös etupihan penkistä, kun siinä oli niin ahdasta.

Sitten otin kaikki kivet pois ja entrasin muutenkin koko penkkiä sekä laajensin sitä molemmista päistä pituussuuntaan. Näin sain uusiin paikkoihin pallotuijat, rohtokatajan ja tietysti ne uusimmat taimet:

- pari kpl punatähkää, liatris spicata 'kobold'
- valkomaksaruohoa, sedum album
- jälleen yksi ruusu, bourboninruusu, ihana vaalean punainen, rosa 'Louise Odier'
- ja oikeana löytönä löysin vanhaa kunnon särkynyttä sydäntä, mutta valkoisena, dicentra spectabilis 'Alba'

Maksaruohoa istuttelin etuosaan ja kivien lomaan.

Bourbonin ruusu, kuka tätäkään voisi vastustaa??? Ihana tuoksukin...

Penkistä tuli molemmista päistä noin metrin pitempi, täältä katsoen pallotuijasta oikealle. Angervo vasemmalla peittää uuden osuuden, toinen pallotuija on siinä, punatähkä ja valkomaksaruoho. Kivet tietty loppui kesken ja samoin multa, mutta mullan sain jo eilen hankittua ja lisättyä tasalle. Takaosaan laitan vielä kivet kunnolla paikoilleen ja tuohon eteen ehkä vaihdan muutaman isomman kiven, ovat näyttävämpiä, niin voikin jo siirtyä karikkeisiin. Lapio ojossa hain muutaman keltamaksaruohotupon tuonne aluskasviksi ja väriksi.

Taas on vähän yksi paikka paremman näköinen, kun koko penkki sai koroketta ja ryhtiä. Projektina se olikin helpompi kuin ajattelin. Etukäteen tuntui tylsältä joutua kaivamaan vanhoja pois. Mutta kun toimeen ryhtyi ja tulosta syntyi, niin ei se sitten paha ollutkaan.

Tämän viikon kukkijat, eli jaloritarinkannukset ja peurankellot. Välissä on nauhusta.

La paloma kukkii kanssa, joitakin nuppuja on lisää, mutta osa taimista ei näytä ainakaan vielä kukkaa pukkaavan, vaikka lehtiä kyllä. Blue parfum vasta odotuttaa itseään.

Mun omat istutukset tuntuvat noudattavan väriskaalaa sininen, violetti, pinkki ja valkoinen eli kylmiä sävyjä. Keltainen kausi oli tuossa välillä. Itseasiassa olen olltu tyytyväinen, että melkein koko kesän on ollut jotain kukassa ja jotain tulollaan, että ei valittamista tuon suhteen.

Yksi tuleva projekti on selkeästi hajoittaa kuunliljapenkin istutukset laajemmalle. Se on ekoja tänne laittamiani ja selkeästi viimeistään ensi keväänä olisi aika jakaa. Jaa, vai pitäisikö se tehdäkin syksyllä kukinnan jälkeen, kun näkee miten isoja nuo ovat? Penkissä on kuunliljaa, syysleimua, viiruhelpiä, rantakukkaa, päivänliljat. Ainakin kuunliljat, päivänliljat ja syysleimut voisi jakaa.

Sata ja yksi perennaa => Inventaario

2009-07-13T12:42:00.002+03:00

Sain sen tehtyä!

Mua alkoi ahdistaan, kun en kaikesta huolimatta tiedä mitä tuonne pihalleni olen tässä syytänyt. Lähinnä sen puolesta, etten sitten voi seurata hyvin, mikä oikeasti menestyy ja mikä ei ja tietysti missä.

Niinpä luin vanhat bloggaukseni läpi, listasin kaikki mitä siellä olen kirjaillut, inventoin myös aiemmat lajit ja olen lisännyt tietojani internetihauilla.

Nyt on hieno exceli latinanimineen, perennat, pensaat ja puut luokiteltuina. En vain osannut tähän sitä liittää... pitäisikö tehdä kuvaksi, kun ei ollut suoraan liitetiedostoa. No, tutkin jossain vaiheessa joutessani.

Jos joku sattuu olemaan kiinnostunut väsäämään itselleen sähköisen version, niin voin ohjeistaa sen verran , että ei tarvinnut kauheasti taitoa leikata ja liimata muutamalta puutarhasaitilta perusluettelo ja sitten poistaa ne mitä ei itsellä ollut. Mullakin on tuossa sivussa nuo linkit: Muhevainen, Talman taimisto, nää oli hyvä aloitus, jälkimmäisessä on suoraan excel taulukko. Googlasin lisätiedot ja useimmiten näytti olevan Puutarha.net -taimitietoja. Tarkastin epäselvät samoin kuvahaulla googlesta, aika hyvin sain selville.

Näillä mennään: 15 puulajia, 24 pensasta ja 101 perennaa (+ kesäkukat ja yrtit sekä rikkaruohot). Mutta missä on se mun Lapinvuokko ja kadonneet isokakkarat tai puuvartinen pioni? Nämä on siis joskus laitettu, mutta ei niitä tuolla enää ole???

Puutarha kasvattaa kärsivällisyyttä

2009-07-09T07:19:00.002+03:00

Siinä unohtuu kaikki päivän kärsimykset, kun kotiin tullessa tervehtii tällainen kaunotar. Eli vihdoinkin se mun pioni oli kukassa eilen, lajike on Jadwiga (kaivelin vanhoja muistiinpanoja). Onneani ei yhtään himmentänyt, että jälleen naapurissa on komeammat pionit (ne ei edes hoida pihojaan niin paljon :-( ), mutta mulla onkin nämä olleet vähemmän aikaa.

Ja olihan siinä muutama, yhteensä itse asiassa 5 kukan tekelettä. Aurinkoinen iltapäivä sai koko puutarhan näyttämään kuin kukkaan puhjenneelta.

Paneuduinkin puutarhatehtävissä niiden perennojen tukemiseen, kun mua jotenkin ahdistaa lörpyt minne sattuu kasvavat kasvit. Eli ostin muutaman metallisen tuen ja kaivelin varastojani, joista löysin bambukeppejä. Kävin sitten yksitellen penkit läpi ja viritin näiden tukien ja narun avulla jonkinlaisia tukirakenteita. Tyypillisesti laitoin sellaisen kaaren sille puolelle minne nuo tuntuivat enemmän kaatuvan (eli siis auringon suuntaan) ja kiepautin kevyen narulenkin taimen tai taimien ympäri niin, että niillä olisi tilaa kasvaa, mutta joku, ainakin henkinen, tuki.

Ei hienoin ratkaisu, mutta välttää ainakin näiden kukinnan yli. Ensi vuodeksi pitää rehevimpien osalta miettiä jonkinlaista rakenteellista ratkaisua.

Niin, jos joku pitää mua ihan niuhona, selitykseksi, että meillä onnistuu olemaan välillä aika tuulinenkin tuo tontti. On tylsää, jos kukat ovat laonneet oman laiskuuden takia.

Yllä olevan kuvan halusin laittaa tähän, koska on ihan järjettämän kivaa käydä poimimassa omasta pienestä ja vaatimattomasta yrttitarhasta (= muutama ruukku) jotain vihreää. Omakasvatetut basilikat ovat toimineet, tosin saisi olla enemmän aurinkoisia, lämpimiä päiviä niiden kasvulle. Ruohosipulit, sitruunamelissat, viinisuolaheinä, oregano maistuvat vihersilppuna vaikka vain leivän päällä juuston tai muun kera. Nam, melkein vesi herahtaa kielelle! Ja salaattiin näitä voi laittaa kanssa tykötarpeiksi. Pestoa en kehtaa ruvetaa laittaan, koska sinne hupenisi vaatimattomat yrttini.

Tässä on yksi tuleva unelma: saada laittaa vähän reippaampi alue pihalta näille kokeilulabran virityksille (siis omilla kasvitarhalle).

Pihlajan ympärillä oleva kärhö osoittaa elämää, eka kukka. Tämän piti olla se Ville de Lyon (aiemmin viittasin siihen kyllä cite de lyonina...) ja punainen, mutta ehkä jossain värikartassa se on punainen?

Kesäkukat kukoistavat, erityiskiitoksen annan noille erilaisille surfinioille tai pikkupetunioille. Ne ovat helppoja, ei tarvi välttämättä nykiä kukkineita pois ja ne jaksaa kukkia.

Niin, ettei se kukintojen väliaika niin pitkä ollutkaan. Aurinkoisella ilmalla on vain vastaanottavaisempi puutarhansa kauneudelle.

Leikkelin tulppaanien jäänteet pois (kun ne ahdisti :-) ). Istuttelin muutaman aletaimenkin:

- etupenkkiin yhden tulikellukan lisää, mirrinminttua sai kyllä hiukan karsia

- kurjenpolvea tuli taas lisää

- muutama valkoinen verihanhikki kanssa

Yölle luvattu sadekin tuli parhaiten vasta tässä aamusella, ei tarvinnut kastella muutakin istuttamansa.

Puutarhaa mikroskooppisessa mittakaavassa

2009-07-07T07:58:00.006+03:00

Viikkokatsaus paljastaa, että on jälleen meneillään välikausi eli ei mitään suurta tai hienoa kukassa, mutta pientä kasvun ihmettä (jos oikein suurennuslasilla katselee). Puutarhani muutokset ovat kuitenkin suorastaan suuria, jos vertaa viime viikonlopun puujäteistä kertovaan dokumenttiin Japanista. Hibatuija kuulemma kasvoi jotain 1mm (hmm... olikohan se vuodessa?) ja siinä sitten ihailtiin jotain 600 vuotta vanhaa tuijaa.

No, mulla on ehkä kausi numero 3 menossa ja siis piiiiitkä matkaa mihinkään "puutarhaunelmiin" tai keltaiseen kirjaan. Olen siis vielä alussa.

Mutta ekat kesäkukat eli orvokit osittain alkavat vedellä viimeisiään. Niillä on semmoinen dramaattinen tapa nuukahtaa täysin ja satunnaisesti. Eli vieressä voi olla mitä hienoimmassa kukassa oleva, kun taas toinen on veltto ja eloton. Ei muuta kuin vaihtoon, puutarhalta löytyi kukonharjoja ja niillä sain muutaman tyhjän kohdan taas edustuskelpoiseksi.

Tämä sinkkipurkki osoittautui kasvien kuolemaksi, eli ekaksikin se valutti jostain saumasta ruosteista vettä niin, että kasville varattu hylly oli ihan törkeän näköinen (ja joutui vaihtoon). Sitten se ei taas valuttanutkaan yhtään tarpeeksi vettä sadesäiden sattuessa ja ne kasvit kuolivat hukkumiskuoleman :-) Tässä kuitenkin uusi elämä, eli naputin reilusti kolme naulan reikää toiselle laidalle ylimäärävesien valumiseksi. Nyt on toiminut. Niin ja mun basilikat ovat edelleen hengissä, joskin kasvu on minimaalista. Olen kuitenkin nyhtänyt yhden jos toisenkin lehden leivän päälle tai salaattiin, toiveissani se hieno yrttitarha jonnekin tänne pihalle (kunhan tuon takapihan saa siis puutarhakäyttöön ilman maailmansotaa...joskus...tulevaisuudessa..).

Ja nämä salaatit ovat niitä siemenestä kasvaneita ruusupioneja (ei se kyllä sen niminen ollut, mutta en löytänyt tarinoistani mikä se oli, vähän dahlian näköinen tumma pyöreä kukinto). Tietysti nämä onnistui kylväytymään yhteen paikkaan, penkki on hiukan viettävä. Mutta kasvu on hieno, ainakin 50 cm tällä haavaa. Niitä kukkanuppuja/varsia en kylläkään vielä nähnyt...

Sitten auringossa kärvähti yksi niitä plantagenin happomarjataimia, se punalehtinen. En kehdannut katsella sitä ja se meni vaihtoon. Tilalle tuli nyt sitten nukkeruusu (rosa nitida), josko tämä sitten tykkäisi tuossa paahteessa. On kyllä aika haastavaa laitta tuohon takapihalle/keskipihalle kasveja, kun siinä ei käytännössä ole juurikaan varjoa aamupäivästä myöhään iltaan. Mutta ehkä osa näistä valinnoista juurruttuaan sietää siinä, yritin kyllä valita sellaisia, jotka viihtyisivät auringossa. Se happomarjakaan ei joutanut sitten hukkaan, vaan ravistin rupistuneet lehdet pois ja tyynesti istutin toiseen penkkiin yhden isomman pensaan takapuolelle, jos varjostaisi hiukan.

Mikroskooppikukintaa eli kividonitsin viereiset pensaanalut (nyt ehkä 25 cm, loppukoko jotain 2m) ovat keltaisessa kukassa (joo, kukka noin 1 cm).

Ja abbotswood -hanhikit kukkii muutamalla kukalla, samoin pensaat ihan alussa.

Tässä kokonaiskuvaa näistä kivillä kantatuista renkaista. Sain karikkeet laitettua ja istutettua muutaman laventelin (lavandula angustifolia) ja lewisian (lewisia cotyledon) ja pikkutalviota (mökiltä).

Ja sen pölkkynauhalla reunustetun penkin kasvua: ihmettelen milloinkahan tuohon salkoruusuun tulee se salko? Nyt se näyttää jättiläismaiselta raparberilta, sinänsä hienot lehdet. Nauhakin on pysynyt koossa ja paikoillaan, vaikka en ole saanut kantattua sitä kivillä tms. tuettua. Siihen ei sitten kohdistu paineita penkin suunnasta.

Ja pioni antaa odottaa, väri on tod näk aika herkku? Muuten tästä penkistä saan siirtää malvat veks viimeistään ensi keväänä. Muutenkin pohdinnassani on korkeiden perennojen tukemistavat. Muutamaa hassua tainta ei oikein osaa laittaa, mutta toisaalta ahdistaa, kun ne sitten retkottaa miten sattuu ja mietin, tuleeko niistä mitään tai siis kasvaako ollenkaan kunnolla (= leviävätkö) eli vähän muna-kana-juttu? Hyviä tukemistapoja kaivataan (muitakin kuin yksittäisiä keppejä tms., jotain helppoja tumpelorakenteita, jotka olisi vielä siistejäkin tai ainakin taiteellisia :-) ).

Etupihan penkkiin aukkoon istutin kolme jalokallioista (tuo tupsupäinen lilansininen) (erigon speciocus, "azurfee") ja samoin pari auringontähteä (nuo limenväriset lehdet), iso 125 cm korkeaksi tulevaa, telekia speciosaa. Molemmat loppukesän kukkijoita.

Pionien sota

2009-06-30T22:03:00.005+03:00

Täytyy siteerata heti aluksi kuuntelemaani äänikirjaa eli Pauli Kohelon (ilmeisestikin salanimi) kirjaa "Ohessa tilinumeroni", oikein hauska pakina puutarhan merkityksestä, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan! Eli:

- Puutarha on minuutemme lannoitettu versio -

Pakina menee sittemmin ihan hulvattomaksi, mutta kyllä siinä totta on aika lailla ja allekirjoittaisin montakin väitettä siitä, miten puutarhan tila kuvastaa talossa asujien omaa sieluntilaa.

Viimeisen viikon olen yrittänyt saada mullan menekin sopimaan taimien istutukseen eli että kun olisin saanut taimet istutettua, niin multakin olisi loppu/riittänyt. Tietysti tässä on joku ennalta arvattava yhtälö, jolla ei ole ratkaisua. Ottaisivatkohan ne jossain TKK:lla ohjelmaan puutarhamatematiikan (sinänsä sumeaa logiikkaahan siellä jo tutkitaankin) ?

No, istutustahti hiukan on hidastunut. Ensiksikin iski pionien sota eli isäntä pisti äänekkään vastalauseen, kun huomasi takapihalle ilmestyneen uuden valloitetun alueen, jolle oli ilmestynyt hänelle käsittämättömiä rehuja (syreeni plus 3 pionia, kuva alla). No, hänellä oli tietysti pointti, että jos se varasto jossain vaiheessa on tarkoitus laittaa, niin olisi hyvä mahtua se rakentamaankin. (Olin kyllä mielestäni miettinyt tämän, mutta vastalauseet jäivät siltä erää kuulematta).

Onkohan kellään muulla haasteita tämän puutarhajutun kanssa, että menisi ns. haravat ristiin paremman puoliskon kanssa? Jaoin sitten harmistumista naapurin puutarhurimiehen kanssa (siis tykkää hoitaa pihaansa) ja sovimme, että hän käy vaikka huvikseen tekemässä jäynää ja istuttaa keskelle takapihaa oikein kaiken eteen jonkun pajun ja laittaa siihen punaisen nauhan kortteineen "terveiset Timolta" -tyyliin. Eli sain siis sympatiaa!

Mutta totta sen verran, että nyt kun on ollut lämmintä, niin kasvit ovat alkaneet kasvaa ja ehkä on hyvä hiukan katsoa, miten ne keskenään tulevat toimeen. Kas, kun tänä vuonna olen huomannut, että jotkut kasvavat nopeammin ja jotkut hitaammin?! Yksi tämän viikon työ onkin ollut pelastaa unikot täydeltä ylikasvamiselta (esim. malvat) ja siirtää ne omaan penkkiin. Akileijat (siis joita mulla ei pitänyt enää ollenkaan olla...) ovat osoittautuneet tosi riittoisiksi ja olen saanut kaivella niitä etupihan penkistä väljemmille vesille. JNEJNE....muuttoa ja siirtoa.

Sitten näitä iloja: eka kärhö on vetäissyt itsensä kukkaan. Tässä tämä kaunokainen.

Mutta se vastapuoli: mulla on tämmöinen kestopuumutteriruukku ja köynnöskehikko. Kokemuksesta voin sanoa, ettei tässä talvehdi mikään (siis jollet raahaa tätä jonnekin sopiviin pakkasettomiin tiloihin) ja niinpä joka vuosi olen istuttanut jonkun uuden köynnöksen. Mutta tämä kärhö olikin sitten ihan mini ja on jopa ehkä 50 cm korkea, joten koko puolitoistametrinen tuki on tyhjän panttina. Taidan siirtää tämän kärhön penkkiin maanpeiteversioksi syksyllä. Muuten tuohon on kylväytynyt mm. maksaruohoa ja orvokkia, dahliaa olen laittanut itse.

Näille käyn juttelemassa lähes päivittäin. Olen lähes varma, että ne onnistuvat kukkimaan silloin kun olen lomilla mökillä, sen verran pitkään ja hartaasti pioni on kasvattanut noita nuppujaan.

Mun viimevuoden penkkini on nyt sini-keltaisessa vaiheessa, kuten tuntuu olevan muutenkin puutarhani.

Uudessa penkissä puolestaan aloitti kukinnan tarhakotakuusama, Bristol Ruby, vaikka pensas on vain 25 cm korkea (loppukorkeus pitäisi olla 1-1.5 m), väri on mitä hienoin.

Tää pikaistutus on yksi takapihan valloitus kuluneelta viikolta. Isännän trimmeriltä selvinneet sormustinkukat piti pelastaa mökiltä tien kivistä ja samalla istutin aletaimia eli pari kultapiiskua ja varjoyrttiä lisää.

Ja nämä olivat sen Irakin sodan syy takapihalla:

- löysin Isabellan syreenin, lajike "Royalty" , hyvät kokemukset mökiltä, oikein kestävä ja kauniisti kukkiva, ei kovin isoksi tuleva syreeni ja todella tuoksuva.

- ja pionien talvehtimisesta innostuneena koko kerho lisää:

* valkoinen: V-VI kukkiva Shirly Temple, kiinanpioni

* punainen/vaaleanpunainen, kerrottu, Dr. Alexander Fleming, paeonia lactiflora, eli kiinanpioni

* kerrottu punainen Karl Rosenfeld, kiinanpioni kanssa

Kaivoin kunnon kuopat ja laitoin multaa. Väliin on tulossa vielä jotain (kunhan uskallan tehdä uuden hyökkäyksen tuohon kohden...).

Loppukevennykseksi arvuutus: kun olet kutsunut jonkun katsomaan puutarhaasi, niin mikä on todennäköisyys sille, että juuri silloin kasvit ovat vaihtamassa kukintaa?

Mulla kävi anoppi kylillä, kun olin ihan kutsunut "tule katsomaan puutarhaani". Tietysti ne juuri sitä ennen parhaat kukkijat olivat rupsahtaneet ja uutta ei vielä ollut tulollaan. Tunsin suurta sympatiaa niitä englantilaisia puutarhaentusiasteja kohtaa, jotka siinä Tule meille puutarhaan -ohjelmassa kisailevat Yellow Bookiin pääsystä. On kyllä vaikeaa hommaa :-)

Juhannuksen jälkeistä elämää

2009-06-22T21:43:00.004+03:00

Ylläoleva kuuluu mun uusiin "onnistumisiin". En ole oikein osannut saada erilaisia taimia aikaan itse istuttamalla purkkeihin. Tyypillisesti ne ei idä tai sitten venyvät ihan mahdottomiksi huiskeloiksi. Tänä keväänä olen vastoin kaikkia odotuksiani laittanut muutamia juttuja purkkeihin ja yllättävää kyllä nämä näyttävät nousevan ja sitkeällä huolenpidolla (ei liian aurinkoon => kuivuu, ei liikaa vettä = mätänee jnejne) jopa elävät siihen asti, että kukinta alkaa. Juuri tämän liljan osalta täytyy myöntää, että ihan viime viikolla meinasin katkaista siltä kaulan, kun puutarhaletku jumitteli terassin kulmalla ja sitä kiskoessani se rojahti tietysti keskelle purkkia. Onneksi vain kaksi nuppua katkesi. Juhannuksen aikaan sitten avautuivat ekat kukat.

Kividonitsinikin on sitten istutettu ja karikkeella kuorrutettu. Tänään siistin tuon vasemman laidan ja laitoin lisää multaa ja pari uutta kasviakin.

Mökiltä toin taas evakkoon jotain nimeämätöntä kivikkokasvia, joista toisen yksilön laitoin tähän ja sitten puutarhalta sujahti pari alennustainta mukaan (?), ja tähän päätyi kumpaakin pari -kolme kappaletta eli:

- pachysandra terminalis, varjoyrtti, myrkyllinen, maanmyötäinen ikivihreä

- solidago, kultapiisku, myöskin myrkyllinen , kukinta VII-IX, au-puolivarjo, 65 cm, keltainen

- lysimachia punctata, tarha-alpi, VI-VII, keltainen, 80 cm, hennosti tuoksuva, suppilomainen kukka, rönsyilee

Tuosta kultapiiskusta sanottiin, että siinä on pähkylät hapsihaiveneiset kukinnot, eli niitäpä sitten odottamaan :-)

Tämä penkki on sinänsä hauska, koska yhdestä kulmasta katsottuna se on ihan sydämen mallinen. Olisin kuvannut sen mutta pitää tehdä joitain järjestelyjä, kiivetä jollekin, että sen saisi kuvaan. Ehkä se oli alitajuista, tästä tuli sitten Maijan sydän (joka onkin keskellä tätä tonttia?).

Muutenkin penkistä tuli kovasti aurinkoinen ja keltaisen sävyinen. Tosin kärhöt ovat sitten eri värejä. Mielestäni listasin tästäkin viimeksi kaikki kasvit tai sitten en, ainakin kärhöt laitoin. Muuten tässä etualalla on muutama kurjennokka (erodium, bishop's form) V-IX 25 cm, vaaleanpunainen, muutama maitokello muurikellojen lisäksi (campanula lactiflora, Loddon Anna) vaaleanpunaista nämäkin, VI-VIII, 100cm, rhodot siis atsalean taisin jo kirjata, mutta varmuuden vuoksi, rhododendron viscosum, pennsylvania. Oikeisiin rhodoihin mulla ei ole varjoa??? (vielä...)

Ja tässä yksi näitä pikkupensaita tästä setistä, ääh, nyt pätkii pahasti...

Toinen kirjattava onnistuminen: ikuisuuksia sitten kylvetyt basilikat ovat hengissä, vaikka on ollutkin niiiiiin kylmää. Istutin ne vihdoinkin parvekelaatikkoon, jossa ne saisivat kasvaa syötävän kokoisiksi. Voi vauvoja!

Vauvoista puheenollen: juhannushan on hedelmällisyyden juhlaa. Niinpä puutarha-tv-ohjelmista innostuneena kävelin vaihteeksi mökillä sakset ja lapio kädessä ja kaivoin ja katkoin pistokkaita pilvin pimein: syreeniä, ruusua, löytyi hernepensaankin siemennetty taimi, jnejne. Nyt talon kyljessä on rivi pikkupoteroita omissa pusseissaan tuuletusaukkoineen. Saa nähdä onnistuuko näistä mikään (joo, tiedän, ettei ole kevät tai sitten se lepoaika, syksy, mutta mun inspis tulikin tähän just nyt).

Piti tehdä itselle joku koru, mutta askartelinkin puuhelmistä kaikenlaisia ripustettavia puutarhaan. Jos ei kuki, niin ainakin on koristeita omasta takaa.

Nyt pitää alkaa jo ottamaan itseä niskasta kiinni, sillä tänä vuonna näyttää siltä, että joku syö lehtiä (en ole nähnyt mitään, en etanoita, kotiloita, en mitään), mutta lehtiin tulee reikää: lumipalloheisi, iänikuiset kirsikat (nämä on aina sama juttu, vaikka kuinka suihkuttaa). Lupaan itselleni, että joku pesu/suihkutuskierros on tehtävä tällä viikolla, muuten nuo menevät parempiin suihin.

Myrkyt esiin ja taistoon käy, mutta sitä ennen unten maille! (ja töihin ja silleen..)

Minkä värinen olet -mitä puutarhasi kertoo?

2009-06-22T18:00:00.000+03:00

Yhdessä seuraamassani blogissa (Insinöörin puutarhassa) oli postaus aiheesta erikoistuminen. Pohdin jälkeenpäin tykönäni, että miten värit valikoituu puutarhakukkiin ja kasveihin? Tietysti jokaisella meillä on ns. lempivärit, mutta onko tässä muuta taikaa?

Välillä uskon kaikenlaiseen hömppään ja niinpä hain hiukan tietoa siitä miten värejä tulkitaan. Vasta postasin, että puutarhassani on ollut sininen kausi (iristä, kurjenpolvea, orvokkeja, mirrinminttua jne). Sininen hän symboloi tietysti taivasta ja merta. Ominaisuuksina se on inspiraatiota, rehellisyyttä ja henkisyyttä. Toisaalta sinisellä kuvataan perspektiivä ja etäisyyttä. Sininen mahdollistaa uuden oppimista.

Sinänsä toin ehkä yksipuolisen kuvan pihasta, sillä erityisesti tänä kesänä tänne on tullut keltaista: kesäkukkina samettiruusua, orvokkeja (aijaa? mulla orvokkeja? kuka arvaisi?), kultasadetta, keltamaksaruohoa... Keltainen on helpoin väri nähdä. Sanotaan, että jopa lähes sokea pystyy erottamaan tämän värin (paitsi siis mun mies, jos se on kukka, siis se väri). Keltainen tuo luovaa ja älyllistä energiaa. Tämä ei liene uutta, mutta keltainen on myös ilon ja onnellisuuden väri. Keltainen liittyy myös tiedostamiseen (siis oiva keski-ikäistyvälle?). Jaa, näinä ankeina aikoina, kun on kuulemma lamaa ja silleen, niin keltainen ehkäisee burnouttia, paniikkia, hermostuneisuutta ja väsymystä.

Toinen tämän vuoden värini on ollut punainen. Tosin siihen on voinut vaikuttaa puutarhalehdet, kun niissä on ollut erityisesti punaisista kukista tarinoita. Punainen on ekstrovertti ja maskuliinen väri (jaa, enpä ole tätä tiennyt, lämminhän se on ja tulta tietysti). Tämähän näyttää olevan tällaisen oinaan väri, Marsin väri. Rakkautta tietysti (ainakin punaiset ruusut). Yleensäkin elinvoimaa ja vitaalisuutta. Taidanpa laittaa vieläkin enemmän punaista pihaan?

Oranssia löytyy tietysti, erityisesti kesäkukissa. Oranssilla säväytät (tai oikeammin maustat) elämäsi. Oranssi lisää luovuutta ja estää tulemasta liian vakavaksi (tai ehkä idea on, ettet ota asioita tai itseäsi liian vakavasti?). Ei tämäkään kovin paha? Mun ylpeys itse kasvattamani lilja, juuri kukkansa aukaissut on mitä oranssisin.

Jostain syystä on ollut tärkeää saada myös valkoista. Ehkä olen yrittänyt tasapainottaa liiallista kirjavuutta (hei kamoon? kyse oikeasti on muutamista hassuista kukkapenkeistä ja neliöistä, on vielä ainakin 10 kertaisesti tilaa laittaa...). Valkoinenhan ei ole ollenkaan väri, tai toisaalta siinä on kaikki värit. Valkoista käytetäänkin esteiden postamiseksi ja asioiden selvittämiseksi (liian sotkun selvittämiseksi). Valkoinen symboloi uutta alkua ja tuo henkistä selkeyttä.

Violettia on hiipinyt minulla jopa kodin sisustukseen, vaikka en ole koskaan ollut violetin suosija. Ja sitä löytyy aika lailla myös puutarhasta (malvaa, kärhöjä). Ehkä vihdoinkin alan olla tarpeeksi henkistynyt tai aikuistunut, sillä violetti edustaa hyvää arvostelukykyä (siis aikuista suhtautumista asioihin), henkistä täydentymistä, mielenrauhaa ja meditaatiota. Violettia kehaistaan täydelliseksi väriksi, koska se on sekä lämpimän (punaisen) että kylmän (sinisen) liitto. Violetti auttaa elämän uudelleen tasapainottamisessa.

Pitkäikäinen prinsessahempeys on kanssa mieleeni eli pinkki tai siis vaaleanpunainen (esim. syysleimut, rautayrtit, maksaruohoja, angervoja, kärhöjä). Vaaleanpunainen on lempeyden ja rakkauden väri. Vaaleanpunainen on välittämisen väri. Vaaleanpunainen neutraloi epäjärjestystä. Eli hyvä lisätä tätäkin, jos menee (puutarha)elo sotkuiseksi?

Ja se paras tietysti eli VIHREÄ? Tässäpä tämä kaikkien puutarhureiden viimeinen ja armoitettu rakkaus. Vihreä on luonnon väri (kas vaan?), vihreä suojaa meitä peloilta ja ahdistuksilta, joita syntyy mm. toisten asettamista vaatimuksista. Vihreä symboloi kasvua ja vapautta toteuttamaan uusia ideoita. Lieneekö tässä syy niin monen puutarhaharrastukseen? Saat tehdä mitä haluat!

Mikä on sinun värisi?

Puutarhan hoidon kolme lainalaisuutta

2009-06-16T21:30:00.003+03:00

Olen tullut siihen tulokseen, että puutarhaharrastusta ohjaa ainakin seuraavat kolme lainalaisuutta:

1) Et koskaan tule puutarhaliikkeestä niiden kasvien kanssa ulos, joita menit ostamaan.

2) Multaa ei voi koskaan ostaa liikaa, aina jää vajaaksi, vaikka laskisit menekin korkeampaa matematiikkaa käyttäen.

3) On mahdotonta olla hankkimatta uutta, vaikka pyhästi lupaat hillitä.

Eli tämän päivän agendalla oli Plantagen-kierros, kun siellä piti olla -50% rhodot ja silleen. No, luin tietysti kovasti etukäteen niiden hienoista taimilistoista, mitä voisin ostaa, mutta eipä tainnut sitten toteutua kuin se rhodo eli itseasiassa atsalea. 50% alennuksella sen hintahaitari oli sitä luokkaa, että se toteuttaa mun halpoja taimia kipurajan.

Mutta sitten tarttui mukaan "halpoja" pelargonioita, "halpoja" keijunmekkoja, "halpoja" sitä ja tätä, lasku oli kolmenumeroinen, niin että piti oikein pysähtyä ja katsoa mitä se sisälsi. Virolainen kassa iloisesti visersi "onko siinä vikaa, sano heti, sano heti", eihän siinä mitään vikaa ollut...

Eli viritin viimeinkin tämän takomiskurssilla tekemäni "mahdottoman rakkauden", kaksi kevyttä muoviruukkua ja kesäkukkia. Mahdoton rakkaus sai nimensä siitä, kun siinä on lumpeen lehti ja koiranputken kukka (ei ollut viikonlopussa aikaa suurille hienoille kukille alottajatakojalla). Lummehan kasvaa vedessä, kun taas koiranputki on maakasvi, ole siinä sitten suhteessa. Yritän taas lobeliaa, joka ei todellakaan ole se mulle sopiva juttu (aina kuivaa ja rutisee sitten rikki).

Olen laittanut muutamaan kesäruukkuun tätä minulle uutta kasvia eli bataattia. Mielestäni siinä on kivat lehdet ja heleä väri. Suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi istutuksiin.

Tää oli sitten se mun multaprojekti, jäi pari pussia vajaaksi, vaikka jo 7 pussia olen tähän latonut. En sitten pystynyt istuttamaan kuin nuo kärhöt (joo, taas lisää kaksi kpl :-) ) ja atsalean, sekä muutaman pihalta kaivetun keltamaksaruohon. Homma jäi sitten vaiheeseen odottamaan lisämultaa.

Kärhöt tässä rakennelmassa ovat:

- etuvasen, alppikärhö, lajike Jackmanii', pitäisi olla sininen

- etuoikea, vuorikärhö (clematis montana), Fragrant spring, V-VI, pinkki/vaaleanpunainen (epäilen että tuo kuukausi on joku Keski-Euroopan juttu kun on kyse Plantagenin taimista), ohjeessa leikkaus kukinnan jälkeen syksyllä

- takatuki, clematis "Blekitny Aniol", violetti (kuvassa vaalean violetti), VI-VII (tää pitäisi leikata keväällä)

Atsalea oli sitten rhododendron viscosum "Pennsylvania", suomeksi laitettu vaan että tuoksuatsalea, ääh, tässä ei ollutkaan sanottu väriä, mutta mielestäni toisessa taimessa oli joku punainen kukkakuva, nähnee sitten ensi vuonna. Laitoin tähän kohden hapanta multaa.

Rungollinen kultasade on kukassa, nämä on aika hienoja yksityiskohdaltaan, yksi tuollainen pullero (mikähän tämmöisen kukan oikean nimi olisi?) on jotain 5 senttiä.

Kokonaiskuva tässä.

Pitää sanoa jotain astiataimista. Mulla on ollut sellainen käsitys, että astiataimi olisi jotain taimien aatelia, ett ne juuret pitäisi täyttää koko astia ja täten olla ikäänkuin tae siitä, että taimi lähtee hyvin alkuun. Ja p..t, tämä taimi oli esimerkiksi ihan mini ja jo siellä putarhassa (Muhevainen) se oli ihan pikkujuurinen. Olin siinä ostotilanteessa niin typertynyt, että en tajunnut sanoa, että en ota. Toisaalta ajattelin, että juuri näillä on se alkuunlähtötakuu eli siinä mielessä olisin voinut mennä valittamaan, jos olisi ongelmia. Mutta ehkä tämä nyt sitten on ok.

Jotten pelkästään kritisoisi Muhevaista, niin kyllä muidenkin taimissa tuntuu olevan kiireen makua. Laitetaan taimi purkkiin ja aivan sama onko se sitten kunnolla juurtunut vai ei. Tämän takia erityisesti puuvartiset yritän laittaa tukikeppien kanssa, että olisi juurtumisrauha.

Niin ja se komas periaate, aiemmassa kirjoituksessa huokailin jo siirtyväni hoitosuhteeseen puutarhani kanssa, mutta niin vaan auto ajaa ihan autopilotilla jonkun puutarhan kautta. S-liikkeen bonustakin tuli ihan satamalla toukokuusta. (Ja konkurssi on jo ovella...onneksi kesäkausi on vain puoli vuotta, siis teoreettinen kesä, nytkin vaan 8 astetta lämmintä).

Pikamuistiinpanoja

2009-06-14T21:16:00.002+03:00

Päivitän itselleni muistiin takapihan penkin (projekti 2008) muutokset, että voin verrata suunnitelmiini:

- tsekkasin vanhasta tekstistäni lajit, ilmeisesti se kullero oli sitten rikkaruoho
-unikkoja olisi tulossa, mutta ovat vasta kovin pieniä
- istutin pari viikkoa sitten, astereita isokakkaroiden tilalle, niitä oli 4 kpl, mutta mielestäni yksikään ei ole selvinnyt talven yli
- elokuunastereita näyttäisi olevan hernepuun luona, mutta ovat edellisiä pienempiä tai siis kasvussa jäljessä
- ruusujen väliin istutin toisesta penkistä lisää jaloavgervoa, akileijaa ja kurjenpolvea
- yksi blue diamant istutettu uusiksi

Välillä kulttuuriakin -taivas kastelee

2009-06-14T20:39:00.004+03:00

Eilen blogia päivittäessäni sää muuttui ihan tunnin sisään kauniista helteisestä kesäsäästä ukkoskuuroksi, jopa melkein myrskysi. Sade piiskasi kunnolla hetkittäin. Tänään huomasin, että ehkä kariketta pitää laittaa hiukan anteliaammin, sen verran oli sade piiskannut, että yhdessä penkissä oli multakohtia tullut esille.

Sunnuntai valkeni kanssa sateen merkeissä ja niinpä aamu kului pieniä sisäaskareita tehden ja sitten lähdimme kulttuurimatkaileen museokierroksille Tuusulan antiin ja Riihimäelle.

Sopivasti ajoitetun kierroksen jälkeen sää selkenikin tarpeeksi ja oli mahdollista aloittaa ne kuuluisat "hoitotoimet" eli sanko käteen ja rikkaruohosavottaan. Ruiskutin muutaman pensaan ja kirsikat kanssa mäntysuopaliuoksella, kun taas niiden lehdet tuntuvat kelpaavan jollekin ahnaalle, joka jättää lehdet reikäisiksi tai jopa ahnehtii ne kokonaan.

Olen tässä jo muutaman kerran zuumaillut viime vuoden penkkiä ja mietiskellyt, että mitä sitä tuli istutettua ja millä menestyksellä. Yleisesti ottaen lähes kaikki taimet ovat selvinneet yli talven ja lähteneet kasvuun. Ongelmana on, että en ole ehkä osannut katsoa niitä, jotka siementävät ( esim. unikko) ja olen onnistunut jo lähes kiskomaan ne perikatoon rikkaruohoina.

Toinen haaste on ollut ymmärtää miten kukin laji rehevöityy. Niinpä, jos on kaksi mahdollisuutta, eli että joko penkki rehevöityy tasaisesti tai sitten epätasaisesti, niin tietysti käy juuri niin kuin ei olisi hyvä. Penkki on runsas ja tuuheita kasveja täynnä vasemmalta laidalta, kun taas koko oikea laita on autiota kuin Sahara. Rikkaruohoja nyppiessäni laskn, että varmaan pitäisi lisätä ruusujen määrää tai sitten hankkia jotain muuta.

Mutta tässä kohden tuli sitten se kiva juttu. Seuravassa penkissä sain ahaa-elämyksen ja hetken riehuin lapion kanssa. Näin saivat jälkelle jääneet akileijat ja jaloangervot uudet kodin penkin oikeasta laidasta- Näin ne saivat itselleen paremmat kasvutilat ja toisaalta penkissä oli jo jaloangervoja, niin siihen tuli enemmän samaa lajia, ehkä se tasapainottaa. Yhteensä siirsin kymmenkunta taimea. Siirsin myös yhden pienen violetin kurjenpolven, kun sellainen oli tullut tulikellukan mukana kylkiäisenä.

Ei mennyt yhtään rahaa ja ehkä ensi kesänä penkki on tasapainossa (tai sitten ei).

Kulttuurikierros antoi ideoita. Riihimäen Lasimuseon pihalla oli joitain risutöitä ja asetelmia. Rupesin mallaileen noita hakkuuaukiolta tuomiamme keppejä tuohon renkaaseen ja lopputulos on kuvassa. Eli korkkasin renkaan laittamalla kolme keppiä toisiaan tukien. Vähän multaa ja taas yksi kärhö löysi kodin (alppikärhö, clematis alpina, jackmanii, pitäisi sopia aurinkoiseen paikkaan, erikoista kärhölle). Kaivelin joitakin keltamaksaruohoja pariin kohtaan ja näin on alku tehty. Varastosta löysin tuon keinuvan Maijan ja se sai kuppeihinsa kanssa pari maksaruohoa kivipoluilta.

Eilisestä oli sitten irikset avautuneet ja niitä onkin useampi. Mulla pääsi oikein ihastunut hihkaisu, sillä viime vuonna nämä eivät tuntuneet tykkäävän paikastaan. Nyt ainakin tässä kohden ne ovat jaksaneet kasvaa ja näyttävät pukkaavan kukkaan näitä Napoleonin hattuja.

Lumipalloheisi kukkii.

Tämän päivän ylläri oli sitten tämä rumilus. Kun hain riiputettavaa pihavarastosta, niin yhden pressun alta pilkisti jotain olmin vihreää itua. Tämä taitaa olla viime vuoden liljani. En ole tyhjentänyt sitä ja niinpäse on alkanut pukata uutta. Nostin sen ulos ja annanpa sen olla tässä kuriositettina, josko vaikka vahvistuisi ja kasvaisi.

Sää muuten taas muuttui ja nyt sitten jo sataa. (Puutarhuri tykkää ilta- ja yösateista :-) ).

Punaista ja sinistä

2009-06-13T21:09:00.006+03:00

Ihan aluksi pitää kuvata tämä Charming cover -ruusuni, se on niin herkkä ja herttainen. Toinen näistä alkaa olla jo kukassa, nämähän varmasti kukitetaan taimina, että olisivat sitten houkuttelevampia ostajalle. Muuten kai ruusut kukkivat hiukan myöhemmin? No, kuitenkin tätä pitää käydä ihastelemassa iltaisin.

Lauantai-ilta (tänään siis) meni istuttaessa muutama kerääntynyt juttu. Edelleenkään mulla ei oikein ole ideaa tuohon kivien muodostamaan kehään. Näin ollen lähestyin aihetta istuttamalla ulkopuolelle. Tosi loogista?

Kuitenkin paikkansa löysivät:

- pensashanhikki, keltainen (dasiphora fruticosa, goldteppich)

- rusovuohenkuusama, diervilla sessifolia "Disa", tässä on hienot lehdet ainakin noin aluksi, mielenkiintoista nähdä miten muuttuu kasvaessa

-sitten laitoin muutaman taimen muurikelloa, olen nyt istutellut erilaisia maanpaitekasveja, jos vaikka niitä voisi myöhemmin hyödyntää katteenkin asemesta, campanula portenchlagiana

Istutin toisaalle myös yhden valkoisen syreenin.Yllättävän hankala nakki löytää valkoinen syreenin taimi, vaaleanpunaisia, liiloja jne oli pilvin pimein. Mielestäni unkarinsyreenin pitäisi olla valkoinen, mutta en löytänyt mitään sellaista. Kaikenlaista pihasyreeniä, puistosyreeniä jne. Mutta sitten löytyi yksi kpl valkoinen pihasyreeni eli syringa vulgaris. (mitähän tässä on vulgaaria?).

Kärhöjä himoan, mutta ne ei aina tahdo oikein selvitä talven yli, vaikka olen yrittänyt istuttaa syvään ja vinoon ja varjoon ja ties mihin. Mutta tänä vuonna kiven juureen laittamani ainakn näyttää nousevan, joten siitä innostuneena laitoin kaksi kpl Cite de Lyon versioita pihlajanympärille. Kangasajuruohoa maanpeitekasviksi.

Näitä pitää kanssa seurata päivittäin ja jutella mukavia.

Kukinnassa alkaa selkeästi sininen kausi. Ensimmäisiä uusia on kurjenpolvet, joita mulla löytyy ystävältä saatu tällainen sininen ja sitten sellainen violetin/viininpunainen), siis mikä väri, pitää tarkistaa. Jälleen tällainen joltakin saatu taimin alku kasvaa sohotttaa innolla. Tämä on kyllä motivoivaa.

Kerrankin mun irikset näyttäisivät selviävän yli alkukesän kuivuuden. Luulen ja uskon, että se tulppaanien kasvatus on ollut tosi hyvä, sillä muitakin kivoja juttuja on nousemassa, kun on hoitanut tulppaaneille vettä ja ne ovat hiukan vrjostaneet talvesta herääviä taimia.

Mirrinminttu ja tulppaanin jäänteet elelevät sopusoinnussa. Mirrinminttua olen jo hiukan harventanutkin, ettei ihan varasta showta kukkapenkissä.

Ja se Jaskan tunnistama vuorikaunokki kukkii. Aika kiva puska tämäkin, tervehtimässä etupihalla ohikulkijoita.

Aah ja mun eksyneet orvokit! Näitä nousee postilaatikon alla, ruohikon reunassa, terassin reunalla. Ja ne ovat niin söpöjä pikkuisia, kaikissa väreissä, vahvimpana kuitenkin tuo sininen ja liila.

Niin, voiko joku mua vastustaa? Olen vain 2 cm kokoinen, mutta niin monenlaista väriä ja iloinen ilme!

Puutarhahoidossa pitänee siirtyä hoito-osastoon, eli siis rikkaruohojen kitkentään. Voin kyllä kehua, että kun olen alkukesän jo ahkerasti nykkinyt, niin ei ole mitään pahempaa. Mutta nyt sitten haasteena on erottaa joitakin sellaisia, jotka oikeasti ovat rikkaruohoja ja mitkä sitten olisi esim niitä mun unikkojen siementämiä juttuja? Lisäksi epäilen, että yksi kulleron kaveri on iskent tuohon viimevuoden penkkiin, mutta en ole siitäkän nyt sitten ihan varma, kun en muista mitä siinä kohden pitäisi olla.

Löytyisiköhän jostain kuvallinen rikkaruoholuettelo?

Viikkokatsaus ja tietysti hiukan uuttakin

2009-06-08T22:31:00.006+03:00

Tänään oli sitten puutarhailta eli kävin hartaasti pyörimässä puutarhalla oikein isännän autolla (siihen mahtuu enemmän :-) ). Tietystikään en juuri löytänyt mitään sellaista mitä olin ajatellut, vaan mukaan tuli ihan eri juttuja. Käyköhän kellekään muille näin? Mielestäni aika moni puutarha tarjoaa sitä samaa ja runsain määrin, mutta mitään erilaista tai yksittäistä ei löydy. Toisaalta en raski ostella hirveän kalliita taimia, koska en voi koskaan olla varma, että ne viihtyy tai selviävät ahneilta rusakoilta tai muilta kauhuelukoilta (esim. puutarhurin labbikselta).

Kuitenkin maltoin sitten jatkaa tuota kivien laittoa, jonka viime viikolla aloitin. Toimme jälleen ison kuorman muun mökkikaman mukana ja se riitti juuri ja juuri tuon syreenin ympärille. Kaivoin pari syvempää koloa kanssa ja sinne tulikin sitten ekat löydöt tältä päivältä.

Tässä vähän lähemmin tämä uusi osa.

Menin Tarjoustaloon ostamaan hammastahnaa, mutta sielläkin oli kukkia. Mukaan lähti näitä frauenmanteleita tai Lady's coat eli jättipoimunlehtiä. Tämä on tällainen perinneperenna, keltakukkainen, 40 cm, latinanimi Alchemilla Mollis.

Pensaiden seuraksi aiempaan osioon istutin muutaman verihanhikin maanpeitekasviksi. Eli Potentilla atrosanguinea, pitäisi kukkia heinä-elokuussa oranssinpunaisin kukin.

Puutarhalla piti olla mm. ruusuale. Aikani pohdittuani mukaani lähti pari kappaletta herkkää Rosa "Charming Cover", eli maanpeiteruusua. Tämä oli aivan ihanan hentoinen ja pitäisi olla rentokasvuinen, pitkään kukkiva, kirkkaanpunainen, 7-9 kukinta, ja tuoksuu kuuluu kuvioon kanssa. Ehkä sain vaikutteita puutarhaohjelmasta viime viikolta, jossa joku gunnel/åsa tai muu kirkkonummelainen rouva esitteli 300 ruusulajikettaan. Mulla on nyt tämä mukaanlukien 3 + yksi köynnöstävä ruukussa, joten vielä on matkaa. Uskon kuitenkin, että ilo on yhtäläinen näidenkin kauneudesta.

Istutin muutaman islanninunikon (joo, tällainen nimi tuli, vaikka puutarhalta lähdin idänunikkoja ostaneena), latinanimi Papaver nudicale, pitäisi olla kaksivuotinen, siementävä. Ostin valkoisen, keltaisen ja punaisen version. Siitä huomasinkin, että mun viime vuoden penkin unikot eivät ainakaan vielä ole toenneet. Toisaalta olen jo saattanut nykiä ne rikkaruohoina veks, haha. Kävin oikein tarkistamassa, mahdollisesti jotain on vielä kasvussa, pienistä lehdistä on vaikea päätellä ovatkko rikkaruohoja vai kasvavia.

Aiemmin tänä kautena perustetussa penkissä akileijat alkavat kukkia. Nämä uudet yksilöt ovat hauskasti kaksivärisiä, erikoinen violetinpunainen ja keltainen.

Muutenkin penkissä on jo eloa. Erityisesti kaikenlaiset ylimääräiset punkevat esiin kivien raoista esim. lupiini (en raski nykkiä pois) ja eksyneet orvokit kaikissa väreissä valtaavat terassin reunan (ne ovat oikeasti söpöjä, yhden nykäisin irti ja tuikkasin tuohon multaan keskeltä polkua).

Tämä maksaruoho on kanssa kukassa, näitä on tuossa penkissä muutama. Ettei olisi ihan samaa lusikkamaksaruohoa (en jaksa tarkistaa mitä kirjasin aiemmin), mutta istutin etupihan puolelle yhden koivun alle (sedum spathifolium). Samoin kuin pari kappaletta vuorineilikkaa (dianthus gratiano, väri dobbelt karmin, eli kirkkaanpunaisia).

Pitää kohta laittaa itselle porttikielto puutarhakauppoihin, sen verran on tullut laitettua jo tälle kaudelle, että ainakin tämän talouden kontribuutio kotimaisen puutarhabisneksen osalta on tehty.

Vaan ei kai sitä lopettaakkaa voi? Nyt voisi tietysti ruveta keskittymään vierailemaan paikoissa ja kylissä, joissa on jotain kasvavaa, ja ottaa mukaan aina oma lapio (ja purkki aarteita varten).

Haaveilen, että jossain vaiheessa voisin omilla perennoilla osallistua taimivaihtoon, mutta siihen mennee jokunen vuosi.

Kesälomalla -mutta töissä :-)

2009-06-02T20:45:00.004+03:00

Lomaa on tämän viikon, mutta olen buukannut sen koruharrastukseeni. Iltaisin on ollut kuitenkin aikaa pikkupusailla pihalla. Eilen vietiin juurenrämmäleet ja muut kerääntyneet puutarharoskat pakulla jätelaitokselle. Ja koskapa oli paku käytössä, niin ruokaostoksilla tuli mukaan iso kasa multapusseja ja muutama karikekkin.

Nyt on kukintojen osalta selkeä siirtymäkausi. Uutta alkaa ounastella, mm. akileijat ovat tulollaan, mutta sitten jo kukassa olevat alkavat jo vedellä tältä erää viimeisiään. Muutama tulppaanirypäs on ihan kaunis, mm. nämä vaalean punaisenvalkoiset ovat hentoisen kauniita...

... samoin nämä liilan violetit....

... kun taas aika moni muu alkaa olla lajia "ryyde", finito, end of life...

Näistä en muista maininneeni, mutta siihen ekaan tämän vuoden penkkiin laitoin muutaman tällaisen ontelokiven. Nyt laitoin niihin viimeksi yrttejä ja kesäkukkia: oreganoa, minttua, sitruumamelissa ja persiljaa (jos oikein muistan), niin jotain viinilehti/suolaheinää? Ei se kyllä kumpikaan noista ollut, mutta siis salaattiin sopivaa.

Pikkupenkki sai karikkeet.

Ja viikonloppuna roudattiin taas tojota väärällään mm. kiviä eli tänään sitten viimeistelin tämän penkin tähän vaiheeseen, x pussia sitä multaa, suodatinkangasta, kiviä reunaan. Ne riitti täsmälleen (paitsi yksi kivi piti löytää täältä ihan pihalta).

Kummallisesti muuten taas tähänkin penkkin tuli somasti hiukan tilaa jollekin aurinkoisen paikan maanpeitekasville :-).

Syreeni ei jäänyt vahingossa ulos, vaan kivitys jatkuu, jahka taas saan roudattua niitä tuolta mailta.

2009-05-29T22:48:00.003+03:00

Tämän illan projekti on tässä. Eli olin jo aiemmin istuttanut viikolla mökiltä tuodun palan jalosyreeniä ja ajattelin laittaa siihen ympärille jotain pensashommaa ryhmäksi. Mulla oli lisäksi ojanpohjalta pelastetut kotkansiivet (niitä paljastui olevan jopa 5 kpl, alunperin siskolta yksi ja nämä siis myös mökiltä huonosta kasvupaikasta vähässä mullassa kituneet Tuusulaan paratiisiin pelastetut :-) ).

No menin sitten aamulla jo perinteiseksi muodostuneen aamurutiinin perusteella Backakseen (aukeaa klo 7... oikeaa asiakaspalvelua puutarhahullulle) ja ostin setin multaa ja kappas, mukaan tarttui pari mansikkaa ja pari hurmehappomarjaa. Mulla on joku ihme himo noihin punalehtisiin, mutta edellinen suosikkini se japanin verivaahtera ei kestänyt kahta vuotta täällä rusakkojen raiskauksessa, ne söi se ihan kokonaan (sen jälkeen olenkin ruvennut suojaamaan kaikki pensaat/puut, joita istutan, siis paitsi ne krookukset, jotka tuli syötyä, mutta ensi vuonna laitan samperi sähköaidan siihen, hehe).

Kuvassa siis penkin alku. Reunassa esimerkiksi muutama kivi, joita jäi jäljelle toisesta projektista. Mä olin taas ihan tyytyväinen. Projekti oli hikinen, ilma oli 19 astetta varjossa, mikä tuntui ihan helteeltä aiempien toppatakkisäiden jälkeen.

Istutettuna on siis:

- 2 kpl hurmehappomarjaa ( berberis x ottawensis "suberba")

- 4 kpl kotkansiipiä (viidennen laitoin aiempaan penkkiin

- se jalosyreeni

Multa tietty loppu jo kesken, mutta tähän tulee tilaa taas jollekin kivalle pienelle perennalle.

Näin siis pala palalta valloitan tuota takapihan puista vapaata aluetta. Isäntä hiukan katsoo kieroon, kun pitäisi rakentaa puuvaja ja kuulemma ei saa laittaa ympäristöä valmiiksi, kun se kuitenkin tuhraantuu.

Tässä on "maisemaa" eli naapuriin päin. Tästä näkee hyvin takapihan keskeneräisyyden. Ei valmistu tälle kesälle, eikä ole tarvekkaan. En aio laittaa lisää nurmea, vaan tehdä joitain kivoja ryhmiä pala palalta. Visiona on kanssa käyttää japanilashekisesti kiviä, mutta haudotaan hiukan aihetta.

Tässä näkyy se vajan paikka, joka valmisteltiin viime syksynä. Positiivista on, että malli on nyt löytynyt ja sellainen, että isännän puuklapit sopii, joten ehkä tämäkin projekti etenee piakkoin.

Mulla on hienot visiot yrttitarhasta sen viereen tuohon oikealle, mutta joutunen odottamaan sen kanssa ensi vuoteen.

Ja tässä tämä kaunokainen, eli hurmehappomarja. Minusta nuo säännöllisen muotoiset punaiset pikulehdet ovat kerta kaikkiaan adorable!

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!

Kukintaa ja siistimistä

2009-05-27T20:57:00.003+03:00

Kirsikatkin vihdoinkin kukkivat, jopa etupihankin kirsikka. Lehtiä ei ole edes ihan kaikissa oksissa? Muutenkin näyttää tänä vuonna että jotkut hedelmäpuuoksat ovat lehdittä. Onkohan liian kylmää, oikea kesä ei ole vielä alkanut?

Etupihan isotuomipihlaja on kanssa täydessä kukassa. Tämä onkin aika kiva pensas, kun siinä on koristeellisuutta koko kasvukauden. Olen tukenut sitä aina vaan pidemmillä tukikepeillä ja niinpä se alkaa olla ihan kivasti ryhdikäs pikkupuu.

Mies sitten terästäytyi ja sopi naapurin kanssa, että viedään mut kukkatarhaan. Siis tokihan sinne olisin voinut mennä ihan itsekkin, mutta nyt oli kyseessä "Tuusulan kukkaperheen" taimisto, siis koko perheen pojat ja seuraava polvikin on tekemisissä kasvien, siementen ja sellaisten kanssa. Oli kiva kuulla tarinaa siitä millaista on taimi/kesäkukkakasvattajan työ/elämäntapa. Mukaan lähti tietysti monta laatikkoa kukkia. Kumma kyllä ne on kaikki jo istutettukin tässä parin illan aikana. (Lisääkin mahtuu...). Enkeli sai uuden paikan pikkuruukussa samettiruusun ja orvokkien seassa.

Orvokkeja mulla on sitten selkeästi joka vuosi ollut, kun niitä tänä vuonna alkaa työntyä joka kivenkolosta ja eihän niitä raskia mihinkään repiä, kun kerran sinne kasvavat. Kokemus on, että nämä harhaantuneet orvokit eivät sitten purkissa hyvässä mullassa tahdo kasvaa vaan ne mielellään rehottavat esim. kivetyksen reunassa. Siis, hupinsa kullakin!

Profeetankukka kukkii tulppaanien seurana. Tämä on kanssa kukka, joka joka vuosi kasvaa isommaksi ja isommaksi. Kuitenkin on tällainen aikainen kukkija.

Tässä yleiskuvaa etupihan pihlajan luota. Puun alustan siivosin viime viikolla ja siinä olleet en-tiedä-mitkä ovat kovasti kasvaneet. Tässä mulla nakki selvittää tuo pehko, Muistaakseni siihen tulee sellainen ruohosipulin kukan näköinen sininen pallero.

Ja tämän päiväinen projekti oli siistiä tämä etupuoli. Eli kaivoin noin neliön alalta nurtsin pois. Laitoin pari Keski-Uusimaata pohjalle ja harsoa kivien alle. ladoin kivet reunaksi. Multaa pari säkkiä. Istutukseksi maanpeitekasveja aurinkoiselle paikalle. Eli

- 3 kpl keävtkaihonkukkaa, 20 cm, toukokesäkuu, sininen (muistuttaa lemmikkiä, ettei olisi sama kasvi?), omphalodes verna

- 2 kpl suikeroalpia, lysimachia nummularia, hauska nimi ruotsiksi penningblad, kyllä tässä muutama penninki aina meneekin, keltainen kukina, kesä-elokuu, 5 cm

Näillä saa taas oikaistua ruohonleikkuussa (ja sain siis taas muutaman uuden lajin ihmeteltäväksi.

Kanukka olikin jo siinä, se sai hiukan uutta multaa varpailleen ja reunuksen/rajauksen.

Multa loppui, mutta ajattelin malttaa yhden illan olla hakematta (näin yhdeksän aikaan on jo vieroitusoireet, haha). Mutta tulipahan kirjattua jotain taas muistiin.

Niin ja kirjaan itselleni muistiin, että pitää jonnekin hankkia jotain angervoa, naapurissa on sikahienossa kukassa isoja pensaita (mutta Timo onkin rakentanut pihaansa jo 12 vuotta, itse tulen 10 v jäljessä täällä vieressä).

Uusin penkki

2009-05-24T21:34:00.002+03:00

Viikonloppuna saimme parhaimman korvasienisadon kuin koskaan. Eka reissulla lähes vasullisen ja toisella reissulla vielä puolikkaan. Kerrankin onnistuimme tyypittämään paikan ja osumaan paikalle oikeaan aikaan !

Viime viikolla siistin pihan nurmikolla olevan reiän rakentamalla siihen uuden penkin. Laitoin siihen mm. kuvassa olevaan salkoruusua.

Ja sitten tämmöisen magic carpet merkkisen pensaan, oikealta nimeltään spiraea japonica, magic carpet angervo, pieni 0,5-0,8 m lehden värien pitäisi vaihdella kasvulauden mukaan, nyt semmoinen keltaisen jirjava.

Kokeilin reunaan tuota puolipölkyn muotoista reunanauhaa, saa nähdä pysyykö edes kuosissa. Pitää vielä siistiä ulkopuolta, ja laittaa vaikka kiveä.

Kirjaan kasvit tähän, koska ne unohtuu kovin nopeasti:

- mökiltä toin 3 kpl jaloritarinkannusta, sininen (ja muistaakseni mys valkoista)

- rusokirsikka

- 4 kpl pikkutöyhtöangervoa, valkoista

- 2 kpl loistopeurankelloa, violettia

- tarhapäivänliljoja, 3 kpl, kermanvalkoisia

koko on 2 x 1.5 metriä.

Muuten aika mennyt siivillä, voikukkasavottaa riittää ja rikkaruohotkin alkavat jo kukoistaa. Mun ruusut ei sitten kuolleetkaan, vain yhden istutin uusiksi, kun ei näytä mitään elämään. Muut hiukan jo nostavat päätään.

Tulppaanit rehotavat oikeasti hienosti, olen tosi onnellinen!

keskiyön aikaan

2009-05-19T23:05:00.005+03:00

Toiveikkaasti vaahterassakin alkaa jo silmut tulla, vaikka on koko ajan koleaa ja kylmää.

Taidan kohta vaihtaa tämän blogin nimen. Olen nimittäin tehnyt ihan eläimen lailla puutarhatöitä. Tosin tänään sain kytätä sadetutkasta milloin se sade loppuisi, ei Foreca eikä Ilmatieteenlaitos sanneet ennustaa että sataisi, mutta sitä tuli. Onneksi se hiipui ja niinpä vietin 4 tuntia pimeän tuloon asti kaivamalla nurmikossa olevaa länttiä uudeksi penkiksi. Mutta siitä kirjoitan myöhemmin, en ehtinyt kuvata siitä mitään, kun piti viedä uskollinen apulainen iltalenkillekin.

Tässä on ollut niin kylmää ja koleaa, että olen miettinyt pitäisikö ruveta bisnekseen: voisin myydän puutarhureille toppa-asusteita. Minua ei ole pitänyt mikään pois puutarhasta. Tämä alkaa olla aika mania. Näpit olen pitänyt irti kesäkukista. Pelkään, että ne paleltuisivat. Eilenkin aamulla oli -1 astetta, brrr!

Mutta sitten kuvia, ainakin päivitän tähän tulppaanisatoa. Sitä nimittäin on, kerrankin. olen ihan onnesta soikeana.

Valkoisia pieniä tulppaaneja:

Nämä ovat ihania, ne aukeavat kauniilla säällä ja sulkeutuvat sitten taas illaksi. Tosi romanttisia!

Kuvassa alla on tuo yksi väri joka on itseasiassa kaksivärinen, en ole vielä nähnyt sitä auki mutta valkoinen ja reunoilta heleän liila.

Keltaiset sotilaat rivissä!

Olen tänä vuonna eka kerran ymmärtänyt tätä kerroksellisuutta. Etupihan penkin tulppaanit varjostavat hiukan muiden kukkien alkua ja niillä on aikaa herätä talvihorroksesta. Suunta on nimittäin ihan etelä ja aurinko välillä taimenaluille armoton. Nyt näyttäisi jopa pionit selviävän. Toivossa ainakin elän!

Sitten siivosin puun juuren. Tässä kasvoi sitä inhottavaa rönsyilevää rikkaruohoa, joka levittäytyy kukkapenkkiin. Kokeilen uutta keinoa: eli raivasin sen kasvin pois, vedin hiukan jotain rikkamyrkkyä (ei pitäisi sotkea puuta), laitoin sanomalehteä kerroksen siihen alle, multaa ja sitten tuota kevätvuohenjuurta, joka on vahvakasvuinen. Katsotaan miten tämä Keski-Uudenmaan kierrätysprojekti onnistuu. Ainakin se on nyt siistimpi.

Kanttasin sen tässä viime viikolla tehdyn penkin. Nuo ontelokivet oli tosi löytö: Bauhaus 15 egee ja 5 kiveä. Näihin voi laittaa vaikka yrtejä, jollen saa laitettua yrttipenkkiä muuten. Tai tietysti kesäkukkia :-) :-)

Eilinen ilta meni terassin pystytyksessä, kesäkalusteiden esilleotossa ja siivouksessa. Öljysin terassin puuosat. Sitten koristeluprojektia ja uutena nuo verhoviritykset.

Illan pimetessä hiukan kaljaa terassilla kynttilänvalossa, sen oli ansainnut.

Tässäpä pääpiirteissään muutaman illan hommat.

Murha puutarhassa

2009-05-10T21:45:00.004+03:00

Ruumis makasi kasvot alaspäin puutarhassa. Mitä mitä mitä? Ei hätää... Olen talven yli kuunnellut paljon äänikirjoja ja tämän viikonlopun aiheena on ollut Leena Lehtolaisen Harmin paikka eli Maria Kallio pääosissaan samalla kun olen rakennellut uuttaa istutusaluetta. Yhteensä 10 - 12 tuntia olen tehnyt fyysistä työtä penkin eteen, kaivanut poterot pensaille ja puulle, sekä katkonut eteentulevia juuria koloista.

Kuten tavallista projekti eli matkallaan. Alunperin ajatus oli istuttaa "muutama kääpiövuorimänty ja sitten joku pikkuinen puu ja siihen muutama maksaruoho". Perjantai-illan aherruksen perusteella sain tehdyksi pohjat siten, että sain istutetuksi nuo. Puuksi valikoitui puutarhakaupassa Riippakultasade vartettuna 120 cm varteen. Eli keltaista kukintoa pitäisi olla tiedossa joskus (lapussa V eli siis toukokuu?).

Perjantai-illan sitten fiilistelin löylyjen välissä ja ihastelin tuota nakua runkoa ja niitä minikokoisia vuorimäntyjä (taimikoko noin 15 cm :-) ). Siinä huomasin, että ryhmä tarvii taustaksi jotain pensaita (= lisää työtä ja lisää ostoksia).

Lauantai menikin sitten vieraisilla, kun ilmojen herra armahti puutarhurin herättämällä tämän kaameeseen kohinaan. Sadetta tulikin 15 mm ja oli hyvä syy askarrella sisällä ja siivota kaappeja (miten ne aina menevätkin niin täyteen ja selaisin?) ja siis käydä kylässä. Illalla uusi fiilistely ja ihastelu, sadekin oli lakannut.

Toista iltaa en jaksanut valvoa niin myöhään, niinpä sunnuntaiaamu alkoi jo 8 pintaan ja ulos piti mennä heti, kun kynnelle kykenin. Kello 10 mennessä olin jo kaivanut 5 uutta poteroa uusille pensaille, joita siis piti lähteä ostamaan samoin kuin äitienpäiväkukkaa anopille ja tarjouskivikkokasveja.

Inventaario tämän penkin osalta on:

- keskuspuu siis Riipakultasade "Pendulum" lajike, keltainen, V, 120 cm

- kääpiövuorimäntyjä 3 kpl

- pensashanhikki, Abbotswood, valkoinen, 0.8 m, 8-9, 2 kpl

- syyshortensia "Limelight" eli erikoinen väri, kukat vihertävän valkoisia, 8-9, korkeus jopa 2-3 m, 2 kpl

- tarhakotakuusama "Bristol Ruby" 1-1,5 m, purppuranpunainen, ei ole kukintatietoa, milloin eli joutuu tämän odottamaan

-sitten istutin ainakin 15 kpl taimia, joita toin mökiltä, eli rentoakankaalta

- keltamaksaruohon, jonka kaivon penkin alta pois ennen pohjanrapsutusta

- uutena ostin erikoisen värisen mehitähden (sempervivum) ja sedum spathulifolium (lusikkamaksaruoho) ja jonkun rikon saxifraga "Peter Pan Pink", ei tarkempaa selvitystä mikä rikko

Mehitähti kuvassa yllä.

Lusikkamaksaruoho

- istutin myös pari maksaruohoa, joiden nimi oli ruotsiksi "Kärleksört" eli tottakai Rakkausyrtti lähtee mukaan, tämä on itseasiassa isomaksaruoho, en tiedä suomeksi nimikettä, 50 cm, Sedum "herbstfreude"/Autumn Joy, josta guuglaamalla löysin, että on yksi tavallisimpia ja helpoimpia puutarhurin onneksi

- sitten jäi vielä vaikka kuinka paljon tilaa, joten kävin ryöstöretkellä omassa penkissäni, siirsin niitä akijeijoja tähän 5 -6 kpl. Olin kirjannut viime vuoden tilastoihin, että on tarve siirtää niitä pois, kun ne jäävät ihan myös varjoon hentoina. Hauska juttu oli, että kuitenkin ne oli onnistunut siementämään itseään niin, että niitä todella löytyi useampi kappale ja vielä jäi pari. Alunperin olen ostanut ehkä kaksi kappaletta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään akeileijan kukkaa itselläni, kun ne ovat jääneet isompien peittoon. Nyt on tilaa, eli mielenkiintoista nähdä, mitä tulee.

Sitten ekoja purkkikukkia. Istutin orvokkeja omatekopajuamppeliin, joka on jo nähnyt parhaimmat päivänsä ja siihen kuitupellavan siemeniä ympärille.

Sain vihdoin lakattua (viime yönä kello 12) tuon pikkutalon, joten se pääsi koristeeksi pihamajan ikkunalle yhdessä enkelin/keijun kanssa.

Liljatkin ovat vielä hengissä. En ole onnistunut vielä palelluttamaan niitä tai käräyttämään auringossa.

Vielä yöllä katselin Puutarhaunelmia ja kyllä siinä kasvitieteellisen puutarhan asiantuntijapuutarhuri kertoi, että ei ole mitään kasvia mitä jänikset, rusakot tai myyrät eivät slisi. Kaikki kuulemma kelpaa, jos on nälkä. Krookuksia ei kuulemma kannata edes yrittää, jollei laita kunnon aitaa siihen ympärille (siis esim. jotain kanaverkkoa), ne menevät parempiin suihin melkein heti kun pistävät esiin maasta. Eli syksyllä on oltava tämän suhteen ahkerampi, en anna periksi, tulihan niitä muutama edes näytiksi.

Tulppaanit avasivat ekat kukat tänään auringossa. En saanut kuvaa, koska ekat olivat sellaisia, että ne aukee auringossa ja sulkeutuvat illaksi. Eli jälleen uusi piirre, en tiennyt tästä ollenkaan. Oikein kaunis punainen (sen minkä ehdin mullan kuskauksen ohessa käydä vilkaisemassa.)

Onneksi pääsee taas töihin lepäämään (ruumiillisesti :-) ).

Puutarhuri saunoo öisin :-)

2009-05-09T00:33:00.003+03:00

Viikolla hurahdin sitten laittamaan vielä vihon viimeisiä siemeniä multaan, vaikka aina sanon, ettei ne mulla onnistu. Liotin tuoksuhernettä, valkoista ja sinistä, sitten multaan. Eka jo itikin :-)

Jotain basilikan siemeniä piti kokeilla. Ja turveruukkujen mukana tuli siemenpaketti studentenblumen eli sanakirjan mukaan ihan perussamettiruusuja (nekin jo itäneet).

Löytyi myös keltaisia begonioita, ja ne mukulat piti kanssa tökkiä multaan.

Tässä on sitten odottamista!

Olen ihan täpinöissäni. Työn jälkeen perjantaina (nythän jo kallistui lauantaiksi), ryntäsin takapihalle. Projektini on ehkä taas ylimitoitettu. Ahersin illan aina melkein pimeään asti, ehkä 3-4 tuntia. Sain istutettua riippakultasateen ja 3 kappaletta kääpiövuorimäntyjä. Ne taimet oli kyllä niin mikroskooppisen pieniä (ne makso vaan noin 5 egee), ajattelin että jaksan odottaa kasvua. Yhden isomman hinnalla sain kaikki kolme. Tämä on mun puutarhastrategian mukaista. Ei pidä investoida liian kalliisiin taimiin, kun aina voi mokata. No, se kultasade oli senkin edestä hintainen.

Mutta tämä projekti pääsi illan aikana vasta alkuun. Piti kaivaa kolot noille taimille ja siinä oli juuria ja kaikenlaista, johon purkaa ylenmääräiset aggressiot. Mullan lappaminen siitä kahden kuution multasäkistä oli kanssa yksi juttu. Onneksi olen lähes 180cm, niin yllän siihen. Nyt tuntuu siltä kuin en tarvi jatkaa ainakaan kesäksi kuntosalikorttia. Lihaksia kolottaa, mutta huomenna pitää jatkaa.

Loppuillan pimeän tultua saunoin ja istuin ihastelemassa ja fiilistelemässä istutustani ja muutenkin. Se on oikeasti se paras hetki. Oikein piti sytyttää kynttilöitä lyhtyihin uloskin. Aalto-radioasema päälle ja perjantaiyö menee siivillä (shamppanskaa juoden :-) ).

Löysin muuten muutaman hyvän sivun (ehkä jo uudelleen): ruusuongelmaani ratkaisun antoi - kas kummaa - Firkarsin sivu, eli napsasin ne mun ryhmäruusut kuolleet kepit poikki. Joissakin näkyy jo versoja, eli toivetta on. Kuukausittaiset ohjeet : http://www.fiskars.com/content/garden_fi_fi/Garden/Gardening/Month+by+Month

Sitten Talma puutarhan luetteloa olen jo kehunut viime vuonna. Niillä on lajiteltava perennaluettelo, eli löydät eri kuukausina kukkivat ja värit ja kaikki. Mutta nyt niillä oli myös melkein koko luettelosta myös kuvat. Eli perennapenkin kimppuun? http://www.talmanlehtopuutarha.fi/

Ja varmaan jo olet törmännyt http://www.puutarha.net/

Lisäksi muotitietoinen voi löytää kivaa pihalle päälle http://www.gardengirl.se/.

Silmät lupsuu, taidan keskittyä passion hedelmäshamppiksen juontiin tässä vaiheessa ja kerään voimia viimeistelyyn siitä penkistä. Sitten vasta kuvia!

Hyvää yötä! :-) :-)

Hihat heiluu!

2009-05-03T20:44:00.004+03:00

Keväteloa mökin kukkapenkissä: haravoin roskat pois ja kastelin janoisen penkin ja kiitokseksi nousi vapun yli ekat kasvajat esiin, särkynyttä sydäntä (ihana kestävä kasvi).

Kotiin piti päivittää nalle, eli uudet sammaleet sisään, kun edelliset olivat jo vajentuneet liikaa. Kokeilin tällä kertaa laittaa myös hiukan multaa tuonne sisään, jos kestäisi paremmin. Edellinen meni kaksi vuotta tuossa pihalla kesät talvet. Sitten sain koko aamupäivän menemään, kun innoistuin väsäämään tuota sydäntä. Sisällä styroksisisus, jonka sahasin askartelulevystäni. Päällä sammalta ja maksaruohoa sekä mehitähteä, saa nähdä kasvaako ne tai pysyykö edes hengissä. Laitoin styroksin sen takia että mun askartelukanaverkko oli sen verran lörppyä, että en olisi saanut siitä tukevaa. Koko noin 40 cm. Nämä oli siis kotiin.

Yksi vappuloman päivä meni rankametsällä. Tää on kait se meillä oleva keino, jolla saa isännän lähtemään esim. Ikeaan (se oikeasti lupasi lähteä kantoavuksi...), on kyllä aika rankkaa. Muutenkin olin ihan rikki, mutta aina puutarhassa jaksaa jotain tehdä :-) ?

Tässä on mennyt parikin viikkoa ja blogi on ollut ihan hiljaa, mutta siviilissä on mentykin sitten lujaa. Ekaksi oli jatkettava talvea lomailemalla Levillä. Tein kaksi puoli kertaa katrihelenat (hän kehui jossain artikkelissa hiihtäneensä 20 km/viikko, kun niin rakastaa hiihtoa), mun taidoilla 50 km oli ihan nappiin. Ilmat olivat makeat, vaikkakin lumi jo alkoi kovasti sulaa viikon loppupuolta kohden. Matkalla Suomen halki ihastelin sitten sitä ahkeruutta mikä suomalaisiin tulee näin keväisin. Vähän joka pytingissä oli kottikärryt jo pihalla, ja klapikasat aluillaan. Mummelit ja mammat haravoivat jos vaan pystyivät (lumi oli silloin jo sulannut noin Oulun korkeudella).

Sitten piti mennä työmatkallekin. En kylläkään valita, sillä kohteessa oli sattumoisin midseason sales eli palasin matkalaukku pullollaan edullista kesärytkyä mukanani.

Mutta siis asiaan:

Kevään työt on pitkälti tehdyt sekä kotosalla että mökillä. Siis nämä perusjutut kuten haravoinnit, kalkitus ( 80 kg laitoin tällä kertaan tähän pikkulänttiin kotona, tai siis loppu 15 on vielä pussissa, kun rupesi tuulemaan).

Muutama päivä sitten ei ollut mitään ihmekuvauksellista kotipihalla, mutta vapun yli olleet kauniit päivät ovat nostattaneet jo eloon myöskin kodin kukkapenkit. Ainoa murheen kryyni on tällä hetkellä ruusuni. En tiedä pitäisikö ne leikata alas, siis ryhmäruusut. Pensaathan ainakin leikataan. Mulla nyt töröttää aikaa kuolleen näköiset kepit siinä missä ne ruusut viimevuonna oli. Kaipaisin osviittaa? Joko jollakin ruusut näyttävät elon merkkiä II-vyohykkeellä?

Illansuussa nyt sunnuntaina kastelin kotipihaa mökiltä tultua, ja ilokseni tosiaan näyttää siltä, että viime vuoden penkistä jo nousee ainakin malvaa, iriksiä, päivänkakkaraa, ja taas oon jo unohtanut mitä siinä onkaan, eli elossa on. Vanha penkki puolestaan pukkaa kovalla tohinalla kaikkea, erityisesti myöskin sitä inhottavaa rönsyilevää kasvia, josta en tiedä onko se rikka vai ei. Rikkaruohoksi voi tietysti määritellä kuka tahansa mitä vaan, mutta tämä on semmoinen rösöreunainen yksittäislehti varren päässä ja näyttää leviävän maan alla. Näin keväällä ainoa keino on nyppiä niitä sitä mukaan kuin jaksaa. Kun penkki kasvaa niin sitten hiukan laantuu. Oikeasti pitäisi kaivaa koko hoito ylös, ja siivilöidä/myrkyttää multa ja istuttaa uudelleen juurikankaan päälle. Mutta mutta ei taida olla vielä tämän kesän homma, olen siis manuaalisessa rikkaruohokitkennässä tämänkin kesän.

Alpiheinä näyttää kanssa lähtevän kasvuun, joten odotan mielenkiinnolla, pitääkö mun ämpärikehys sen kurissa, että olisi vain siinä kohden penkkiä, vai lähteekö karkuun. Istutin saamani juurakon yhden puutarhaohjelman innoittamana pohja poisotettuun ämpäriin, kun siinä väitettiin näin heinäkasvien pysyvän kasvultaan kurissa ja eivät valtaisi koko penkkiä.

Niin ja sitten sipulit: ekat krookukset menivät tietysti jälleen pupun salaatiksi. Pitäisi laittaa joku aitasysteemi noille ekoille kasveille. Onneksi muutama krookus on kukkimassa lisää, ja saan nauttia niistä, kun metsässä alkaa jo olla syötävää noille pitkäkorvaisille tuholaisille. Ilokseni satsaus tulppaaneihin kannattaa, niitä on nousemassa vähän joka penkissä. Nyt ovat noin 10 cm ja jotkut jopa 20 cm, ehkä kohta jo kukassakin joku. Alan vähitellen ymmärtää tämmöisen kerrostamisen. Syksyllä tuntuu, ettei mihinkään mahdu yhtään sipulia, mutta kyllä näin keväällä on kivaa, kun penkistä nousee ekoja elollisia.

Istutin jo tälle keväälle ekat purkkikukat, gladiolukset maahan, dahlioita purkkiin ja kokeilen liljapurkkiakin. Alut ovat ainakin lähteneet, jossen nyt sössi tuota liljaa jotenkin. Olen joskus sanonut, että on eri tyyppisiä puutarhaihmisiä. Mä en ole se liljatyyppi. Mun liljat jotenkin kärsivät jostain, ehkä huoltamisen puutteesta, veden puutteesta tai sitten ne saa sitä juuri liikaa??

En ole ehtinyt kuvaamaan pihaani, kun olen kolme viime päivää tehnyt eläimen lailla ulkotöitä mökillä ja sittemmin kotona, eli tässä lopuksi muutama sekalainen kuva mökiltä tekosista ja koristeista kotiin (puutarhaan).

Epäilenpä että ensi viikon agendalla on ainakin ekojen voikukkien nujerrus :-) Niin ja luksusviikonlopu tiedossa (jos ilmat sallii). Aion tilata 2 kuutiota multaa ja aloittaa muutaman uuden jutun, kun pitää siivota noita kaadettujen puiden paikkoja ja sitten tietysti kutkuttaa vallata uutta tilaa kasveille kuivalta metsämaalta (= siis takapiha...).

Mökillä siistin pari puun/pensaan alustaa ja siirtelin/istutin karanneita perennoja alle. Täällä haasteena on metsän tuleminen penkkeihin ja se että kaikki on oman onnensa nojassa, Ehkä siksi moni juttu kasvaakin aivan eri tahtia kuin täällä "kaupungissa"?

Samalla kun siirsin ja istutin jotain uusiksi, otin myös pistokkaita kotiin saman tien. Motivaationa on, että kasvit ovat kestäviä ja mulla hengissä selvinneitä, lisäksi jokainen pistokas on kuin panisi rahaa pankkiin, eli uutta kasvua samasta investoinnista. Kotiin tuli rönsyansikkaa, rentoakankaalta, maksaruoho, mehitähteä, ja jopa kaivoin yhden huiskan jalosyreeniäkin.

Menossa mukana puutarhurin uskollinen apuri (se on kyllä useimmiten sen näköinen, että se voisi anoa, että lopeta jo ja ala vaikka grillaamaan makkaraa :-) ).

Seuraavaan kertaan!

Kylmää on, mutta onneksi voi askarrella koristeita!

2009-04-13T18:13:00.002+03:00

2009 garden decoration
Originally uploaded by Hobby pictures by Maya

Pääsiäisen kauniit päivät menivät mökillä, joten missasin ne kotipuutarhassa. Tänään onkin sitten tosi koleaa. Lohdutuksena voin sanoa, että jos tarkastelee mikroskoopilla, niin kukkapenkeissä näyttäisi olevan elämää eli ainakin krookuksia nousee ja tulppaaneja.

Työhimossani onnistuin repimään yhden punakeijunkukan ( eiku mikä se oli) kokonaan irti, kun oli ilmeisesti sen verran vielä jäässä maa. Mennä viikolla piti kuitenkin jo rapsutella pahempiin tuskiinsa puutarhaa ja se ei ehkä ollut sitten viisasta tuon kukan suhteen. Ehkä siitä jotan nousee.

Senkin ihmeen todistin tänään, että mies haravoi nurmikkoa. Se meni kuitenkin talkkaroinnin piikkiin, kun "siinä oli hiekoitushiekkaa ja se piti poistaa". Tulipahan samalla perusharavointi.

50 kg kalkkia odottaa autotallissa siirtmistä puutarhaan.

Pahimmissa puutarhatuskissa väsäsin viikonvaihteen yli tuollaisen kristallihäkkyrän koristeeksi. Pitänee ripustaa vaikka johonkin puunoksalle, nyt on väliaikaisripustuksessa amppelikoukussa.

Tule kesä kultainen!!!

Saksan kielen oppitunti - nettikaupassa

2009-03-31T06:45:00.002+03:00

Maaliskuun viimeinen päivä ja edelleenkään ei ole mitään asiaa pihalle, paitsi lompsimaan harvoissa vesilätäköissä. Tälle päivälle on luvassa aurinkoista ja ainakin nyt aamulla oli jo plussan puolella, joten eikähän se kevätkin jossain vaiheessa saavu tällekin tontille?

Pahinta puutarhatuskaani lievittääkseni surfailin netissä koko rahan edestä, erityisesti ajattelin kokeilla jotain aiheeseen liittyvää nettikauppaa. Koskapa olen tällainen kohta pahasti keski-ikäistyvä puutarhuri, sallittaneen minulle hurahtaminen kaikenlaisiin puutarhatonttuihin (tosin niitä minulla ei ole yhtään -vielä) eli koulusaksalla muistelin mitä voisi guuglata.

Eka versio "garten kaufen online" tuotti jotain, muutaman minuutin päästä hoksasin jo etsiä "steinfiguren" ja sitten haku hienoni jo "garten dekoration" ja "engel" -osastolle. Löysin muutaman kivan kaupan ja rohkaistuin sitten kokeilemaan kauppaa nimeltä Nordlädchen (http://www.nordlaedchen.de/). Tässä vaiheessa saksantaitoni oli niin vertynyt, että ostaminen saksankielisestä kaupasta sujui kuin rasvattu.

Parin päivän sisällä Uwe B sitten lähetti sähköpostia, josta ymmärsin, että paketti on lähetetty ja viikon sisään tulikin postista hakulappu eli homma sujui oikein hyvin. Mun pikkupatsaat ovat niitä pienimpiä mitä oli, jotain 3 kg kappale, fyysiseltä koolta 25 cm. Postikuluineen nämä olivat alle 100 egee. Eli mielestäni ihan Bauhaus-hinnoissa (siis jos ostaa niitä pieniä betonihahmoja sieltäkin). Tarjontaa olisi ollut monenlaista, mutta en uskaltanut investoida isoja, jos vaikka ei sitten tulisi tms. Mutta nyt on siis koeponnistettu tämä ja patsaat ovat kyllä hyvän tuntuisia, painavia ja erittäin yksityiskohtaisesti tehtyjä. Pikkukeijulla on ihan silmäluomet ja iriskin, eli tosi ilmeikäs pikkuveijari esimerkiksi isompaan kukkaruukkuun. Makaava enkeli tulee etupihan istutuspenkkiin (siis kunhan se hanki sulaa) rikkimenneen enkelin sijalle.

Laitan linkin tuohon sivupaneeliin, jos joku tahtoo kurkkia tarjontaa. Suosittelen!

Blogilistan päivitys

2009-03-23T15:08:00.003+02:00

Olipa talvi korjannut satoa, eli monella oli tullut muutoksia blogeiluunsa tai puutarhoihinsa. Blogilistani lyhentyi huomattavasti. Pitänee ruveta katsomaan uusia tuttavuuksia tälle kaudelle.

Onneksi ihanat Jaskat ja Topit ja Villipihat vielä ovat hyvin hengissä.

Olisi makeata kun omaakin pihaakin rakentelisi joku käsistään kätevä. Oma mies osaa, mutta kun ei nuo kukat kiinnosta. Tai sitten tarvisin paremmat suostuttelutaidot?

Mahdoton rakkaus

2009-03-22T16:55:00.001+02:00

2009 forged flower pot stand
Originally uploaded by Hobby pictures by Maya

Tässä taidetta ilman rajoja, eli viikonloppu on mennyt kuumataontakurssilla, jossa ainoa näkyvä tulokseni on tämä pihataideteos "Mahdoton rakkaus", eli koiranputken ja lumpeen sekoitus. Siis kyseessä pn jonkinlainen kukkapurkkijalusta. Mies ei oikein ymmärtänyt, joten siis selkeästi taidetta (eiko taiteilijat aina ole väärinymmärrettyjä?).

Kunhan aika koittaa, niin laitan paremmat kuvat aiheesta, nyt vasta viitteellisesti yhdessä puutarhurin parhaan ystävän kanssa.

2009 kauden avaus!

2009-03-22T16:51:00.001+02:00

2009 garden sign
Originally uploaded by Hobby pictures by Maya

Lunta on vielä puoli metriä pihalla, mutta puutarhalehdet ovat jo ahkerasti kuluneet käsissä. Talven tiimoilta on jäänyt askartelubuumi päälle, mutta nyt alkaa tulla selkeästi tavaraa, joka viittaa puutarhan suuntaan.

Jos puutarha sattuisi olemaan talven jälkeen hukassa, niin askartelemani kyltti opastanee vielä talviunilla olleen puutarhurin pihatöihin (kunhan siis lumet sulavat).

Siirtyminen talvikauteen

2008-10-20T08:46:00.000+03:00

Vaikka ulkona on lämmintä uudellen lähes +10 astetta, on aika laittaa kesäpuutarha naftaliiniin ja alkaa suunnata tarmo talviharrastuksiin.

Ensi kautta varten mietin mm:

- uuden alueen valtaaminen, erityisesti puita ja pensaita voi istutella, kun on tilaa. Toivelistalla on rusokirsikkaa, se on todella upea
- pitää myös miettiä kasvien syysvärityksiä, ettei piha yhtäkkiä ennen oikeaa talvea ole ihan tylsä. Mökillä ihastelin muutaman vuoden kasvanutta lännenheisiangervoa ja siinä ympärillä olevaa vuorenkilpeä. Heisiangervo oli aurinkoisessa syyssäässä kirkkaan tummanpunainen ja hehkuva, kun taas ikivihreä vuorenkilpi vastavärinä oli kuin pistee iin päällä. Taidan laittaa tällaisen yhdistelmän jonnekin takapihalle. Vuorenkilpi on muutenkin vaatimaton, mutta kuitenkin näyttävä.
- sen yrtti-istutuksen aion laittaa ja tällä kertaa pysyvämmän version. Yhdessä englantilaisessa ohjelmassa näin kivan systeemin, jossa alueet aidattiin ja yksittäiset penkit olivat hiukan koholla. Pitää harjoitella sahaamista puuntavaran kanssa, niin ei tarvi olla riippuvainen miehen innosta auttaa (se ei ymmärrä näitä puutarhajuttuja ollenkaan, ja joutuu houkuttelemaan puoli kasvukautta).

No, loput jätän synkkien talvi-iltojen mietinnäksi.

Kiitän lukijoita tältä kaudelta ja keväällä aloitellaan taas uudestaan. Kirjaan talvella satunnaisesti ajatuksia (jos niitä kaamoksessa on).

Katse jo kevääseen 2009

2008-09-21T19:46:00.000+03:00

Aurinkoisessa syyspäivässä on ilo työskennellä pihalla. Naapurit katselivat ihmeissään ja sain par kommenttia huumorimielessä, kun olin polvillani kyykyssä maassa tökkimässä sipuleita kirssikan juurelle.

Jätin suosiolla narsissit pois sipuliluettelostani, koska en ole koskaan saanut niistä muuta kuin tyhjiä heiniä. Niissä täytyy olla joku mummoilta peritty juju, kun niitä näkee runsaina tuppaina kaikkialla muualla, mutta ei minun pihalla.

Eli eilen istutin sen korillisen Bauhaus tyyliset tulppaanit eli sekoituksen etupihan kukkapenkkiin, ehkä n 40 kpl eri värejä.

Tämän päivän satsi oli:

- sinililjoja 20 kpl, etupihan kirsikan juurelle
- krookuksia, 20 kpl, Saksan pihlajan juurelle, pitää muistaa laittaa joku suoja näille, kun viimeksi menivät pupun salaatiksi heti kukinnasta
- ABBA tulppaaneja, 10 kpl, punaine, kerrottu, aikainen, ison kiven juurella olevaan penkkiin
- Blue Diamond, kuvan mukaan upeita tummia violetteja, 10 kpl, etupihan penkkiin, myöhäinen, kerrottu
- Golden Apeldoorn, 40 kpl, keltainen, isoon penkkiin takapihalla

Sitten vaan odottamaan talvea :-)

Miisu, 17 v, nautti kanssa hetken pihalla auringossa!

Syyssiivousta

2008-09-20T21:06:00.000+03:00

Heti aamusta vietin terapiasession pihalla. Heittelin syyslannoitteet penkkeihin, puiden juurille ja loput nurmikolle.

Riivin pois kesäkukat, jotka olivat ryytyneet. Pitänee vielä kohentaa purkkeja esim kanervilla tai joillakin muilla syksyn sulotuttajilla. Ja pitää miettiä joku pihavalosysteemi koristeeksi, kohtahan on jo joulu ;-), siis pihavaloaika (jouluvaloaika) alkaa lokakuussa ja loppuu noin maaliskuun lopussa...........

Istutin pienen korillisen tulppaaneja, kaikenlaisia värejä. Pitää vielä hankkia helmililjoja tms.

Kumma kesä, kun näyttäisi siltä, että tämän kesän uudessa penkissä ruusut alkaisivat kolmannen kerran kukkia? En tietystikään panisi pahakseni. Samaisessa penkissä kukkivat edelleen malvat ja isokakkarat, minä kun luulin, että näillä olisi jotkut kukkimisajat.

Gladiolukset ovat panneet parastaan, näitä laitan uudestaankin (joojoo, nehän voisi laittaa samat, mutta nuo sipulien uusiokäyttö ei ole vielä mun heiniä, olen vasta alkeissa, eli hyvä jos saan edes yhden kerran kasvamaan).

Sitten hoksasin, miksi marjakuusi on marjakuusi. Mulla on niitä kahdessa purkissa ja niissä on tosi hienot marjat. Taidan laittaa sellaisia ihan tuonne maahankin, koska niissä on tosi hienot piikit ja nuo marjat ovat mitä koristeellisimmat. Vaan miten minä muistaisin, olikohan se myrkyllinen?

Sisäpuutarhailukausi lähestyy

2008-09-18T19:18:00.000+03:00

Tässä on jo kohta katse tulevassa puutarhakesässä. Muutama syysrutiini vielä, sipulit maahan (aina toiveikkaana, että ne kasvaisi, laitankin vaan tulppaaneja) ja syyslannat kanssa.

Maanantaina kuluvaa viikkoa tuli ja myllersi maansiirtotraktori takapihalla. Kun tulin kotiin, oli jo pimeää ja piha oli kuin taistelun jäljiltä ja näytti hyvin lohduttomalta. Meinasi taas usko mennä koko hommaan, kaikki oli niin hujan hajan ja kuoppia täynnä.

Mutta sitten tiistain jälkeen homma olikin jo ihan toisenlaisen näköinen. Puuvarastolle ja yleisvarastolle tuli hieno tila tuohon pihavajan taakse. Olevan vajan ympäri oli järjestynyt oikea bulevardi sorasta. Paikat olivat siistityt tasaiseksi tyyliin "lisää vain multa" (ja kasveja).

Lisäksi maasta nostetut kivet oli laitettu tuollaiseksi kividonitsiksi takapihalle. Sehän on ihan selvä kukkapenkki ensi kesälle, noin puolitoista metriä halkaisijaltaan sisältä ja puolen metrin verran multaa saa sinne sisälle.

Lisäksi kun kaadettujen puiden kannot on vedetty pois (n 20 kpl) ja pinta pääosin myllerretty kertaalleen, niin varaston lisäksi tuli uutta puutarhatilaa ainakin parinsadan neliön edestä. Tähän käy nyt itselläkin lapio.

Että ihan oikeasti ehhehhee... kelpaa kaivella puutarhakirjoja tässä talven yli!

Saa miettiä puita, pensaita, kukkia ja laajentaa hiukan nurmikon alaa.Lisäksi voin toteuttaa yrttitarhahommaan hiukan pysyvämmin. Tämän kesäinen versio sai tässä kyytiä kaatikselle.

Rupesin jo ihan odottelemaan uutta kasvukautta!

Vähän hiljaista täällä elokuussa

2008-08-31T19:28:00.000+03:00

Loppupuoli elokuusta on mennyt toisen rakkaan harrastuksen, koruilun, merkeissä kursseilla (katso korublogini http://www.bymaya.blogspot.com/) .

Puutarha ei ole unohtunut, mutta elokuu on jotenkin mennyt vanhan toistossa. Toisaalta taas muutama yllärikin on mahtunut mukaan.

Olin jo heittänyt toiveeni, että dahliat kukkisivat. Komeita lehtiä ne ovat kasvattaneet, mutta sitten kukintaa on saanut odottaa. Nämä sipulikasvit eivät todellakaan ole minun heiniä. Paitsi siis taas tietysti mökillä, jossa dahliat puolestaan kasvaa röhnottävät runsain kukin.

Dahlia kaunokaisia:

Sitten toinen sipuli eli gladiolus, ne pitkän aikaa ovat kasvattaneet pelkkiä korkeita lehtiä ja ei ollut mitää tietoa kukista. Yhtäkkiä sitten ilmeistyi kuin tyhjästä kukka-aiheita ja kukkia on silmän iloksi oransseja, keltaisia, punaisia. Minä luulin että ne ovat aina punaisia :-)

Muuten tuntuu, että syksy alkaa hiljalleen hiipiä pihaankin. Kukkia on paljonkin, mutta mikään ei oikein tunnu kasvavan mihinkään, kun alkaa olla jo koleata.

Parin viikon päästä pitäisi meidän takapihalle tulla maansiirtokone, kantoja pois ja hiukan massanvaihtoja. Ensu vuonna siihen joku varasto ja ehkä saan laitettua pysyvämmän paikan mun yrttitarhalle.

Pitä ruveta vetämään kohta yhteen tämän kasvukauden hyviä juttuja ja ruveta kirjaamaan uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Pistänpä aiheen mietintämyssyyn ja kirjaan tänne, kun tavoitteet ja toiveet selkeää.

Ainakin noista sipuleista olisi kiva ymmärtää, miksi ne toisilla kasvaa ja kukkii, mulla vain jotkut lajit? Pitäisikö sitkeästi yrittää esim. narsisseja, kun ne aina tulevat vaan lehtinä ylös, ei koskaan kukkia? Kohta pitää taas aktivoitua syysistutukseenkin.

Mitähän mä teen väärin?

Tuunausta

2008-08-09T11:32:00.000+03:00

Otin kuvan syyspenkistäni. Sattumalta kävi niin, että etualan syysleimut ovat haalean vaaleanpunaisia tummemmin reunoin, kun taas taakse laittamani ovatkin syvän violetinpunaisia. Tämä penkki on ollut kasvutavaltaan silmää miellyttävä: on erilaista lehtimuotoa, kasvit ovat pysyneet kurissa suhteessa toisiinsa ja väritkin harmoniassa eli keltaista ja vastaväriä violettia, hiukan vaaleanpunaista aksenttia.

Kiven luona on epätoivoinen yritys taas noita kärhöjä, jospa menisi jopa talven ylikin :-). Ainakin maassa olevalle osalle on suojaisa kulma muiden kasvien takana. Kärhöt tahtovat kärähtää alkukeväästä ja -kesästä hentoisine varsineen, ennenkuin kasvu lähtee kunnolla alkuun. Niiden istutuspaikkaa ja olotilaa joutuu miettimään kunnolla, jos haluaa niistä monivuotisia kavereita.

Sitten se tuunaus: investoin kunnon puutarhasaksiin, kun tähän asti olen nipsaillut kasveja vanhoilla yleissaksilla. Ensimmäisenä rouhaisin pois etualalla olleet jo-kukkineet en-edelleenkään-tiedä-mitä-ne-valkoiset-ovat. Penkki siistiytyi huomattavasti.

Istutin muutaman syyskukan, 3 kpl violetteja syysastereita ja yhden koristekaalin. Aiemminhan revin ylenmääräisen mirrinmintun kuosiin.

Nyt penkki on taas kuosissa ja kehtaan kulkea pihalla eikä tarvi sulkea silmiään :-)

Se yksi tuntematon, tietääkö kukaan mikä tässä kuvassa on?

Kukkivana noin puoleen reiteen eli 70 cm, pysty kasvutapa, kukkimisen jälkeen rento, yhdessä varressa monta kukkaryvästä.

Mun kirjoissa ei ole kattavasti kuvia ja mikään taulukkonimi ei kilistä kelloa.

Siitä tulee kansa mieleen, tietääkö joku sopivaa perennakuvastoa/kirjaa? Monesti löytyy listauksia jne, mutta kuvamateriaalia on niukasti.

Syksyn näköinen päivä rokulissa

2008-08-05T14:04:00.000+03:00

Tänä kesänä ilmat ovat olleet sellaisia, ettei kalenteriaika ja säätila ole oikein synkassa. Tänäänkin on kovin syksyisen näköinen ilma ja tuulee, jopa lehdet lentelee. Vieläköhän tästä leppoisaa kesää tulee? Tässä vietän rokulipäivää sairaslomalla ja olen yrittänyt lepäillä, mutta kyllä pitää ainakin lannoitekastelut pihalla suorittaa ja ihailla sitä, mitä on kukassa.

No säästä viis, kuitenkin kasvit kasvaa puksuttavat, osa jopa liian villisti. Mä taas opin uutta kantapään kautta. Jotenkin on selvä, että istutat ja hoidat kasveja, mutta tuo harventaminen on sitten ihan kuin syntiä tai muuten ei-ei homma, ikäänkuin nollaa jo tehdyt asiat. Kuitenkin ilmeisesti puutarhurin hoitoväline numero kaksi (ykkönen on omat kädet) ovat sakset.

Eli kun tuossa etupihan penkissä vallitsi hirveä kaaos, niin yksi päivä otin roskapussin ja revin nirvanassa mirrinminttua pois ja kas kummaa, penkki kummasti siistiytyi. Nyt katselen jo kukkinutta (jaa, kun en tiedä lajia) isoa kukkapuskaa sillä silmällä, että milloinkanhan sen elämänkaari tältä kesää olisi roskapussiin päättyvä? Sitten päässä muhii toisenlainen kasvojen kohotus, mutta siitä sitten toteututtuaan.

Harventaminen on aika lailla selvää varmaankin, mutta taas piti ikäänkuin itse hoksata homma!

Ruusut ovat ilahduttaneet minua. Se Blue parfum ei todellakaan ole mikään blue vaan pink:

Mutta toisaalta se kukkii jo toista kertaa tälle kasvukaudelle ja laskin, että yhdessä varressa oli jopa 10 kpl isoja nuppuja, joten silleen ainakin kaunis. Luin myös Puutarha-lehdestä, että tuo sininen väri on vaikea ruusulle. Aprikoivat, että ehkä geenimanipuloinnilla (ottamalla esim. iriksen sinistä) saataisiin oikeasti sininen ruusu, kuten on saatu mm. neilikka.

Sitten tutkailin La Palomaa, siis sitä valkoista ruusua ja ei tämäkään tässä kukinnan lopussa ole enää mikään valkoinen, vaan nyt siinä selkeästi havaittavaa punaisuutta lehdissä, luonnossa vielä selkeämmin:

Sitten puutarhanörtteily on vienyt aikaa tässä parina päivänä. Oikein urakalla olen käynyt läpi noita sivustoja, kun sataa ja tuuli viuhuu nurkissa. Onhan tämäkin puutarhailua? Tai ehkä työaikaseurannassa menisi kohtaan "suunnittelu ja tuotekehitys", haha.

Blogin lukijoille jaan linkit tuolla oikeassa paneelissa alhaalla. Suosittelen tsekkaamista, erityisesti nuo taimi-, taimisto- ja siemenlinkit ovat kivoja. Sain itse ainakin inspistä, jospa kokeilisi jotain erikoista (esim. Exotic Garden, puu ja pensassiemenet) ja Nelsonin kuvastossa oli paljon myös opastusta missä mikäkin kasvaa. Mulle oli uutta, että löytyy paljon vihanneksia, jotka kasvaa ihan avomaallakin, siis tarkoitan tomaattilajikkeita, kurkkuja jne. Olen aina luullut, että tarvit kasvihuoneen. Kasvihuonelinkkejäkin ja kuvastoja olen ehtinyt ihailla.

Loppujen lopuksi liityin Hyötykasviyhdistykseenkin. Niillä näyttää olevan toimintaakin, joten ainakin sieltä saa tietoa ja ehkä pääsen joskus mukaan tuohon taimivaihtoon. Toimintaa oli tietysti pääkaupunkiseudulla, mutta löytyi muutama maakuntakin aktiivisena. Ja mikä estää osallistumasta johonkin puutarhaviikonloppureissuun kauempaakin?

Betonia ja kukkia

2008-07-29T08:30:00.000+03:00

Tälle viikolle unikko taas yllättää. Jälleen uusi väri, olisiko tuo lohenpunainen? Kaikin puolin tämä on kiva tuttavuus ja on runsastunut kovasti. Luulenpa, että ensi vuonna siirrän sen omaan penkkiin, jossa sillä on tilaa levittyä. Paikalle laitan vaikka lisää ruusuja.

Tämä on sitä parasta aikaa puutarhassa, kun kaikki on niin runsasta. Ruukkuistutukset ovat mitä parhaimman näköisiä. Olen vasta vaihtanut yhden orvokin pois, kun se kuihtui ja rupistui. Alla yksi silmänilo eli Karjalan neito terassin katteessa kiinni.

Kärhöt olisi niin hienoja, jos vain onnistuvat. Mun eka ehti kukkaan tässä erillisessä laatikossa, le President tai joku sinne päin. Yleisesti tontti on niin aurinkoinen, että nämä tahtoo kuivua, vaikka kuinka huolehtisi. Pitää yrittää rakentaa sopivia varjoja tulevaisuudessa esim. paviljongein tms. Kärhöt ovat niin kauniita, että sen vaivan voi nähdä!

Sitten taas kukkii se toinenkin lajike ruusua, jonka jo luulin laittavan syysvärin päälleen. Niin vaan lämpöisessä nekin piristyivät ja nyt on mitä kauneimmat valkoisen heleät ruusut silmänilona projektipenkissä. Taustalla häämöttää mun hiukan epäonnistunut askarteluprojekti.

Tässä alla siitä hiukan parempi kuva. Oli siis tarkoitus tehdä muutama askelmakivi betonista siten, että siinä olisi mosaiikkipalasia kivasti kuviona. Mutta sitten jotenkin mulla meni aivot nurin ja yritin olla viisaampi kuin olenkaan ja laitoin ne kuvapalat muotissa pohjalle peilikuvana. Lopputulos oli hiukan hassu. A) se muotin yläpuolipinta olisi ollut selkeästi parempi puoli, b) se betoni nosti ne palat ja osa on hiukan piilossa, vaikka sitten teräsharjalla harjailin ylimäärä betonia pois. Sisko ehti jo sanomaan, että hän vähän ihmetteli mun tekotapaa ja Mies tuumasi, että tietysti se olisi pitänyt tehdä toisin. Kiitti vaan, kun nyt kerroitte :-)

No, kukille kitkemisaskelmina nämä menevät tällaisinaan ihan hyvin.

Uusia istutuksia on kärhö, valkoinen, Miss Bateman lajike, jonka sijoitin taustalle syyspenkkiin. Toivottavasti paikka on sen verran suojaisa, että se jaksaa talvenkin jälkeen lähteä alkuun.

Ensi kesänä pitää siivota ja rauhoittaa etupihan kukkapenkki eli selventää lajivalikoima. Minua ei nyt miellytä kokonaisuus, vaikka yksittäiset kasvit ovat ok.

No, edes yksi juttu onnistui siitä betoni valusta eli raparperin lehteen valettu raparperinlehti, siis betonista tilataidetta pihalle. Laitoin sen toistaiseksi nojalleen kiveä vasten, tämän ikiraparperin.

Istutuksia ja kukkapenkkien kohennusta

2008-07-25T08:07:00.000+03:00

Pikakirjaus myöhempien aikojen muistamista varten.

Kohentelin istutuksia, erityisesti etupihan ensimmäistä kukkapenkkiä, jonka istutin, kun tulimme tähän taloon pari vuotta sitten.

Ensi vuoden 2009 muutostarpeiksi kirjaan:

- siirrä hennoimmat kasvit pois voimakaskasvuisten alta omaan penkkiin (akileijat 2kpl, ruohovartiset tod näk tarhaliljat)
- tarhalijoista riittää jaettavaksi uuteenkin penkkiin
- harvenna mirrinminttua jo keväällä :-)

Otin käyttöön tavalliset viisipiikkiset eli revin ylenmääräiset mirrinmintut pois, koska muutama hennompi kasvaja ei saa kasvutilaa.

Lisäsin pari kasvia penkkiin:

- kaipasin siihen keltaista, joten istutin 2 kpl kallionauhusta, 'Desdemona' korkeiden ritarinkannusten eteen
- lisäsin jaloangervojen määrää, lajike tuskin sama kuin aiemman yksilöt, vaikka väreiltään lähellä, 2 kpl,jaloangervo 'Montgomery', väri fuksianpunainen

Revin pois ihmeruohot, jotka olivat varmaan jonkun sipulikasvin varsia, joka ei koskaan kukkinut.

Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella puutarhurilla on kasveja, jotka eivät hänen hoidossaan kasva ja menesty, vaikka ne kuuluisivat niihin yleisiin ja helppoihin kasveihin. Minulle haasteellisia ovat mm. kesäkukista lobelia, liljat, keskimäärin siemenet eivät idä ja -mitähän vielä onnistun näivettämään- niin, pionit kituu vuodesta toiseen.

Että haasteita ja oppimista riittää.